Toimittaja loukkaantuu Simpsoneista

Kyllä minä niin mieleni pahoitin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa jauhetaan toimittajan "loukkaantumisesta", mutta kiinnostavaa kyllä, sen paremmin hesarin versiossa kuin alkuperäisessä jutussa ei sanota, että toimittaja kokisi sarjan loukkaavana. Se, että kritisoi jotain ilmiötä, ei tarkoita, että olisi loukkaantunut. Ainoa, joka jutun yhteydessä sanaa käyttää, on sarjan luoja Matt Groening puolustuskommentissaan "nykyään kaikesta loukkaannutaan". Tämähän on vain hänen näkemyksensä ja tulkintansa asiasta eikä oikeastaan edes sovi kovin hyvin siihen, mitä toimittaja sarjasta sanoi.

Eli sinä loukkaannut nyt tuon toimittajan puolesta, kun sanomme että hän loukkaantui Simpsoneista.

Tätä se nykyään on. Oletko ihan tosissas ton viestisi kanssa vai heittäydyitkö vaan SJW-rooliin trollataksesi meitä?

Kysyn mielenkiinnosta: miten kommentin edes voi tulkita niin, että sen kirjoittaja olisi loukkaantunut jostain? Alkaa vaikuttaa siltä, että aika monen tähän ketjuun osallistuneista olisi hyvä tarkistaa vaikka sanakirjasta, mitä sana tarkoittaa.

Siis se kommentoijahan (olitko sinä?) loukkaantui siitä, että me käytetään täällä loukkaantua-sanaa. Toimittaja loukkaantui Simpsoneista, ja se kommentoija loukkaantui toimittajan puolesta kun käytimme hänen mielestään epäkorrektia sanaa. 

Ja sä loukkaannuit nyt sen loukkaantuneen kommentoijan vuoksi, olit se itse tai et.

Näin se homma etenee mielensäpahottajien kanssa somessa.

Olen ensimmäisen kommentin sekä myöhemmän jatkokysymyksen kirjoittaja. Ymmärrän kyllä kuvaamasi "loukkaantumisketjun" logiikan, mutta minusta tässä on sellainen ongelma, ettei sen paremmin toimittaja kuin minäkään loukkaantunut mistään. Se, että väittää jonkun loukkaantuneen, on sanojen laittamista toisen suuhun. Asiaa voi kritisoida ilman, että kokee kyseisen asian loukkaavana, ts. mielipahaa aiheuttavana. Kun sanotaan jonkun loukkaantuneen, päästään pohtimaan sitä, oliko loukkaantuminen perusteltua vai osoitus herkkähipiäisyydestä. Näin saadaan kätevästi huomio siirrettyä tunnekokemuksen ruotimiseen ja pois siitä, mitä itse asiassa alun perin on sanottu. Huomion kiinnittäminen vastapuolen kuviteltuun tunnereaktioon antaa tästä kuvan epäloogisena, tunteiden vallassa olevana henkilönä, minkä on tarkoitus vähentää hänen uskottavuuttaan.

Mutta loukkaantujanhan tunnistaa somessa nimenomaan siitä, että sillä menee aihe tunteisiin, sitten hän alkaa sanella, mitä muut saavat sanoa ja millälailla.  Eihän tollalailla käyttäydy kuin loukkaantunut lapsellinen ihminen. Sellanen joka piiloutuu mahdollisimman monien koukeroisten sivistyssanojen taakse, luodakseen itsestään neutraalin ja älykkään vaikutelman, mutta se yleensä vain pahentaa tunteenomaista vaikutelmaa. Tärkeintä hänelle on taistella jonkun puolesta, jota hän kokee loukatun verisesti, näin hän kokee itsensä paremmaksi ihmiseksi.

Tällanen on SJW alias SMMPL.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”On menossa aika, jolloin ihmiset rakastavat esittää loukkaantuneita”.

Tää on loistavasti sanottu. Pisteet Groeningille.

Jep, näinhän se nykyään menee, kuten hyvin voi tästäkin ketjusta huomata. Loukkaannutaan jopa sanamuodosta, jolla toimittajan ulostuloa kuvaillaan.

Elämme outoja aikoja.

Tässä on nyt aika moni vastaaja aika monessa yhteydessä yrittänyt tuoda esille, että kukaan ei ole loukkaantunut mistään. Toimittajan ulostuloa kuvataan harhaanjohtavasti, ja on täysin oikein ja asiallista ottaa tämä epäkohta esille.

On todella vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka sen sijaan, että etsisivät jonkin oikean epäkohdan ja keskustelisivat siitä, mieluummin vääristelevät jotain puheenvuoroa ja keskustelevat sitten siitä. Eikö tämä tunnu ajanhukalta?

Olen ymmärtänyt että Simpsonit olisi satiiri amerikkalaisista sitcom-perhesarjoista. Henkilöhahmojen stereotyyppisyys on viety äärimmäisyyteen. Intialaisen kauppiaan hahmo ei pilkkaa intialaisia kauppiaita, vaan sitä stereotyyppiä, jonka mukaisesti intialaiset esitetään televisiosta. Flandersonin perhe ei pilkkaa uskovaisia, vaan uskovaisuuden stereotyyppiä jne.

