Voiko ihminen olla persoonana helposti traumatisoituva?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että perimä ja kasvuympäristö vaikuttavat varmasti lähes yhtä paljon. Ihmisen voi myös hajottaa monella eri tavalla. Kuten esim. ison kiven. Tapahtuu ikäänkuin eroosiota. Toisille se tapahtuu hiljaksiin ja toiset isketään rikki kertalaakista. Sellaista pikkuhiljaa hajoamista on todella vaikea dokumentoida.

Todella hyvä vertaus! Ja aivan totta. Hirveän paljon erilaisten kokemusten vaikutuksista jää pinnan alle näkymättömiin. Voi mennä hyvin pitkään, ennen kuin niitä pystyy kunnolla havainnoimaan.

Tuli vain mieleen ns. pakkasrapautuminen. Kivessä on valmiiksi pieniä halkeamia. Niihin menee vettä, ja sitten talvella vesi jäätyy ja laajenee halkeamassa. Kun tätä tapahtuu toistuvasti, kivi halkeaa. Ihmisille tapahtuu vähän samaa. Eikä siitä ihmisestä enää entisenlaista tule.

Jonkinlainen uhma ja viha tuntuu myös suojelevan. Alistuminen ja itsensä kyseenalaistaminen altistaa helposti pahoille asioille. Jos etsii vikaa itsestään ensin tai jopa pelkästään, eikä edes näe muiden ja ympäristön vaikutusta asioihin, asiat ovat paljon henkilökohtaisempia ja hajottavampia. Jos on taipuvainen uskomaan siihen, että itse tuottaa kaiken pahan tai ansaitsee sen, traumatisoituu varmasti hyvin helposti.

Tämäkin voi ehkä olla kasvatuksessa tai sitten geeneissä. Sellainen avoimuus voi olla hienokin piirre ihmisessä. Jos pystyy analysoimaan asioita tai maailmaa neutraalisti tai ilman omia itsekkäitä pyrkimyksiä. Kuitenkin se voi altistaa kaikenlaiselle pahalle.

Ehkä ydin on se, että toisilla on piirteitä, jotka altistavat traumoille. Näiden piirteuden työstäminen voisi auttaa. Esim. itse en enää terapian jälkeen usko olevani syyllinen kaikkeen ja olen voinut ehkä vähän taas ruveta elämäänkin. Opettelen vielä, mutta kyllä se siitä.

Tuo ei ole traumatisoitumisen mekanismi. Piirteitä, jotka altistavat traumoille... jaa sanotko lapselle, jota on hyväksikäytetty, että sinulla on varmaan jotain piirteitä, jotka altistivat sinut hyväksikäytölle? Tai sanotko lentoturmasta selviytyneelle, että sinulla on piirteitä, jotka altistivat sinut tälle lentoturmalle?

Tarkoitus ei ole syyllistää ketään traumatisoitumisesta. Silti, onhan ihmisessä jotain poikkeuksellista jos esimerkiksi vielä vuosien päästäkin mieleen palaa voimakkaana ahdistunut tunnetila vaikkapa tiettyä jonkun kirjan kohtausta lukiessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että perimä ja kasvuympäristö vaikuttavat varmasti lähes yhtä paljon. Ihmisen voi myös hajottaa monella eri tavalla. Kuten esim. ison kiven. Tapahtuu ikäänkuin eroosiota. Toisille se tapahtuu hiljaksiin ja toiset isketään rikki kertalaakista. Sellaista pikkuhiljaa hajoamista on todella vaikea dokumentoida.

Todella hyvä vertaus! Ja aivan totta. Hirveän paljon erilaisten kokemusten vaikutuksista jää pinnan alle näkymättömiin. Voi mennä hyvin pitkään, ennen kuin niitä pystyy kunnolla havainnoimaan.

Tuli vain mieleen ns. pakkasrapautuminen. Kivessä on valmiiksi pieniä halkeamia. Niihin menee vettä, ja sitten talvella vesi jäätyy ja laajenee halkeamassa. Kun tätä tapahtuu toistuvasti, kivi halkeaa. Ihmisille tapahtuu vähän samaa. Eikä siitä ihmisestä enää entisenlaista tule.

Jonkinlainen uhma ja viha tuntuu myös suojelevan. Alistuminen ja itsensä kyseenalaistaminen altistaa helposti pahoille asioille. Jos etsii vikaa itsestään ensin tai jopa pelkästään, eikä edes näe muiden ja ympäristön vaikutusta asioihin, asiat ovat paljon henkilökohtaisempia ja hajottavampia. Jos on taipuvainen uskomaan siihen, että itse tuottaa kaiken pahan tai ansaitsee sen, traumatisoituu varmasti hyvin helposti.

Tämäkin voi ehkä olla kasvatuksessa tai sitten geeneissä. Sellainen avoimuus voi olla hienokin piirre ihmisessä. Jos pystyy analysoimaan asioita tai maailmaa neutraalisti tai ilman omia itsekkäitä pyrkimyksiä. Kuitenkin se voi altistaa kaikenlaiselle pahalle.

Ehkä ydin on se, että toisilla on piirteitä, jotka altistavat traumoille. Näiden piirteuden työstäminen voisi auttaa. Esim. itse en enää terapian jälkeen usko olevani syyllinen kaikkeen ja olen voinut ehkä vähän taas ruveta elämäänkin. Opettelen vielä, mutta kyllä se siitä.

Tuo ei ole traumatisoitumisen mekanismi. Piirteitä, jotka altistavat traumoille... jaa sanotko lapselle, jota on hyväksikäytetty, että sinulla on varmaan jotain piirteitä, jotka altistivat sinut hyväksikäytölle? Tai sanotko lentoturmasta selviytyneelle, että sinulla on piirteitä, jotka altistivat sinut tälle lentoturmalle?

No en ikinä sanoisi. Mua on hyväksikäytetty yms., mutta olen nähnyt muiden selviytyvän vastaavasta paremmin. Mä olen huonossa kunnossa. Mä en vain selviä. Ehkä on piirteitä, jotka altistavat traumatisoitumiselle. Mikään ei kuitenkaan altista itse traumalle. Se vain tapahtuu. Toiset selviävät paremmin ehkä geeniensä yms. ansiosta, mutta esim. minä en selvinnyt. En ollut onnekas.

Se on tuurista kiinni.

*

Kannattaa kuunnella yle areenasta Havaintoja ihmisestä podcastia. Jaksossa Miten kriiseistä voi toipua? puhutaan tuosta kriiseistä selvitymisestä ja resilienssistä. Ehkä vähän ohi aiheen, tosin mielestäni erilaiset elämän kriisit juurikin voivat olla traumatisoivia. Muitakin todella hyviä jaksoja, esim Psykopaatti on manipuloinnin maailmanmestari ja Oletko paha? Jaksoissa on aina ihmisten omia kertomuksia ja psykiatrin näkemyksiä.