Lapseni aloittaa syksyllä pienryhmissä ja

Meillä ei onnistunut tuo taideaineiden suorittaminen omassa kotiluokkassa vaan pienryhmä on yhdistetty rinnakkaisluokalle. Eli kosketus omaan luokkaan jää kokonaan. Vai onko pienryhmäläisillä jotain kotiluokkaa lainkaan?

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei onnistunut tuo taideaineiden suorittaminen omassa kotiluokkassa vaan pienryhmä on yhdistetty rinnakkaisluokalle. Eli kosketus omaan luokkaan jää kokonaan. Vai onko pienryhmäläisillä jotain kotiluokkaa lainkaan?

Omalla pojallani vain et/uskonto ovat erillään eli luokka on hajaantunut tuolloin. Muutoin ovat aina "yhdessä" ja samassa luokassa.

-tuo dysfasialapsen äiti-

Ennenvanhaan ois joutunu tarkkiksel. Hyvä kun pienryhmiä on. Mun lapsi ollut sellases 5v.ja nykyisin lähikoulussa ns. Normaaliluokalla.

Vierailija kirjoitti:

Ennenvanhaan ois joutunu tarkkiksel. Hyvä kun pienryhmiä on. Mun lapsi ollut sellases 5v.ja nykyisin lähikoulussa ns. Normaaliluokalla.

Tarkkikselle joutui käytöksen vuoksi, ei oppimisvaikeuksien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennenvanhaan ois joutunu tarkkiksel. Hyvä kun pienryhmiä on. Mun lapsi ollut sellases 5v.ja nykyisin lähikoulussa ns. Normaaliluokalla.

Tarkkikselle joutui käytöksen vuoksi, ei oppimisvaikeuksien.

Oppimivaikeudet tuovat käytösongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennenvanhaan ois joutunu tarkkiksel. Hyvä kun pienryhmiä on. Mun lapsi ollut sellases 5v.ja nykyisin lähikoulussa ns. Normaaliluokalla.

Tarkkikselle joutui käytöksen vuoksi, ei oppimisvaikeuksien.

Näillä on usein yhteys toisiinsa. Oma muksuni oli tosi vilkas ja häiritsi jo eskarissa muiden oppimista. Onneksi saatiin saatiin apua ja tutkimuksessa paljastui mm. kuullun ymmärtämisen vaikeus. Pääsi erityiskouluun ja käytös muuttui täysin.

Up

Itsestä välillä tuntuu, että ne suurimmat häiriköt ovat normiluokkissa ja oppimisvaikeuksien kanssa mennään pienryhmään.

Onko noišsa luokissa hyvin eri tasoisia lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Onko noišsa luokissa hyvin eri tasoisia lapsia?

Ainakin pääkaupunkiseudun pienryhmissä on eri tasoisia oppilaita ja monesti myös useita haastavia/väkivaltaisiakin lapsia luokissa myös joka on tietysti väärin hiljaisia ja vaikeita oppimisvaikeuksista kärsiviä kohtaan. 

Up

Jos lapsella on kirjoittamisessa ja lukemisessa vaikeuksia, on todella hienoa, että siihen puututaan jo nyt 2-3 luokalla (en ole ihan varma, kummalla luokalla 8-vuotiaasi tulee olemaan). Usein asiaan herätään kunnolla vasta viidennellä luokalla, kun tajutaan yläkoulun jo häämöttävän, ja edelleen lapsen lukutaito on todella puutteellinen. Ei silloinkaan lukutaidon kannalta myöhäistä ole, mutta koulumotivaatio ja yleinen suoritustaso on usein päässyt jo notkahtamaan. Lukeminen (ja kirjoittaminen) on hyvä saada kuntoon ennen kuin aletaan opetella sen lukutaidon avulla uusia tietoja ja asioita.

Jos taustalla on tosiaan vain heikko näkö, näkyy tuloksia varmasti nopeasti, kun lapsi saa hiukan yksilöllisempää ohjausta - isossa luokassa sitä ei ehdittäisi antaa, vaan lapsi olisi koko ajan muista jäljessä. Kyllä pienryhmistä "pääsee" poiskin, jos taidot kehittyvät niin, että isoon luokkaan palauttamisen ajatellaan olevan järkevää.

Kotona "preppaaminen" kannattaa jättää mahdollisimman vähälle. Kodin pitää olla paikka, jossa lapsi kokee olevansa hyvä, pidetty, hyväksytty ja taitava, eikä koko elämä saa pyöriä sen oppimisvaikeuden ympärillä. Vanhempi on usein myös todella huono tukiopettaja, koska tilanne on molemmille niin tunnepitoinen, että riitoja tulee oikeastaan aina. Lukemaan toki kannattaa kannustaa, mutta tavoitteellisen opiskelun sijaan se voi olla ihan Aku Ankan selailu päivittäin tms. Myös Ekapelin voi ladata koneelle tai puhelimeen ja pelata noin vartin päivässä.

