4-henkinen perhe 2-3 vuotta yhden aikuisen tuloilla unelmatalon takia, kannattaako?

En mä näe tuota mahdottomana. Te saatte kuitenkin jo parisataa euroa lapsilisiä tuohon päälle, nettona 2400 kuulostaa ihan toteutettavalta. Lisäksi, jos tulee isompia pulmia, voitte nipistää jossain kuussa puuttuvan summan toisen puolison palkasta. Muutama satanen vuodessa ei viivästytä projektianne kuin kuukaudella tai parilla.

Blaah, tollaseen tusinataloon kannata koko omaisuutta laittaa kiinni. Mä kuvittelin että unelma on oikeesti jotain sellaista, minkä vuoksi voisi vähän kärsiäkin. Mutta toki kaikilla on omat unelmansa, älkää ikinä rakennuttako tuollaista muualle kuin kasvavaan kaupunkiin, muuten tulee konkurssi, koska jossain peräpellolla tuon arvo alkaa laskemaan sillä sekunnilla kun saatte ne avaimet käteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helposti onnistuu! Teille jää käyttöön kuitenkin varsin paljon rahaa. Miettikää etukäteen mahdolliset kalliimmat hankinnat (esim. pyörät, mahdollisesti tulevaisuudessa tarvittavat huonekalut, kuten isommat sängyt lapsille, ja muut vastaavat) ja hommatkaa ne ennen säästökuuria. Hyvin tuo tulee menemään.

Ei jää. Heille jää päivähoidon ja työmatkakulujen jälkeen n 800

Siitä puhelimet, netti, auton ylläpito (?), vakuutukset, mahdolliset sairastamiskulut jne. Melko tarkkaa taloutta saa pitää ja kiusaus kajota säästöihin on suuri. Kuinka paljon ottaisi pattiin jos vuoden kituuttamisen jälkeen säästötilillä on 1/3 siitä mitä pitäisi olla ja silti on eletty köyhäillen.

En ymmärrä miksi kukaan haluaa laittaa koko omaisuutensa seiniin, koska kuten tässä ketjussa on jo sanottu, säästökuurin ja rakentamisen jälkeen alkaa lainanmaksu ja talon kulut (piha ym) joten talous ei ainakaan helpota. Puhumattakaan, jos toiselta menee työ tai terveys.

Voi olla että kaikki menee mainiosti.

Meidät ainakin yllätti kaikki talonpitoon liittyvä rahanmeno, vaikka kaikki listattiin ja laskettiin korkeimman mukaan. Ja sillä hetkellä kun talo on valmis, pitäisi alkaa jo hissukseen varautumaam tuleviin korjauskuluihin, että se putkarin tai sähkärin soitto ei sitä venettä keikauta.

Aika moni ajaa itsensä köyhyyteen näiden lainojen ym vuoksi. Vähän aikaa sitten oli se opn verkossa kirjoitus jossa kehotettiin miettimään niitä isoja menoja. Ei mitään kahvi tai kampaamomenoja. Niihin on keskituloisella varaa. Herätti närkästystä. Vaikka totta se on

Miksi ihmiset valitsee köyhyyden. Jonkun liian kalliin talon takia

En ymmärrä

Mikäs siinä, enemmän mua huolettaa ne tulevat 25 vuotta velkahelvetissä. Jos laina on suuri niin melkoinen kk-eräkin siinä on pakko olla. Toivottavasti pankki on laskenut että maksukyky varmasti riittää.

Ihan mielenkiinnosta, olis tosi kiva jos kertoisit mitkä teidän tulot on ja mikä se lopullinen laina tulisi olemaan ja kk-erä.

Itselleni unelmatalo ei koskaan ole ollut haave, joten en olisi valmis säästämään 2-3 vuotta. Mulle kelpaa hyvin tämmönen 80-luvun talonrähjäke. Mutta ymmärrän kyllä että joillekin on ja silloin motivaatio säästämiseen voi olla suuri. Kannattaa kuitenkin huomioida myös kulut siinä vaiheessa kun talo on jo valmis. Usein yllätyksiä tulee rakennusvaiheessa ja huonolla säkällä teidän on säästettävä pari kolme vuotta taas lisää, että saadaan sadan tonnin muutostyöt ja paalutukset pulkkaan.

