Nainen tai mies! Millon sinua on ensimmäisen kerran ahdisteltu tai kosketeltu vastoin tahtoasi?

Minut raiskattiin 15-vuotiaana aikuisen miehen toimesta kun olin neitsyt ja ekaa kertaa humalassa. En ole sen jälkeen voinut muodostaa syvempää henkistä suhdetta mieheen vaikka naimisissa olen ollutkin :(

Viidennen luokan luokkaretkellä aikuiset miehet taputtelivat takapuolelle laivalla. 

Kutosluokalla kävelin kaverin kanssa koulusta kotiin ja joku kolmikymppinen ukko autostaan huuteli ja vihelteli peräämme.

Muistan kans mun päiväkirjat, joissa kerroin mm. siitä miten kolme jätkää puristeli mun persettä viikon aikana, kun olin yläasteella 90-luvun lopussa. Aika HC settiä, kun oltiin kuitenkin ns. eliittikoulussa Helsingissä ja nuoret kotoisin ylemmästä keskiluokasta. Oi aikoja, oi tapoja. Toivottavasti nykyisin jo osataan käyttäytyä.

N. 12- vuotiaasta eteenpäin tädin mies jahtasi humalapäissään ja pyrki jatkuvasti iholle. 

Olin yhdeksänvuotiaana kaverin kanssa kylpylässä kun joku mies tuli esittelemään meille paljasta erektiotaan ja seuraili perässä koko ajan ja yritti ottaa kontaktia. Vielä pois lähtiessämmekin tämä mies tuli pukuhuoneiden puolella (molemmille sukupuolille yhteiset kaappitilat, yksityiset pukukopit kuitenkin vaatteiden vaihtoon ja suihkut toki omat kummallekin) pelkkä pyyhe päällä jotain lepertelemään, selvästi edelleen erektiossa, ja yritti houkutella meitä ettemme lähtisi pois.

Ei ole ikinä ahdisteltu tai kosketeltu.

Muistan kyllä kuinka eräät tyypit kopeloivat tiettyjä tyttöjä koulussa, mutta tuntui että eräskin tyttö provosoi poikia ja ehkä tykkäsikin olla huomion keskipisteenä.

Itse en uskaltanut ja muistan vieläkin kuinka pahalta tuntui kun ihastusta kopeloitiin, enkä ikinä saanut suuta auki tai mitään tehtyä vaikka mitään en olisi niin paljon halunnut kuin tyttöystävän siitä ja nähdä alasti tuon tytön.

Ei se mitään, yhtä huonosti se on mennyt naisten kanssa loppuelämäkin.

Ollessani 9-vuotias joku vanha ukko teeskenteli Vartiotornin myyjää ja kävi käsiksi. Livahdin karkuun enkä sen kummemmin järkyttynyt, koska ymmärsin mistä oli kyse ja että ukko oli pedofiilipaskiainen. Tämä oli siis varhaisin mieleeni jäänyt tapaus.

Ketju taas täynnä ihan höpöjuttuja.

Ei ole ikinä tapahtunut vaikken mikään sotavalas olekaan.

N27v

Ei vielä. N46

Oisinko neljäntoista ollut kun keski-ikäinen perhetuttu änkesi humalassa väärällä vuorolla saunaan keikistelemään ja kyselemään mielipiteitä tisseistään ja kehui samalla että pojilla alkaa olla vehkeet jo miehen mitoissa. Aika kiusallista, melko nopsaan paineltiin siitä kaverin kanssa uimaan.

Parikymppisenä asuin jonkin aikaa sellaisen hyvää vauhtia eläkeikää lähestyvän "neidon" naapurissa, jolla oli tapana viinipullon tai parin jälkeen ilmestyä ovelleni pelkässä avonaisessa aamutakissa milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Tuolla oli myös vaikeuksia pitää näppejään kurissa.

Jotain baareissa tapahtuneita perseenpuristeluita tai vehkeiden kourimisia ei viitsi edes laskea.

M42v kirjoitti:

Ei ole ikinä ahdisteltu tai kosketeltu.

Muistan kyllä kuinka eräät tyypit kopeloivat tiettyjä tyttöjä koulussa, mutta tuntui että eräskin tyttö provosoi poikia ja ehkä tykkäsikin olla huomion keskipisteenä.

Itse en uskaltanut ja muistan vieläkin kuinka pahalta tuntui kun ihastusta kopeloitiin, enkä ikinä saanut suuta auki tai mitään tehtyä vaikka mitään en olisi niin paljon halunnut kuin tyttöystävän siitä ja nähdä alasti tuon tytön.

Ei se mitään, yhtä huonosti se on mennyt naisten kanssa loppuelämäkin.

Haluaisitko että koskettelisin anusaukkoasi hellästi?