-Se psykologi, en muista numeroani

Toivottavasti AP:n lapsen pienryhmään saadaan ammattitaitoinen erityisopettaja. Itse olen sivusta seurannut yhtä pienryhmää, koska se oli oman lapseni normiluokan ns. kummiluokka eli opiskelivat yhdessä taito- ja taideaineita 3 ja 4 luokilla. Aika hurjalta se meno vaikutti. Pienryhmässä oli alle 10 oppilasta, kaikki poikia ja suurin osa muuta kuin suomalaista syntyperää. Yksi oli sairaalakoulun tarpeessa käyttäytymisestä päätellen ja lopulta pojan äiti joutui tulemaan päivittäin kouluun vahtimaan ettei poika käyttäydy ylettömän väkivaltaisesti. Tämä poika myös jouduttiin poistamaan yhteisiltä liikuntatunneilta väkivaltaisen käytöksen vuoksi ja koska muut oppilaat pelkäsivät häntä. Taito- ja taideaineiden opiskelu oli yhteisillä tunneilla lähes mahdotonta, koska kukaan opettajista ei saanut näitä pienryhmäläisiä kuriin. Näillä tunneilla jouduttiin mukauttamaan (karsimaan) oppisisältöjä todella rankalla kädellä, koska pienryhmäläisillä ei ollut lainkaan valmiuksia opetella esim. musiikin tunnilla minkään soittimen soittamista.

Pienryhmän opettaja opetti välillä myös lapseni normiluokkaa ja pakko sanoa, että opetuksen taso noilla tunneilla oli lähellä nollaa. Opettaja oli tainnut tottua pienryhmän tasoon ja laski riman niin matalalle, ettei käytännössä vaatinut keneltäkään mitään opiskelua.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella on kirjoittamisessa ja lukemisessa vaikeuksia, on todella hienoa, että siihen puututaan jo nyt 2-3 luokalla (en ole ihan varma, kummalla luokalla 8-vuotiaasi tulee olemaan). Usein asiaan herätään kunnolla vasta viidennellä luokalla, kun tajutaan yläkoulun jo häämöttävän, ja edelleen lapsen lukutaito on todella puutteellinen. Ei silloinkaan lukutaidon kannalta myöhäistä ole, mutta koulumotivaatio ja yleinen suoritustaso on usein päässyt jo notkahtamaan. Lukeminen (ja kirjoittaminen) on hyvä saada kuntoon ennen kuin aletaan opetella sen lukutaidon avulla uusia tietoja ja asioita.

Jos taustalla on tosiaan vain heikko näkö, näkyy tuloksia varmasti nopeasti, kun lapsi saa hiukan yksilöllisempää ohjausta - isossa luokassa sitä ei ehdittäisi antaa, vaan lapsi olisi koko ajan muista jäljessä. Kyllä pienryhmistä "pääsee" poiskin, jos taidot kehittyvät niin, että isoon luokkaan palauttamisen ajatellaan olevan järkevää.

Kotona "preppaaminen" kannattaa jättää mahdollisimman vähälle. Kodin pitää olla paikka, jossa lapsi kokee olevansa hyvä, pidetty, hyväksytty ja taitava, eikä koko elämä saa pyöriä sen oppimisvaikeuden ympärillä. Vanhempi on usein myös todella huono tukiopettaja, koska tilanne on molemmille niin tunnepitoinen, että riitoja tulee oikeastaan aina. Lukemaan toki kannattaa kannustaa, mutta tavoitteellisen opiskelun sijaan se voi olla ihan Aku Ankan selailu päivittäin tms. Myös Ekapelin voi ladata koneelle tai puhelimeen ja pelata noin vartin päivässä.

-Se psykologi, en muista numeroani

Jotain lieviä vaikeuksia löytyi psykologin testeistä, ja psykologi sanoin, että ellei näitä olisi ollut niin olisi voitu ajatella jatkaa normiluokalla ja odottaa lasien vaikutusta. Nuo vaikeudet eivät kuulemma edellytä lisätutkimuksia, kysyin tätä vielä puhelimitse ennen kesälomaa kun oma usko asioihin alkoi horjua. Lapsi tarvitsee nyt kuulemma aikaa opinnoilleen ja oppimisvalmiudet löytyvät. Psykologi käski minun laittamaan jäitä hattuun ja asiat kuulemma järjestyvät. Näkövika on ollut sellainen, että lapsi itse kertoi nyt jälkikäteen ettei nähnyt ja yritti kavereilta kurkkia mitä pitää tehdä. Ja päätä kuulemma särki joka päivä. Minä itse aloin epäillä näkövikaa, kukaan muu ei sitä huomannut. Ap

Up

Toivottavasti kaikki menee hyvin, ainahan noissa vaihdoissa on riskinsä.

Up

Missä päin Suomea asutte?

Lapseni on nyt opiskellut pienryhmässä kolme vuotta ja äitinä olen ollut tyytyväinen tähän järjestelyyn.

Onnistumisen iloja on lapselle opinnoissa tullut ja opiskelu sujuu hyvin.

Isossa ryhmässä hän jäisi jälkeen ja uskon ettei opiskelu motivaatiota sen jälkeen kauan löytyisi.

Meilläpäin pienryhmään olisi paljon lapsia tulossa mutta paikkoja on vähän ja moni jää ilman apua.

Mielestäni jos lapselle tarjotaan apua opiskeluun kannattaa se ottaa vastaan. Ei se että lapsi opiskelee pienryhmässä tee kenestäkään yhtään sen huononpaa tai tyhmempää. Jokainen oppii asiat vähän eritavalla.

Varsinais-Suomessa.