Teininä tykkäsin sarjasta, koska ymmärsin sen mitä sarja yrittää sanoa, ja tunnistin popkulttuuri-referaatit mitä sarja esittää. Enää keski-ikäisenä en oikein jaksa. Hyvä sarja, mutta aikansa elänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa jauhetaan toimittajan "loukkaantumisesta", mutta kiinnostavaa kyllä, sen paremmin hesarin versiossa kuin alkuperäisessä jutussa ei sanota, että toimittaja kokisi sarjan loukkaavana. Se, että kritisoi jotain ilmiötä, ei tarkoita, että olisi loukkaantunut. Ainoa, joka jutun yhteydessä sanaa käyttää, on sarjan luoja Matt Groening puolustuskommentissaan "nykyään kaikesta loukkaannutaan". Tämähän on vain hänen näkemyksensä ja tulkintansa asiasta eikä oikeastaan edes sovi kovin hyvin siihen, mitä toimittaja sarjasta sanoi.

Eli sinä loukkaannut nyt tuon toimittajan puolesta, kun sanomme että hän loukkaantui Simpsoneista.

Tätä se nykyään on. Oletko ihan tosissas ton viestisi kanssa vai heittäydyitkö vaan SJW-rooliin trollataksesi meitä?

Kysyn mielenkiinnosta: miten kommentin edes voi tulkita niin, että sen kirjoittaja olisi loukkaantunut jostain? Alkaa vaikuttaa siltä, että aika monen tähän ketjuun osallistuneista olisi hyvä tarkistaa vaikka sanakirjasta, mitä sana tarkoittaa.

Siis se kommentoijahan (olitko sinä?) loukkaantui siitä, että me käytetään täällä loukkaantua-sanaa. Toimittaja loukkaantui Simpsoneista, ja se kommentoija loukkaantui toimittajan puolesta kun käytimme hänen mielestään epäkorrektia sanaa. 

Ja sä loukkaannuit nyt sen loukkaantuneen kommentoijan vuoksi, olit se itse tai et.

Näin se homma etenee mielensäpahottajien kanssa somessa.

Olen ensimmäisen kommentin sekä myöhemmän jatkokysymyksen kirjoittaja. Ymmärrän kyllä kuvaamasi "loukkaantumisketjun" logiikan, mutta minusta tässä on sellainen ongelma, ettei sen paremmin toimittaja kuin minäkään loukkaantunut mistään. Se, että väittää jonkun loukkaantuneen, on sanojen laittamista toisen suuhun. Asiaa voi kritisoida ilman, että kokee kyseisen asian loukkaavana, ts. mielipahaa aiheuttavana. Kun sanotaan jonkun loukkaantuneen, päästään pohtimaan sitä, oliko loukkaantuminen perusteltua vai osoitus herkkähipiäisyydestä. Näin saadaan kätevästi huomio siirrettyä tunnekokemuksen ruotimiseen ja pois siitä, mitä itse asiassa alun perin on sanottu. Huomion kiinnittäminen vastapuolen kuviteltuun tunnereaktioon antaa tästä kuvan epäloogisena, tunteiden vallassa olevana henkilönä, minkä on tarkoitus vähentää hänen uskottavuuttaan.

Mutta loukkaantujanhan tunnistaa somessa nimenomaan siitä, että sillä menee aihe tunteisiin, sitten hän alkaa sanella, mitä muut saavat sanoa ja millälailla.  Eihän tollalailla käyttäydy kuin loukkaantunut lapsellinen ihminen. Sellanen joka piiloutuu mahdollisimman monien koukeroisten sivistyssanojen taakse, luodakseen itsestään neutraalin ja älykkään vaikutelman, mutta se yleensä vain pahentaa tunteenomaista vaikutelmaa. Tärkeintä hänelle on taistella jonkun puolesta, jota hän kokee loukatun verisesti, näin hän kokee itsensä paremmaksi ihmiseksi.

Tällanen on SJW alias SMMPL.

Tämä on kyllä ensimmäinen kerta, kun näen väitettävän, että neutraali tyyli ja sivistyssanojen käyttö on osoitus siitä, että "aihe meni tunteisiin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noloahan tuollainen on että nuori toimittaja ei noinkin tuoretta sarjaa kuin simpsoneita ole koskaan katsonut. Mahtaa olla vähän erityisemmät kotiolot. Simpsonit ei ole mikä tahansa sarja vaan kuuluu amerikkalaiseen yleissivistykseen.

Toinen ongelma tuntuu olevan se että toimittaja koittaa liki väkisin ottaa sarjan tosissaan kaikilta yksityiskohdiltaan. Eihän tuollaista sarjaa voi noin katsoa. Toimittajan oman mieliviihteen voi ihan yhtä lailla analysoida kappaleiksi ja tulla siihen tulokseen että se on katsojaa/kuuntelijaa aliarvioivaa soopaa. Ihan sama mikä toimittajan mieliviihde on koska ne on kaikki sitä kun riittävästi analysoidaan.

Joskus ihmisten kannattaisi opetella nauttimaan yksinkertaisista asioista.

Juuri näin.

Onko nykyajan tuon ikäiset jotain kristallilapsia, vai missä vika. Kyllähän kaikki viihde on roskaa, siksi se on viihdettä, ei sitä ole kirurgoitavaksi tarkotettu. Viihteessä on aina tietyt stereotyypit, oli sitten draamaa, komediaa tai mitä vaan, arkkityypit löytyy aina, Ja niinhän se taitaa reaalimaailmassakin mennä, ei ihmistyyppejä niin kovin monia erilaisia ole, emme ole niin uniikkeja kuin joku haluaa luulla. 

Näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa jauhetaan toimittajan "loukkaantumisesta", mutta kiinnostavaa kyllä, sen paremmin hesarin versiossa kuin alkuperäisessä jutussa ei sanota, että toimittaja kokisi sarjan loukkaavana. Se, että kritisoi jotain ilmiötä, ei tarkoita, että olisi loukkaantunut. Ainoa, joka jutun yhteydessä sanaa käyttää, on sarjan luoja Matt Groening puolustuskommentissaan "nykyään kaikesta loukkaannutaan". Tämähän on vain hänen näkemyksensä ja tulkintansa asiasta eikä oikeastaan edes sovi kovin hyvin siihen, mitä toimittaja sarjasta sanoi.

Eli sinä loukkaannut nyt tuon toimittajan puolesta, kun sanomme että hän loukkaantui Simpsoneista.

Tätä se nykyään on. Oletko ihan tosissas ton viestisi kanssa vai heittäydyitkö vaan SJW-rooliin trollataksesi meitä?

Kysyn mielenkiinnosta: miten kommentin edes voi tulkita niin, että sen kirjoittaja olisi loukkaantunut jostain? Alkaa vaikuttaa siltä, että aika monen tähän ketjuun osallistuneista olisi hyvä tarkistaa vaikka sanakirjasta, mitä sana tarkoittaa.

Siis se kommentoijahan (olitko sinä?) loukkaantui siitä, että me käytetään täällä loukkaantua-sanaa. Toimittaja loukkaantui Simpsoneista, ja se kommentoija loukkaantui toimittajan puolesta kun käytimme hänen mielestään epäkorrektia sanaa. 

Ja sä loukkaannuit nyt sen loukkaantuneen kommentoijan vuoksi, olit se itse tai et.

Näin se homma etenee mielensäpahottajien kanssa somessa.

Olen ensimmäisen kommentin sekä myöhemmän jatkokysymyksen kirjoittaja. Ymmärrän kyllä kuvaamasi "loukkaantumisketjun" logiikan, mutta minusta tässä on sellainen ongelma, ettei sen paremmin toimittaja kuin minäkään loukkaantunut mistään. Se, että väittää jonkun loukkaantuneen, on sanojen laittamista toisen suuhun. Asiaa voi kritisoida ilman, että kokee kyseisen asian loukkaavana, ts. mielipahaa aiheuttavana. Kun sanotaan jonkun loukkaantuneen, päästään pohtimaan sitä, oliko loukkaantuminen perusteltua vai osoitus herkkähipiäisyydestä. Näin saadaan kätevästi huomio siirrettyä tunnekokemuksen ruotimiseen ja pois siitä, mitä itse asiassa alun perin on sanottu. Huomion kiinnittäminen vastapuolen kuviteltuun tunnereaktioon antaa tästä kuvan epäloogisena, tunteiden vallassa olevana henkilönä, minkä on tarkoitus vähentää hänen uskottavuuttaan.

Mutta loukkaantujanhan tunnistaa somessa nimenomaan siitä, että sillä menee aihe tunteisiin, sitten hän alkaa sanella, mitä muut saavat sanoa ja millälailla.  Eihän tollalailla käyttäydy kuin loukkaantunut lapsellinen ihminen. Sellanen joka piiloutuu mahdollisimman monien koukeroisten sivistyssanojen taakse, luodakseen itsestään neutraalin ja älykkään vaikutelman, mutta se yleensä vain pahentaa tunteenomaista vaikutelmaa. Tärkeintä hänelle on taistella jonkun puolesta, jota hän kokee loukatun verisesti, näin hän kokee itsensä paremmaksi ihmiseksi.

Tällanen on SJW alias SMMPL.

Tämä on kyllä ensimmäinen kerta, kun näen väitettävän, että neutraali tyyli ja sivistyssanojen käyttö on osoitus siitä, että "aihe meni tunteisiin".

Oli sitten jo korkea aika.

Tunnen usein myötähäpeää kun selvästi loukkaantuneet vimmoissaan kirjottavat ihmiset suoltavat sivistyssanoja kuin sadettimesta, luullen antavansa itsestään älykkään puolueettoman vaikutelman.

Turha toivo, käy juuri päonvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään Simpsoneista, mutta miksi Marge ei tee monesti mitään kun näkee Homerin kuristavan Bartia? 

Mä en ymmärrä miksi Marge pitää Homeria hyvänä rakastajana. Homer saa enemmän pesää kuin mä.

Homer ei koskaan arvostele Margen ulkonäköä ja muutenkin kunnioittaa häntä. Johtuiskohan seksin saanti siitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisipa tylsä komedia, jos sen hahmot käyttäytyisivät ihanteellisesti ja ketään loukkaamatta. Siinähän se hauskuus just piileekin että tehdään kärjistettyä satiiria siitä miten ihmiset oikeasti elämässä usein toimii.

Pointti on siinä että alistetuille ryhmille ja vahingollisille stereotypioille nauraminen ei ole hauskaa eikä oikein. Jos joku ei pysty olemaan hauska pilkkaamatta vähemmistöjä (eri asia jos itse kuuluu ko. vähemmistöön), niin sitten ei ole oikeasti hauska.

Voi luoja. Yritä nyt ymmärtää rakas lapsi, että stereotypioille saa ihan vapaasti nauraa jos naurattaa. Sitä on Simpsonit. Simpsonit ei ole rasistinen tai sovinistinen sarja, se kuvastaa maailman hulluutta pienen Springfieldin näkökulmasta, sen stereotyyppisine hahmoineen.

Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistuttaisin, ettei toimittaja vaatinut Simpsonien kieltämistä tai boikotointia vaan ainoastaan esitti sarjasta mielipiteen sellaisen henkilön näkökulmasta, joka ei ole kasvanut sarjan mukana vaan katsoo sitä ensimmäistä kertaa aikuisiällä. Aivan samoin jotkin vanhat spagettiwesternit ynnä muut näyttävät kiusallisilta nykyään. Harva sarja kestää aikaa niin, että 30 vuotta vanhat jaksot olisivat edelleen ajankohtaisia. Minusta juttu oli enemmän 80-luvun ja nykyajan arvomaailmojen vertailua kuin hyökkäys Simpsoneita vastaan.

Nimenomaan tämä. Ei se, että esitetään perusteltuja kriittisiä huomioita jostain kulttuurituotteesta tarkoita, että haluaisi sensuroida sen tai että pitäisi sitä läpeensä huonona. Esimerkiksi minusta Nabokovin Lolita on todella, todella laadukas kirja ja samalla erittäin problemaattinen ja se olisi mielestäni ollut parempi jättää mieluummin kirjoittamatta. Ei, en haluaisi sensuroida sitä vaan toivon, että ihmiset löytäisivät vähemmän vahingollisia tapoja kuvata samoja teemoja.

Minä pidän Simpsoneista (tai no kausista 1-10) todella paljon, mutta voin silti myöntää että sarja on rasistinen ja seksistinen. Ja mä olen 40v, tämä toimittaja on syntynyt paljon valistuneempaan aikaan ja hänen huomionsa ovat uuden sukupolven huomioita. On ymmärrettävää, että hän ei pysty tykkäämään sarjasta samoin kuin me vanhemmat. Ja en kyllä lukenut mistään rivien välistäkään mitään loukkaaantumista, vain perusteltuja mielipiteitä.

En tiedä tiesitkö, mutta Nabokovhan kommentoi jälkikäteen että Lolita ymmärrettiin laajalti täysin väärin. Kyseessä ei ole ollenkaan rakkaustarina, vaan kertomus täysin vääristyneestä keski-ikäisen miehen näkökulmasta kun tämä kehittää pakkomielteen Doloresiin.

Joo, en mä tietenkään ole koskaan kuvitellut että Lolita olisi joku pedofilian ylistys, tuskin kukaan joka vähänkään harrastaa kirjallisuutta on nähnyt sen niin. Mun mielestä se on silti vahingollinen - mun mielestä tuollaisen asetelman käyttäminen ja näyttäminen on vahingollista riippumatta sen motiiveista. Samoin kuin vaikka raiskauksen näyttäminen vaikka tekijä tuomittaisiin.

Tästähän on ihan isot kirjallisuuskeskustelut olemassa jo vuosien takaa, ei ole pelkästään minun mielipiteeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän toimittajaa. 80-90-lukujen parisuhdekuvaukset ovat nykynäkökulmasta varsinkin komedioissa aika kauheita. Lapsena nauroin esimerkiksi Pulmusille, mutta nyt kun sarjaa katsoo, ei siinä ole mitään hauskaa. Toistuvia vitsejä ovat Peggyn "rumuus" (vaikka hänhän on todella hyvännäköinen nainen), seksin nälkäisyys (eikö vaimon halukkuus ole yleensä toivottavaa?), Kellyn kevytkenkäisyys, Budin luuserius ja naapuri-Marcyn "lesbomainen" ulkonäkö. Al on hirveä, ajoittain tyrannimainen, aina pilkkaava ja naljaileva aviomies ja isä, mutta sarjassa hänet yritetään esittää hellyttävänä hahmona, jota "ahneet" perheenjäsenet riistävät.

Aikana, jolloin perheellisten naisten työssäkäynti oli vaikeaa ja avioero ei tullut kysymykseen, tällaiset asetelmat saattoivat naurattaa. Nyt ei vastaava komediaa enää naurattaisi, sillä myötätunnon sijaan katsojat ihmettelisivät, miksi Peggy ja Al eivät eroa, jos heillä kerran on niin kauheaa yhdessä.

Kyllähän siinä esitettiin Al luuserina, joka luulee itsestään liikoja.

Al:in voi nähdä luuserina tai sitten perheensä (ja koko muun maailman) joka suunnalta kyykyttämänä entisenä teiniurheilutähtenä joka huomaa ettei loistava tulevaisuus ihan niin loistava ollutkaan. Silti kliseisyyteen asti viritetyistä puutteistaan huolimatta Al aina todellisen tarpeen tullen saa venyttyä perheensä puolesta vaikkei perhe sitä välttämättä osaa arvostaa.

Sarjan henkeen kuuluu sekin että aina kun näyttää että Al vihdoin onnistuu jossain ja pääsee elämässä eteenpäin, joku luonnonmullistus tai muu katastrofi heittää Al:in takaisin alkutilaan. Eli tilanne on tosiaan Al vs maailmankaikkeus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa jauhetaan toimittajan "loukkaantumisesta", mutta kiinnostavaa kyllä, sen paremmin hesarin versiossa kuin alkuperäisessä jutussa ei sanota, että toimittaja kokisi sarjan loukkaavana. Se, että kritisoi jotain ilmiötä, ei tarkoita, että olisi loukkaantunut. Ainoa, joka jutun yhteydessä sanaa käyttää, on sarjan luoja Matt Groening puolustuskommentissaan "nykyään kaikesta loukkaannutaan". Tämähän on vain hänen näkemyksensä ja tulkintansa asiasta eikä oikeastaan edes sovi kovin hyvin siihen, mitä toimittaja sarjasta sanoi.

