4-henkinen perhe 2-3 vuotta yhden aikuisen tuloilla unelmatalon takia, kannattaako?

Lainaan tarvitaan 10% omarahoitusosuus ja takaisinmaksukykyä. Säästätte 100 000 e ja kaksiosta saatte 200 000 e ja otatte sitten lainaa vähän yli 1 000 000 e vai miksi pankki ei anna lainaa ilman ylisuurta omarahoitusosuutta?

Miten ajattelitte maksaa sen lainan pankille takaisin? 1 000 000 euron laina 20 vuodeksi tarkoittaa yllättäen 50 000 e/v (ja vähän enemmänkin)

Kun saatte unelmakodin voittekin huomata ettei se ollutkaan jostakin syystä enää unelmakoti. Joten eläisin mieluummin 3 vuotta ei-pihistellen ja nauttien, kun säästäen seiniin. Eikö pienempi ja edullisempi koti riittäisi niin, että olisi varaa myös elää? Tuskin säästämisen ja unelmakodin ostamisen jälkeenkään kauheasti käyttörahaa jää, jos on lainat tapissa siis niin paljon lainaa, kun pankki myöntää.

Mitä ne laskelmat näyttää sille ajalle, kun talo on valmis? Mitkä on teidän nettotulot ja lainanhoitokulut?

Pari kolme vuotta voi elää nuukemminkin, mutta kannattaa kyllä miettiä onko se unelmatalo sen arvoista. Kenen unelma se on? Miehen, ap:n? Millaista se elämä unelmatalossa on, jos ei ole esim. varaa matkustaa? Kuinka selviätte lasten kalliista teinivuosista, jos budjetti on vedetty unelmatalon takia kauhean tiukalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä joutuisitte tinkimään verraten nykyiseen?

Tietynlaisesta elämisen huolettomuudesta. Nyt ollaan esimerkiksi ostettu ruokakaupasta melkolailla sitä mitä sillä hetkellä tekee mieli (järki kuitenkin hommassa mukana), käyty verrattain usein ulkona syömässä (ei missään luksuspaikoissa kuitenkaan), ostettu lapsille ajoittain merkkivaatteita. Itse olen valmis luopumaan omalla kohdallani kampaamokäynneistä (n. 120 e/kk kahden kuukauden välein) ja kaikesta, siis KAIKESTA ei-välttämättömästä vaate- ja kosmetiikkaostostelusta. Lapsille vaatteet kirpputorilta, minä pyörällä töihin (no tämän kohdalla säästö on 51 e/kk, eli voidaan talvella harkita uudestaan, ei niin valtava summa...). Kaikki lomareissut luonnollisesti pois, ei vanhemmille mitään maksullista harrastusta. 

Tämä on ihan normaalia todella suurelle osalle suomalaisista ilman, että lopputuloksena on muutaman vuoden päästä 100 000 takataskussa. Tätä jatkuu vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Pankista emme riittävästi lainaa saa unelmataloa varten ja se on ihan ok, ymmärrän kyllä miksi ratkaisevat niin kuin ratkaisevat. Käypiä henkilötakaajia ei ole mahdollista saada ja useampi pankki kilpailutettu. Sen sijaan säästämällä n. 2,5 vuoden ajan kaikki miehen nettotulot saisimme kokoon puuttuvan summan (n. 100 000 euroa) + nykyisen asunnon myynti (maltillisella arvonlisäyksellä, luultavasti nostaa arvoa vähän enemmänkin) + rakennuslaina, jolle pankki on näyttänyt vihreää valoa mikäli olosuhteet pysyvät samoina.

Tämä tarkoittaisi sitä, että meidän pitäisi minun 2200 euron nettopalkallani elää reilut kaksi, jopa kolme vuotta. Pakollinen meno tuosta on 700 euroa kuussa nykyisen kerrostalokaksion lainanlyhennys + hoitovastike + vesimaksut, loppu sitten ruokaan, päivähoitomaksuihin, juokseviin menoihin, työmatkoihin, hygieniaan, harrastuksiin... Tullaanko me hulluiksi? Alkaako koko talounelma tuntua typerältä, kun vaan kituuttaa kuukaudesta toiseen? Vai tuleeko elämästä edes mitään kituuttamista, kun asennoituu oikein? Onko "vaan" talo tämän arvoista?

Meillähän koko ajan ON ne miehenkin palkkarahat, ne vain laitetaan korkeakorkoiselle tilille säästöön - ei siis olla turvattomina kokonaan ilman puskuria. Mutta mistään pikkuhädästä ei noihin rahoihin kajota.

