Kuinka sisustaisit, jos ei tarvitsisi välittää, mitä muut ihmiset ajattelevat?

Jos mulla olisi rahaa, sisustaisin klassisen ajattomasti kuten vaikkapa omien isovanhempieni kodissa. Vuosikymmen on vaihtunut, mutta se näyttää edelleen tyylikkäältä ja arvokkaalta. Sitä ei ole sisustettu valtavirran trendien mukaan vaan rakennettu kestämään aikaa. Yleensä kun katsoo eri aikakausien trendejä, niin ne näyttävät liittyvän tosi voimakkaasti johonkin tiettyyn vuosikymmeneen, varsinkin 70-, 80- ja 90-luvut. Myös tämä 2010-luvun tyyli tulee todennäköisesti näyttämään 10-20 vuoden päästä samalta, koska se ei ole klassinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huone voitava pimentää yöksi.  Se jossa nukun, ei tarvita muuta kuin patja ja lamppu.

Keittiössä oltava pöytä mutta pelkkä taso jonka vieressä jakkara riittäisi.

En ikinä ostaisi kallista sohvaryhmää näyttääkseni ihmisille.

Muistan vieläkin miten kornilta tuntui kun olin kaverin perheen luona yötä ja hän laittoi valon kristallikruunuun vaikka tulimme sinne yöllä, "tämmöinen tämä on".

Voi olla että minäkin olisin yöllä sytyttänyt valot🤔

Tarkoitin kun p.a. henkilö leveili toisen omalla.  

Eipä kiinnosta, mitä muut ajattelee. Talo elää tavallaan ja vieraat käypi ajallaan.

Sisustaisin juuri, kuten nytkin on. Ei ole kyllä koskaan tullut mieleeni, että pitäisi miettiä, mitä muut sanovat kotini sisustuksesta.

Kovasti ovat kiitelleet kotonani käyneet ja tiedän, että minulla on paljon "hienompaa" kuin kavereillani ja tutuillani. Kallis maku. 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huone voitava pimentää yöksi.  Se jossa nukun, ei tarvita muuta kuin patja ja lamppu.

Keittiössä oltava pöytä mutta pelkkä taso jonka vieressä jakkara riittäisi.

En ikinä ostaisi kallista sohvaryhmää näyttääkseni ihmisille.

Muistan vieläkin miten kornilta tuntui kun olin kaverin perheen luona yötä ja hän laittoi valon kristallikruunuun vaikka tulimme sinne yöllä, "tämmöinen tämä on".

Ok. Kallis sohvaryhmä voi olla hankittu ihan vaan siksi että halutaan laatua ja kestävyyttä. Halvat sohvat vaan lötsähtää esim selkäjojat/tyynyt. Samoin kalliimmista sohvista kangas kestävämpää, kestää kulutusta nyppyyntymättä. Että jos ihan tämmönen vaihtoehto löytyisi sen ”muille näyttämisen” sijaan.

En muista kuinka paljon maksoin tästä sohvasta, kumminkin 20 vuotta ikää, oikeassahan olet totta mooses.

Olen keräillyt vuosia antiikkisia huonekaluja siihen tulevaisuuden kotiin. Tummaa koristeellisesti kaiverrettua puuta, kristallikruunuja, kynttelikköjä, vanhoja peilejä ja perintö lamppuja... Ja joo... Näyttäähän ne antiikkikalusteet vähän pöljältä kerrostalokaksiossa kaiken normi Ikean kanssa, mutta joku päivä vielä pääsen sisustamaan 1600-luvun unelmaani. Onneksi kukaan taloudessani ei välitä miten täällä on on oltu sisustamatta.

Ihan niin kuin nytkin. Ostettiin käytännöllisellä pohjalla asunto, joka voitiin sisustaa juuri siten kun haluttiin. Meillä on aika moderni maku joten Ikean tuotteet kattavat tarpeen pääosin hyvin, ja kukkaroa säästyi tärkeämpiin hankintoihin (harrastusvälineet), jotka kotoa myös löytyy. Joka päivä kiitän onneani siitä että on ollut mahdollisuus asua juuri niin kuin haluaa - hymyilyttää olla kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Ihan samalla tavalla sisustaisin kuin nytkin, koska en tunne tarvetta miettiä muiden kuin puolisoni mielipiteitä sisustusratkaisuistani. Ja mun miehellä ei juuri mielipiteitä aiheesta ole, joten varsin paljon ihan oman pääni mukaan kotiamme sisustan.

