Tyttö sanoi lähtevänsä "HIPPILEIRILLE". Anoppi raivostui silmittömästi ja huusi ja meuhkasi tytölle. Tyttö säikähti kauheasti ja alkoi itkeä.
Ja ilmeisesti meidän pitäisi pyytää mummolta nyt anteeksi, ei suinkaan hänen meiltä ja lapsenlapseltaan?!
Kommentit (16)
Tytöt oli hipeillä kiertopalkintoja ainakin 60-luvulla juontuu varmaan siitä.
Meidän pitäisi pyytää... miten sinä siihen sekaannuit? Mummo huutaa ja pumpulityttö itkee. Pitäisi puolensa ja huutaisi takaisin. Ei kun äitiiiiiiiii...
Vierailija kirjoitti:
Munmo ollut itse hippi.
Mummo muistaa oman nuoruutensa 60-70-luvulla ja hän pelkää kuollakseen.
Mistä mummo tarkalleen ottaen suuttui? Siitäkö, että rippileiriä pilkattiin kutsumalla hippileiriksi vai siitä, että mummo ei halua lapsenlapsen tutustuvan oman nuoruutensa hippimeininkiin?
Niin tai näin, lapsella ei ole anteeksi pyydettävää. Mummo sen sijaan voisi pyytää huutamistaan anteeksi.
Jospa mummon silmissä hippileiri = höpöheinän nauttimista, vapaita suhteita jne.
Tulee mieleen se, kun en tajunnut lapseni koittavan olla hauska yhdessä kirosana-asiassa, joka liittyi minuun.... Minä koin, että halusi ärsyttää minua. Voisitteko selittää mummolle, että lapsi halusi olla hauska, ei suinkaan ärsyttävä ja annatte ymmärtää niskojanne nakellen, että koska ei tajunnut lapsenne huumoria, ette enää pidä yhteyttä? Käännätte siis vian mahdollisesta välirikosta kokonaan mummon harteille. Ja että hänen pitää tulla ja anella, että te lepytte.
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika!
Älä jätä! Nyt on grillikausi... possu on hyvää.
Jätä se anoppi.
Oikeasti tämä on ilmiselvä provo.
Eikö mummoa saa sanoa muumioksi, vai onko joku muu syy miksi viestini poistui? Kyllä jollain on kuk ka hattu vedetty pitkälle korvien yli.
Te tai lapsi voi kertoa ettei ymmärrä mistä mummo suuttui ja mummon pitää pyytää anteeksi huonoa käytöstään.
Jos mummo loukkaantui hippi sanasta niin, lapsi tai te voitte kertoa ettei tarkoitus ollut loukata ja voitte pahoitella aiheutunutta mielipahaa mutta silti mummon pitää pyytää anteeksi huonoa käytöstään.
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen se, kun en tajunnut lapseni koittavan olla hauska yhdessä kirosana-asiassa, joka liittyi minuun.... Minä koin, että halusi ärsyttää minua. Voisitteko selittää mummolle, että lapsi halusi olla hauska, ei suinkaan ärsyttävä ja annatte ymmärtää niskojanne nakellen, että koska ei tajunnut lapsenne huumoria, ette enää pidä yhteyttä? Käännätte siis vian mahdollisesta välirikosta kokonaan mummon harteille. Ja että hänen pitää tulla ja anella, että te lepytte.
Miksi tähän alapeukkuja? Haluaako joku tosissaan luovia yhteyksissä tuollaisen nulkin kanssa, joka ei tuosta niskojen nakkelusta itseensä päin tajuaisi mokanneensa?
Onko anoppi harraskin uskovainen?