Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko neuvolassa löydyttävä kaikista jotain pahaa sanottavaa?
03.07.2018 |
Perheelläni mon mielestäni kaikki ihan valtavan hyvin. On työt, koulutukset, tarpeeksi ikää, tukiverkkoja ja osallistuvat isovanhemmat, taloudellinen vakaus, oma koti, ei päihteitä, naimisissakin ollaan ja hyvin toivottu ja rakas lapsi.
Olen kuitenkin käynyt neuvolassa aina yksin. Mies on ollut mukana ultrissa ja sitten lapsen erikoislääkärikäynneillä. Emme ole kumpikaan edes ajatelleet, että molempien olisi tarpeen siellä istua. Lapsen kanssa minun on luonnollista mennä, koska tiedän paremmin imetyksestä. Muutoin meillä on yhtälaiset tiedot ja käsitykset vauvan elämästä ja hoidosta, molemmat olemme kiinnostuneita ja perhe on ykkösprioriteetti meille. Keskustelemme neuvolakäynneistä aina heti whatsapissa perusjutut ja miehen työpäivän jälkeen kotona kasvotusten enemmän.
Nyt kuitenkin lapsen terveystietoja selatessa huomasin, että terveysdenhoitaja on useampaan eri käyntiin kirjannut tietoja, kuten "perheessä perinteiset sukupuoliroolit" ja "mies ei osallistu" ja "yritetään kannustaa miestä osallistumaan lapsen elämään". Lisäksi on maininta, että minä "selittelen" ilmeisesti sitä, että mies osallistuu.
Olen aika yllättynyt noista teksteistä, mielestäni ne eivät pidä paikkaansa. Pari kertaa terveydenhoitaja on kysellyt jotain, ja olen totuuden mukaisesti kertonut, että meidän mielestä riittää, että toinen käy neuvolassa ja että mies hoitaa kyllä kotona vauvaa. Aina on vähän tuntunut, ettei terveydenhoitaja jotenkin "usko". On useampaan kertaan mm sanonut että miehen olisi hyvä oppia hoitamaan lasta, jotta minä pääsen tarvittaessa lääkäriin (tämä on ilmeisesti sitä "kannustetaan miestä osallistumaan" juttua). Olen sanonut että kyllä se hoitaa ja käyn useasti viikossa jossain yksin, esim lähikaupassa tai kerran olin siellä lääkärissäkin.
Lähinnä tulee mieleen, että jotain pahaa sanottavaa täytyy löytyä. Ei tunnu kivalta.
Kommentit (71)
Meillä muuten se adoptioneuvonnan antaja oli just samanlainen, että heti alkoi päässään kuvitella vaikka mitä. Muistan kun kerran erikseen etukäteen kysyin, että tarvitseeko esikoisen olla paikalla, kun kuopuksen asiaa käsitellään. Sovittiin että ei tarvitse. Sitten papereissa luki että "esikoinen viety pois, syy epäselvä".
Argh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen mahdollisimman usein lähettänyt isän neuvolaan lapsen kanssa. "Tädit" (heitä on ollut useita, monet minua nuorempia) ovat suunnilleen antaneet mitalin, kun on niin osallistuva isä, ja minä olen säästynyt "vähän on kuivat taipeet" -liilumlaarumilta. Isällehän ei pikkuseikoista huomauteta.
Viimeksi olin neuvolassa kuusivuotiaan kanssa. Täti tenttasi lapselta, laittaako äiti joka päivä lämpimän ruoan. Lapsi vastasi, että voihan isäkin laittaa ruokaa.
Eli ap:lle tiedoksi: kunhan imetys sen sallii, pääset itsekin helpommalla kun ulkoistat osan neuvolan löpinöistä puolison kuunneltaviksi.
Ei viitsitä ottaa mieheltä tuloja sinä päivänä kun olisi neuvola. Hän tekee töitä yleensä muutamien tuntien ajojen päässä ja palkkaa tulee vain niiltä tunneilta kun tekee työtä plus ajot.
En ymmärrä tätä nykyistä ärsyyntymistä kaikesta ja ylitulkintaa. Jos vauvalla on kuivat taipeet, niin kyllä siitä sanotaan sille isällekin. Esikoisen vauva-aikana mies vielä kävi mukana kun teki eri töitä, eikä silloinkaan kukaan mitään ihmeellistä sanonut. Ihan vaippaihottumista ja kaikesta mainittiin myös sille isälle.
Ja jos miehesi olisi ollut neuvolassa kuusivuotiaanne kanssa, niin eiköhän täti olisi tentannut, että tekeekö isi aina lämpimän ruuan. Joillain on tapana kysyä aina siitä läsnäolevasta.
Tosin jos on muutenkin sitä vähättelyä jne, niin suosittelen vaihtamaan terkkaa. Kaikkien kanssa ei vain tule toimeen ja henkilökemiat eivät natsaa. Itsekin harkitsin jossain vaiheess vaihtoa kun oli vastavalmistunut nuori, joka ei yhtään kuunnellut minua, jolla oli raskauksia takana jo. Tein silti asiat kuten olin ennenkin tehnyt, enkä lähtenyt turhaan vouhkaamiseen mukaan. Pääsi paljon helpommalla kun antoi vain mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. On myös totta, että kaikille ei kannata kaikkea sanoa.
Toistan pointtini: ei tarvitse vouhkata eikä vaihtaa terkkaa, mutta välillä voi päästää isän ja lapsen ihan kahdestaankin sinne neuvolaan. Työnantajakin tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen mahdollisimman usein lähettänyt isän neuvolaan lapsen kanssa. "Tädit" (heitä on ollut useita, monet minua nuorempia) ovat suunnilleen antaneet mitalin, kun on niin osallistuva isä, ja minä olen säästynyt "vähän on kuivat taipeet" -liilumlaarumilta. Isällehän ei pikkuseikoista huomauteta.
Viimeksi olin neuvolassa kuusivuotiaan kanssa. Täti tenttasi lapselta, laittaako äiti joka päivä lämpimän ruoan. Lapsi vastasi, että voihan isäkin laittaa ruokaa.
Eli ap:lle tiedoksi: kunhan imetys sen sallii, pääset itsekin helpommalla kun ulkoistat osan neuvolan löpinöistä puolison kuunneltaviksi.
Ei viitsitä ottaa mieheltä tuloja sinä päivänä kun olisi neuvola. Hän tekee töitä yleensä muutamien tuntien ajojen päässä ja palkkaa tulee vain niiltä tunneilta kun tekee työtä plus ajot.
En ymmärrä tätä nykyistä ärsyyntymistä kaikesta ja ylitulkintaa. Jos vauvalla on kuivat taipeet, niin kyllä siitä sanotaan sille isällekin. Esikoisen vauva-aikana mies vielä kävi mukana kun teki eri töitä, eikä silloinkaan kukaan mitään ihmeellistä sanonut. Ihan vaippaihottumista ja kaikesta mainittiin myös sille isälle.
Ja jos miehesi olisi ollut neuvolassa kuusivuotiaanne kanssa, niin eiköhän täti olisi tentannut, että tekeekö isi aina lämpimän ruuan. Joillain on tapana kysyä aina siitä läsnäolevasta.
Tosin jos on muutenkin sitä vähättelyä jne, niin suosittelen vaihtamaan terkkaa. Kaikkien kanssa ei vain tule toimeen ja henkilökemiat eivät natsaa. Itsekin harkitsin jossain vaiheess vaihtoa kun oli vastavalmistunut nuori, joka ei yhtään kuunnellut minua, jolla oli raskauksia takana jo. Tein silti asiat kuten olin ennenkin tehnyt, enkä lähtenyt turhaan vouhkaamiseen mukaan. Pääsi paljon helpommalla kun antoi vain mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. On myös totta, että kaikille ei kannata kaikkea sanoa.