Suurin osa on vastannut, etteivät koskaan ajattele muita sisustaessaan ja lainaamani kommentoija tunnustaa, ettei ajattele edes kumppaniaan.

Oletteko te muut vastaajat yksineläjiä, vai eikö teistä kukaan ajattele niitä ihmisiä, joiden kanssa elätte?

Jotkut vastauksista kuulostaa vähän siltä, ettei kehdata tunnustaa, että muiden mielipiteet merkitsee, koska se olisi jotenkin hävettävää.

Muita perheessämme ei kiinnosta yhtään. Ja ulkopuolisista en todellakaan välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisustaosin- ja sisustankin- valkoisella ja harmaalla, koska pidän niistä. Mulla on myös sisustustekstejä. En tee näin muodin vuoksi, vaan koska viihdyn niin.

Pelkkä postauksesi aiheutti minulle syövän.

Sinä olet syöpä.

Mikä siinä valkoisessa/ harmaassa on niin kamalaa, jos niistä tykkää? En ymmärrä.

Meillä on juuri noita värejä, värimaailmaa voi tuunata tyynyillä, vilteillä, kukilla, verhoilla jne. aika helposti ja edullisesti. Itse kyllästyn tasaisin väliajoin johonkin voimakkaaseen väriin, siksi perusvärit ovat neutraali valkoinen ja harmaa. Se on voi voi jos joku tätä inhoaa.

PIDÄN siitä, en ole ottanut mallia mistään instasisustuksista.

Siskollani on pieni asunto, jonka hän on sisustanut hyvin värikkäästi ja erittäin kodikkaasti, siellä on hyvä tunnelma. Mutta itsellä se ei toimisi.

Näin kerran kodin dokumentissa jossa teema oli'biblical'. Se oli hieno. Siihen suuntaan. Ja myös sellainen paratiisimainen ja runsas. Siinä mun avaimet kun tätä vähitellen laitan. Omannäköinen. Ei trendeille kannata omaa elämäänsä uhrata.

Vierailija kirjoitti:

frrorfkrlörgkrop kirjoitti:

Ajatteleeko moniki muka et mitä MUUT ajattelee?! :D Eihän tollasessa voi VIIHTYÄ, enkä usko et moni ajattelee mitä muut ajattelee vaan enemmänkin ehkä ottaa esimerkkejä jostain mallista. Kuka nyt tollanen ois et ajattelee mitä MUUT ajattelee?!?!?!?!? Sitä paitsi ihmiset pitää hienoista asunnoista ja hieno voi olla useen eri tyylinen jos osaa sisustaa.

Itelle ei ainakaan "keskiluokkainen" sanasta tuu yhtäkään positiivista adjektiivia mieleen. Kuulostaa liian tylsältä.

No varmaan suurin osa ihmisistä ei ole mitään sisustajia. Heille on tärkeää, että koti näyttää samanlaiselta kuin naapureillakin ilman sen suurempia intressejä kehittää kodista omanlaistaan. Huomaat sen hyvin, kun käyt "tavallisessa kodissa" tai katselet asuntoilmoituksia. Koteja ei tyylillisesti ja sisustuksensa puolesta juuri erota toisistaan.

No ei kai oikeasti todellakaan suurimmalle osalle ole tärkeää, että koti näyttää samanlaiselta kuin naapureilla?! Jos näin, suomalaiset on vielä typerämpiä kuin olen luullut. 

Mun koti on aina näyttänyt siltä, kun olen sen sillä hetkellä halunnut näyttävän. Ensimmäinen asuntoni oli sisustettu mustalla nahalla, peileillä ja viinipunaisilla tekstiileillä, olin silloin rokrok-teini.

Miehen kanssa yhteinen asunto oli puna-musta-valkoinen, isoja lököilysohvia ja iso ruokapöytä vieraiden kestitsemiseen. Eron jälkeinen kämppä pastelliväreinen "tyttökämppä", sitten kyllästyin kaikkiin väreihin ja hetken olin koko valkoisessa.

