Lapseni aloittaa syksyllä pienryhmissä ja

Mitä mun pitää tehdä syksyllä kun lapsi aloittaa uudessa ryhmässä? Pitääkö mennä tapaamaan opea? Jännittää. Ap

Onko noissa vanhempainiltoja?

Minkä kokoisia on pienryhmät?

Niissä on yleensä alle 10 lasta.

Kahdesti vuoteen käyt open kanssa juttelemassa. Syksyllä tavoitteet ja keväällä katsotaan miten kävi. Näin ainakin meillä. Ja turhaan jännität. Siitä tulee olemaan lapsellesi paljon hyötyä.

T:se teinin äiti

Meillä oli puhetta, että tuo olisi väliaikainen ratkaisu, ehkä puoli vuotta, jopa vuosi. Ap

Up

Syitä on niin monia miksi ryhmää vaihdetaan.

Nosto

En olisi ikinä edes harkinnut pienluokkaa jos olisin tajunnut että luokalla suurin osa on maa hanmuuttajapoikia. Järjetön meno, hiljaiselle ja aralle lapselleni suoranainen helvetti. Opettaja vaihtui joka vuosi, yleensä olivat täysin kykenemättömiä pitämään kuria em väkivaltaisille pojille. Kaikkea sattui, pahoinpitelyjä mm.

Ota selvää ettei lapsesi ryhmä ole samanlainen.

Kun erityisen tuen päätös on tehty ja tuo ryhmä vaihto sovittu, niin voiko vanhempi vaikuttaa sen päätöksen purkamiseen. Jos vaikka vaihdamme paikkakuntaa ym. Kuinka silloin toimitaan?

Lapseni oli kertonut asiasta kavereilleen ja yksi kavereista oli jo nyt alkanut nauramaan, "tyyppi menee erityisluokka" tyyliin. Kuinkahan hankalaa tästä vielä tulee?

Millaisia harjoitteita kannattaa nyt kesällä tehdä? Lapsi on paljon päivisin ulkona, pyöräilee ja leikkii kavereiden kanssa. Tuntuu turhauttavalta yrittää saada häntä lukemaan tai kirjoittamaan kotiin. Ja juuri näissä taidoissa on harjoittelemista. Onko joku peli hyväksi, lapseni tykkää korttipeleistä?

Kaikki tuo normaali elämä on hyväksi.

Up

Mikä syy pitää olla, että ryhmää vaihdetaan?

Pienryhmä on yleensä lapselle lottovoitto, jos sellaista on suositeltu ja sellaiselle onnistuu pääsemään. Toki ryhmän pitää olla siinä mielessä sopiva, ettei kaikkia erityistä tukea tarvitsevia lapsia ole vain isketty yhteen, jolloin arat ja kielellisistä vaikeuksista kärsivät jäävät usein jalkoihin. Isossa luokassa kaikki lapset eivät saa tarpeeksi tukea oppimiseensa, jolloin jäävät jo perustaidoissa jälkeen, mikä kostautuu myöhemmässä koulutyössä ja saa aikaan huonommuudentunteita, kun muut pärjäävät paremmin.

Pienryhmään sopeutumisessa vanhemmat ovat avainasemassa. Lapset viihtyvät usein todella hyvin, kun pystyvät keskittymään paremmin ja koulunkäynti ei enää ole yhtä uuvuttavaa. Hyvässä tapauksessa taito- ja taideaineissa voi opiskella vanhan luokan kanssa, jolloin kaverisuhteetkaan eivät yleensä kärsi. Vanhempien täytyy tehdä oma surutyönsä ja päästää irti siitä "normaalin" lapsen mielikuvasta. Jotkut lapset kaipaavat enemmän tukea, eikä se tarkoita, että he olisivat tyhmiä tai vanhan ajan apukoululaisia. Jos vanhempaa hävettää se, että lapsi siirtyy pienryhmään, tai se tuntuu rangaistukselta, heijastuu tämä kyllä lapseenkin, joka kokee jotenkin epäonnistuneensa ja olevansa huono. Harmillisen usein näkee sitä, että pienryhmää on lähdetty "karkuun" toiseen kouluun, ja sitten muutamaa vuotta myöhemmin ollaan silmät pyöreinä, kun oppimistulokset ovat notkahtaneet selvästi.

T. Oppimisvaikeuksia tutkiva ja kuntouttava psykologi

Meillä on ainakin hidas lukeminen ja haasteita kirjoituksessa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Pienryhmä on yleensä lapselle lottovoitto, jos sellaista on suositeltu ja sellaiselle onnistuu pääsemään. Toki ryhmän pitää olla siinä mielessä sopiva, ettei kaikkia erityistä tukea tarvitsevia lapsia ole vain isketty yhteen, jolloin arat ja kielellisistä vaikeuksista kärsivät jäävät usein jalkoihin. Isossa luokassa kaikki lapset eivät saa tarpeeksi tukea oppimiseensa, jolloin jäävät jo perustaidoissa jälkeen, mikä kostautuu myöhemmässä koulutyössä ja saa aikaan huonommuudentunteita, kun muut pärjäävät paremmin.

Pienryhmään sopeutumisessa vanhemmat ovat avainasemassa. Lapset viihtyvät usein todella hyvin, kun pystyvät keskittymään paremmin ja koulunkäynti ei enää ole yhtä uuvuttavaa. Hyvässä tapauksessa taito- ja taideaineissa voi opiskella vanhan luokan kanssa, jolloin kaverisuhteetkaan eivät yleensä kärsi. Vanhempien täytyy tehdä oma surutyönsä ja päästää irti siitä "normaalin" lapsen mielikuvasta. Jotkut lapset kaipaavat enemmän tukea, eikä se tarkoita, että he olisivat tyhmiä tai vanhan ajan apukoululaisia. Jos vanhempaa hävettää se, että lapsi siirtyy pienryhmään, tai se tuntuu rangaistukselta, heijastuu tämä kyllä lapseenkin, joka kokee jotenkin epäonnistuneensa ja olevansa huono. Harmillisen usein näkee sitä, että pienryhmää on lähdetty "karkuun" toiseen kouluun, ja sitten muutamaa vuotta myöhemmin ollaan silmät pyöreinä, kun oppimistulokset ovat notkahtaneet selvästi.

T. Oppimisvaikeuksia tutkiva ja kuntouttava psykologi

Meille ainakin ihan suoraan psykologi sanoi, että lapsemme ei ole erityisoppilas, ja jäi vain pahasti kärryiltä kun ei yksinkertaisesti nähnyt. Oli iso näkövika. Nyt pienryhmät haetaan kirimistä muita kiinni. Perustaidot ovat siinä kohtaa missä niiden piti olla vuosi sitten jo. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan saanut apua näistä pienluokista?

Uskaltaisin väittää että lähes kaikki ovat saaneet apua pienluokasta. Oikeasti, pienluokkaan ei pääse tuosta vain koska päivän sana on integrointi. 

Oma muksuni oli ekat neljä luokkaa erityiskoulussa ja siirtyi sitten pienluokalle (e-koulu umpihomeessa ja sai purkutuomion).  

terv. dysfasialapsen äiti