Miten te nautitte kesästä kun nuorin lapsi on 1-2v taapero joka on koko ajan menossa ja"pahanteossa"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sellainen lannistettu ja vähätemperamenttinen lapsi, joka ei juoksentele parkkipaikalla eikä visko tavaroita vessanpyttyyn. Kahvilla ja jätskillä voidaan käydä rauhassa, lapsi istuu sylissä ja osallistuu keskusteluun selittämällä omiaan. Ihan samalla tavalla voi nauttia kesästä kuin muutenkin eikä tuo lapsikaan neuvolan mukaan ole mielenterveysongelmainen, vaikka osaa jo pienestä pitäen olla ihmisiksi.

Joskus vanhemmat saavat itsensä kaltaisen lapsen eli meille flegmaattisille osui tälläinen, jollekin kiukkuavalle räyhävanhemmalle sellainen juoksenteleva pahantekijä.

Joskus taas käy niinkin, että flegmaattinen vanhempi saakin lapsekseen juoksentelevan pahantekijän. Ja yllättäen voi käydä myös niin, että se flegmaattinen vanhempi huomaakin lapsen kanssa eläessään muuttuneensa ainakin ajoittain kiukkuavaksi räyhävanhemmaksi. Lapset kasvattavat vanhempiaan siinä, missä vanhemmat lapsiaan. Myös lapset muuttuvat kasvaessaan. Elämä voi yllättää, vaikka yhden taaperon vanhempana toki on tietämyksensä huipulla.

Neljän kivan ja hyväkäytöksisen taaperon jälkeen on aika katsoa peiliin ja todeta, että sinä et tiedä mitään lapsista, sinä et osaa kasvattaa, tämä on pelkkää sattumaa. Silti ei voi olla kuin ihmettelemättä sitä, että miksi juuri minulle osui näin monta hyvää sattumaa ja isompien lasten luokkakavereiden äideille juoksentelevia pahantekijöitä.

Hankalat vanhemmat saavat ne hankalat lapset. Se on heidän ikioma valintansa.

Kyllä, olet aivan oikeassa. Hankalilla vanhemmilla on aina ne hankalat lapset. Tämän ilmiön tunsi jo ennen sotia syntynyt äitini. "Meidän lapset ja muiden kakarat" -ilmiöksi hän sitä kutsui.

Sitä kannattaa miettiä aina silloin, kun kokee menettävänsä elämästään 10 kesää siksi, että perheessä on lapsia. Pienellä vaivannäöllä saisi elää nekin kesät, mutta kun mieluummin valittaa kuin kasvattaa.

Ajattelepa, että jonkin toisen silmissä ne sinunkin ihastuttavat, hyväkäytöksiset lapsesi ovat villikoita tai vähintäänkin rasittavia narisijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puistoon piknik-kahvit, lapsi saa juoksennella ja vanhemmat juoda kahvia. Jos mukaan saa vielä vaikka lapsen kummin tai muun läheisen ja vaikka pallon tai saippuakuplia niin kahvirauha on melko varma.

Niin että otetaan kummi mukaan piknikille ja pallo ja saippuakuplia hänelle ja lapselle ja sitten istutaan omenapuun varjoon juomaan rauhassa kahvia? Se menee jossakin Liisan ihmemaassa näin. Aika harvalla on se noin ihana kummi saatavilla joka piknikreisulle, joka leikkii innokkaasti ja iloisesti lapsen kanssa sillä aikaa, kun äiti nauttii kahvia.

Hahhaha!!!

Ei siinä nautitakaan, paitsi silloin kun ikiliikkuja    ottaa päikkärit. Silloin saa hengähdystauon!

Minä muistan kesän, jona en muuta tehnytkään kun  juoksin  vajaa 2 veen perässä pitkin ok-talon  pihaa, hiekkalaatikko ei kauan kiinnostanut vaan ohi mennyt jalkakäytävä ja takana oleva metsä, jonka keskellä junarata  kiinnostivat enemmän. Puuh! Tein termariin kahvin ja otin mukaan ulos, se termospullo löytyi sitten milloin mistäkin .D Uimarannalla käytiin muutaman kerran, ei uskaltanut edes silmiä räpyttää sillä taapero olisi hukkunut sillä aikaa ja torikahvilassa kerran,  mikä oli käytännössä' juoksemista pitkin toria pulla suussa. 