Eli sinä loukkaannut nyt tuon toimittajan puolesta, kun sanomme että hän loukkaantui Simpsoneista.

Tätä se nykyään on. Oletko ihan tosissas ton viestisi kanssa vai heittäydyitkö vaan SJW-rooliin trollataksesi meitä?

Kysyn mielenkiinnosta: miten kommentin edes voi tulkita niin, että sen kirjoittaja olisi loukkaantunut jostain? Alkaa vaikuttaa siltä, että aika monen tähän ketjuun osallistuneista olisi hyvä tarkistaa vaikka sanakirjasta, mitä sana tarkoittaa.

Siis se kommentoijahan (olitko sinä?) loukkaantui siitä, että me käytetään täällä loukkaantua-sanaa. Toimittaja loukkaantui Simpsoneista, ja se kommentoija loukkaantui toimittajan puolesta kun käytimme hänen mielestään epäkorrektia sanaa. 

Ja sä loukkaannuit nyt sen loukkaantuneen kommentoijan vuoksi, olit se itse tai et.

Näin se homma etenee mielensäpahottajien kanssa somessa.

Olen ensimmäisen kommentin sekä myöhemmän jatkokysymyksen kirjoittaja. Ymmärrän kyllä kuvaamasi "loukkaantumisketjun" logiikan, mutta minusta tässä on sellainen ongelma, ettei sen paremmin toimittaja kuin minäkään loukkaantunut mistään. Se, että väittää jonkun loukkaantuneen, on sanojen laittamista toisen suuhun. Asiaa voi kritisoida ilman, että kokee kyseisen asian loukkaavana, ts. mielipahaa aiheuttavana. Kun sanotaan jonkun loukkaantuneen, päästään pohtimaan sitä, oliko loukkaantuminen perusteltua vai osoitus herkkähipiäisyydestä. Näin saadaan kätevästi huomio siirrettyä tunnekokemuksen ruotimiseen ja pois siitä, mitä itse asiassa alun perin on sanottu. Huomion kiinnittäminen vastapuolen kuviteltuun tunnereaktioon antaa tästä kuvan epäloogisena, tunteiden vallassa olevana henkilönä, minkä on tarkoitus vähentää hänen uskottavuuttaan.

Mutta loukkaantujanhan tunnistaa somessa nimenomaan siitä, että sillä menee aihe tunteisiin, sitten hän alkaa sanella, mitä muut saavat sanoa ja millälailla.  Eihän tollalailla käyttäydy kuin loukkaantunut lapsellinen ihminen. Sellanen joka piiloutuu mahdollisimman monien koukeroisten sivistyssanojen taakse, luodakseen itsestään neutraalin ja älykkään vaikutelman, mutta se yleensä vain pahentaa tunteenomaista vaikutelmaa. Tärkeintä hänelle on taistella jonkun puolesta, jota hän kokee loukatun verisesti, näin hän kokee itsensä paremmaksi ihmiseksi.

Tällanen on SJW alias SMMPL.

Tämä on kyllä ensimmäinen kerta, kun näen väitettävän, että neutraali tyyli ja sivistyssanojen käyttö on osoitus siitä, että "aihe meni tunteisiin".

Oli sitten jo korkea aika.

Tunnen usein myötähäpeää kun selvästi loukkaantuneet vimmoissaan kirjottavat ihmiset suoltavat sivistyssanoja kuin sadettimesta, luullen antavansa itsestään älykkään puolueettoman vaikutelman.

Turha toivo, käy juuri päonvastoin.

Kertoisitko, miten keskustelija ollessaan eri mieltä kanssasi ylipäätään voi antaa itsestään puolueettoman ja älykkään vaikutelman, mikäli neutraali tyyli onkin osoitus päinvastaisesta? Tästä syntyy nyt sellainen kuva, että jos olet päättänyt jonkun olevan loukkaantunut, ei oikein ole keinoa, jolla voisi osoittaa, ettei väite pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisipa tylsä komedia, jos sen hahmot käyttäytyisivät ihanteellisesti ja ketään loukkaamatta. Siinähän se hauskuus just piileekin että tehdään kärjistettyä satiiria siitä miten ihmiset oikeasti elämässä usein toimii.

Pointti on siinä että alistetuille ryhmille ja vahingollisille stereotypioille nauraminen ei ole hauskaa eikä oikein. Jos joku ei pysty olemaan hauska pilkkaamatta vähemmistöjä (eri asia jos itse kuuluu ko. vähemmistöön), niin sitten ei ole oikeasti hauska.

Onko tässä syy miksi nykyään ei tehdä komedioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisipa tylsä komedia, jos sen hahmot käyttäytyisivät ihanteellisesti ja ketään loukkaamatta. Siinähän se hauskuus just piileekin että tehdään kärjistettyä satiiria siitä miten ihmiset oikeasti elämässä usein toimii.

Pointti on siinä että alistetuille ryhmille ja vahingollisille stereotypioille nauraminen ei ole hauskaa eikä oikein. Jos joku ei pysty olemaan hauska pilkkaamatta vähemmistöjä (eri asia jos itse kuuluu ko. vähemmistöön), niin sitten ei ole oikeasti hauska.