Tyhmiäkö olette?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä joutuisitte tinkimään verraten nykyiseen?

Tietynlaisesta elämisen huolettomuudesta. Nyt ollaan esimerkiksi ostettu ruokakaupasta melkolailla sitä mitä sillä hetkellä tekee mieli (järki kuitenkin hommassa mukana), käyty verrattain usein ulkona syömässä (ei missään luksuspaikoissa kuitenkaan), ostettu lapsille ajoittain merkkivaatteita. Itse olen valmis luopumaan omalla kohdallani kampaamokäynneistä (n. 120 e/kk kahden kuukauden välein) ja kaikesta, siis KAIKESTA ei-välttämättömästä vaate- ja kosmetiikkaostostelusta. Lapsille vaatteet kirpputorilta, minä pyörällä töihin (no tämän kohdalla säästö on 51 e/kk, eli voidaan talvella harkita uudestaan, ei niin valtava summa...). Kaikki lomareissut luonnollisesti pois, ei vanhemmille mitään maksullista harrastusta. 

Kuulostaa siltä että pudotus tulee olemaan melkoinen...

T. se perheellinen jonka menot on sen reilu 2000e/kk ^^

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei? Kun tietää että kyseessä on ohimenevä vaihe ja suurinpiirtein kuinka kauan tuo tavoitteeseen pääseminen vie niin en näe miksette voisi tuolla summalla selvitä.

Niin, minunkin laskelmien mukaan kyllä hengissä pitäisi pysyä ja voisimme syödä terveellistä ruokaa jatkossakin. Vuoden päästä helpottaa, kun vanhempi lapsi menee esikouluun ja on vain puolikas päivähoitomaksu maksettavana. Mietin vaan, että onko se paperilla helppo sitten enää arjessa helppo, kun on luvattu sadetta ja pitäisi lähteä töihin polkemaan pyörällä, tai rankan työpäivän jälkeen haluaisi hakea ruuat Prisman palvelutiskiltä... Mutta ehkä mä tapetoin nykykodin unelmakodin kuvilla, niin se muistuttaa sitten koko ajan mitä kohti ollaan menossa. :)

Ladten koko elämä menee köyhäillessä

Koko elämä? Juuh, peräti 3-5 vuotta KOKO ELÄMÄSTÄ näillä näkymin... 

(ohis)

Säästämisen jälkeen maksetaan sitä lainaa

Ja sitten lapset muuttaa pois

Vierailija kirjoitti:

Kireeltä vaikuttaa, mutta kyllä mä uskon että onnistuisitte. Teidän kokoinen perhe saisi toimeentulotuella ollessaan n. 1400 e/kk, nyt teillä vastaava summa on 1500e. Tosin, toimeentuloasiakkaalta ei yleensä mene hoitomaksuja eikä työmatkakuluja...

Eläkää niin minillä kun pystytte, oli se sitten 2v tai 3v tai 3,5v. Tai vaikka vaan puoli vuotta jos ei tunnukaan hyvältä idealta. Pienten lasten kanssa ei juuri tarvitse rahaa verrattuna teineihin (fillari kirppikseltä vs. uus jopo, leikkipuhelin kirpparilta vs. uusi älypuhelin, verkkarit kirpparilta vs. raitaverkkarit, makkaranpaistoa läheiselleä ulkoilualuella vs. "mun on pakko päästä thaikkuihin kun kaikki muutkin pääsee!!")

Se on sitten taas eri asia, riittääkö tämä pihistelyllä saavutettu säästö, vanhan myynnistä saatava raha ja lisälaina unelmaan. Minkä verran on varauduttu muutoksiin ja ongelmiin?

Minua kyllä kiinnostaisi kovasti, minkälainen se unelmakoti on? Mikä maksaa kai aika paljon?

Kiitos kannustavasta viestistä! Tosiaan hyvä puoli on se, että tällaisen säästämisen voi koska tahansa lopettaa. Sen kun nostaa rahat ja ne on ylihuomenna tilillä. Ja myös lapset ovat nyt halvassa iässä ja siksi ollaankin tätä toteuttamassa nyt, eikä vasta sitten kun ovat isompia ja heillä on enemmän tarpeita ja toiveita ja porukkaan kuulumisen halua. 