Nykyisessä on vaaleaa ja puuta, keltaista ja vedenvihreää. Nahkasohva sopii eläintalouteen parhaiten, lukutuoleja on useita ja iso kirjahylly täynnä kirjoja. Viherkasveista tykkäisin, mutta eläinten takia ei voi paljon mitään olla. Huonekaluja ja tavaramäärää ajattelen siivouksen ja mukavuuden näkökulmista. Väreinä niitä, joista itse tällä hetkellä tykkään. Muodilla tai muiden mielipiteillä (asun yksin) ei ole minkäänlaista merkitystä sisutusvalintoja tehdessäni.

Aika lapsellista ajatella että muiden mielipiteillä ei olisi mitään merkitystä. Yleismaku vaikuttaa jo lähtökohtaisesti siihen, mitä itse pitää hyvänä, halusi sitä tai ei. Yleismaku vaikuttaa myös siihen mitä on ylipäätään myynnissä. Toisaalta sopii kysyä onko se joku ongelma, että jonkun maku on se geneerinen maku. Ei omaperäisyys ole välttämättä mikään itseisarvo...

Mulla ei ole ollut varaa kauheasti miettiä sisustusta mutta luulen että vaikka olisikin niin miettisin enemmän miten talo palvelee minua. Sohva olisi kiva hankkia juuri mieleinen, sellainen löhölinna, nyt on ollut pakko vähän katsella hintaakin. En haluaisi huonekaluja tai tekstiilejä joita pitää kauheasti varoa, koska tykkään joskus syödä sohvalla istuessani. Ehkä huono tapa mutta en enää viitsi opetella poiskaan. Siististikin voi syödä.

Kun poikani oli pieni hän tykkäsi leikkiä leluillaan mieluummin olkkarissa kuin huoneessaan. Annoin hänen tehdä niin koska mielestäni kodin pitää palvella enemmänkin asukkaitaan kuin vain jonkun esteettistä silmää. Niinpä meillä oli usein olkkarin nurkassa pahvilaatikkolinna kököttämässä ja junarataa pitkin poikin lattiaa. Yläkerran vaatehuone palveli hetken Batmanin luolana. Tottakai se rasitti välillä, kun tallasi kolmannen kerran samaan legopalikkaan jne. Mutta ajattelin että se on ohimenevää ja jossain vaiheessa ne lelut sitten vaihtuivatkin pleikkariin omassa huoneessa. Nyt tykkään sisustaa tyynyillä, matoilla ja verhoilla kun budjetti sallii.

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Ihan samalla tavalla sisustaisin kuin nytkin, koska en tunne tarvetta miettiä muiden kuin puolisoni mielipiteitä sisustusratkaisuistani. Ja mun miehellä ei juuri mielipiteitä aiheesta ole, joten varsin paljon ihan oman pääni mukaan kotiamme sisustan.

Suurin osa on vastannut, etteivät koskaan ajattele muita sisustaessaan ja lainaamani kommentoija tunnustaa, ettei ajattele edes kumppaniaan.

Oletteko te muut vastaajat yksineläjiä, vai eikö teistä kukaan ajattele niitä ihmisiä, joiden kanssa elätte?

Jotkut vastauksista kuulostaa vähän siltä, ettei kehdata tunnustaa, että muiden mielipiteet merkitsee, koska se olisi jotenkin hävettävää.

No minua ainakaan ei sisustaminen kiinnosta sinänsä , on siis ihan sama miltä näyttää. Minulle riittää, että sisustus toimii meidän perheelle eli ajattelen lähinnä toimivuutta. Miksi ihmeessä välittäisin muiden mielipiteistä, kun ei meillä ylipäätään käy vieraita ihmisiä arvostelemassa. Kotimme on vain perhettämme varten. Miksi on niin vaikea ymmärtää, ettei muiden mielipiteet kiinnosta. En myöskään itse arvostele muiden ratkaisuja jos joudun jonkun asunnossa käymään. Ihan sama minulle.