Mutta lapset kasvoivat ja seuraava kesä oli  jo helpompi, uskalsi jättää hiekkalaatikolle sillä  välin kun kävi vessassa tai pistämässä kahvin tippumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että lapsi ei saa tarpeeksi huomiota tai liikuntaa. Ensin viet leikkipuistoon ja kun lapsi on lähes väsyksiin asti liikkunut ja leikkinyt, sitten menet vasta sinne kahville niin todennäköisesti saat juoda sumppisi rauhassa. Ellet, odotat  muutaman vuoden niin sitten et edes enää tiedä missä lapsesi menee ja saat juoda kahvejasi rauhassa vaikka maailman tappiin asti.

Muahahaha! Joo, tätä jotkut tarjosi meillekin ratkaisuksi villin 1,5-vuotiaan kanssa. Kuulemma kannattaa ulkoilla tunti aamulla ja tunti iltapäivällä, niin lapsi rauhoittuu. Menivät hiljaisiksi kun kerroin että tyypillisenä kesäpäivänä ulkoiltiin aamupäivällä 2-3 h, iltapäivällä 2 h ja vielä päivällisen jälkeen 1-2 h. Eli vähintään 5 h/päivä. Ja edelleen lapsi oli vilkas ja vauhdikas. Niin muuten olivat kaikki serkkunsakin.

Anna mä arvaan. Ne vilkkaat ja vauhdikkaat serkukset "ei tarvinnut" päiväunia enää 1,5veenä ja "pärjäävät" lyhyilläkin yöunilla? Muuten ei nimittäin päivä kyllä ihan riitä VÄHINTÄÄN 5h ulkoiluun.

Sääliksi käy kun välillä näkee näitä vanhempiensa mielestä "vilkkaita ja vauhdikkaita" lapsia jotka todellisuudessa menevät pää kolmantena jalkana kroonisesta unenpuutteesta sekavina ja joille keksitään koko ajan lisää ja lisää aktiviteettia ja tekemistä kun pitäisi oppia rauhoittumaan, lisätä unta ja vähentää tekemistä. Yleensä sitten nämä "tempperamenttiset", "vilkkaat", "haastavat" lapset on vanhemmalleen joku kehuskelunaihe kun kyllä meidän vilipetteri on niin reipas kun ei se enää nuku päiväunia ja tänäänkin herättiin jo kuudelta vaikka se nukahti illalla vasta kymmenen jälkeen. Onhan se raskasta olla näin vilkkaan lapsen vanhempi, mutta kyllä me tänäänkin jaksettiin olla ulkona ainakin viisi tuntia! Äly hoi...

Serkkujen päiväunista en tiedä, mutta meillä (kesäisin vähintään 5 h päivässä ulkoileville) maistui päiväunet melkein 4-vuotiaaksi saakka. Miten ihmeessä et muka kotona lapsen kanssa ollessa ehtisi ulkoilla useampaa tuntia ja nukkua päikkäreitä? Joo, vähäuniseksi lapsi on kyllä todettu ihan sairaalassakin, yöunet pienestä saakka 9 h ja päivunet iästä riippuen 1-3 tuntia, kunnes aikanaan loppuivat... silloin oli kyllä jo päiväkodissa.

Voihan sen lapsen toki istuttaa vaikka telkkarin ääreen ja sitten valitella että ”ei ehdi” ulkoilla, voi voi, kun oikeasti kyse on siitä, että ei jakseta nostaa persettä sohvalta ja mennä ulos.

Vierailija kirjoitti:

Ei mun 1,5-vuotias edes tiedä vielä, mitä on ”pahanteko”. Tekee kyllä välillä kiellettyjä juttuja, mutta tuskin tajuaa sen olevan väärin.

En nyt ihan ymmärrä, miksi joku hankkii lapsen ja olettaa, että voi chillisti juoda päiväkahvia tai istua ravintolassa silloin, kun lapsi on HEREILLÄ. Kyllähän sen jo järkikin sanoo, että häiriöitä on odotettavissa, jos lapsi (etenkin taaperoikäinen) on mukana. Tästä johtuen olen keskittänyt henkilökohtaiset nautiskeluhetkeni iltoihin ja iltapäiviin, kun lapsi nukkuu.