Olemme tehneet mielestämme ennemmin liian tiukat kuin liian lepsut laskelmat. Eli on siis varauduttu siihen, että budjetti todennäköisemmin ylittyy kuin alittuu eikä ole alibudjetoitu mitään. Laskelmat oli pankin ihmisen mielestä ilmeisesti ihan uskottavat. Inflaatioon on varauduttu. 

Talo on muuttovalmis Kannustalon Aurora. 

Vierailija kirjoitti:

Kireeltä vaikuttaa, mutta kyllä mä uskon että onnistuisitte. Teidän kokoinen perhe saisi toimeentulotuella ollessaan n. 1400 e/kk, nyt teillä vastaava summa on 1500e. Tosin, toimeentuloasiakkaalta ei yleensä mene hoitomaksuja eikä työmatkakuluja...

Eläkää niin minillä kun pystytte, oli se sitten 2v tai 3v tai 3,5v. Tai vaikka vaan puoli vuotta jos ei tunnukaan hyvältä idealta. Pienten lasten kanssa ei juuri tarvitse rahaa verrattuna teineihin (fillari kirppikseltä vs. uus jopo, leikkipuhelin kirpparilta vs. uusi älypuhelin, verkkarit kirpparilta vs. raitaverkkarit, makkaranpaistoa läheiselleä ulkoilualuella vs. "mun on pakko päästä thaikkuihin kun kaikki muutkin pääsee!!")

Se on sitten taas eri asia, riittääkö tämä pihistelyllä saavutettu säästö, vanhan myynnistä saatava raha ja lisälaina unelmaan. Minkä verran on varauduttu muutoksiin ja ongelmiin?

Minua kyllä kiinnostaisi kovasti, minkälainen se unelmakoti on? Mikä maksaa kai aika paljon?

Päivähoito 450. Työmatkat ym 200

Jää n 800 kaikkeen

Miten 700 sisältää lainan ja yhtivastkkeen ym?

Mun mielestä lyhyt aika. Kun tekee sen tärkeän asian takia, on motivoitunut. Mulle tuli ero, ja jouduin ostamaan vain omilla tuloillani lapsen kodin eli meidän vanhan perheasunnon itselleni. Tiesin että joudun tiukille, eikä se siitä kummene, ennen kuin lapsi muuttaa kotoa.

En ole katunut, siihen tottuu nopeasti ja tottuu uusiin kulutustottumuksiin, eli olemaan ostamatta mitään. Tätä on nyt jatkunut viisi vuotta, ja se on nykyään ihan normaalia, eikä tunnu edes tiukalta enää. En tiedä mihin tarvitsin aiemmin kaikkea sitä ostamista.

Vierailija kirjoitti:

Musta tässä on kaksi pointtia:

- millaisia ihmisiä olette? Oletteko enemmän hetkessä eläjiä vai juuri tulevaa varten säästäjiä ja nipistäjiä? Mietin tätä omalla kohdallani ja vaikka säilönkin aina säästötilille kunnon puskurit pahan päivän varalle eivätkä tilillä olevat rahat ns. polta näpeissä (=pakko tuhlata heti kaikki ylimääräinen), niin silti olen niin hetkessä eläjä, että enemmänkin nautin tästä päivästä ja katson mihin elämä vie, vaikka unelmia ja tavoitteita onkin. Tämä ei kuitenkaan ole missään nimessä ainoa tapa ja te itse tunnetta itsenne, toisenne ja perheenne parhaiten. 

- oletteko koskaan pitäneet budjettiä? Itse olen pitänyt nyt vuoden verran, aina noin 4-6kk etukäteen arvioin tuloni ja menoni (ja tietysti päivittäny tilanteen mukaan) sekä teen mahdollisia varauksia auton huollolle ymv. Olen kuitenkin joutunut huomaamaan, että vaikka yritän itse arvioida menot kaiken mahdollisen huomioiden ja yläkanttiin riskivarauksilla, niin joka kuukausi olen tähän asti joutunut toteamaan, että niin se budjetti aina vaan venyy, vaikka mitään varsinaista tuhlailua en teekään. Toki tilanteeni on sellainen, että rahatilanteeni sallii budjetin venymisen ja huolettomankin ostelun, enkä ole orjallisesti tehnyt budjettiani pysyäksnei siinä vaan arvioidakseni rahankäyttöäni. Sanoit, että uskoisit sinun tulojesi riittävän, mutta itse ehkä seurailisin muutaman kuukauden _kaikkea_ rahavirtaa ja katsoisin miltä vaikuttaa. 

