Lue keskustelun säännöt.
Pankin toiminta kuolinpesän asioissa
30.06.2018 |
Keväällä yritettiin hoitaa kuolinpesän pankkiasioita, valtakirjat laadittu ym.
Pankki ei suostunut antamaan meille alkuperäistä testamenttia, vaikka perunkirjoitus tehtiin itse.
Emme saaneet papereita asiakirjasäilöstä, koska perunkirjoitusta ei oltu tehty.
Kysyin, miten voimme tehdä perunkirjoituksen, kun siellä pitäisi näyttää alkuperäinen testamentti, mutta
tähän pankki ei vastannut.
Pankki vaati edesmenneen äitini sukuselvityksen, vaikka kyse on lapsettomasta sukulaisesta, äitini sisaruksesta, joka oli laatinut testamentin.
Äitini sukuselvitys toimitettiin pankkiin.
Perunkirjoitus pidettiin, käytettävissä oli muuta kautta saatu jäljennös testamentista, ja voimme käytännössä olettaa sen olevan samanlainen kuin pankissa oleva.
Perukirjaa lähdettiin viemään pankkiin ja mukana oli 2/3 kuolinpesän osakkaista.
Halusimme tyhjentää asiakirjasäilytyksen ja saada käyttöoikeudet tiliin, kuolinpesällä on vuokratuloja ja näin ollen maksamme kuolinpesän tililtä vastikkeet, koska asunto on yhä kuolinpesän yhteisessä hallinnassa.
Nyt ei riittänytkään se, että perunkirjoitus on pidetty ja pankin pyytämä äitini sukuselvitys toimitettu, vaan nyt
halutaan 80-luvulla kuolleen isäni sukuselvitys.
Avioliitto on kestänyt 6 vuotta, ja pankin mukaan on mahdollista, että joku lapsista olisi merkitty vain isän tietoihin.
Isäni isä ja äiti ovat kuolleet hänen jälkeensä, eikä heidän perukirjoistaan selviä, että isälläni olisi muita lapsia.
Äitini perukirjan sukuselvityksistä ei löydy isäni sukuselvityksiä, kyseinen perukirja on tehty pankissa. Perukirja on mennyt sellaisenaan verottajalla läpi ja pesä on jaettu. Pankin lakimies ei ole "huomannut", että äidilläni voi olla lapsia, joita ei ole merkitty hänen papereihinsa.
Onko pankilla pätevää perustetta vaatia isäni sukuselvitys, onko sille mitään mahdollista syytä, että minulla olisi avioliitossa syntynyt sisarus, joka olisi merkitty vain isäni tietoihin?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Sisarusten syntyminen ei vaadi avioliittoa. Perunkirjoitusten yhteydessä paljastuu joskus tuntemattomia sisaruksia, jotka ovat voineet syntyä ennen omien vanhempien liittoa tai sen aikana, toisen kumppanin kanssa.
Entiseen aikaan ei lapsen isyyttä selvitetty, jos oli syntynyt avioliiton ulkopuolella. Silloin määrättiin vain elatusvelvollinen, ja sillä ei ollut mitään vaikutusta perintöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis. Äitini perunkirjoitustilaisuudessa sain tietää, että äidilläni oli ollut poika ennen avioliittoa. Oli kuollut vuoden vanhana.
Niin, juuri tuon takia ne sukuselvitykset perukirjoitiksiin vaaditaan.
Että saadaan selville, onko mahdollisesti vielä jossain elossa olevia omia lapsia tai sen lapsen elossa olevia lapsia, jotka olisivat perillisiä.
Sukuselvityksen tekeminen on työlästä etenkin silloin, jos vainaja on asunut eläissään useilla eri paikkakunnalla. Jokaisesta seurakunnasta pitää pyytää tiedot.
Etenkin silloin, jos vainaja on ensin kuilunut kirkkoon, mutta jossain elämänvaiheessa on sitten eronut kirkosta.
Siksi ne sukuselvitykset Digivirastoissa viipyvät, kun tarkistukset on tehtävä viimeosen päälle tarkkaan ja huolellisesti.
On kyllä kumma, jos ei sukuselvityksistä huolimatta anneta edes kopiota pankin hallussa olevasta testamentista. Verottaja vaatii perukirjaan tiedon testamentin sisällöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis. Äitini perunkirjoitustilaisuudessa sain tietää, että äidilläni oli ollut poika ennen avioliittoa. Oli kuollut vuoden vanhana.
Niin, juuri tuon takia ne sukuselvitykset perukirjoitiksiin vaaditaan.
Että saadaan selville, onko mahdollisesti vielä jossain elossa olevia omia lapsia tai sen lapsen elossa olevia lapsia, jotka olisivat perillisiä.