Toistan pointtini: ei tarvitse vouhkata eikä vaihtaa terkkaa, mutta välillä voi päästää isän ja lapsen ihan kahdestaankin sinne neuvolaan. Työnantajakin tykkää.
Kyllä se on ihan täysin perheen oma asia, miten nämä asiat järjestää.
Ja terkkaa muuten voi vaihtaa. Ilmoitus vain esimiehelle ja uuden tilaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen mahdollisimman usein lähettänyt isän neuvolaan lapsen kanssa. "Tädit" (heitä on ollut useita, monet minua nuorempia) ovat suunnilleen antaneet mitalin, kun on niin osallistuva isä, ja minä olen säästynyt "vähän on kuivat taipeet" -liilumlaarumilta. Isällehän ei pikkuseikoista huomauteta.
Viimeksi olin neuvolassa kuusivuotiaan kanssa. Täti tenttasi lapselta, laittaako äiti joka päivä lämpimän ruoan. Lapsi vastasi, että voihan isäkin laittaa ruokaa.
Eli ap:lle tiedoksi: kunhan imetys sen sallii, pääset itsekin helpommalla kun ulkoistat osan neuvolan löpinöistä puolison kuunneltaviksi.
Ei viitsitä ottaa mieheltä tuloja sinä päivänä kun olisi neuvola. Hän tekee töitä yleensä muutamien tuntien ajojen päässä ja palkkaa tulee vain niiltä tunneilta kun tekee työtä plus ajot.
En ymmärrä tätä nykyistä ärsyyntymistä kaikesta ja ylitulkintaa. Jos vauvalla on kuivat taipeet, niin kyllä siitä sanotaan sille isällekin. Esikoisen vauva-aikana mies vielä kävi mukana kun teki eri töitä, eikä silloinkaan kukaan mitään ihmeellistä sanonut. Ihan vaippaihottumista ja kaikesta mainittiin myös sille isälle.
Ja jos miehesi olisi ollut neuvolassa kuusivuotiaanne kanssa, niin eiköhän täti olisi tentannut, että tekeekö isi aina lämpimän ruuan. Joillain on tapana kysyä aina siitä läsnäolevasta.
Tosin jos on muutenkin sitä vähättelyä jne, niin suosittelen vaihtamaan terkkaa. Kaikkien kanssa ei vain tule toimeen ja henkilökemiat eivät natsaa. Itsekin harkitsin jossain vaiheess vaihtoa kun oli vastavalmistunut nuori, joka ei yhtään kuunnellut minua, jolla oli raskauksia takana jo. Tein silti asiat kuten olin ennenkin tehnyt, enkä lähtenyt turhaan vouhkaamiseen mukaan. Pääsi paljon helpommalla kun antoi vain mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. On myös totta, että kaikille ei kannata kaikkea sanoa.
Toistan pointtini: ei tarvitse vouhkata eikä vaihtaa terkkaa, mutta välillä voi päästää isän ja lapsen ihan kahdestaankin sinne neuvolaan. Työnantajakin tykkää.
Kyllä se on ihan täysin perheen oma asia, miten nämä asiat järjestää.
Ei nyt kannata heti takajaloilleen nousta. Perheitä on monenlaisia, voi tulla kaikenlaista sairautta ja surua, ja silloin on iso etu, että kumpikin puoliso pystyy tarvittaessa pyörittämään arkea. Tasavertainen työnjako ruuhkavuosina myös pienentää eron todennäköisyyttä, mutta toki se erokin on "oma asia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen mahdollisimman usein lähettänyt isän neuvolaan lapsen kanssa. "Tädit" (heitä on ollut useita, monet minua nuorempia) ovat suunnilleen antaneet mitalin, kun on niin osallistuva isä, ja minä olen säästynyt "vähän on kuivat taipeet" -liilumlaarumilta. Isällehän ei pikkuseikoista huomauteta.
Viimeksi olin neuvolassa kuusivuotiaan kanssa. Täti tenttasi lapselta, laittaako äiti joka päivä lämpimän ruoan. Lapsi vastasi, että voihan isäkin laittaa ruokaa.
Eli ap:lle tiedoksi: kunhan imetys sen sallii, pääset itsekin helpommalla kun ulkoistat osan neuvolan löpinöistä puolison kuunneltaviksi.
Ei viitsitä ottaa mieheltä tuloja sinä päivänä kun olisi neuvola. Hän tekee töitä yleensä muutamien tuntien ajojen päässä ja palkkaa tulee vain niiltä tunneilta kun tekee työtä plus ajot.
En ymmärrä tätä nykyistä ärsyyntymistä kaikesta ja ylitulkintaa. Jos vauvalla on kuivat taipeet, niin kyllä siitä sanotaan sille isällekin. Esikoisen vauva-aikana mies vielä kävi mukana kun teki eri töitä, eikä silloinkaan kukaan mitään ihmeellistä sanonut. Ihan vaippaihottumista ja kaikesta mainittiin myös sille isälle.
Ja jos miehesi olisi ollut neuvolassa kuusivuotiaanne kanssa, niin eiköhän täti olisi tentannut, että tekeekö isi aina lämpimän ruuan. Joillain on tapana kysyä aina siitä läsnäolevasta.
Tosin jos on muutenkin sitä vähättelyä jne, niin suosittelen vaihtamaan terkkaa. Kaikkien kanssa ei vain tule toimeen ja henkilökemiat eivät natsaa. Itsekin harkitsin jossain vaiheess vaihtoa kun oli vastavalmistunut nuori, joka ei yhtään kuunnellut minua, jolla oli raskauksia takana jo. Tein silti asiat kuten olin ennenkin tehnyt, enkä lähtenyt turhaan vouhkaamiseen mukaan. Pääsi paljon helpommalla kun antoi vain mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. On myös totta, että kaikille ei kannata kaikkea sanoa.
Toistan pointtini: ei tarvitse vouhkata eikä vaihtaa terkkaa, mutta välillä voi päästää isän ja lapsen ihan kahdestaankin sinne neuvolaan. Työnantajakin tykkää.
Kyllä se on ihan täysin perheen oma asia, miten nämä asiat järjestää.
Ei nyt kannata heti takajaloilleen nousta. Perheitä on monenlaisia, voi tulla kaikenlaista sairautta ja surua, ja silloin on iso etu, että kumpikin puoliso pystyy tarvittaessa pyörittämään arkea. Tasavertainen työnjako ruuhkavuosina myös pienentää eron todennäköisyyttä, mutta toki se erokin on "oma asia".
Se käykö joku neuvolassa ei liity MILLÄÄN TAVOIN kykyyn pyörittää arkea tai tasavertaiseen työnjakoon tai yhtikäs mihinkään.
Meillä minä olen yrittäjä ja mies palkkatyössä. Siksipä mies hoiti kaiken mahdollisen tällaisen, joka vie päivällä työaikaa. Hän myös yleensä hoiti esim alle kouluikäisten lasten sairastelut.
Silti minä en ole edelleenkään kädetön pyörittämään perheen arkea. Päinvastoin.