Mä luulen että sä oot vaan kuvitellut, että sulla on tuolla tutkinnolla ja työllä jotenkin vain oikeus asua niin ja pitää sellaista elintasoa. Te elelisitte ihan mukavasti vähän vanhemmassa talossa tai halvemmalla alueella, tai kerrostalossa. Mieti ennemmin sitä miten voitte elää varojenne mukaan.

Kulutatte aika surutta muuten paljon rahaa ravintoloihin ja kampaajaan ym.

Mitä jos vaan säästäisitte sen kolme vuotta niin paljon kuin pystytte, ja sitten ostaisitte talon johon rahat järkevästi riittävät. Ilman ihme säätöä ja pinnistystä. Kuulostatte tosi masokisteiltä.

Aina kannattaa asua hitusen liian pienessä ja ahtaassa asunnossa, vähän halvemmalla kuin pystyisi. Ei kannata tuhlata asumiseen ja ylimääräiseen tilaan. T. Pihi-sossutäti, joka aina neuvoo vaihtamaan pienempään ja edullisempaan asuntoon.

Minun siskoni perhe elää tuon tyylisesti. Asuvat tuloihinsa nähden erittäin paljon arvokkaammassa omakotitalossa isolla lainalla. Pärjäävät kuitenkin.

Nämä on valintoja. Itsekin olen säästäväinen, mutta minulla on kuitenkin pienehköjä arkimenoja, jotka tuottavat minulle iloa. Siskon perheessä euro kuin euro käytetään erittäin harkiten.

Hiukset leikataan itse, ruoka valmistetaan hankituista raaka-aineista suuremmissa erissä. Ilmaiset jutut, kirjasto, uimarannat hyödynnetään, ei tilata lehtiä tai käydä maksullisessa uimalassa ainakaan kesäaikaan. Minä ja sisko olemme molemmat ahkeria kirppareiden hyödyntäjiä.

Kai nuukailusta voi tehdä taidettakin. Ja kuten sanottu, siskon perheen talo on kyllä hieno ja hyvällä alueella.

Ootko miettinyt talon sisustamista yhtään? Jos teillä on ihana talo niin ne nykyiset huonekalut ei välttämättä sovi sinne yhtään, ja taas palaa rahaa 10-20 tonnia. Mistä ne rahat revitään? Pankki ei myönnä yhtään enempää lainaa, jos maksukyky jo valmiiksi tiukka.

Asunnon vaihtotilanteessa tulee myös muita kuluja: varainsiirtovero ja välittäjän palkkio nykyisen myynnistä. Myös korkotason mahdollinen nousu kannattaa pitää mielessä.

Kerroit, että olette eläneet melko leveästi tähän asti. Syöneet ulkona, ostaneet palvelutiskiltä ja käyneet kampaajalla usein. Oletko varma, että kestät näistä luopumisen vuosikausiksi eteenpäin?

Sinänsä teidän idea on minusta ihan hyvä ja olisi hienoa, jos ihmiset säästäisivät unelmiinsa ihan muutenkin. Mutta onko teidän säästötavoite varmasti realistinen? Kestääkö pää monen vuoden köyhyyttä, jos on jo tottunut leveämpään elämään?

Me tehtiin noin kahdwn vuoden ajan.

Mun neuvot: tee budjetti ja lisää siihen 10 prosenttia ainakin, pidä varatili yllättäviä menoja varten ja myy kaikki turha tavara. Me myytiin ainakin 100 laatikollista tavaraa kahden vuoden aikana: torissa, facessa ja tavallisella kirppiksellä. Osa meidän tavaroita, osa sukulaisten tyhjentämiä tavaroita. Näistä saatiin sitten rahaa kaikkeen ekstraan: lapsi hoploppiin, uusi haalari, jouluna parempaa ruokaa jne.

Jos ja kun talo on teidän unelma, niin go for it! Kokeilla voi aina, ei siinä mitään häviä. Varmaan kannattaa laittaa puolison kanssa selvät pelisäännöt hommalle, eli jos jommalla kummalla tulee fiilis, että nyt riittää tai ettei homma toimi, niin sitten lopetetaan. Samoin, tosiaan, huomioi että säästetyt rahat on teidän yhteisellä nimellä olevalla tilillä, eikä puolison.