M56

Ollessani 14 - 15 vuotias, mutta ikäisekseni hyvin kehittynyt urheilijanuorukainen niin naapurimme hiukan alle viisikymppinen iloisen pirteä rouva oli usein tunkemassa itseään samanaikaisesti kapeasta hissin oviaukosta niin, että hänen rehevä takamuksensa kosketti etumustani. Hänellä oli myös tapana pudotella tavaroitaan portaikossa edelleni osuessaan ja suorin jaloin pyllistäen poimia niitä takaisin käsiinsä niin, että varmasti huomasin hänen rehevän perälinjansa sekä usein myös pikkuhousujensa värin.

Kahdenkeskiset juttunsa olivat myös hyvin vihjailevia ja kyllähän ne silloin panivat nuoren pojan hormonit hyrräämään ja mielikuvituksen lentämään. Joskus ohimennen hän myös muka puoli leikillään saattoi kouraista, mutta ei minulle noista mitään traumoja jäänyt. Jälkeenpäin ne ovat vain hauskoja muistoja. 

Nyt olen jo eläkeikää lähestyvä, akateemisen tutkimusuran tehnyt harmaapää joka uskaltaa väittää, että normaalia lajikäyttäytymistä tuo vain oli ja taitaa olla yhä edelleen. Nykyisin siitä vain on tekemällä tehty jotain aivan muuta.

Suhteellista, sillä toiset ahdistuvat jo pelkästään siitä jos joku tervehtii ja erehtyy katsomaan silmiin.

Olin 12 kun tädin mies kävi tisseihin kiinni. Kiellettyäni kosti tuhoamalla välini vanhempiini lavastaen minusta valehtelijan.

Peruskoululaisena kävelin kaupasta kotiin ja joku mies käveli takaani ja kouraisi jalkovälistä. Itse asiassa vielä nyktäänkin nopeutan kövelyvauhtia, jos joku mies kävelee takanani autiolla paikalla illalla tsi sinakin vilkaisen nähdäkseni, onko takana mies vai nainen. Huomaan monen naisen vilkaisevan samoin, jos kävelen heidän takanaan vastaavissa tilanteissa.

Aika ikävää normaaleille miehille tulla sillä lailla leimatuksi potentiaalisiksi ahdistelijoiksi, ja siitä he saavat kiittää muutamia pipipäämiehiä.

Alle kouluikäisenä, ehkä 5- tai 6-vuotiaana. Kyseessä vanhempi poikalapsi, mutta koin tilanteet silti erittäin ahdistavina.

Ensimmäinen kerta oli kun olin kymmenen vanha, meidän mökkipaikkakunnalla. Isä ja äiti olivat menneet kauppaan ja jättäneet lukutoukkatyttärensä tuttuun kirjastoon siksi aikaa. Menin aikuisten puolelle hakemaan "Isä Camillo" -kirjaa (sinä kesänä ne vanhat elokuvat tulivat telkkarista ja tykkäsin niistä kovasti), kun äkkiä jostain ilmestyi sellainen keski-ikäinen viiksekäs mies (murteen puuttumisen takia varmaan eteläsuomalainen hänkin), joka ahdisti minut nurkkaan, tuli ihan lähelle ja alkoi kysellä hiljaisella äänellä, missä äiti ja isä ovat ja olenko ihan yksin. Olin kauhuissani, puristin kirjaa itseäni vasten, ja yritin katsella hyllyjen väliin, olisiko joku toinen aikuinen tulossa pelastamaan.  Kesällä vain maakuntakirjastokin oli melko tyhjä, ja kirjaston tiski kaukana, kulman takana. En osannut vastata mitään, yritin vain livahtaa pois, mutta mies tukki tieni.

Lopulta joku aikuinen tuli tarpeeksi lähelle ja pääsin pois, mutta en mennyt kovin kauas koska minun piti viedä kirja takaisin. Jäin yhden hyllyn viereen seisomaan, ja se mies kulki ohitseni. Ohimennessään hän nipisti minua nännistä niin kovaa, että sattui.

Vein nopeasti kirjan takaisin ja menin istumaan aulaan, kirjaston tätien nähtäville. Näin, että se mies pyöri vähän matkan päässä ja katseli minua. Varmaan toivoi, että olisin mennyt vessaan tai lähtenyt jonnekin jossa olisi taas voinut ahdistella minua.

En enää ikinä halunnut siihen kirjastoon. En koskaan kertonut vanhemmilleni (enkä niille kirjastontädeille) asiasta. Ei kymmenvuotias lapsi uskalla. :( 

Kahta tai kolmea vuotta myöhemmin sitten tapahtui tapaus Jammu-setä (hän, joka tappoi ja poltti ne kaksi pikkutyttöä, ilmeisesti raiskattuaan nämä), ja ymmärsin, miten pahasti minulle olisi voinut käydä. 

Tämä siis 80-luvun puolivälissä.

5 -vuotiaasta lähtien on kaikenlaista kummaa ja epätoivottua tullut koettua. Osasta on jäänyt vaikeaa ahdistusta, peräti traumaa. Onneni on että tunnen myös monia todella hienoja miehiä, se on tasapainottanut elämääni. Luulen kohtaamieni tapahtumien olevan melko yleisiä.

N. 45