Mistään tällaisista asioista ei voi päätellä tuon taivaallista perheen työnjaosta, jonkun jaksamisesta tai ylipäätään yhtään mistäkään. On todella pöyristyttävää ja suorastaan sairasta, että tällaisia johtopäätöksiään joku mutulla kirjaa oikeasti jonnekin!
t. teinien äiti, edelleen naimisissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen mahdollisimman usein lähettänyt isän neuvolaan lapsen kanssa. "Tädit" (heitä on ollut useita, monet minua nuorempia) ovat suunnilleen antaneet mitalin, kun on niin osallistuva isä, ja minä olen säästynyt "vähän on kuivat taipeet" -liilumlaarumilta. Isällehän ei pikkuseikoista huomauteta.
Viimeksi olin neuvolassa kuusivuotiaan kanssa. Täti tenttasi lapselta, laittaako äiti joka päivä lämpimän ruoan. Lapsi vastasi, että voihan isäkin laittaa ruokaa.
Eli ap:lle tiedoksi: kunhan imetys sen sallii, pääset itsekin helpommalla kun ulkoistat osan neuvolan löpinöistä puolison kuunneltaviksi.
Ei viitsitä ottaa mieheltä tuloja sinä päivänä kun olisi neuvola. Hän tekee töitä yleensä muutamien tuntien ajojen päässä ja palkkaa tulee vain niiltä tunneilta kun tekee työtä plus ajot.
En ymmärrä tätä nykyistä ärsyyntymistä kaikesta ja ylitulkintaa. Jos vauvalla on kuivat taipeet, niin kyllä siitä sanotaan sille isällekin. Esikoisen vauva-aikana mies vielä kävi mukana kun teki eri töitä, eikä silloinkaan kukaan mitään ihmeellistä sanonut. Ihan vaippaihottumista ja kaikesta mainittiin myös sille isälle.
Ja jos miehesi olisi ollut neuvolassa kuusivuotiaanne kanssa, niin eiköhän täti olisi tentannut, että tekeekö isi aina lämpimän ruuan. Joillain on tapana kysyä aina siitä läsnäolevasta.
Tosin jos on muutenkin sitä vähättelyä jne, niin suosittelen vaihtamaan terkkaa. Kaikkien kanssa ei vain tule toimeen ja henkilökemiat eivät natsaa. Itsekin harkitsin jossain vaiheess vaihtoa kun oli vastavalmistunut nuori, joka ei yhtään kuunnellut minua, jolla oli raskauksia takana jo. Tein silti asiat kuten olin ennenkin tehnyt, enkä lähtenyt turhaan vouhkaamiseen mukaan. Pääsi paljon helpommalla kun antoi vain mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. On myös totta, että kaikille ei kannata kaikkea sanoa.
Toistan pointtini: ei tarvitse vouhkata eikä vaihtaa terkkaa, mutta välillä voi päästää isän ja lapsen ihan kahdestaankin sinne neuvolaan. Työnantajakin tykkää.
Kyllä se on ihan täysin perheen oma asia, miten nämä asiat järjestää.
Ei nyt kannata heti takajaloilleen nousta. Perheitä on monenlaisia, voi tulla kaikenlaista sairautta ja surua, ja silloin on iso etu, että kumpikin puoliso pystyy tarvittaessa pyörittämään arkea. Tasavertainen työnjako ruuhkavuosina myös pienentää eron todennäköisyyttä, mutta toki se erokin on "oma asia".
Se käykö joku neuvolassa ei liity MILLÄÄN TAVOIN kykyyn pyörittää arkea tai tasavertaiseen työnjakoon tai yhtikäs mihinkään.
Meillä minä olen yrittäjä ja mies palkkatyössä. Siksipä mies hoiti kaiken mahdollisen tällaisen, joka vie päivällä työaikaa. Hän myös yleensä hoiti esim alle kouluikäisten lasten sairastelut.
Silti minä en ole edelleenkään kädetön pyörittämään perheen arkea. Päinvastoin.
Mistään tällaisista asioista ei voi päätellä tuon taivaallista perheen työnjaosta, jonkun jaksamisesta tai ylipäätään yhtään mistäkään. On todella pöyristyttävää ja suorastaan sairasta, että tällaisia johtopäätöksiään joku mutulla kirjaa oikeasti jonnekin!
t. teinien äiti, edelleen naimisissa
No kyllä varmasti pystyy työnantaja jotain päättelemään perheen työnjaosta, jos sama vanhempi hoitaa kaikki lasten sairastelut ja neuvolat. Omat lapseni sairastelivat ekana päivähoitovuonna niin paljon, että oikeasti olisi tullut isot vahingot työpaikalla, jos olisin joka kerta jäänyt kotiin.
Yksinhuoltajan tietysti on pakko jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi olkoon. Miten tuollaista omaa päätelmää on edes sallittua kirjata jonnekin järjestelmään? Pitäisi kieltää, kenen tarkoituksia se edes palvelee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen mahdollisimman usein lähettänyt isän neuvolaan lapsen kanssa. "Tädit" (heitä on ollut useita, monet minua nuorempia) ovat suunnilleen antaneet mitalin, kun on niin osallistuva isä, ja minä olen säästynyt "vähän on kuivat taipeet" -liilumlaarumilta. Isällehän ei pikkuseikoista huomauteta.
Viimeksi olin neuvolassa kuusivuotiaan kanssa. Täti tenttasi lapselta, laittaako äiti joka päivä lämpimän ruoan. Lapsi vastasi, että voihan isäkin laittaa ruokaa.
Eli ap:lle tiedoksi: kunhan imetys sen sallii, pääset itsekin helpommalla kun ulkoistat osan neuvolan löpinöistä puolison kuunneltaviksi.
Ei viitsitä ottaa mieheltä tuloja sinä päivänä kun olisi neuvola. Hän tekee töitä yleensä muutamien tuntien ajojen päässä ja palkkaa tulee vain niiltä tunneilta kun tekee työtä plus ajot.
En ymmärrä tätä nykyistä ärsyyntymistä kaikesta ja ylitulkintaa. Jos vauvalla on kuivat taipeet, niin kyllä siitä sanotaan sille isällekin. Esikoisen vauva-aikana mies vielä kävi mukana kun teki eri töitä, eikä silloinkaan kukaan mitään ihmeellistä sanonut. Ihan vaippaihottumista ja kaikesta mainittiin myös sille isälle.
Ja jos miehesi olisi ollut neuvolassa kuusivuotiaanne kanssa, niin eiköhän täti olisi tentannut, että tekeekö isi aina lämpimän ruuan. Joillain on tapana kysyä aina siitä läsnäolevasta.
Tosin jos on muutenkin sitä vähättelyä jne, niin suosittelen vaihtamaan terkkaa. Kaikkien kanssa ei vain tule toimeen ja henkilökemiat eivät natsaa. Itsekin harkitsin jossain vaiheess vaihtoa kun oli vastavalmistunut nuori, joka ei yhtään kuunnellut minua, jolla oli raskauksia takana jo. Tein silti asiat kuten olin ennenkin tehnyt, enkä lähtenyt turhaan vouhkaamiseen mukaan. Pääsi paljon helpommalla kun antoi vain mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. On myös totta, että kaikille ei kannata kaikkea sanoa.
Toistan pointtini: ei tarvitse vouhkata eikä vaihtaa terkkaa, mutta välillä voi päästää isän ja lapsen ihan kahdestaankin sinne neuvolaan. Työnantajakin tykkää.
Kyllä se on ihan täysin perheen oma asia, miten nämä asiat järjestää.