Mulle talo ei olisi noin tärkeä, mutta eräs muu asia on joskus ollut, joten ymmärrän kyllä tilanteen ja olen elänyt samanlaista köyhäilyvaihetta itse parin vuoden ajan. Oli sen arvoista :)

Mä laittaisin jarrut päälle koko projektin suhteen tuossa kohdin jos pankki katsoo ettette tuollaista lainaa saisi... Ja tosiaan - budjetti ylittyy AINA, matkan varrella tulee yllätyksiä. Lisäksi pihaan uppoaa äkkiä paljon rajaa vaikka tekisittekin itse - ja varsinkin, jos tontti vähänkin haastavampi.

Eli rahanmenoa tulee olemaan tuon säästämisen jälkeenkin tolkuton määrä, ja voi olla ettei kaikkiin unelmiesi muutos-, materiaali- ja sisutusratkaisuihisi olisi varaa.

Miettisin useampaan otteeseen.

Mä myös sanoisin, että kokeilkaa puolivuotta. Tuntuu että olette eläneet aika leveästi tai ainakin huolettomasti ja siitä pois oppiminen ei ole helppoa. Jos jouluna ei tule repsahduksia rahankäytön suhteen niin varmaan olette tarpeeksi sitoutuneita asiaa. Mutta kuten moni täällä sanoi, rakentamisen budjetti on syytä laskea yläkanttiin ja ei se asuminen omassa talossa ole ilmaista. Onko teillä oikeasti varaa lainanlyhennysten jälkeen ylläpitokustannuksiin (sähkö, vesi, nettiyhteydet, jätehuolto, puut, jos esim. takka, välineet pihan hoitoon jne.). Samoin nuo kalusteet uuteen taloon maksaa paljon. Joudutteko jatkamaan kituuttamista myös jatkossa. Jos vastaus on kyllä, niin unohda koko juttu. Hyvää elämää voi viettää myös muualla kuin unelmatalossa. Mieluummin niin kuin unelmatalo, jossa elää paskaa elämää.

En lähtisi.

Me itse alettiin talonrakennuksen suunnittelu kun lapset oli 3 ja 5. Budjettia ei vedetty lähellekään noin tiukalle (ei olla oltu koskaan tuhlaavaisia, jätettiin isot tavarahankinnat ja ulkomaanmatkat pois pariksi vuodeksi tms). Ja talopaketti tuli avaimet käteen. Siitä huolimatta pari vuotta on olleet tosi rankkoja. Vaikka talo tuli avaimet käteen, niin hommaa on ollut paljon, ja tosi paljon on vielä edessäkin (maatöitä, kilpailuttamisia, sisustuten valintaa, sisustuselementtien kantamista (ei kuulu avaimet käteen prosessiin) siivousta, muutto). Muutettiin 30 km päähän vanhasta kodista, eli vaikka vanhoja tuttuja nähdään säännöllisesti, niin lasten päivittäiset kaverit jäi sinne. Ja uusien löytäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin ajateltiin..

Kun noillakin lähtöasetelmilla on ollut rankkaa, niin en missään nimessä lähtisi vetämään budjettia tiukalle. Itse kun tykkään esim. matkustelusta, niin ei aina ole kiva katella tuttujen lomakuvia, kun me ollaan tehty taloprojektia vaan vapaa-ajat. Ollaan tehty kivoja halpoja juttuja kyllä, mutta työt, lapset ja taloprojekti vie  voimat niin tehokkaasti, ettei kyllä kamalasti ole ollut energiaa järjestellä telttaretkiä yms.

Meidän esikoinen ei päiväkotivuosina oikeastaan koskaan innostunut mistään harrastuksesta, eikä niitä kovin paljon tyrkytettykään. Koulun alussa hän innostui jääkiekosta aivan täysillä. Kun toinen oli niin innoissaan, niin kyllä mulle oli tosi tärkeää antaa lapsen harrastaa, vaikka se aika kallis harrastus onkin. Eikä sanoa vaan, että odota 5 vuotta niin pääset muuttamaan äidin unelmien kotiin..

Me ei rakennettu unelmakotia, vaan sellainen riittävän hyvä ja toimiva, jossa voidaan hyvin ajatella asuvamme loppuikä. Mä mietin, että jos se koti on nyt teidän unelma, niin miten 10-15 vuoden päästä? Jos te nyt kituutatte 5 vuotta ja siihen vielä rakentamisvuodet lisäksi, niin eikös teillä jo ala lapset muuttaa pois kotoa. Onko se unelmatalo sitten jo liian iso?

Tänne onkin tullut paljon kysymyksiä! Koitan vastailla niihin mihin muistan.