Voi luoja. Yritä nyt ymmärtää rakas lapsi, että stereotypioille saa ihan vapaasti nauraa jos naurattaa. Sitä on Simpsonit. Simpsonit ei ole rasistinen tai sovinistinen sarja, se kuvastaa maailman hulluutta pienen Springfieldin näkökulmasta, sen stereotyyppisine hahmoineen.

Piste.

No, se ei ole enää edes hirveän kiistanalainen asia, että Simpsonit on rasistinen. Ei sitä kukaan ole silti kieltämässä. Mutta edelleenkin on täysin asiallista osoittaa siitä niitä ongelmallisia kohtia. Ja toivoa, että rasistinen ja seksistinen huumori jäisi historiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisipa tylsä komedia, jos sen hahmot käyttäytyisivät ihanteellisesti ja ketään loukkaamatta. Siinähän se hauskuus just piileekin että tehdään kärjistettyä satiiria siitä miten ihmiset oikeasti elämässä usein toimii.

Pointti on siinä että alistetuille ryhmille ja vahingollisille stereotypioille nauraminen ei ole hauskaa eikä oikein. Jos joku ei pysty olemaan hauska pilkkaamatta vähemmistöjä (eri asia jos itse kuuluu ko. vähemmistöön), niin sitten ei ole oikeasti hauska.

Onko tässä syy miksi nykyään ei tehdä komedioita?

Eikö niitä tehdä enemmän kuin koskaan? Kitn muutakin viihdettä. Ja kyllä on mahdollista olla hauska alistamatta muita ryhmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa jauhetaan toimittajan "loukkaantumisesta", mutta kiinnostavaa kyllä, sen paremmin hesarin versiossa kuin alkuperäisessä jutussa ei sanota, että toimittaja kokisi sarjan loukkaavana. Se, että kritisoi jotain ilmiötä, ei tarkoita, että olisi loukkaantunut. Ainoa, joka jutun yhteydessä sanaa käyttää, on sarjan luoja Matt Groening puolustuskommentissaan "nykyään kaikesta loukkaannutaan". Tämähän on vain hänen näkemyksensä ja tulkintansa asiasta eikä oikeastaan edes sovi kovin hyvin siihen, mitä toimittaja sarjasta sanoi.

Eli sinä loukkaannut nyt tuon toimittajan puolesta, kun sanomme että hän loukkaantui Simpsoneista.

Tätä se nykyään on. Oletko ihan tosissas ton viestisi kanssa vai heittäydyitkö vaan SJW-rooliin trollataksesi meitä?

Kysyn mielenkiinnosta: miten kommentin edes voi tulkita niin, että sen kirjoittaja olisi loukkaantunut jostain? Alkaa vaikuttaa siltä, että aika monen tähän ketjuun osallistuneista olisi hyvä tarkistaa vaikka sanakirjasta, mitä sana tarkoittaa.

Siis se kommentoijahan (olitko sinä?) loukkaantui siitä, että me käytetään täällä loukkaantua-sanaa. Toimittaja loukkaantui Simpsoneista, ja se kommentoija loukkaantui toimittajan puolesta kun käytimme hänen mielestään epäkorrektia sanaa. 

Ja sä loukkaannuit nyt sen loukkaantuneen kommentoijan vuoksi, olit se itse tai et.

Näin se homma etenee mielensäpahottajien kanssa somessa.

Olen ensimmäisen kommentin sekä myöhemmän jatkokysymyksen kirjoittaja. Ymmärrän kyllä kuvaamasi "loukkaantumisketjun" logiikan, mutta minusta tässä on sellainen ongelma, ettei sen paremmin toimittaja kuin minäkään loukkaantunut mistään. Se, että väittää jonkun loukkaantuneen, on sanojen laittamista toisen suuhun. Asiaa voi kritisoida ilman, että kokee kyseisen asian loukkaavana, ts. mielipahaa aiheuttavana. Kun sanotaan jonkun loukkaantuneen, päästään pohtimaan sitä, oliko loukkaantuminen perusteltua vai osoitus herkkähipiäisyydestä. Näin saadaan kätevästi huomio siirrettyä tunnekokemuksen ruotimiseen ja pois siitä, mitä itse asiassa alun perin on sanottu. Huomion kiinnittäminen vastapuolen kuviteltuun tunnereaktioon antaa tästä kuvan epäloogisena, tunteiden vallassa olevana henkilönä, minkä on tarkoitus vähentää hänen uskottavuuttaan.

Mutta loukkaantujanhan tunnistaa somessa nimenomaan siitä, että sillä menee aihe tunteisiin, sitten hän alkaa sanella, mitä muut saavat sanoa ja millälailla.  Eihän tollalailla käyttäydy kuin loukkaantunut lapsellinen ihminen. Sellanen joka piiloutuu mahdollisimman monien koukeroisten sivistyssanojen taakse, luodakseen itsestään neutraalin ja älykkään vaikutelman, mutta se yleensä vain pahentaa tunteenomaista vaikutelmaa. Tärkeintä hänelle on taistella jonkun puolesta, jota hän kokee loukatun verisesti, näin hän kokee itsensä paremmaksi ihmiseksi.

Tällanen on SJW alias SMMPL.

Asiavirheiden osoittaminen = tunneperäistä sanelua siitä, mitä muut saavat sanoa.

Neutraali, sivistynyt tyyli = tunnereaktioiden piilottamista sivistyssanojen taakse.

Tulkitsinko tekstin oikein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään Simpsoneista, mutta miksi Marge ei tee monesti mitään kun näkee Homerin kuristavan Bartia? 