Ei nyt kannata heti takajaloilleen nousta. Perheitä on monenlaisia, voi tulla kaikenlaista sairautta ja surua, ja silloin on iso etu, että kumpikin puoliso pystyy tarvittaessa pyörittämään arkea. Tasavertainen työnjako ruuhkavuosina myös pienentää eron todennäköisyyttä, mutta toki se erokin on "oma asia".
Se käykö joku neuvolassa ei liity MILLÄÄN TAVOIN kykyyn pyörittää arkea tai tasavertaiseen työnjakoon tai yhtikäs mihinkään.
Meillä minä olen yrittäjä ja mies palkkatyössä. Siksipä mies hoiti kaiken mahdollisen tällaisen, joka vie päivällä työaikaa. Hän myös yleensä hoiti esim alle kouluikäisten lasten sairastelut.
Silti minä en ole edelleenkään kädetön pyörittämään perheen arkea. Päinvastoin.
Mistään tällaisista asioista ei voi päätellä tuon taivaallista perheen työnjaosta, jonkun jaksamisesta tai ylipäätään yhtään mistäkään. On todella pöyristyttävää ja suorastaan sairasta, että tällaisia johtopäätöksiään joku mutulla kirjaa oikeasti jonnekin!
t. teinien äiti, edelleen naimisissa
No kyllä varmasti pystyy työnantaja jotain päättelemään perheen työnjaosta, jos sama vanhempi hoitaa kaikki lasten sairastelut ja neuvolat. Omat lapseni sairastelivat ekana päivähoitovuonna niin paljon, että oikeasti olisi tullut isot vahingot työpaikalla, jos olisin joka kerta jäänyt kotiin.
Yksinhuoltajan tietysti on pakko jäädä.
Mistä ihmeen työnantajasta sinä nyt aloit höperehtiä???
Meillä oli hoitaja kotona siihen asti kun nuorin oli neljä. Eipä tullut vaivattua miehen työnantajaakaan lapsen astmallakaan.
Taas vetelet jotain ihmeellisiä negatiivisia hurujohtopäätöksiä… Tajuatko miten sairasta tuo tuollainen on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen mahdollisimman usein lähettänyt isän neuvolaan lapsen kanssa. "Tädit" (heitä on ollut useita, monet minua nuorempia) ovat suunnilleen antaneet mitalin, kun on niin osallistuva isä, ja minä olen säästynyt "vähän on kuivat taipeet" -liilumlaarumilta. Isällehän ei pikkuseikoista huomauteta.
Viimeksi olin neuvolassa kuusivuotiaan kanssa. Täti tenttasi lapselta, laittaako äiti joka päivä lämpimän ruoan. Lapsi vastasi, että voihan isäkin laittaa ruokaa.
Eli ap:lle tiedoksi: kunhan imetys sen sallii, pääset itsekin helpommalla kun ulkoistat osan neuvolan löpinöistä puolison kuunneltaviksi.
Ei viitsitä ottaa mieheltä tuloja sinä päivänä kun olisi neuvola. Hän tekee töitä yleensä muutamien tuntien ajojen päässä ja palkkaa tulee vain niiltä tunneilta kun tekee työtä plus ajot.
En ymmärrä tätä nykyistä ärsyyntymistä kaikesta ja ylitulkintaa. Jos vauvalla on kuivat taipeet, niin kyllä siitä sanotaan sille isällekin. Esikoisen vauva-aikana mies vielä kävi mukana kun teki eri töitä, eikä silloinkaan kukaan mitään ihmeellistä sanonut. Ihan vaippaihottumista ja kaikesta mainittiin myös sille isälle.
Ja jos miehesi olisi ollut neuvolassa kuusivuotiaanne kanssa, niin eiköhän täti olisi tentannut, että tekeekö isi aina lämpimän ruuan. Joillain on tapana kysyä aina siitä läsnäolevasta.
Tosin jos on muutenkin sitä vähättelyä jne, niin suosittelen vaihtamaan terkkaa. Kaikkien kanssa ei vain tule toimeen ja henkilökemiat eivät natsaa. Itsekin harkitsin jossain vaiheess vaihtoa kun oli vastavalmistunut nuori, joka ei yhtään kuunnellut minua, jolla oli raskauksia takana jo. Tein silti asiat kuten olin ennenkin tehnyt, enkä lähtenyt turhaan vouhkaamiseen mukaan. Pääsi paljon helpommalla kun antoi vain mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. On myös totta, että kaikille ei kannata kaikkea sanoa.
Toistan pointtini: ei tarvitse vouhkata eikä vaihtaa terkkaa, mutta välillä voi päästää isän ja lapsen ihan kahdestaankin sinne neuvolaan. Työnantajakin tykkää.
Kyllä se on ihan täysin perheen oma asia, miten nämä asiat järjestää.
Ei nyt kannata heti takajaloilleen nousta. Perheitä on monenlaisia, voi tulla kaikenlaista sairautta ja surua, ja silloin on iso etu, että kumpikin puoliso pystyy tarvittaessa pyörittämään arkea. Tasavertainen työnjako ruuhkavuosina myös pienentää eron todennäköisyyttä, mutta toki se erokin on "oma asia".
Se käykö joku neuvolassa ei liity MILLÄÄN TAVOIN kykyyn pyörittää arkea tai tasavertaiseen työnjakoon tai yhtikäs mihinkään.
Meillä minä olen yrittäjä ja mies palkkatyössä. Siksipä mies hoiti kaiken mahdollisen tällaisen, joka vie päivällä työaikaa. Hän myös yleensä hoiti esim alle kouluikäisten lasten sairastelut.
Silti minä en ole edelleenkään kädetön pyörittämään perheen arkea. Päinvastoin.
Mistään tällaisista asioista ei voi päätellä tuon taivaallista perheen työnjaosta, jonkun jaksamisesta tai ylipäätään yhtään mistäkään. On todella pöyristyttävää ja suorastaan sairasta, että tällaisia johtopäätöksiään joku mutulla kirjaa oikeasti jonnekin!
t. teinien äiti, edelleen naimisissa
No kyllä varmasti pystyy työnantaja jotain päättelemään perheen työnjaosta, jos sama vanhempi hoitaa kaikki lasten sairastelut ja neuvolat. Omat lapseni sairastelivat ekana päivähoitovuonna niin paljon, että oikeasti olisi tullut isot vahingot työpaikalla, jos olisin joka kerta jäänyt kotiin.
Yksinhuoltajan tietysti on pakko jäädä.
Mistä ihmeen työnantajasta sinä nyt aloit höperehtiä???
Meillä oli hoitaja kotona siihen asti kun nuorin oli neljä. Eipä tullut vaivattua miehen työnantajaakaan lapsen astmallakaan.
Taas vetelet jotain ihmeellisiä negatiivisia hurujohtopäätöksiä… Tajuatko miten sairasta tuo tuollainen on?
Ja jos seuraava hurujohtopäätöksesi on se, että olen huono ja poissaoleva äiti niin ihan tiedoksi vaan, että minun työpaikkani sijaitsee kodin sivusiivessä. Tänäänkin teen töitä täällä, samalla kun olin läsnä jo teinien lasteni aamiaisella, jonka muuten tarjosin kahdelle yökyläilijällekin.
Jessus sentään mitä pahansuopia tuomitsevia besserwisser- juoruakkoja maailmassa onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyi olkoon. Miten tuollaista omaa päätelmää on edes sallittua kirjata jonnekin järjestelmään? Pitäisi kieltää, kenen tarkoituksia se edes palvelee?
