Vinkkejä miten salata koiran kuolema lapselta?
Koira oli lapselleni erittäin tärkeä ystävä, ja nyt rakas Rituli on kuollut jouduttuaan mopon yliajamaksi. Lapsi oli tänä aikana yötä mummollaan. En haluaisi järkyttää lastani, joka on vasta 13-vuotias. En halua hänelle ikuisia traumoja. Vinkkejä? Sanonko, että jouduin omaisuuskiistan takia antamaan koiran lapsen isälle, joka ei siis ole missään yhteyksissä lapseen. Kiitos jo etukäteen vinkeistä! :)
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
"mikä koira?" "voi lapsi parka oletko kokonaan seonnut, eihän meillä ole koskaan koiraa ollutkaan!"
Tää on paras vaihtoehto. Hävität kaikki ruokakipot ja muut koiran vempeleet ja valokuvat. Imutoita kaikki karvat. Kun lapsi alkaa kysellä koirasta, niin esität hämmästynyttä ja ihmettelet, mitä se lapsi horisee. Et vaan myönnä, että teillä mitään koiraa on ollutkaan.
Samaa sarjaa kui se, että 10- vuotiaalle uskotellaan joulupukin tuovan lahjoja.
Mikä-mikä-maassa eläviä aikuisia sitten hankkii hevosia rivarikämppään....
Käy hommaamassa uusi koira jostakin. Esim. jostain kaupan edestä. Värillä, sukupuolella tai rodulla ei ole niin väliä, ei noin pieni lapsi sitä kuitenkaan huomaa.
Vierailija kirjoitti:
kesä kirjoitti:
Syytätkö usein miestäsi jos tapahtuu jotain? Sitten kun lapsellesi paljastuu että olet valehdellut hänelle isästä ja koirasta ja ties mistä niin mitä sitten selität kun totuuksien aika koittaa? Saattaa isäkin olla järkyttynyt mitä soopaa syötät lapsellesi.
Totuushan on se, että lapsen isä on vakavasti sairas ja kuolee lähiaikoina, joten se ei ehtisi paljastua hänelle. Ja lapsi ei siis tiedä isänsä tilanteesta.
Ap
Mitä meinaat sanoa kun pitäisi kertoa, että isäkin kuoli? Juu, oli noita omaisuuskiistoja taas...ööö...
Kun isä kuolee, niin koiranhan tietenkin saisi hakea takaisin.
Kerro kuitenkin mihin ratkaisuun päädyit ja tule päivittämään tilannetta vielä vaikka viikon päästä.
Hautaat sen intiaanien vanhalle hautausmaalle ja odotat että se nousee kuolleista.
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että suurimmat traumat lapselle tulee siitä, kun on kova huoli, mitä koiralle on tapahtunut.
Toivoisin, että tämä on provo, mutta pelkään että ei ole. Onhan lapsi sentään jo 13v.
Vierailija kirjoitti:
Suru kuuluu elämään, vaikka ei haluaisi. Olet rehellinen etkä sotke ketään ulkopuolista asiaan. Tuet lasta surun käsittelyssä niinkuin vanhemman pitääkin.
Oikein! Näin lapsi oppii käsittelemään surua ja menetyksiä.
0/0. Eiköhän 13 veden pidä saada oppia jotain menettämisestä ja surusta. Tyhmäkö olet? Kertoo satuja ja tarinoita haikaroista. Jos totta Meette yhdessä hautaa ja siitä se alkaa. Sureminen.