Mä en ymmärrä miksi Marge pitää Homeria hyvänä rakastajana. Homer saa enemmän pesää kuin mä.

Homer ei koskaan arvostele Margen ulkonäköä ja muutenkin kunnioittaa häntä. Johtuiskohan seksin saanti siitä?

Siitä se varmaan johtuu. En ole kateellinen Homerille, koska Marge on ihan hirveän näköinen.

Olen katsellut Family Guyn Peterin vaimoa. Lois on muodokas ja suustaan lunttumaisen "tuhma".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisipa tylsä komedia, jos sen hahmot käyttäytyisivät ihanteellisesti ja ketään loukkaamatta. Siinähän se hauskuus just piileekin että tehdään kärjistettyä satiiria siitä miten ihmiset oikeasti elämässä usein toimii.

Pointti on siinä että alistetuille ryhmille ja vahingollisille stereotypioille nauraminen ei ole hauskaa eikä oikein. Jos joku ei pysty olemaan hauska pilkkaamatta vähemmistöjä (eri asia jos itse kuuluu ko. vähemmistöön), niin sitten ei ole oikeasti hauska.

Voi luoja. Yritä nyt ymmärtää rakas lapsi, että stereotypioille saa ihan vapaasti nauraa jos naurattaa. Sitä on Simpsonit. Simpsonit ei ole rasistinen tai sovinistinen sarja, se kuvastaa maailman hulluutta pienen Springfieldin näkökulmasta, sen stereotyyppisine hahmoineen.

Piste.

No, se ei ole enää edes hirveän kiistanalainen asia, että Simpsonit on rasistinen. Ei sitä kukaan ole silti kieltämässä. Mutta edelleenkin on täysin asiallista osoittaa siitä niitä ongelmallisia kohtia. Ja toivoa, että rasistinen ja seksistinen huumori jäisi historiaan.

Kaiken pitää nykyään olla niin poliittisesti korrektia. Hajutonta ja mautonta ettei vaan joku pahoita mieltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa jauhetaan toimittajan "loukkaantumisesta", mutta kiinnostavaa kyllä, sen paremmin hesarin versiossa kuin alkuperäisessä jutussa ei sanota, että toimittaja kokisi sarjan loukkaavana. Se, että kritisoi jotain ilmiötä, ei tarkoita, että olisi loukkaantunut. Ainoa, joka jutun yhteydessä sanaa käyttää, on sarjan luoja Matt Groening puolustuskommentissaan "nykyään kaikesta loukkaannutaan". Tämähän on vain hänen näkemyksensä ja tulkintansa asiasta eikä oikeastaan edes sovi kovin hyvin siihen, mitä toimittaja sarjasta sanoi.

Eli sinä loukkaannut nyt tuon toimittajan puolesta, kun sanomme että hän loukkaantui Simpsoneista.

Tätä se nykyään on. Oletko ihan tosissas ton viestisi kanssa vai heittäydyitkö vaan SJW-rooliin trollataksesi meitä?

Kysyn mielenkiinnosta: miten kommentin edes voi tulkita niin, että sen kirjoittaja olisi loukkaantunut jostain? Alkaa vaikuttaa siltä, että aika monen tähän ketjuun osallistuneista olisi hyvä tarkistaa vaikka sanakirjasta, mitä sana tarkoittaa.

Siis se kommentoijahan (olitko sinä?) loukkaantui siitä, että me käytetään täällä loukkaantua-sanaa. Toimittaja loukkaantui Simpsoneista, ja se kommentoija loukkaantui toimittajan puolesta kun käytimme hänen mielestään epäkorrektia sanaa. 

Ja sä loukkaannuit nyt sen loukkaantuneen kommentoijan vuoksi, olit se itse tai et.

Näin se homma etenee mielensäpahottajien kanssa somessa.

Olen ensimmäisen kommentin sekä myöhemmän jatkokysymyksen kirjoittaja. Ymmärrän kyllä kuvaamasi "loukkaantumisketjun" logiikan, mutta minusta tässä on sellainen ongelma, ettei sen paremmin toimittaja kuin minäkään loukkaantunut mistään. Se, että väittää jonkun loukkaantuneen, on sanojen laittamista toisen suuhun. Asiaa voi kritisoida ilman, että kokee kyseisen asian loukkaavana, ts. mielipahaa aiheuttavana. Kun sanotaan jonkun loukkaantuneen, päästään pohtimaan sitä, oliko loukkaantuminen perusteltua vai osoitus herkkähipiäisyydestä. Näin saadaan kätevästi huomio siirrettyä tunnekokemuksen ruotimiseen ja pois siitä, mitä itse asiassa alun perin on sanottu. Huomion kiinnittäminen vastapuolen kuviteltuun tunnereaktioon antaa tästä kuvan epäloogisena, tunteiden vallassa olevana henkilönä, minkä on tarkoitus vähentää hänen uskottavuuttaan.

Mutta loukkaantujanhan tunnistaa somessa nimenomaan siitä, että sillä menee aihe tunteisiin, sitten hän alkaa sanella, mitä muut saavat sanoa ja millälailla.  Eihän tollalailla käyttäydy kuin loukkaantunut lapsellinen ihminen. Sellanen joka piiloutuu mahdollisimman monien koukeroisten sivistyssanojen taakse, luodakseen itsestään neutraalin ja älykkään vaikutelman, mutta se yleensä vain pahentaa tunteenomaista vaikutelmaa. Tärkeintä hänelle on taistella jonkun puolesta, jota hän kokee loukatun verisesti, näin hän kokee itsensä paremmaksi ihmiseksi.