Ravintoloissa ja kahvilla pääsen käymään välillä myös ilman lasta, mutta silloin kun olen lapsen kanssa, niin pyrin siihen, että lapsella on oma ruoka ja juoma mukana. Ja jossain mökillä todellakin vahdin lasta koko ajan tai joku muu vahtii. Muuten tulee ruumiita. Itse tein lapsen, joten sitä myös vahdin.

Tuntuu vähän siltä, että tässä valitetaan nyt ns. turhasta. Parin vuoden päästä tuskin on enää samoja ongelmia. Sitten voidaan valittaa jostain muusta.

Tuota. Kerrot vahtivasti lasta koko ajan ”jossain mökillä”. Kun tässä keskustelussa on nyt aiheena ne taaperot, joita on pakko vahtia ihan joka hetki koko ajan, kun ovat hereillä.

Vierailija kirjoitti:

Onko noi rasavillit lapset aina nuorimpia? Ottavatko mallia isommista vai onko vanhemmilla vähemmän käsiä vahtia lasta? Vai jääkö villi lapsi viimeiseksi, kun vanhemmat ei enää haluakaan lisää lapsia?

Tähän voin ainakin henkilökohtaisesti sanoa, että jos ensimmäinen lapsi olisi ollut yhtä vauhdikas kuin kuopus, olisi lapsi jäänyt ainokaiseksi. Yhden ystäväni perhe teki lapset seitsemän vuoden ikäerolla, koska ensimmäinen oli niin villi. Toinen olinkin sitten mallia viilipytty.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt vain ensimmäinen pitkästä kesien ketjusta, jotka lapsesi sinulta pilaa. Paras asennoitua jo nyt niin, että kesästä nautit seuraavan kerran joskus 10 vuoden kuluttua. Raskasta kyllä, mutta lopulta paras vaihtoehto on hyväksyä tosiasiat ja sopeutua niihin.

Höpö höpö, älä kuuntele tuollaista roskaa, ap! Meillä se 1,5 -vuotiskesä oli rankka, kun lapsi osasi liikkua, mutta järkeä ei ollut yhtään. Seuraavan kesä oli jo paljon helpompi, kun järkeä oli sentään vähän, ja lapsi sekö ymmärsi enemmän puhetta, että osasi itse puhua. Ihan riippumatta siitä, että päällä oli uhma. Helpommaksi vaan käy. Tosin meillä murrosikä vielä edessä, voi olla että sitten on taas rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kaupassa katsoa niitä karjuvia lapsia ja vanhempiaan, silloin huomaa helposti, mikä mättää. Vastaavasti voi silmäillä, miten ne kilteiksi ja helpoiksi kutsutut lapset kommunikoivat vanhempiensa kanssa.

Kun vanhempi valittaa, että lapsi on hankala, niin silloin kyllä tietää, missä se vika on.

Ap:n lapsi on jo lähtökohtaisesti kahvihetkenpilaaja, joten mitä muuta hän voisi ollakaan, jotta äidin odotukset täyttyisivät?

Kun se ei ole niin, että lapsilla ei ole mitään ominaisuuksia ennen kuin vanhemmat kaatavat ne heihin. Jos sinulla ei ole kokemusta lapsesta, joka on vilkas ja kielloista huolimatta tekee koko ajan sitä samaa asiaa, et oikein pysty muuhun kuin hokemaan tuota samaa kaavaa, että vanhemmat ovat syypäänä lapsen temperamenttiin.

Esim. minun kuopukseni oli sellainen, että tunki koko ajan kokeilemaan sitä samaa mielenkiintoista asiaa. Esim. vanhempieni stereoita: minä istuin vieressä ja otin lapsen pois niitä stereoita räpeltämästä, ja toki monta kertaa selitin, miksi niitä ei saa rämpyttää. Siitä ei ollut mitään apua, siihen auttoi ainoastaan se, että lapsi kasvoi isommaksi. Joka kerta, kun mentiin vanhemmilleni, samat jutut. Ja me siis käymme heillä usein. Kotona lapsi tunki tielle. Uudestaan, uudestaan, uudestan ja uudestaan, aina uudestaan, vaikka kiellettiin ja selitettiin. Arvaapa montako kertaa esikoinen yritti sinne tielle? Kerran. Ja uskoi, kun kielsin ja selitin, miksi ei saa mennä. 