Toivottavasti sait kiinni pointeistani, tuli ehkä selitettyä vähän ummet ja lammet...

Tämä oli hyvä viesti, kiitos! En ole koskaan ollut nipistäjä, mutta aina vastuullinen rahankäyttäjä. Kilpailutetaan vuosittain kaikki mahdollinen ja ollaan oltu täsmällisiä kuukausisäästäjiä, minä jo ihan teinivuosista asti. Siksi olikin tavallaan aika pettymys, että perushyvän korkeakoulututkinnon ja vakipaikan hankkiminen ja vastuullinen taloudenpito ei riitä siihen, että meillä olisi varaa kaksikerroksiseen omakotitaloon kotikaupungissamme, mutta no joo, se on toinen asia. 

Juuri tämän projektin ja talounelman vuoksi olen pitänyt nyt tuloja ja menoja silmällä ja aiemminkin on ollut varmaan keskivertoa parempi haisu siitä, miten rahankäyttö jakautuu. Useamman sata euroa saisi karsittua jo ruokaan menevästä rahasta, karua mutta totta. Silti voitaisiin syödä hyvin ja terveellisesti. Ja jo kampaajaan menee se 720 euroa vuodessa, plus kaikki hiustenhoitotuotteet. Sitten lastenvaatteet, omat vaatteet, kaikki sellainen pieni arkikiva josta syntyy isoja summia pitkällä tähtäimellä. 

Olen myös yrittänyt ajatella, että säästäminen ei tarkoita sitä, että me elettäisiin jotenkin vähemmän. Olen tosi kiitollinen siitä mitä meillä jo on - lapset, puoliso, oma koti - koska lähipiirissä on surullisia tarinoita siitä, miten menettää noista kaiken tai ei niitä koskaan saakaan. Olen yrittänyt tsempata itseni ajattelemaan, että oikeasti se onni tulee lapsille iltasaduksi luetusta kirjaston kirjasta eikä kauppareissulta ostetusta naistenlehdestä tai kampaajakäynneistä. 

Helposti onnistuu! Teille jää käyttöön kuitenkin varsin paljon rahaa. Miettikää etukäteen mahdolliset kalliimmat hankinnat (esim. pyörät, mahdollisesti tulevaisuudessa tarvittavat huonekalut, kuten isommat sängyt lapsille, ja muut vastaavat) ja hommatkaa ne ennen säästökuuria. Hyvin tuo tulee menemään.

Entäs jos mies siirtää rahat veroparatiisitiilleen (hänen omissa nimissään ja selvästi hänen rahojansa) ja jättää sinut yksinhuoltajaksi 3,5 vuoden kuluttua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä joutuisitte tinkimään verraten nykyiseen?

Tietynlaisesta elämisen huolettomuudesta. Nyt ollaan esimerkiksi ostettu ruokakaupasta melkolailla sitä mitä sillä hetkellä tekee mieli (järki kuitenkin hommassa mukana), käyty verrattain usein ulkona syömässä (ei missään luksuspaikoissa kuitenkaan), ostettu lapsille ajoittain merkkivaatteita. Itse olen valmis luopumaan omalla kohdallani kampaamokäynneistä (n. 120 e/kk kahden kuukauden välein) ja kaikesta, siis KAIKESTA ei-välttämättömästä vaate- ja kosmetiikkaostostelusta. Lapsille vaatteet kirpputorilta, minä pyörällä töihin (no tämän kohdalla säästö on 51 e/kk, eli voidaan talvella harkita uudestaan, ei niin valtava summa...). Kaikki lomareissut luonnollisesti pois, ei vanhemmille mitään maksullista harrastusta. 

Höpö höpö, sanot noin nyt. Odotas, kun olet elänyt noin puolisen vuotta. Toi on meidän arkea pakon vuoksi ja voin sanoa, ettet tule kestämään. Eikä ole sen arvoista.

Tuo on aika paljon vähemmän kuin tuon kokoinen perhe saisi toimeentulotukena, joten siitä voi vähän verrata, miten tiukkaa olisi.

Vierailija kirjoitti:

Helposti onnistuu! Teille jää käyttöön kuitenkin varsin paljon rahaa. Miettikää etukäteen mahdolliset kalliimmat hankinnat (esim. pyörät, mahdollisesti tulevaisuudessa tarvittavat huonekalut, kuten isommat sängyt lapsille, ja muut vastaavat) ja hommatkaa ne ennen säästökuuria. Hyvin tuo tulee menemään.