Tällanen on SJW alias SMMPL.

Asiavirheiden osoittaminen = tunneperäistä sanelua siitä, mitä muut saavat sanoa.

Neutraali, sivistynyt tyyli = tunnereaktioiden piilottamista sivistyssanojen taakse.

Tulkitsinko tekstin oikein?

Oletko loukkaantunut äskeisen kommentin kirjottajalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa jauhetaan toimittajan "loukkaantumisesta", mutta kiinnostavaa kyllä, sen paremmin hesarin versiossa kuin alkuperäisessä jutussa ei sanota, että toimittaja kokisi sarjan loukkaavana. Se, että kritisoi jotain ilmiötä, ei tarkoita, että olisi loukkaantunut. Ainoa, joka jutun yhteydessä sanaa käyttää, on sarjan luoja Matt Groening puolustuskommentissaan "nykyään kaikesta loukkaannutaan". Tämähän on vain hänen näkemyksensä ja tulkintansa asiasta eikä oikeastaan edes sovi kovin hyvin siihen, mitä toimittaja sarjasta sanoi.

Eli sinä loukkaannut nyt tuon toimittajan puolesta, kun sanomme että hän loukkaantui Simpsoneista.

Tätä se nykyään on. Oletko ihan tosissas ton viestisi kanssa vai heittäydyitkö vaan SJW-rooliin trollataksesi meitä?

Kysyn mielenkiinnosta: miten kommentin edes voi tulkita niin, että sen kirjoittaja olisi loukkaantunut jostain? Alkaa vaikuttaa siltä, että aika monen tähän ketjuun osallistuneista olisi hyvä tarkistaa vaikka sanakirjasta, mitä sana tarkoittaa.

Siis se kommentoijahan (olitko sinä?) loukkaantui siitä, että me käytetään täällä loukkaantua-sanaa. Toimittaja loukkaantui Simpsoneista, ja se kommentoija loukkaantui toimittajan puolesta kun käytimme hänen mielestään epäkorrektia sanaa. 

Ja sä loukkaannuit nyt sen loukkaantuneen kommentoijan vuoksi, olit se itse tai et.

Näin se homma etenee mielensäpahottajien kanssa somessa.

Olen ensimmäisen kommentin sekä myöhemmän jatkokysymyksen kirjoittaja. Ymmärrän kyllä kuvaamasi "loukkaantumisketjun" logiikan, mutta minusta tässä on sellainen ongelma, ettei sen paremmin toimittaja kuin minäkään loukkaantunut mistään. Se, että väittää jonkun loukkaantuneen, on sanojen laittamista toisen suuhun. Asiaa voi kritisoida ilman, että kokee kyseisen asian loukkaavana, ts. mielipahaa aiheuttavana. Kun sanotaan jonkun loukkaantuneen, päästään pohtimaan sitä, oliko loukkaantuminen perusteltua vai osoitus herkkähipiäisyydestä. Näin saadaan kätevästi huomio siirrettyä tunnekokemuksen ruotimiseen ja pois siitä, mitä itse asiassa alun perin on sanottu. Huomion kiinnittäminen vastapuolen kuviteltuun tunnereaktioon antaa tästä kuvan epäloogisena, tunteiden vallassa olevana henkilönä, minkä on tarkoitus vähentää hänen uskottavuuttaan.

Mutta loukkaantujanhan tunnistaa somessa nimenomaan siitä, että sillä menee aihe tunteisiin, sitten hän alkaa sanella, mitä muut saavat sanoa ja millälailla.  Eihän tollalailla käyttäydy kuin loukkaantunut lapsellinen ihminen. Sellanen joka piiloutuu mahdollisimman monien koukeroisten sivistyssanojen taakse, luodakseen itsestään neutraalin ja älykkään vaikutelman, mutta se yleensä vain pahentaa tunteenomaista vaikutelmaa. Tärkeintä hänelle on taistella jonkun puolesta, jota hän kokee loukatun verisesti, näin hän kokee itsensä paremmaksi ihmiseksi.

Tällanen on SJW alias SMMPL.

Tämä on kyllä ensimmäinen kerta, kun näen väitettävän, että neutraali tyyli ja sivistyssanojen käyttö on osoitus siitä, että "aihe meni tunteisiin".

Oli sitten jo korkea aika.

Tunnen usein myötähäpeää kun selvästi loukkaantuneet vimmoissaan kirjottavat ihmiset suoltavat sivistyssanoja kuin sadettimesta, luullen antavansa itsestään älykkään puolueettoman vaikutelman.

Turha toivo, käy juuri päonvastoin.

Kertoisitko, miten keskustelija ollessaan eri mieltä kanssasi ylipäätään voi antaa itsestään puolueettoman ja älykkään vaikutelman, mikäli neutraali tyyli onkin osoitus päinvastaisesta? Tästä syntyy nyt sellainen kuva, että jos olet päättänyt jonkun olevan loukkaantunut, ei oikein ole keinoa, jolla voisi osoittaa, ettei väite pidä paikkaansa.

Ihan helposti, on vain yrittämättä liikaa vakuuttaa minulle olevansa puolueeton ja neutraali, jos ei ole.

Ei pitäisi olla vaikeaa. On vain mikä on, liika yrittäminen paljastaa suoralta kädeltä vilungin.