Kumpi käyttäytyminen oli vanhempien ansiota ja kumpi syytä?

ja sitten lapsesi menivät päivähoitoon, jossa ei ilmennytkään samoja ongelmia kuin kotona äidin kanssa! Yllättäen lapset oppivat ymmärtämään puhetta sekä keksivät uudenlaisen asian, joka ei koskaan äidin kanssa tullut eteen: päivähoidossa aikuisen sanaan saattoi luottaa! Yllättäen kielto oli kielto ja teon estäminen, ei pelkkä kielletyn teon odottaminen ja vasta sitten siihen puuttuminen. Äiti puheli itsekseen, ei koskaan sille lapselle.

Kuka tahansa muu vanhempi olisi estänyt streoiden rämpyttämisen jo ennen kuin lapsi teki sitä. Sinä teit siitä lapselle hauskan leikin, kerrankin yhteistä aikaa äidin kanssa.

En ole edellinen, mutta sinulla on vähän ihmeellinen asenne. Minun villipetoni meni päiväkotiin 1,5 -vuotiaana, minä lähdin töihin lepäämään. Ihan samat ongelmat tai siis ”ongelmat” päiväkodissa oli. Ryhmä oli alussa pieni, kolme hoitajaa ja kuusi lasta. Ensimmäisen viikon jälkeen lapsen omahoitaja oli ihan lopussa, kun oli varsinkin ulkona joutunut kulkemaan lapsen perässä silmä kovana ihan koko ajan. Kyllähän se myöhemmin helpotti, kun lapsi vähän kasvoi (onneksi, ryhmäkoko kun kaksinkertaistui), mutta useamman kerran viikossa lapsi tuli kotiin päiväkodista kuhmuilla tai naarmuilla, kun oli päässyt livahtamaan tekemään jotain vaarallista - siis päiväkodissa, turvallisissa oloissa, ammattilaisten ohjauksessa.

Meillä myös energinen taapero. Kahvilla käyminen onnistuu noin puolet kerroista kahvilassa napero rattaissa suhteellisen hyvin kun tiedetään just meidän lasta rauhoittavia keinoja. Välillä ei sit auta mikään jos on sillä tuulella. Silloin mennään autolla ja otetaan kahvit tai jätskit kiskalta ja parkkeerataan nättiin paikkaan. Lapsi joko rauhoittuu tai sit ei mut eipä tarvi stressata että muut vaivaantuu tai juosta perässä. Touhutkoon autossa sen aikaa.

Mitään stressiä en lapsen energisyydestä ja itsepäisyydestä ota, kun vanhempiinsa se on tullut. Isänsä juoksee marathoneja ja sisukkuus sitä luokkaa että kävellyt jalka murtuneena kilometrejä vaan koska ei viitsinyt luovuttaa. Hyvä vaan ettei lapsikaan ole mikään tahdoton heittopussi. Energisyydestä on sit aikuisena hyötyä kun jaksaa ja saa aikaiseksi kaks kertaa enemmän kuin muut.

Asennekysymys.

Me ollaan käyty muumimaailmassa, linnänmäellä ja korkeasaaressa. Juuri tultiin Mallorcalta ja mennään vielä perusmökkeilyn lisäksi lentäen Ruotsiin.

Kyllä lasten kanssa voi hyvin mennä ja tehdä. Meillä neljä lasta tämä nuorin 1v.

Ei mikään helpoin 1v ei tykkää nukkua esim päikkyjä vaikka vielä ne todellakin tarvitsisi. Autossa ei oikein viihdy rattaat on mälsät parasta vaan itse mennä ja viipottaa, mutta kyllä tämänkin kanssa voi hyvin mennä paikasta toiseen.

Olen kylläkin varhaiskasvatusalalla ammattini puolesta, joten tuntuu jo pelkästään lomalta olla välillä vastuussa vain neljästä omasta kerrallaan.

On jo jaukainen muisto kun mulla on taaperoita ollut.

Ne saattoi karata ja sanoa, etteivät halua palata niin huonoon kotiin.