Sukuselvityksen tekeminen on työlästä etenkin silloin, jos vainaja on asunut eläissään useilla eri paikkakunnalla. Jokaisesta seurakunnasta pitää pyytää tiedot.
Etenkin silloin, jos vainaja on ensin kuilunut kirkkoon, mutta jossain elämänvaiheessa on sitten eronut kirkosta.
Siksi ne sukuselvitykset Digivirastoissa viipyvät, kun tarkistukset on tehtävä viimeosen päälle tarkkaan ja huolellisesti.
Nykyisin kirkkoon kuuluvasta vainajasta tarvitsee pyytää sukuselvitykset vain yhdestä paikasta (sen seurakunnan rekisteristä, johon vainaja on viimeksi kuulunut). Tosin niiden selvitysten saamisessa voi sitten kestää. Jos vainaja on välillä kuulunut kirkkoon ja välillä ei, pitää sukuselvitys lisäksi tilata DVV:stä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis. Äitini perunkirjoitustilaisuudessa sain tietää, että äidilläni oli ollut poika ennen avioliittoa. Oli kuollut vuoden vanhana.
Niin, juuri tuon takia ne sukuselvitykset perukirjoitiksiin vaaditaan.
Että saadaan selville, onko mahdollisesti vielä jossain elossa olevia omia lapsia tai sen lapsen elossa olevia lapsia, jotka olisivat perillisiä.
Sukuselvityksen tekeminen on työlästä etenkin silloin, jos vainaja on asunut eläissään useilla eri paikkakunnalla. Jokaisesta seurakunnasta pitää pyytää tiedot.
Etenkin silloin, jos vainaja on ensin kuilunut kirkkoon, mutta jossain elämänvaiheessa on sitten eronut kirkosta.
Siksi ne sukuselvitykset Digivirastoissa viipyvät, kun tarkistukset on tehtävä viimeosen päälle tarkkaan ja huolellisesti.
Tämä sukuselvitys vaaditaan jo perunkirjoitukseen. Ei enää perinnönjakoon, jos se suoritetaan välittömästi perunkirjoituksen jälkeen.
Millä oikeudella pankki kyseenalaistaa veroviranomaisen hyväksymän perunkirjoituksen, jos vaatii vielä erikseen uudet sukuselvitykset? Ymmärrän sen siinä tapauksessa, että jaetaan muinoin edesmenneen ihmisen jakamatonta kuolinpesää vuosikymmeniä jälkeen, kun alkuperäiseen perukirjaan merkityt ovat jo kuolleet.
Ilmeisesti tähän ketjuun kirjoittaa niitä pankkitoimihenkilöitä, jotka haluavat tehdä oman työnsä tärkeäksi. Ettekö huomaa, että sahaatte omaa oksaanne? Kannattaa pitää huoli siitä, että pankissa on mahdollisimman vähän jaettavaa ja hoitaa niin perunkirjoitus kuin jako suoritetaan jossakin muualla kuin pankissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiakkaiden kyykkyttämistä kirjoitti:
Eräässä pankissa (ei Nordea, eikä OP) ei myöskään suostuttu antamaan alkuperäistä testamenttia tallelokerosta perunkirjoitusta varten. Sieltä irtosi vain kopio. Tappelun kautta saatiin sitten perunkirjoituksen jälkeen tallelokero lakkautettua sekä alkuperäinen testamentti haltuun. Myöhemmin pankkiin toimitettiin tuomarin laatima sekä kaikkien osakkaiden allekirjoittama pesänjakoasiakirja, jotta pesän varat voitiin jakaa osakkaille sekä tilit lakkauttaa. Pankki ei suostunut tekemään tilisiirtoja, vaan olisi halunnut tarkistaa jakokirjan omalla lakimiehellään. Tarkistukseen olisi mennyt aikaa ainakin kuukausi. Meidän piti olla yhteydessä jakokirjan laatineeseen tuomariin, joka oli sitten yhteydessä pankkiin ja oli ilmeisen suorasanaisesti käsitellyt asiaa pankin kanssa - rahat olivat osakkaiden tileillä seuraavana päivänä. Mitään epäselvää jakokirjassa ei ollut, kaikki tarvittavat liitteet yms oli mukana. Aivan käsittämätöntä toimintaa pankilta, heillä ei ollut mitään muita kuin tekosyitä vitkastuttaa varojen jakamista, kun kaikki asiakirjat oli toimitettu pankkiin.
Pankki tienaa joka sekunnista, jonka ne rahat ovat pankin hallussa.