Kyllähän tuo ap:n kirjaus kuulostaa töksähtelevältä ja pahalta. Mutta neuvolan tarkoituksena kuitenkin on auttaa, ja jos tilanne on vaikka kuten eräällä tässä ketjussa (useampia lapsia ja mies töissä "tuntien matkan päässä", niin kyllähän arkipäivät ovat melkein kuin yksinhuoltajalla. Hyvä, jos apua osataan tuolloin tarjota herkemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen mahdollisimman usein lähettänyt isän neuvolaan lapsen kanssa. "Tädit" (heitä on ollut useita, monet minua nuorempia) ovat suunnilleen antaneet mitalin, kun on niin osallistuva isä, ja minä olen säästynyt "vähän on kuivat taipeet" -liilumlaarumilta. Isällehän ei pikkuseikoista huomauteta.
Viimeksi olin neuvolassa kuusivuotiaan kanssa. Täti tenttasi lapselta, laittaako äiti joka päivä lämpimän ruoan. Lapsi vastasi, että voihan isäkin laittaa ruokaa.
Eli ap:lle tiedoksi: kunhan imetys sen sallii, pääset itsekin helpommalla kun ulkoistat osan neuvolan löpinöistä puolison kuunneltaviksi.
Ei viitsitä ottaa mieheltä tuloja sinä päivänä kun olisi neuvola. Hän tekee töitä yleensä muutamien tuntien ajojen päässä ja palkkaa tulee vain niiltä tunneilta kun tekee työtä plus ajot.
En ymmärrä tätä nykyistä ärsyyntymistä kaikesta ja ylitulkintaa. Jos vauvalla on kuivat taipeet, niin kyllä siitä sanotaan sille isällekin. Esikoisen vauva-aikana mies vielä kävi mukana kun teki eri töitä, eikä silloinkaan kukaan mitään ihmeellistä sanonut. Ihan vaippaihottumista ja kaikesta mainittiin myös sille isälle.
Ja jos miehesi olisi ollut neuvolassa kuusivuotiaanne kanssa, niin eiköhän täti olisi tentannut, että tekeekö isi aina lämpimän ruuan. Joillain on tapana kysyä aina siitä läsnäolevasta.
Tosin jos on muutenkin sitä vähättelyä jne, niin suosittelen vaihtamaan terkkaa. Kaikkien kanssa ei vain tule toimeen ja henkilökemiat eivät natsaa. Itsekin harkitsin jossain vaiheess vaihtoa kun oli vastavalmistunut nuori, joka ei yhtään kuunnellut minua, jolla oli raskauksia takana jo. Tein silti asiat kuten olin ennenkin tehnyt, enkä lähtenyt turhaan vouhkaamiseen mukaan. Pääsi paljon helpommalla kun antoi vain mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. On myös totta, että kaikille ei kannata kaikkea sanoa.
Toistan pointtini: ei tarvitse vouhkata eikä vaihtaa terkkaa, mutta välillä voi päästää isän ja lapsen ihan kahdestaankin sinne neuvolaan. Työnantajakin tykkää.
Kyllä se on ihan täysin perheen oma asia, miten nämä asiat järjestää.
Ei nyt kannata heti takajaloilleen nousta. Perheitä on monenlaisia, voi tulla kaikenlaista sairautta ja surua, ja silloin on iso etu, että kumpikin puoliso pystyy tarvittaessa pyörittämään arkea. Tasavertainen työnjako ruuhkavuosina myös pienentää eron todennäköisyyttä, mutta toki se erokin on "oma asia".
Se käykö joku neuvolassa ei liity MILLÄÄN TAVOIN kykyyn pyörittää arkea tai tasavertaiseen työnjakoon tai yhtikäs mihinkään.
Meillä minä olen yrittäjä ja mies palkkatyössä. Siksipä mies hoiti kaiken mahdollisen tällaisen, joka vie päivällä työaikaa. Hän myös yleensä hoiti esim alle kouluikäisten lasten sairastelut.
Silti minä en ole edelleenkään kädetön pyörittämään perheen arkea. Päinvastoin.
Mistään tällaisista asioista ei voi päätellä tuon taivaallista perheen työnjaosta, jonkun jaksamisesta tai ylipäätään yhtään mistäkään. On todella pöyristyttävää ja suorastaan sairasta, että tällaisia johtopäätöksiään joku mutulla kirjaa oikeasti jonnekin!
t. teinien äiti, edelleen naimisissa
No kyllä varmasti pystyy työnantaja jotain päättelemään perheen työnjaosta, jos sama vanhempi hoitaa kaikki lasten sairastelut ja neuvolat. Omat lapseni sairastelivat ekana päivähoitovuonna niin paljon, että oikeasti olisi tullut isot vahingot työpaikalla, jos olisin joka kerta jäänyt kotiin.
Yksinhuoltajan tietysti on pakko jäädä.
Mistä ihmeen työnantajasta sinä nyt aloit höperehtiä???
Meillä oli hoitaja kotona siihen asti kun nuorin oli neljä. Eipä tullut vaivattua miehen työnantajaakaan lapsen astmallakaan.
Taas vetelet jotain ihmeellisiä negatiivisia hurujohtopäätöksiä… Tajuatko miten sairasta tuo tuollainen on?
Siis mies ja hoitaja hoitivat yhdessä sairasta lasta? Aika luksusta.
Itselläni oli synnytyksen jälkeen todella pahat repeämät, joita jäätiin ompelemaan synnytys saliin. Lapsi vietiin heti syntymän jälkeen saamaan lisähappea ja hoitoa, ja isä lähti vauvan mukaan, samalla kun minua ommeltiin.
Myöhemmin Luin synnytyskertomuksesta lauseen, vain isä mukana tehohoidossa. Äiti jäänyt lepäämään????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen mahdollisimman usein lähettänyt isän neuvolaan lapsen kanssa. "Tädit" (heitä on ollut useita, monet minua nuorempia) ovat suunnilleen antaneet mitalin, kun on niin osallistuva isä, ja minä olen säästynyt "vähän on kuivat taipeet" -liilumlaarumilta. Isällehän ei pikkuseikoista huomauteta.
Viimeksi olin neuvolassa kuusivuotiaan kanssa. Täti tenttasi lapselta, laittaako äiti joka päivä lämpimän ruoan. Lapsi vastasi, että voihan isäkin laittaa ruokaa.
Eli ap:lle tiedoksi: kunhan imetys sen sallii, pääset itsekin helpommalla kun ulkoistat osan neuvolan löpinöistä puolison kuunneltaviksi.
Ei viitsitä ottaa mieheltä tuloja sinä päivänä kun olisi neuvola. Hän tekee töitä yleensä muutamien tuntien ajojen päässä ja palkkaa tulee vain niiltä tunneilta kun tekee työtä plus ajot.
En ymmärrä tätä nykyistä ärsyyntymistä kaikesta ja ylitulkintaa. Jos vauvalla on kuivat taipeet, niin kyllä siitä sanotaan sille isällekin. Esikoisen vauva-aikana mies vielä kävi mukana kun teki eri töitä, eikä silloinkaan kukaan mitään ihmeellistä sanonut. Ihan vaippaihottumista ja kaikesta mainittiin myös sille isälle.
Ja jos miehesi olisi ollut neuvolassa kuusivuotiaanne kanssa, niin eiköhän täti olisi tentannut, että tekeekö isi aina lämpimän ruuan. Joillain on tapana kysyä aina siitä läsnäolevasta.
