Lue keskustelun säännöt.
Vahvuuteen voi SAIRASTUA!
27.04.2006 |
Olen surullinen kun ihmiset eivät voi tätä ymmärtää.
Itse olen ollut lapsesta asti hyvin itsenäinen (ja yksinäinen) koska vanhempiani ei kiinnostanut olla läsnä. Sukulaisia meillä ei ollut ei kummeja ei ystäväperheitä.
Nuoruudessa minusta tuli kavereilleni olkapää ja tukipilari. Koskaan ei minulle tullut tunnetta,että olisin voinut joskus heittäytyä heikoksi. opiskelin pitkään ja se myös tuntui monelle ystävälleni olevan liikaa
olenhan nyt heidän mielestään " parempaa luokka" . Näin ovat tunteitaan kuvannut+ että minulla on varaa ostaa itselleni apu. (tämä oli lapseni kummin kommentti kun pyysin häntä auttamaan ristiäisjärjestelyissä ,esim. kahvin kaatamissa (ei mitään isompaa nakitusta).
Nyt 30+ (arvaattekin varmaan) minulla ei ole sukulaisia , ei luotettavia ystäviä (apuakin olen pyytänyt kun olen ollut tosi sairas ja en ole saanut).
Se on vaan PAKKO jaksaa!
Ensi kerran kun ajattelette jostain, että onpa marttyyrimamma (kun tapaatte vahvuuteen sairastuneen) niin miettikää, hän TUSKIN on osaansa saanut valita, en minä ainakaan.
Kommentit (13)
Tuo on niin tuttua. Olen myös ollut aina se tuki ja turva joka kuuntelee ja auttaa kun toisilla menee huonosti tai on vaikeata. Minulla on se onni, että kotiasiat ovat olleet melko lailla aina kunnossa. Tukea siis saa kotoa, mutta aikojen saatossa on kyllä muodostunut oma ajatusmaailma sellaiseksi, ettei voi tietyistä vaikeista asioista kenellekään puhua tai niitä kenekään kanssa jakaa.
Kaverit, sukulaiset ja tuttavat olen jo jättänyt tavallaan omaan arvoonsa. Minulle tuntuu olevan aina käyttöä kun on jotain huolia ja murheita pohdittavana. jos joskus erehdyn yrittämään avautua omista asioistani niin saanu kyllä huomata ettei se kannata, paha mieli vain tulee itselle. Pääsääntöisesti tuttavani ja ystäväni kääntävät asiani aivan päälaelleen, vääristelevät niitä ja enne kaikkea vähättelevät IHAN KAIKKEA mikä minun kohdalleni osuu. Ja sitten kun on kyseessä jotakin todella raskasta jota eivät voi enää hekään vähätellä niin toteavat " no sä onneks olet niin vahva, että selviät tuostakin, en minä vaan selviäisi" ...ja sehän onkin kannustavaa eikö totta.
Tällä hetkellä aikamoinen kriisi päällä joten en oikein jaksa enkä ehdi täällä olla kirjoittelemassa. Toivottavasti kuitenkin vielä jossain törmätään ja saadaan jakaa ajatuksia paremmalla ajalla ja jaksamisella. Voimia sinulle kuitenkin ja toivotaan että löytyy joku joka ymmärtää, että sinäkin tarvitset olkapäätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin mies on lonely rider ja hänellä ei ole ketään.
Meillä kävi viikko sitten Mll:stä hoitaja ja ajattelimme ottaa siitä tavan ; )
Minulla mies vaan matkustaa paljon joten valitettavasti minun " täytyy" pärjätä aika paljon yksin.
Pärjäillään! : )
-ap
Tunnistan niin nuo kaikki jutut (kavereiden vähättelyt ja tuon vahvan hokemisen) : (
Itselläkin kova kriisi päällä ja sen takia onkin niin kurja olo kun ei ole (kun tämä av) kaverina..
Koitetaan jaksaa ja tuetaan toisiamme kun " nähdään" !
Kaikkea hyvää!
-ap
Vahva ihminen on sellainen, joka uskaltaa olla heikko ja hyväksyä oman heikkoutensa.
Kaikilla ei ole KETÄÄN kenen harteilla levätä! Tätä ajan takaa! Olisi ihanaa jos voisi heittäytyä, mutta mun tapauksessa se olisi pakkohoitopäätös.
(jouduin lähtemään tiputuksestakin pois sairaalasta koska kukaan kaveri ei voinut lastani hoitaa olisi mennyt lastenkotiin ja en antanut)
Tämä siis silloin kun olin yh.
Että kiitos sulle kommentista olisin mielelläni heikko jos voisin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minakin olen aina ollut vahva, mutta olen muutaman viime vuoden aikana oppinut olemaan " heikompi" ja jarjestanyt elamaani eri tavoin. Vielakin olen perheen paa, tienaan meidan elatuksen, mutta minulla on paljon apua, palkattua tosin. