Minkä takia opiskelijaksi hakijoita ei suositella tekemään älykkyystestiä?

Kun asiaa miettii niin voi tehdä oivalluksen, että kaikki yliopistojen pääsykokeet ja pisterajat on pohjimmiltaan älykkyystestejä.

Korrelaatio älykkyystestin ja pääsykoetuloksen kanssa on hyvin vahva.

Millaista älykkyyttä mittaavia testejä/ opintoala suosittelet? Tuleeko esim. lääkäri toimeen ilman tunneälyä ja kielellistä hahmotuskykyä? Ymmärtääkseni joku Mensa ei mittaa noita lainkaan. 

Älykkyyksiä on monenlaisia. 

Koska ei ole poliittisesti korrektia puhua älykkyydestä.

Ksikki ovat samanarvoisia, ja kaikilla on samat mahdollisuudet.

Se on susta kii!

On olemassa vain normaaliälyisiä, vain oma viitseliäisyys on rajana, luetko lääkäriksi vai muurariksi.

Raja tulee vastaan älyllisessä kehityavammaisuudessa.

Sitten oletkin yhtäkkiä kyvyiltäsi heikompi kuin joku proffa.

Entinen heikkolahjaisten porukka pyörii kurssilta toiselle ja tukityöstä toiseen ja takaisin kurssille.

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Millaista älykkyyttä mittaavia testejä/ opintoala suosittelet? Tuleeko esim. lääkäri toimeen ilman tunneälyä ja kielellistä hahmotuskykyä? Ymmärtääkseni joku Mensa ei mittaa noita lainkaan. 

Älykkyyksiä on monenlaisia. 

Tietyt ammatit vaativat ennenkaikkea loogista päättelykykyä.

Eli sitä mensan palikkatestiälyä.

Minusta tuntuu, että opinnoissa hyvä muisti paikkaa älyn puutetta kylläkin.

Erikoislääkärit kyllä joskus loistavat tuolla tunneälyn puutteellaan.

Mutta ei se tee heistä huonoja varsinaisessa työssään.

Yleisesti älykkyystestit eivät erottele kovinkaan hyvin normaalitason ylä- tai alapuolelta. Toki siis kertovat sen, jos on huomattavasti keskimääräistä parempi, kuten tuossa Mensan testissä. Se kuitenkin mittaa vain loogista päättelyä. WAIS-IV osiot on kielellinen päättely, näönvarainen päättely, prosessointinopeus ja työmuisti. Se antaa jo kattavamman kuvan, mutta ei sitä huvin vuoksi teetä. Ja siinäkin tarkoituksena on kokonaisprofiilin hahmottaminen, äo-luku ei ole merkityksellinen. Normaali älykkyys riittää kyllä korkeakouluun pyrkimisessä, ja normaalin alapuolella oleminen on kyllä heijastunut koulutyössä jo ennen kuin hakee lääkikseen.

Vierailija kirjoitti:

Kun asiaa miettii niin voi tehdä oivalluksen, että kaikki yliopistojen pääsykokeet ja pisterajat on pohjimmiltaan älykkyystestejä.

Korrelaatio älykkyystestin ja pääsykoetuloksen kanssa on hyvin vahva.

Sitähän ne mittaa miten on sisäistänyt pääsykoemateriaalin. Älykkyyttä ei taideta missään testata, vaikka älykkyyden ja pääsykoemenestyksen välillä varmaan korrelaatiota onkin.

Ruotsia äidinkielenään puhuva voi saada kovassa humalassa paremmat tulokset pohjoismaisten kielten ja kulttuurin pääsykokeesta kuin lukion hyvillä arvosanoilla käynyt suomenkielisestä perheestä oleva. Sama juttu myös vaikkapa lain kanssa teoriassa; jos vanhemmat ovat lapsesta asti lukeneet sinulle iltasaduksi harmaapartojen pykäliä ja muuta oikeustieteellistä jargonia, niin asiat ovat jääneet muistiin paremmin kuin sillä, joka vasta aikuisena yrittää opetella ulkoa pääsykoekirjojen asiat.

Älykkyystestit testaavat vain yhtä aihealuetta älykkyydestä. Esim siinhe kuuluisaan mensan testiin voi harjoitella tekemällä samanlaisia päättelykykyä vaativia tehtäviä, mutta ei se kokonaisälykkyys siitä nouse.

Koska älykkyystestit ovat huuhaata.

Todennäköisesti useampi saa Mensan nettitestistä 115 pistettä kuin pääsee lääkikseen 3nnella yrittämällä.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun asiaa miettii niin voi tehdä oivalluksen, että kaikki yliopistojen pääsykokeet ja pisterajat on pohjimmiltaan älykkyystestejä.

Korrelaatio älykkyystestin ja pääsykoetuloksen kanssa on hyvin vahva.

Sitähän ne mittaa miten on sisäistänyt pääsykoemateriaalin. Älykkyyttä ei taideta missään testata, vaikka älykkyyden ja pääsykoemenestyksen välillä varmaan korrelaatiota onkin.

Ruotsia äidinkielenään puhuva voi saada kovassa humalassa paremmat tulokset pohjoismaisten kielten ja kulttuurin pääsykokeesta kuin lukion hyvillä arvosanoilla käynyt suomenkielisestä perheestä oleva. Sama juttu myös vaikkapa lain kanssa teoriassa; jos vanhemmat ovat lapsesta asti lukeneet sinulle iltasaduksi harmaapartojen pykäliä ja muuta oikeustieteellistä jargonia, niin asiat ovat jääneet muistiin paremmin kuin sillä, joka vasta aikuisena yrittää opetella ulkoa pääsykoekirjojen asiat.

Älykkyyttä ei pääsykokeissa suoraan mitata.

Jos teetettäisiin testiryhmälle ensin pääsykoe ja sen jälkeen älykkyystesti. Molemmissa testeissa parhaat pisteet saisi sama joukko ihmisiä. Älykkyys auttaa menestymään pääsykokeissa ja helpottaa oppimaan pääsykoemateriaalin.

Ainakin näin periaattessa yhtä hyvään oppilasvalintaan päästäisiin puhtaasti älykkyysosamäärää mittaamalla. Suurin syy miksi näin ei haluta tehdä on poliittinen. Ei ole oikein puhua ihmisten älykkyydestä ja laittaa heitä sen perusteella eriarvoiseen asemaan. Vaikka käytännössä näin tehdään kuitenkin. Koska pääsykokeet on pohjimmiltaan täysin sama asia valepukuun naamioituna.

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun asiaa miettii niin voi tehdä oivalluksen, että kaikki yliopistojen pääsykokeet ja pisterajat on pohjimmiltaan älykkyystestejä.

Korrelaatio älykkyystestin ja pääsykoetuloksen kanssa on hyvin vahva.

Sitähän ne mittaa miten on sisäistänyt pääsykoemateriaalin. Älykkyyttä ei taideta missään testata, vaikka älykkyyden ja pääsykoemenestyksen välillä varmaan korrelaatiota onkin.

Ruotsia äidinkielenään puhuva voi saada kovassa humalassa paremmat tulokset pohjoismaisten kielten ja kulttuurin pääsykokeesta kuin lukion hyvillä arvosanoilla käynyt suomenkielisestä perheestä oleva. Sama juttu myös vaikkapa lain kanssa teoriassa; jos vanhemmat ovat lapsesta asti lukeneet sinulle iltasaduksi harmaapartojen pykäliä ja muuta oikeustieteellistä jargonia, niin asiat ovat jääneet muistiin paremmin kuin sillä, joka vasta aikuisena yrittää opetella ulkoa pääsykoekirjojen asiat.

Älykkyyttä ei pääsykokeissa suoraan mitata.

Jos teetettäisiin testiryhmälle ensin pääsykoe ja sen jälkeen älykkyystesti. Molemmissa testeissa parhaat pisteet saisi sama joukko ihmisiä. Älykkyys auttaa menestymään pääsykokeissa ja helpottaa oppimaan pääsykoemateriaalin.

Ainakin näin periaattessa yhtä hyvään oppilasvalintaan päästäisiin puhtaasti älykkyysosamäärää mittaamalla. Suurin syy miksi näin ei haluta tehdä on poliittinen. Ei ole oikein puhua ihmisten älykkyydestä ja laittaa heitä sen perusteella eriarvoiseen asemaan. Vaikka käytännössä näin tehdään kuitenkin. Koska pääsykokeet on pohjimmiltaan täysin sama asia valepukuun naamioituna.

Kyllä pääsykokeisiin lukeminen on kuitenkin ikään kuin peruskurssi 1 ja 2, joita ei sitten enää itse opinahjossa tarvitse suorittaa. Se mittaa myös motivaatiota ja tunnollisuutta. Tiedän monta laiskuria yli 120 älykkyysosamäärällä. Ei sellaisia saa päästää kouluun pelkästään älykkyystestillä. Säästyy paljon resursseja, kun aloittavat opiskelijat hallitsevat perusteet kunnolla, eivätkä perseilijät ole tuhlaamassa koulussa itsensä ja muiden aikaa.

Henkisiä voimavaroja on siis muitakin kuin älykkyys ja niitäkin on ensiarvoisen tärkeää mitata opiskelijavalinnassa.

Jos pääsee ylioppilaaksi, on ihan tarpeeksi välkky yliopistoon. Ahkeruus, motivaatio ym. on todella tärkeää opiskellessa.

Eiköhän 9 + 3 vuotta peruskoulussa ja lukiossa, ja kuukausia pääsykokeisiin päntätessä, kerro ihan tarpeeksi kyvyistä opiskelun saralla, verrattuna johonkin (netti)testiin.

Vierailija kirjoitti:

Jos pääsee ylioppilaaksi, on ihan tarpeeksi välkky yliopistoon. Ahkeruus, motivaatio ym. on todella tärkeää opiskellessa.

No pelkkä ylioppilaaksi pääseminen ei kyllä välttämättä kerro mitään. Lukion voi rämpiä läpi vaikka lukematta vitosen keskiarvolla ja A:n papereilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pääsee ylioppilaaksi, on ihan tarpeeksi välkky yliopistoon. Ahkeruus, motivaatio ym. on todella tärkeää opiskellessa.

No pelkkä ylioppilaaksi pääseminen ei kyllä välttämättä kerro mitään. Lukion voi rämpiä läpi vaikka lukematta vitosen keskiarvolla ja A:n papereilla.

Älykkyystestiä ei voi rämpiä läpi?

Ennemmin älykkyys- ja kypsyystestejä pitäisi tehdä ala-asteella ja opetusryhmät jaettaisiin erittäin helposti oppiviin, keskiverrosti oppiviin ja heikosti oppiviin. Yliopistoon voisi sitten hakea omalla vastuulla, jos motivaatiota riittää.

Saman ihmisen ei tarvitsisi olla joka aineessa samalla opetustasolla.

Mielestäni tälläinem systeemi olisi hyvä etenkin huonosti oppiville, koska yhteiskunta voisi paremmin ottaa heidät huomioon. Nythän heikosti oppivat kärsivät ihan jo arkiympäristön monimutkaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pääsee ylioppilaaksi, on ihan tarpeeksi välkky yliopistoon. Ahkeruus, motivaatio ym. on todella tärkeää opiskellessa.

No pelkkä ylioppilaaksi pääseminen ei kyllä välttämättä kerro mitään. Lukion voi rämpiä läpi vaikka lukematta vitosen keskiarvolla ja A:n papereilla.

Älykkyystestiä ei voi rämpiä läpi?

Miten tämä kysymys liittyy minun viestiini? Pointti oli vain se ettei ylioppilaaksi pääsy välttämättä tarkoita että olisi tarpeeksi välkky yliopistoon koska juuri ja juuri yo-kokeiden läpipääsyyn ei vaadita paljon mitään.

Vierailija kirjoitti:

Jos pääsee ylioppilaaksi, on ihan tarpeeksi välkky yliopistoon. Ahkeruus, motivaatio ym. on todella tärkeää opiskellessa.

Helsingin yliopistoon pääsee noin neljäsosa hakijoista. Sillä neljäsosalla on älykkyysosamäärä varmasti vähintään 115 keskihajonnalla 15. Tämä johtuu siitä, että koska välkyt ovat yliedustettuna hakijoissa ja koska 16% saavuttaa äo:n 115, niin voidaan olettaa, että alle tuon ei ole juuri ketään Helsingin yliopistossa.

Lukiosta voi kyllä aivan helposti valmistua äo:lla 100. Oma on 115 luokkaa ja kirjoitin AACM läksyjä tekemättä ja kirjoituksiin lukematta. Lukiosta valmistuminen ei missään nimessä pelkästään riitä akateemiseen menestykseen.

Kukaan ei vielä ole maininnut sivistystä ja mielikuvitusta älykkyyttä tukevina ja kasvattavina asioina. 

Sivistyksen hankkiminen vaatii uteliaisuutta ja oma-aloitteisuutta, mielikuvitus auttaa mm. keksimään ratkaisuja oudoista paikoista kiperissä tilanteissa.