Tyypillistä. Väkisinkin tulee mieleen, että pankkien työntekijöiden osaamistaso on nykyään niin alhainen, että varmistelevat kaikin mahdollisin tavoin, ettei vain tule virheitä ja siksi vaativat kaikkea ylimääräistä ja turhaa, mikä on käytännössä omaisten kyykyttämistä. Muiden instanssien kautta on asiat hoituneet kuolinpesiin liittyvissä asioissa, mutta aina juuri pankit muodostuvat pullonkauloiksi. Siellä ei vain ammattitaito yksinkertaisesti riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole yhtään yllättynyt. Tekevät kaikkensa, jotta ette saa rahojanne ja joudutte maksamaan mitä lie säilytys ja selvitysmaksuja, tällainen lisälaskun kerryttäminen pitäisi olla laitonta. Asian ohi vaimolle oli lapsena tehty tili Nordeaan, sinne oli hänen mummonsa laittanut n. 300 euroa. Vaimolla ei ollut asiasta mitään tietoa, kunnes hänelle tuli n. 25 vuotiaana kirje pankilta, jossa oli jonkinlaiset uudet tilikäyttöehdot ja hinnasto. Vaimo luonnollisesti soitti pankkiin, että mikä juttu tämä on kun ei hän ole teidän asiakas ja silloin tuo tili tuli ilmi. Kätevästi kaikkina näinä vuosina Nordea oli veloittanut 5e/kk tilinhoitomaksua eli tuo 300 euroa oli käytännössä huvennut muutamaan kymppiin. Reilu meininki, siksi ei ikinä Nordea.
Osuuspankkikaan ei ole sen parempi. Sukulainen kuoli, hänellä pelkkää velkaa, pankki lainoittanut yli 100%. Osuuspankista soitettiin että "perillisen" täytyy nyt alkaa maksaa hänen asuntolainaansa, näitä soittoja tuli uhkaavaan sävyyn useita ja vielä pankinjohtajalta. Soitot loppuivat vasta kun tehtiin perinnöstä luopuminen. Yrittivät siis saada nuoren "perillisen" maksamaan omista rahoistaan pankin töppäyksiä. Jos ei olisi tajunnut, olisi hyvin voinut alkaa noita maksella itse, vaikka kyseessä on kuolinpesän velka. Kyllähän pankin sanaan pitäisi voida luottaa. Tästä on nyt vuosia aikaa, ainoa mikä harmittaa on ettei tehty aviin ilmoitusta ko. pankista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis. Äitini perunkirjoitustilaisuudessa sain tietää, että äidilläni oli ollut poika ennen avioliittoa. Oli kuollut vuoden vanhana.
Niin, juuri tuon takia ne sukuselvitykset perukirjoitiksiin vaaditaan.
Että saadaan selville, onko mahdollisesti vielä jossain elossa olevia omia lapsia tai sen lapsen elossa olevia lapsia, jotka olisivat perillisiä.
Sukuselvityksen tekeminen on työlästä etenkin silloin, jos vainaja on asunut eläissään useilla eri paikkakunnalla. Jokaisesta seurakunnasta pitää pyytää tiedot.
Etenkin silloin, jos vainaja on ensin kuilunut kirkkoon, mutta jossain elämänvaiheessa on sitten eronut kirkosta.
Siksi ne sukuselvitykset Digivirastoissa viipyvät, kun tarkistukset on tehtävä viimeosen päälle tarkkaan ja huolellisesti.
Tämä sukuselvitys vaaditaan jo perunkirjoitukseen. Ei enää perinnönjakoon, jos se suoritetaan välittömästi perunkirjoituksen jälkeen.
Millä oikeudella pankki kyseenalaistaa veroviranomaisen hyväksymän perunkirjoituksen, jos vaatii vielä erikseen uudet sukuselvitykset? Ymmärrän sen siinä tapauksessa, että jaetaan muinoin edesmenneen ihmisen jakamatonta kuolinpesää vuosikymmeniä jälkeen, kun alkuperäiseen perukirjaan merkityt ovat jo kuolleet.
Ilmeisesti tähän ketjuun kirjoittaa niitä pankkitoimihenkilöitä, jotka haluavat tehdä oman työnsä tärkeäksi. Ettekö huomaa, että sahaatte omaa oksaanne? Kannattaa pitää huoli siitä, että pankissa on mahdollisimman vähän jaettavaa ja hoitaa niin perunkirjoitus kuin jako suoritetaan jossakin muualla kuin pankissa.
On varmasti totta, että pankkivirkailijat ovat ylivarovaisia ja pyytävät helposti sellaisiakin todistuksia ja sukuselvityksiä, joita ei oikeasti tarvittaisi.
Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että se, että "veroviranomainen on hyväksynyt perunkirjoituksen" ei kelpaa missään todisteeksi siitä, ketkä ovat kuolinpesän osakkaita. Jos haluaa virallisen paperin kuolinpesän osakkaista, pitää sitä pyytää DVV:ltä. Siellä on palvelu "kuolinpesän osakasluettelon vahvistaminen".
Oletettavasti vuoden vanhana kuolleella ei ollut rintaperillisiä. Vaikuttiko tuo millään tavalla perinnönjakoon?