Ei jää. Heille jää päivähoidon ja työmatkakulujen jälkeen n 800

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tässä on kaksi pointtia:

- millaisia ihmisiä olette? Oletteko enemmän hetkessä eläjiä vai juuri tulevaa varten säästäjiä ja nipistäjiä? Mietin tätä omalla kohdallani ja vaikka säilönkin aina säästötilille kunnon puskurit pahan päivän varalle eivätkä tilillä olevat rahat ns. polta näpeissä (=pakko tuhlata heti kaikki ylimääräinen), niin silti olen niin hetkessä eläjä, että enemmänkin nautin tästä päivästä ja katson mihin elämä vie, vaikka unelmia ja tavoitteita onkin. Tämä ei kuitenkaan ole missään nimessä ainoa tapa ja te itse tunnetta itsenne, toisenne ja perheenne parhaiten. 

- oletteko koskaan pitäneet budjettiä? Itse olen pitänyt nyt vuoden verran, aina noin 4-6kk etukäteen arvioin tuloni ja menoni (ja tietysti päivittäny tilanteen mukaan) sekä teen mahdollisia varauksia auton huollolle ymv. Olen kuitenkin joutunut huomaamaan, että vaikka yritän itse arvioida menot kaiken mahdollisen huomioiden ja yläkanttiin riskivarauksilla, niin joka kuukausi olen tähän asti joutunut toteamaan, että niin se budjetti aina vaan venyy, vaikka mitään varsinaista tuhlailua en teekään. Toki tilanteeni on sellainen, että rahatilanteeni sallii budjetin venymisen ja huolettomankin ostelun, enkä ole orjallisesti tehnyt budjettiani pysyäksnei siinä vaan arvioidakseni rahankäyttöäni. Sanoit, että uskoisit sinun tulojesi riittävän, mutta itse ehkä seurailisin muutaman kuukauden _kaikkea_ rahavirtaa ja katsoisin miltä vaikuttaa. 

Toivottavasti sait kiinni pointeistani, tuli ehkä selitettyä vähän ummet ja lammet...

Tämä oli hyvä viesti, kiitos! En ole koskaan ollut nipistäjä, mutta aina vastuullinen rahankäyttäjä. Kilpailutetaan vuosittain kaikki mahdollinen ja ollaan oltu täsmällisiä kuukausisäästäjiä, minä jo ihan teinivuosista asti. Siksi olikin tavallaan aika pettymys, että perushyvän korkeakoulututkinnon ja vakipaikan hankkiminen ja vastuullinen taloudenpito ei riitä siihen, että meillä olisi varaa kaksikerroksiseen omakotitaloon kotikaupungissamme, mutta no joo, se on toinen asia. 

Juuri tämän projektin ja talounelman vuoksi olen pitänyt nyt tuloja ja menoja silmällä ja aiemminkin on ollut varmaan keskivertoa parempi haisu siitä, miten rahankäyttö jakautuu. Useamman sata euroa saisi karsittua jo ruokaan menevästä rahasta, karua mutta totta. Silti voitaisiin syödä hyvin ja terveellisesti. Ja jo kampaajaan menee se 720 euroa vuodessa, plus kaikki hiustenhoitotuotteet. Sitten lastenvaatteet, omat vaatteet, kaikki sellainen pieni arkikiva josta syntyy isoja summia pitkällä tähtäimellä. 

Olen myös yrittänyt ajatella, että säästäminen ei tarkoita sitä, että me elettäisiin jotenkin vähemmän. Olen tosi kiitollinen siitä mitä meillä jo on - lapset, puoliso, oma koti - koska lähipiirissä on surullisia tarinoita siitä, miten menettää noista kaiken tai ei niitä koskaan saakaan. Olen yrittänyt tsempata itseni ajattelemaan, että oikeasti se onni tulee lapsille iltasaduksi luetusta kirjaston kirjasta eikä kauppareissulta ostetusta naistenlehdestä tai kampaajakäynneistä. 

Et osaa kertoa mistä se säästö tulee

Kuinka paljon pyysitte lainaa? Paljonko saisitte?

Näiden kk kulut?

Eikä mikään järkevämpi talo käy

Ei sen vanhan asuntonne arvo välttämättä nouse kun siinä asutte ja sitä kulutatte. Se voi myös laskea. Itse lasken asunnon arvosta 2,5 % vuosittain. Jos arvo ei ole myydessä niin paljoa laskenut, se on positiivinen yllätys.