Tosin jos on muutenkin sitä vähättelyä jne, niin suosittelen vaihtamaan terkkaa. Kaikkien kanssa ei vain tule toimeen ja henkilökemiat eivät natsaa. Itsekin harkitsin jossain vaiheess vaihtoa kun oli vastavalmistunut nuori, joka ei yhtään kuunnellut minua, jolla oli raskauksia takana jo. Tein silti asiat kuten olin ennenkin tehnyt, enkä lähtenyt turhaan vouhkaamiseen mukaan. Pääsi paljon helpommalla kun antoi vain mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. On myös totta, että kaikille ei kannata kaikkea sanoa.
Toistan pointtini: ei tarvitse vouhkata eikä vaihtaa terkkaa, mutta välillä voi päästää isän ja lapsen ihan kahdestaankin sinne neuvolaan. Työnantajakin tykkää.
Kyllä se on ihan täysin perheen oma asia, miten nämä asiat järjestää.
Ei nyt kannata heti takajaloilleen nousta. Perheitä on monenlaisia, voi tulla kaikenlaista sairautta ja surua, ja silloin on iso etu, että kumpikin puoliso pystyy tarvittaessa pyörittämään arkea. Tasavertainen työnjako ruuhkavuosina myös pienentää eron todennäköisyyttä, mutta toki se erokin on "oma asia".
Se käykö joku neuvolassa ei liity MILLÄÄN TAVOIN kykyyn pyörittää arkea tai tasavertaiseen työnjakoon tai yhtikäs mihinkään.
Meillä minä olen yrittäjä ja mies palkkatyössä. Siksipä mies hoiti kaiken mahdollisen tällaisen, joka vie päivällä työaikaa. Hän myös yleensä hoiti esim alle kouluikäisten lasten sairastelut.
Silti minä en ole edelleenkään kädetön pyörittämään perheen arkea. Päinvastoin.
Mistään tällaisista asioista ei voi päätellä tuon taivaallista perheen työnjaosta, jonkun jaksamisesta tai ylipäätään yhtään mistäkään. On todella pöyristyttävää ja suorastaan sairasta, että tällaisia johtopäätöksiään joku mutulla kirjaa oikeasti jonnekin!
t. teinien äiti, edelleen naimisissa
No kyllä varmasti pystyy työnantaja jotain päättelemään perheen työnjaosta, jos sama vanhempi hoitaa kaikki lasten sairastelut ja neuvolat. Omat lapseni sairastelivat ekana päivähoitovuonna niin paljon, että oikeasti olisi tullut isot vahingot työpaikalla, jos olisin joka kerta jäänyt kotiin.
Yksinhuoltajan tietysti on pakko jäädä.
Mistä ihmeen työnantajasta sinä nyt aloit höperehtiä???
Meillä oli hoitaja kotona siihen asti kun nuorin oli neljä. Eipä tullut vaivattua miehen työnantajaakaan lapsen astmallakaan.
Taas vetelet jotain ihmeellisiä negatiivisia hurujohtopäätöksiä… Tajuatko miten sairasta tuo tuollainen on?
Siis mies ja hoitaja hoitivat yhdessä sairasta lasta? Aika luksusta.
Aattele. Sellaista se on yrittäjillä. Luksusta.
Rautalangasta: Astmaa sairastavalla lapsella on myös sairaalapäiviä, lääkärissä käyntejä ja myös se hoitaja saattaa sairastua.
Tällöin mies otti lastenhoitopäiviä.
Sitten kun kuopus meni päivähoitoon, hän otti ne sairauspäivät.
Kun lapset oli koululaisia, vaihdoimme vuoroa, jolloin minä hoidin samalla sen sairaan lapsen kotona, kun tein töitä kotona.
MITÄ MUUTA HALUAT TIETÄÄ, senkin pällistelevä kyylä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen mahdollisimman usein lähettänyt isän neuvolaan lapsen kanssa. "Tädit" (heitä on ollut useita, monet minua nuorempia) ovat suunnilleen antaneet mitalin, kun on niin osallistuva isä, ja minä olen säästynyt "vähän on kuivat taipeet" -liilumlaarumilta. Isällehän ei pikkuseikoista huomauteta.
Viimeksi olin neuvolassa kuusivuotiaan kanssa. Täti tenttasi lapselta, laittaako äiti joka päivä lämpimän ruoan. Lapsi vastasi, että voihan isäkin laittaa ruokaa.
Eli ap:lle tiedoksi: kunhan imetys sen sallii, pääset itsekin helpommalla kun ulkoistat osan neuvolan löpinöistä puolison kuunneltaviksi.
Ei viitsitä ottaa mieheltä tuloja sinä päivänä kun olisi neuvola. Hän tekee töitä yleensä muutamien tuntien ajojen päässä ja palkkaa tulee vain niiltä tunneilta kun tekee työtä plus ajot.
En ymmärrä tätä nykyistä ärsyyntymistä kaikesta ja ylitulkintaa. Jos vauvalla on kuivat taipeet, niin kyllä siitä sanotaan sille isällekin. Esikoisen vauva-aikana mies vielä kävi mukana kun teki eri töitä, eikä silloinkaan kukaan mitään ihmeellistä sanonut. Ihan vaippaihottumista ja kaikesta mainittiin myös sille isälle.
Ja jos miehesi olisi ollut neuvolassa kuusivuotiaanne kanssa, niin eiköhän täti olisi tentannut, että tekeekö isi aina lämpimän ruuan. Joillain on tapana kysyä aina siitä läsnäolevasta.
Tosin jos on muutenkin sitä vähättelyä jne, niin suosittelen vaihtamaan terkkaa. Kaikkien kanssa ei vain tule toimeen ja henkilökemiat eivät natsaa. Itsekin harkitsin jossain vaiheess vaihtoa kun oli vastavalmistunut nuori, joka ei yhtään kuunnellut minua, jolla oli raskauksia takana jo. Tein silti asiat kuten olin ennenkin tehnyt, enkä lähtenyt turhaan vouhkaamiseen mukaan. Pääsi paljon helpommalla kun antoi vain mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. On myös totta, että kaikille ei kannata kaikkea sanoa.
Toistan pointtini: ei tarvitse vouhkata eikä vaihtaa terkkaa, mutta välillä voi päästää isän ja lapsen ihan kahdestaankin sinne neuvolaan. Työnantajakin tykkää.
Kyllä se on ihan täysin perheen oma asia, miten nämä asiat järjestää.
Ei nyt kannata heti takajaloilleen nousta. Perheitä on monenlaisia, voi tulla kaikenlaista sairautta ja surua, ja silloin on iso etu, että kumpikin puoliso pystyy tarvittaessa pyörittämään arkea. Tasavertainen työnjako ruuhkavuosina myös pienentää eron todennäköisyyttä, mutta toki se erokin on "oma asia".
Se käykö joku neuvolassa ei liity MILLÄÄN TAVOIN kykyyn pyörittää arkea tai tasavertaiseen työnjakoon tai yhtikäs mihinkään.
Meillä minä olen yrittäjä ja mies palkkatyössä. Siksipä mies hoiti kaiken mahdollisen tällaisen, joka vie päivällä työaikaa. Hän myös yleensä hoiti esim alle kouluikäisten lasten sairastelut.
Silti minä en ole edelleenkään kädetön pyörittämään perheen arkea. Päinvastoin.