Mä joudun kyllä kuuntelemaan muita perheenjäseniä, miestä erityisesti. Hän haluaa vaaleaa puuta ja valkoiset seinät. Ja itämaisia mattoja.

Jos mä saisin yksin päättää sisustuksen, olisi meillä värikkäät, tapetoidut seinät. Ja paljon värejä ja paljon vähemmän tavaraa. Mutta näillä mennään.

Kodin sisustuksen pitää mielestäni sopia talon ulkomuotoon ja tyyliin. 60-luvun laatikkotalo tai jugendtalo vaatii ihan erillaiset sisustusratkaisut. Tunnelmaan vaikuttaa myös, missä kaupunginosassa talo sijaitsee. Valitaanko Ikeaa, Artekkia vai jotain muuta. Asunnon energiat ovat tärkeitä.

Jotta saisin sisustaa taloni niin kuin haluan, minun pitäisi suunnitella ja rakentaa omanlaiseni talo ja etsiä juuri sopiva tontti.

T. Vähän vaikea

Jos voisin, niin tapetoisin seinät joillakin hienoilla vanhanaikaisilla tapeteilla. En viitsi tehdä tätä, koska asun vuokralla. 

Minulla on sieltä täältä saatuja, kirpparilta ostettuja ja perittyjä huonekaluja, jotka olen maalannut sopimaan yhteen.

Tällainen sisustus on mielestäni paljon mielenkiintoisempi kuin esim. bloggaajien täysvalkoiset kodit, joissa on korkeintaan pari haalean väristä tyynyä sohvalla. Kaikilla samat blogihuonekalut ja -matot. En tykkää myöskään pelkästään joillakin design-huonekaluilla sisustetuista kodeista, joista kaikki tietävät suunnittelijan ja hintalapun suurin piirtein. Kovin persoonattomia sellaiset.

No en mä muiden takia sisusta mutta sisustaisin ihan eri tavalla jos mahdollista. Mies oli ostanut täyspuiset huonekalut juuri ennen yhteenmuuttoa ja niissä ei edelleenkään mitään vikaa vaikka ovat kohta 20 vuotta vanhat. Ne ei vaan ole sellaiset mitä itse haluaisin. Isoja kaappeja ja hyllyköitä, ihan hirveän massiivisia ja epäkäytännöllisiä. Meille siunaantui myös monta lasta eikä ole tilaa, jokainen huonekalu on jollain tavalla säilytyskaluste. Lipastoa, kaappia, hyllykköä kiertää pitkin seiniä, vain ikkunoiden kohdalla aukko.

Äärimmäisen vaikea sisustaa mitenkään. Kotiamme kehutaan kauniiksi mutta omiin silmiin tämä on epätoivoinen varasto.

Jos saisin tilaa, meillä olisi väljä, melkein minimalistinen sisustus jossa olisi panostettu löhöilyyn olkkarissa. Rakastan välillä värejä, välillä kaipaan harmoniaa ja tyyneyttä ympärille. Ostaisin perushyvät ja neutraalit huonekalut, viehätyn tietynlaisista antiikkiaista huonekaluista. Väriä saan matkoilla ja verhoilla.

Viihdyn kirjoitti:

Anopin vanholla huonekaluilla. Jätti kotinsa meille, kun muutti Amerikoihin tyttärensä  luokse. Menimme silloin avioon ja saimme kodin kaikkinensa. Olen iki onnellinen siitä. Tämä on, niin vintage huusolli kuin ollavoi. Olen vain tuonut itseni tähän ja olen tyytyväinen. Rahalla kun voi tehdä muutakin, kuin hurahtaa aina uusiin trendeihin sisustuksessa. Ekoloogistakin tämä on. Kaikki kiinteät kalusteet on jotain 70lukua ja niitä on kiva katsella ja käyttää. Jotenkin olen täällä kotonani, vaikka on toisen entinen kaikkinensa. 

Tämä on asunto jonka todella haluaisin nähdä omin silmin.

Minä salaa haaveilen sellaisesta urbaanin graffititaiteilijan luolasta. Olisi isoja maalauksia, ikkunoista kajastaisi sinistä kaupungin valoa. Keskellä kodikas kierrätetty sohva. Elämässä olisi menoa ja meininkiä.