Miksi oma vauva on täydellinen ja muiden vauvat "rumia ja ärsyttäviä"?

En tiedä, mutta miksi käytät "turhia sitaatteja"? Lainaatko jotakuta?

Tosi hyvä, että on noin päin. Harmitti tosi paljon, kun kerran yksi nuori äiti harmitteli, miten ruma hänen vauvansa on ja muiden vauvat ovat kauniita. Vauva oli kaunis vauva, mutta ei äitinsä mielestä. Kauneus on katsojan silmissä.

Melkein kaikista tuntuu samalta.

Vauvojen itkujen äänissä on myös eroja! Jotkut kuulostavat aivan kaamealle ja toiset eivät. Juuri lentokoneessa joku vauva itki lähes 2h putkeen, mutta ei onneksi kuulostanut pahalle. Säälitti vain pieni huutaja, ei ärsyttänyt.

Se onvarmaan joku hormonaalinen juttu. Kun tosiasiahan on että ihan jokainen vauva on ruma ja ärsyttävä, ja niiden itku (ihan kuin aikuistenkin äänekäs itku) saa raivon partaalle.

Yksikään vauva ei ole ollut tähän mennessä silmissäni ruma tai ärsyttävä.

Tarkoittaa varmaan että olet melko itsekäs, omanapainen ja et kovin äidillinen ihminen.

On niitäkin äitejä joiden silmään oma lapsi ei todellakaan ole se suloisin ja ärsyyntyvät tämän itkusta siinä missä vieraankin.

Rakastan kaikkia vauvoja (ja lapsia) ja jokainen on aivan ihana! Myös suulakihalkio- down tms vauvat.

Kerran kaupassa näin hymyilevän vauvan joka oli ihana down. Kun kehuin vauvaa kauniiksi, äiti sopersi vaikean oloisena että niin, vauvalla on kyllä down. Vastasin että huomaan sen kyllä mutta se ei vaikuta asiaan, kaunis ja suloinen on kuin mikä! Äitiä alkoi itkettämään.

Jokainen vauva on jumalainen olento, ainutlaatuinen ja kaunis ja rakastamisen arvoinen!

Oma lapsi on rakkain, mutta muidenkin vauvat ovat ihania. En ymmärrä tunteitasi.

Vierailija kirjoitti:

Yksikään vauva ei ole ollut tähän mennessä silmissäni ruma tai ärsyttävä.

Minun silmään taas vauvat ovat melkein poikeuksetta rumia mutta eivät kyllä ärsyttäviä. Taaperoiästä eteenpäin näen vasta suloisia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan kaikkia vauvoja (ja lapsia) ja jokainen on aivan ihana! Myös suulakihalkio- down tms vauvat.

Kerran kaupassa näin hymyilevän vauvan joka oli ihana down. Kun kehuin vauvaa kauniiksi, äiti sopersi vaikean oloisena että niin, vauvalla on kyllä down. Vastasin että huomaan sen kyllä mutta se ei vaikuta asiaan, kaunis ja suloinen on kuin mikä! Äitiä alkoi itkettämään.

Jokainen vauva on jumalainen olento, ainutlaatuinen ja kaunis ja rakastamisen arvoinen!

Vaude..

Mä haluun samalle lääkekuurille sun kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan kaikkia vauvoja (ja lapsia) ja jokainen on aivan ihana! Myös suulakihalkio- down tms vauvat.

Kerran kaupassa näin hymyilevän vauvan joka oli ihana down. Kun kehuin vauvaa kauniiksi, äiti sopersi vaikean oloisena että niin, vauvalla on kyllä down. Vastasin että huomaan sen kyllä mutta se ei vaikuta asiaan, kaunis ja suloinen on kuin mikä! Äitiä alkoi itkettämään.

Jokainen vauva on jumalainen olento, ainutlaatuinen ja kaunis ja rakastamisen arvoinen!

Vaude..

Mä haluun samalle lääkekuurille sun kanssa!

Ei tartte lääkekuuria. Pitää vain... valaistua. Sen ansiosta rakastan jokaista. Naapurin peraa, puiston puskajuoppoa ja kaikkia av-mammoja :)

Kai se on ihan biologinen juttu että oma lapsi näyttää ja kuulostaa maailman ihanimmalta vaikka olisi millainen. Ainakin minä olin ihan lääpälläni omaan vauvaan, en ole tainnut ketään miestäkään niin paljon rakastaa mitä sitä pientä, etenkin kun se rakkaus vauvaa kohtaan oli täysin pyyteetöntä. Edelleenkin katson välillä tuota kohta nelivuotiasta että miten voikaan lapsi olla noin suloinen ja ihana, etenkin silloin kun hän nukkuu <3

Ennen omaa lasta ei muut vauvat herättäneet oikein mitään tunteita, nykyään kaikki vauvat on omalla tavallaan ihan hellyttäviä.

Myös muilla nisäkkäillä omat jälkeläiset herättävät suuria tunteita, ja siksikin esim. maidontuotanto on aika hirveää emolehmän ja vasikan näkökulmasta (vasikka erotetaan emästään melkein heti).

Mulle taas vauva on vauva, oli se kenen tahansa. Oma tai muiden. Inhosin aina sitä, kun lapsen syntyessä kaikki olivat silleen "milloin voi tulla vauvaa katselemaan". Vauva se on siinä missä muutkin, ei se mikään nähtävyys ole. Suhtaudun aika neutraalisti siis, ja vauvojen kaltoinkohtelut herättävät minussa surun tunteita.

Sensijaan jo isommat lapset lähes poikkeuksetta ovat ärsyttäviä. Tiedostan omienikin lasten ärsyttävät piirteet, mutta niihin sentään voi puuttua (esim jos lapsi kylässä alkaisi riehumaan, voin kieltää sen. Tätä tosin ei tapahdu, koska olen opettanut lapseni käyttäytymään). Monesti toisten lapset saavat olla vaikka minkälaisia apinoita käytöstavoiltaan, ja se on vanhempiensa mielestä vain hassua ja söpöä. Vanhemmat (yleensä äidit) jotka valittavat miten rankkaa on, kun taapero alkaa heti huutamaan kun hän katoaa näkyvistä eikä edes saunoa saa rauhassa, ärsyttävät. Antakaa huutaa, itse toteutatte siihen että huutamalla saa mitä tahtoo.

*totutatte

T. 15

Koska minusta on tuntunut epätoivoiselta saada lapsi syntymästäni saakka.

Biologisesti oma vauva on 50 % sinua, 50 % kumppaniasi. Ehkä se selittää jotain.

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu, että oma vauva näyttää täydellisen ihanalta ja söpöltä ja oman vauvan itku herättää pelkkää empatiaa ja lohduttamishalua, mutta muiden vauvat näyttää rumilta tai oudon ruttusilta tai muuten einiinsöpöiltä ja muiden vauvojen itku pelkästään ärsyttää? Onko muilla näin vai enkö vai "pidä lapsista"?

Se johtuu siitä, että sinä et ole täysin normaali.

Minä olen alle vuoden vanhan tyttären isä ja tottakai omaa lastani rakastan yli kaiken, mutta on muidenkin lapsissa erittäin herttaisia ja suloisia. Ehkä juuri sinun kohdallasi suurin vika on, että olet suomalainen, erittäin huonosti kasvatettu nainen. Ja tyhmä kuin saapas, kuten useimmat.

Äidin ja oman lapsen välillä on side joka on osittain myös hormonaalista. Vauvaa imettäessä erittyy oksitosiinia.