Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muka "noloa" lukea Pollux heppakirjoja 30veenä?
05.07.2018 |
Mies tossa kuittaili että luulenko olevani joku teini kun luen hevoskirjoja. Lapsena/teininä mulle tuli noita Pollux paketteja ja olen ne kaikki kirjat säästänyt. Kesäisin niitä olen lueskellut ja samalla muistellut lapsuutta ja teini-ikää hevosten parissa. Kirjoja luen muutenkin paljon, dekkari painotteisesti. Mä saan vaan niistä kirjoista hyvän fiiliksen ja hetkeksi (kun eihän niiden lukemiseen kauaa mene) pääsen taas siihen fiilikseen mikä lapsena oli noita kirjoja lukiessa, kesät "asuin" leikkimökissäni elämästä haaveillen ja kirjoja lukien. Ovathan ne kirjat lapsellisia ja kaukana tosi elämästä mutta ainakin omasta mielestänä kirjojen kuuluukin viedä lukijansa hetkeksi toiseen maailmaan.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Eihän sun pakko kertoa sitä kellekään!
En mä sitä meinaakaan julkisesti huudella, mutta ärsyttää toi miehen reaktio. Ne Pollux kirjat mitkä meinaan lukea ovat "esillä" tossa olkkarin pöydän välikössä, niinkuin yleensä muutkin kirjat mitkä luen. Sitten kun olen kaikki lukenut vien ne vaatehuoneen ylähyllylle takaisin. Joku oikein utelias vieras saattaa ne nähdä tosta väliköstä mutta mua se ei haittaa, mutta miehen mielestä ne pitäis pitää piilossa. (Juuri äsken sanoi että laittaisin ne vaikka eteisen laatikkoon)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtuullisen noloa, mutta kenelläpä ei lopulta kuumottavia salaisuuksia olisi.
Ja se että mies on ite anime fani... Hänen sarjakuvansa saa olla esillä mutta ei mun "heppakirjat".
Minä luen päälle viiskymppisenä vielä viisikkoja ja muita vanhoja kirjojani :D
Minun taas tekisi niin mieli lukea Merja Jalon Nummelan ponitalli -kirjat ja siihen päälle vielä Thomas Brezinan Seitsemän tassu ja Penny -sarja.
Nostalgia tuo mielettömän tyydytyksen tunteen, muut sanokoot mitä lystää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä ole mitään outoa.
Itsekin luen välillä vanhoja kirjojani tai haen kirjastosta luettavaa nostalgiamielessä lasten-/nuortenosastolta. Ostankin niitä kirppareilta. Eli Viisikkoja, Neiti Etsivää, Pikku Vampyyrejä, Baby-Sitters Clubia yms. suosikkejani. Niitä on ihanaa lukea. Ne on luettu moneen kertaan läpi nuorena ja nyt lukiessa on hauskaa, miten muistan tapahtumat edelleen. Näen suosikkikirjojeni tapahtumapaikat ja henkilöt edelleen samanlaisina.
Joskus tulee ajanjaksoja, etten millään jaksaisi keskittyä lukemiseen. Otan silloin käteen nuortenkirjan ja innostun taas.
Älä välitä, mitä muut ajattelevat. Minä ainakin olen iloinen, että on kirjoja, jotka ovat kulkeneet mukanani lapsuudesta asti.
Onhan ne nyt vähän yksinkertaisia näin aikuisen näkökulmasta. Mutta kukin tyylillään, katsoohan jotkut aikuiset lastenohjelmiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on oikeasti aikuinen, lasternkirjojen lukeminen ei ole noloa. Itse en lue tuon kasvuvaiheen kirjoja, vaikka omakin heppakausi oli. Luen joko ihan satuja (marjatta kurenniemeä, oiva paloposkea, kansansatujs, yms.) tai sittn niitä ”vanhoja” eli useampia vuosikymmeniä sitten kirjoitettuja nuorten kirjoja, joita luin jo lapsena, tyyliin Susan Coolidge ja Mary Marck ja L.M. Montgomery.
Alue: Aihe vapaa
Eihän sun pakko kertoa sitä kellekään!