1. Laskelma on pankinkin mukaan realistinen ja siinä on otettu huomioon mainitsemianne juttuja, kuten pihan laittaminen ja uudet huonekalutarpeet.

2. Asumme ensiasunnossamme, joten varainsiirtoveroa ei mene. Välittäjälle ei tämän myynnistä tarvitse maksaa mitään, koska tällaiset asunnot tältä alueelta revitään käsistä. Ja no, jos jostain syystä tarvitseekin, niin joku kolmetonnia ei tässä konkurssissa tunnu missään...

3. Tiedostamme erittäin hyvin sen, että budjetit tapaavat ylittyä. Olemme pyrkineet siihen varautumaan siten, että kaikki menot on laskettu yläkanttiin eikä mitään kuluerää ole kuitattu sillä ajatuksella, että otamme nykyhintatason mukaan halvimman mahdollisen. Joustovaraa siis on jo budjetin sisällä, ja nöyrästi suhtaudumme siihen, että luultavasti rakentamisen aikanakin lisämenoja tulee. 

4. Meillä ei siis ole tarkoituksena, että nyt säästetään kolme vuotta ja sitten rakennetaan kaksi. Ostamme muuttovalmiin (oli se sitten tämä unelmatalo tai joku kompromissi) ja KYLLÄ, tiedän että sekin tuottaa kauheasti työtä, mutta siltikään kaksi vuotta ei ole muuttovalmiille talolle realistinen rakennusaika jos mitään erityistä vastoinkäymistä ei tielle satu. 

5. Laina ei siis kasva meidän (pankin laskemaan) realistiseen maksukykyyn nähden valtavan suureksi, koska tämä säästettävä satatonnia on tarkoitus käyttää itse projektiin, eli se ei siis ole mikään lisävakuus enemmälle lainalle. 

6. Talo tultaisiin rakentamaan muuttovoittoalueelle kaupunkimaiselle alueelle. Eli siis arvo ei samantien romahda - ja toisaalta vaikka romahtaisikin, niin olemme ensisijaisesti rakentamassa kotia itsellemme emmekä sijoitusta. 

7. Suojataan laina ylimääräisellä lainavakuutuksella, jolloin ei tarvitse olla sen puolesta huolissaan toisen puoliskon työttömyydestä tai sairaudesta. 

Matkalla on monta muttaa ratkaistavaksi ja rakennusaikan vielä enemmän.. itse en lähtisi tuollaiseen, vaan ostaisin halvemman talon.

Me ei lähdetty tuohon vaan ostettiin halvempi eli pienempi talo. Asuntolainaa lyhennellään vähemmän kuin ap nyt. Tulot meillä on pienemmät.

Jos olette sitä mieltä niin ei muuta kuin säästöpossua ruokkimaan.

Miksi ihmeessä se ei onnistuisi?

Suomessa moni yh-äiti joutuu elättämään lapsensa ja itsensä paljon pienemmillä tuloilla ja käteen saattaa jäädä alle 1500€/kk.

Yh-lapsilisäkorotus on muutaman kympin ja moni lapsi saa elatus maksun reilut 100€/kk 18-ikävuoteen asti ja lapsilisät 17v.

Eikä asumistuesta ole hurraamista, kun vain hoitovastike huomioidaan.

Jos saat 2200€/kk + lapsilisät, niin kyllä tuolla summalla elää 4heng. perhe, vaikka asumiseen menisi 700€.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä se ei onnistuisi?

Suomessa moni yh-äiti joutuu elättämään lapsensa ja itsensä paljon pienemmillä tuloilla ja käteen saattaa jäädä alle 1500€/kk.

Yh-lapsilisäkorotus on muutaman kympin ja moni lapsi saa elatus maksun reilut 100€/kk 18-ikävuoteen asti ja lapsilisät 17v.

Eikä asumistuesta ole hurraamista, kun vain hoitovastike huomioidaan.

Jos saat 2200€/kk + lapsilisät, niin kyllä tuolla summalla elää 4heng. perhe, vaikka asumiseen menisi 700€.

Toki, paitsi että yh-äiti ei maksa päivähoidosta 600 euroa kuukaudessa (jos ap:lla on täysi maksuluokka ja kaksi lasta) ja kaikki isommat menot voi hakea toimeentulotukena. Aloittajan perheen pitää mahdolliset sairaalalaskut, kotivakuutukset, isot sähkölaskut sun muut maksaa tuloistaan/säästöistään toisin kuin sen yh:n.