Mistään tällaisista asioista ei voi päätellä tuon taivaallista perheen työnjaosta, jonkun jaksamisesta tai ylipäätään yhtään mistäkään. On todella pöyristyttävää ja suorastaan sairasta, että tällaisia johtopäätöksiään joku mutulla kirjaa oikeasti jonnekin!
t. teinien äiti, edelleen naimisissa
No kyllä varmasti pystyy työnantaja jotain päättelemään perheen työnjaosta, jos sama vanhempi hoitaa kaikki lasten sairastelut ja neuvolat. Omat lapseni sairastelivat ekana päivähoitovuonna niin paljon, että oikeasti olisi tullut isot vahingot työpaikalla, jos olisin joka kerta jäänyt kotiin.
Yksinhuoltajan tietysti on pakko jäädä.
Mistä ihmeen työnantajasta sinä nyt aloit höperehtiä???
Meillä oli hoitaja kotona siihen asti kun nuorin oli neljä. Eipä tullut vaivattua miehen työnantajaakaan lapsen astmallakaan.
Taas vetelet jotain ihmeellisiä negatiivisia hurujohtopäätöksiä… Tajuatko miten sairasta tuo tuollainen on?
Siis mies ja hoitaja hoitivat yhdessä sairasta lasta? Aika luksusta.
Aattele. Sellaista se on yrittäjillä. Luksusta.
Rautalangasta: Astmaa sairastavalla lapsella on myös sairaalapäiviä, lääkärissä käyntejä ja myös se hoitaja saattaa sairastua.
Tällöin mies otti lastenhoitopäiviä.
Sitten kun kuopus meni päivähoitoon, hän otti ne sairauspäivät.
Kun lapset oli koululaisia, vaihdoimme vuoroa, jolloin minä hoidin samalla sen sairaan lapsen kotona, kun tein töitä kotona.
MITÄ MUUTA HALUAT TIETÄÄ, senkin pällistelevä kyylä.
Mitä muuta sinä haluaisit kertoa?
Meillä taas on päinvastaisia kokemuksia neuvolasta. Olin ihan rikki, kun en saanut ikinä nukkua tai päässyt hetkeksikään irti vauvasta, ja kirjoitin voimavarakaavakkeeseen, että parisuhteessa on käytännössä katsoen kaikki pielessä. Ainoa neuvo terkkarilta oli, että sovitaan miehen kanssa puoli tuntia viikossa, jolloin saan olla irti vauvasta. Se tuntui ihan naurettavalta määrältä, kun olin ihan hajoamispisteessä vaativan refluksivauvan kanssa, ja toisaalta edes se ei toteutunut. Mitään muita neuvoja tai apuja ei irronnut eikä edes vinkkejä siihen, mistä saisi lisää apua. Sen yhden käynnin jälkeen asiaan ei enää palattu. Sen jälkeen en olekaan yrittänyt saada neuvolasta apua.
Minä en ymmärrä koko neuvolan tarkoitusta. Mitään apua en ole sieltä saanut vauvan maitoallergiaan enkä leikki-ikäisen käytösongelmiin. Yksityiselle piti mennä molemmilla kerroilla.
Lääkärikäyntejä voisi olla enemmän. Tai joku lääkäri-hoitaja yhteiskäynti. Se että kuukauden välein tentataan jotain yksityisasioita ja toisaalta ei reagoida mitenkään, jos jotain on. Meillä siis oli tulipalo samassa rapussa kun olin viimeisilläni raskaana ja se oli pelottavaa. Terkkari ei sanonut mitään. Ei vissiin lukenut siellä manuaalissa tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen mahdollisimman usein lähettänyt isän neuvolaan lapsen kanssa. "Tädit" (heitä on ollut useita, monet minua nuorempia) ovat suunnilleen antaneet mitalin, kun on niin osallistuva isä, ja minä olen säästynyt "vähän on kuivat taipeet" -liilumlaarumilta. Isällehän ei pikkuseikoista huomauteta.
Viimeksi olin neuvolassa kuusivuotiaan kanssa. Täti tenttasi lapselta, laittaako äiti joka päivä lämpimän ruoan. Lapsi vastasi, että voihan isäkin laittaa ruokaa.
Eli ap:lle tiedoksi: kunhan imetys sen sallii, pääset itsekin helpommalla kun ulkoistat osan neuvolan löpinöistä puolison kuunneltaviksi.
Ei viitsitä ottaa mieheltä tuloja sinä päivänä kun olisi neuvola. Hän tekee töitä yleensä muutamien tuntien ajojen päässä ja palkkaa tulee vain niiltä tunneilta kun tekee työtä plus ajot.
En ymmärrä tätä nykyistä ärsyyntymistä kaikesta ja ylitulkintaa. Jos vauvalla on kuivat taipeet, niin kyllä siitä sanotaan sille isällekin. Esikoisen vauva-aikana mies vielä kävi mukana kun teki eri töitä, eikä silloinkaan kukaan mitään ihmeellistä sanonut. Ihan vaippaihottumista ja kaikesta mainittiin myös sille isälle.
Ja jos miehesi olisi ollut neuvolassa kuusivuotiaanne kanssa, niin eiköhän täti olisi tentannut, että tekeekö isi aina lämpimän ruuan. Joillain on tapana kysyä aina siitä läsnäolevasta.
Tosin jos on muutenkin sitä vähättelyä jne, niin suosittelen vaihtamaan terkkaa. Kaikkien kanssa ei vain tule toimeen ja henkilökemiat eivät natsaa. Itsekin harkitsin jossain vaiheess vaihtoa kun oli vastavalmistunut nuori, joka ei yhtään kuunnellut minua, jolla oli raskauksia takana jo. Tein silti asiat kuten olin ennenkin tehnyt, enkä lähtenyt turhaan vouhkaamiseen mukaan. Pääsi paljon helpommalla kun antoi vain mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. On myös totta, että kaikille ei kannata kaikkea sanoa.
Toistan pointtini: ei tarvitse vouhkata eikä vaihtaa terkkaa, mutta välillä voi päästää isän ja lapsen ihan kahdestaankin sinne neuvolaan. Työnantajakin tykkää.
Kyllä se on ihan täysin perheen oma asia, miten nämä asiat järjestää.
Ei nyt kannata heti takajaloilleen nousta. Perheitä on monenlaisia, voi tulla kaikenlaista sairautta ja surua, ja silloin on iso etu, että kumpikin puoliso pystyy tarvittaessa pyörittämään arkea. Tasavertainen työnjako ruuhkavuosina myös pienentää eron todennäköisyyttä, mutta toki se erokin on "oma asia".
Se käykö joku neuvolassa ei liity MILLÄÄN TAVOIN kykyyn pyörittää arkea tai tasavertaiseen työnjakoon tai yhtikäs mihinkään.
Meillä minä olen yrittäjä ja mies palkkatyössä. Siksipä mies hoiti kaiken mahdollisen tällaisen, joka vie päivällä työaikaa. Hän myös yleensä hoiti esim alle kouluikäisten lasten sairastelut.
Silti minä en ole edelleenkään kädetön pyörittämään perheen arkea. Päinvastoin.
Mistään tällaisista asioista ei voi päätellä tuon taivaallista perheen työnjaosta, jonkun jaksamisesta tai ylipäätään yhtään mistäkään. On todella pöyristyttävää ja suorastaan sairasta, että tällaisia johtopäätöksiään joku mutulla kirjaa oikeasti jonnekin!
t. teinien äiti, edelleen naimisissa
No kyllä varmasti pystyy työnantaja jotain päättelemään perheen työnjaosta, jos sama vanhempi hoitaa kaikki lasten sairastelut ja neuvolat. Omat lapseni sairastelivat ekana päivähoitovuonna niin paljon, että oikeasti olisi tullut isot vahingot työpaikalla, jos olisin joka kerta jäänyt kotiin.
