Ihanaa olla sinkkuäiti
Ei miestä piereskelemässä tai katsomassa tv.tä tai valittamassa tai sotkemassa. Ei kyttää kukaan menemisiä. Lapsenvahtia löytyy ystävistä ja no eipä ole kuin nuorin ,joka tarvitsee kaitsijaa. Tralalallaa. Hyvä työ,rahaa ja sisustettu mieleiseksi asunto. Mites teillä? Joiko mies rahat ja vittuilee?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Hienot voimafantasiat :D
Totuus on, että lapset kärsivät eniten kun ei ole isän mallia elämässä. Lasten riski työttömyyteen, rikollisuuteen, huumeiden käyttöön ja väkivaltaiseen parisuhteeseen kasvaa huomattavasti.
Onko se sinkkuäidin vika, vai perheensä hylänneen miehen?😕
Jokainenonnensaseppä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ainakin sata kertaa helpompaa ja mukavampaa kun on hyvä mies ja isä puolisona. Kantaa sekä vastuunsa lapsen hoidosta, taloudwsta sekä kotitöistä. Molemmat töissä ja molemmat hoitaa oman osuutensa. Miksi haluaisin siis täydwn vastuun kaikesta vain jotta saisin rasittaa ystäviäni lapsenhoitoapupyynnöillä päästäkseni käymään missä haluan, kun nyt lapsi saa olla kotona tutun ja turvallisen isänsä kanssa.
Kannattaisikohan miettiä millaisen miehen kanssa niitä lapsia tekeee?
N26
kulissia,eli kun oikein esittää,saa näyttämään kaiken hyvältä;)
Kaikki pysyvät lapsiperhehteroparisuhteethan ovat kulissia. Ainoa oikea tapa elää lapsiperheenä on yh-mammuus (sinkkuäitiys (jonka ei pitäisi olla edes mahdollista, koska sinkku ei tarkoita paritonta vaan single income no kids), vielä parempi olisi sateenkaariperhe tai polyamorinen lapsiperhekommuuni. Kaikki muu on pervoa teeskentelyä.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus
Jeesus suurin rakkaus.
Täällä myös yli 20 vuotta kulissiliitossa sinnitellyt. Mies oli loistotyyppi ulospäin, kotona murjottava, laiska pikkuhitleri. Sain lopulta lähdettyä enkä ole katunut hetkeäkään. Tämä vapaus, itsenäisyys ja iloisuus on suorastaan juovuttavaa.
Itse taas rakastan miestäni loputtomasti ja lapsia meille ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ainakin sata kertaa helpompaa ja mukavampaa kun on hyvä mies ja isä puolisona. Kantaa sekä vastuunsa lapsen hoidosta, taloudwsta sekä kotitöistä. Molemmat töissä ja molemmat hoitaa oman osuutensa. Miksi haluaisin siis täydwn vastuun kaikesta vain jotta saisin rasittaa ystäviäni lapsenhoitoapupyynnöillä päästäkseni käymään missä haluan, kun nyt lapsi saa olla kotona tutun ja turvallisen isänsä kanssa.
Kannattaisikohan miettiä millaisen miehen kanssa niitä lapsia tekeee?
N26
Minä tein hyvän miehen kanssa, sen kuuluisan "sielunkumppanin". Lapsi täytti vuoden ja mieheltä loppui rakkaus mua kohtaan. Yhteishuoltajuus on ja näkee lasta useasti, että sikäli tilanteeni ei ole ap:n kaltainen. Mutta kyllä iloitsen siitä, ettei tartte hoitaa kuin omat sotkut, eikä odotella yllätyskännäämään lähtenyttä äijää.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin huomasin eron jälkeen, että mies oli kuormittanut enemmän kuin kantanut yhteistä kuormaa. Sotkua, pyykkiä ja jatkuvia vastimuksia en jäänyt kaipaamaan. Puhumattakaan huudosta, vähättelystä ja painostavasta ilmapiiristä. Minimielarikin on enemmän kuin hänen panostuksensa lapsiin avioliiton aikana. Pärjäämme taloudellisesti yhtä hyvin kuin ennen eroa, vaikka mies huijasikin osituksessa parhaansa mukaan. Maksoin mielelläni, että pääsin hänestä eroon. Kotona ei tarvitse enää kulkea munankuorilla ja kuulostella, mistä päin nyt tuulee ja milloin räjähdys tulee.
Oma mokasi, kun lähdit tuollaisen miehen matkaan etkä sanonut missään vastaan. Kehitä vahva identiteetti, niin huomaat vaaralliset merkit miehissä nopeasti ja vältät saman tilanteen uudestaan. Ilman henkilökohtaista transformaatiota et tule koskaan löytämään ns. hyvää miestä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yli 20 vuotta kulissiliitossa sinnitellyt. Mies oli loistotyyppi ulospäin, kotona murjottava, laiska pikkuhitleri. Sain lopulta lähdettyä enkä ole katunut hetkeäkään. Tämä vapaus, itsenäisyys ja iloisuus on suorastaan juovuttavaa.
Parisuhde on aina tietynlainen kahle, jossa pitää ottaa toinen osapuoli huomioon omia valintoja tehdessään. Ex- miehesi tuntee varmaan samoin.
Yh.äidin kasvattaman kokemus: perhe muuttui terveemmäksi ja olo turvalliseksi, kun mt.sairas arvaamaton ja mielialasta toiseen heiluva isä lähti elämästämme.
Ei tarvinnut enää pelätä kotona.
Jospas tämä kommentti menisi nyt läpi 😒
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yli 20 vuotta kulissiliitossa sinnitellyt. Mies oli loistotyyppi ulospäin, kotona murjottava, laiska pikkuhitleri. Sain lopulta lähdettyä enkä ole katunut hetkeäkään. Tämä vapaus, itsenäisyys ja iloisuus on suorastaan juovuttavaa.
Parisuhde on aina tietynlainen kahle, jossa pitää ottaa toinen osapuoli huomioon omia valintoja tehdessään. Ex- miehesi tuntee varmaan samoin.
Niin, MOLEMPIEN on tehtävä niitä huomioonottamisia ja kompromisseja, eikä vaan yhden (yleensä naisen)
En vaihtaisi mistään hinnasta ihanaa ja toimivaa liittoani sinkkuäitiyteen.
Höpö höpö.