Yksinhuoltajan tietysti on pakko jäädä.
Mistä ihmeen työnantajasta sinä nyt aloit höperehtiä???
Meillä oli hoitaja kotona siihen asti kun nuorin oli neljä. Eipä tullut vaivattua miehen työnantajaakaan lapsen astmallakaan.
Taas vetelet jotain ihmeellisiä negatiivisia hurujohtopäätöksiä… Tajuatko miten sairasta tuo tuollainen on?
Siis mies ja hoitaja hoitivat yhdessä sairasta lasta? Aika luksusta.
Aattele. Sellaista se on yrittäjillä. Luksusta.
Rautalangasta: Astmaa sairastavalla lapsella on myös sairaalapäiviä, lääkärissä käyntejä ja myös se hoitaja saattaa sairastua.
Tällöin mies otti lastenhoitopäiviä.
Sitten kun kuopus meni päivähoitoon, hän otti ne sairauspäivät.
Kun lapset oli koululaisia, vaihdoimme vuoroa, jolloin minä hoidin samalla sen sairaan lapsen kotona, kun tein töitä kotona.
MITÄ MUUTA HALUAT TIETÄÄ, senkin pällistelevä kyylä.
Tuolla käytökselläsi olisi varmasti tehty perheesi lapsista lasu, jos olisit itse neuvolaan joskus vaivautunut paikalle saapumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen mahdollisimman usein lähettänyt isän neuvolaan lapsen kanssa. "Tädit" (heitä on ollut useita, monet minua nuorempia) ovat suunnilleen antaneet mitalin, kun on niin osallistuva isä, ja minä olen säästynyt "vähän on kuivat taipeet" -liilumlaarumilta. Isällehän ei pikkuseikoista huomauteta.
Viimeksi olin neuvolassa kuusivuotiaan kanssa. Täti tenttasi lapselta, laittaako äiti joka päivä lämpimän ruoan. Lapsi vastasi, että voihan isäkin laittaa ruokaa.
Eli ap:lle tiedoksi: kunhan imetys sen sallii, pääset itsekin helpommalla kun ulkoistat osan neuvolan löpinöistä puolison kuunneltaviksi.
Ei viitsitä ottaa mieheltä tuloja sinä päivänä kun olisi neuvola. Hän tekee töitä yleensä muutamien tuntien ajojen päässä ja palkkaa tulee vain niiltä tunneilta kun tekee työtä plus ajot.
En ymmärrä tätä nykyistä ärsyyntymistä kaikesta ja ylitulkintaa. Jos vauvalla on kuivat taipeet, niin kyllä siitä sanotaan sille isällekin. Esikoisen vauva-aikana mies vielä kävi mukana kun teki eri töitä, eikä silloinkaan kukaan mitään ihmeellistä sanonut. Ihan vaippaihottumista ja kaikesta mainittiin myös sille isälle.
Ja jos miehesi olisi ollut neuvolassa kuusivuotiaanne kanssa, niin eiköhän täti olisi tentannut, että tekeekö isi aina lämpimän ruuan. Joillain on tapana kysyä aina siitä läsnäolevasta.
Tosin jos on muutenkin sitä vähättelyä jne, niin suosittelen vaihtamaan terkkaa. Kaikkien kanssa ei vain tule toimeen ja henkilökemiat eivät natsaa. Itsekin harkitsin jossain vaiheess vaihtoa kun oli vastavalmistunut nuori, joka ei yhtään kuunnellut minua, jolla oli raskauksia takana jo. Tein silti asiat kuten olin ennenkin tehnyt, enkä lähtenyt turhaan vouhkaamiseen mukaan. Pääsi paljon helpommalla kun antoi vain mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. On myös totta, että kaikille ei kannata kaikkea sanoa.
Toistan pointtini: ei tarvitse vouhkata eikä vaihtaa terkkaa, mutta välillä voi päästää isän ja lapsen ihan kahdestaankin sinne neuvolaan. Työnantajakin tykkää.
Kyllä se on ihan täysin perheen oma asia, miten nämä asiat järjestää.
Ei nyt kannata heti takajaloilleen nousta. Perheitä on monenlaisia, voi tulla kaikenlaista sairautta ja surua, ja silloin on iso etu, että kumpikin puoliso pystyy tarvittaessa pyörittämään arkea. Tasavertainen työnjako ruuhkavuosina myös pienentää eron todennäköisyyttä, mutta toki se erokin on "oma asia".
Se käykö joku neuvolassa ei liity MILLÄÄN TAVOIN kykyyn pyörittää arkea tai tasavertaiseen työnjakoon tai yhtikäs mihinkään.
Meillä minä olen yrittäjä ja mies palkkatyössä. Siksipä mies hoiti kaiken mahdollisen tällaisen, joka vie päivällä työaikaa. Hän myös yleensä hoiti esim alle kouluikäisten lasten sairastelut.
Silti minä en ole edelleenkään kädetön pyörittämään perheen arkea. Päinvastoin.
Mistään tällaisista asioista ei voi päätellä tuon taivaallista perheen työnjaosta, jonkun jaksamisesta tai ylipäätään yhtään mistäkään. On todella pöyristyttävää ja suorastaan sairasta, että tällaisia johtopäätöksiään joku mutulla kirjaa oikeasti jonnekin!
t. teinien äiti, edelleen naimisissa
No kyllä varmasti pystyy työnantaja jotain päättelemään perheen työnjaosta, jos sama vanhempi hoitaa kaikki lasten sairastelut ja neuvolat. Omat lapseni sairastelivat ekana päivähoitovuonna niin paljon, että oikeasti olisi tullut isot vahingot työpaikalla, jos olisin joka kerta jäänyt kotiin.
Yksinhuoltajan tietysti on pakko jäädä.
Mistä ihmeen työnantajasta sinä nyt aloit höperehtiä???
Meillä oli hoitaja kotona siihen asti kun nuorin oli neljä. Eipä tullut vaivattua miehen työnantajaakaan lapsen astmallakaan.
Taas vetelet jotain ihmeellisiä negatiivisia hurujohtopäätöksiä… Tajuatko miten sairasta tuo tuollainen on?
Siis mies ja hoitaja hoitivat yhdessä sairasta lasta? Aika luksusta.
Aattele. Sellaista se on yrittäjillä. Luksusta.
Rautalangasta: Astmaa sairastavalla lapsella on myös sairaalapäiviä, lääkärissä käyntejä ja myös se hoitaja saattaa sairastua.
Tällöin mies otti lastenhoitopäiviä.
Sitten kun kuopus meni päivähoitoon, hän otti ne sairauspäivät.
Kun lapset oli koululaisia, vaihdoimme vuoroa, jolloin minä hoidin samalla sen sairaan lapsen kotona, kun tein töitä kotona.
MITÄ MUUTA HALUAT TIETÄÄ, senkin pällistelevä kyylä.
Tuolla käytökselläsi olisi varmasti tehty perheesi lapsista lasu, jos olisit itse neuvolaan joskus vaivautunut paikalle saapumaan.
Juu. Juu. Lisää mänttipäitä.
Alue: Aihe vapaa
Meillä oli terkkana ihan kamala kotka, jonka elämän suola tuntui olevan hormoonihuuruisten , tuoreiden äitien itkettäminen. Kerran mm. huusi ensi sanoikseen että "herranjumala miten sun naamasi kukkii!" Laitoinkin sitten mahdollisuuksien mukaan miehen viemään vauvaa, sillä miehelle akka ei uskaltanut aukoa päätään, vaan istui ihan kusi sukassa .D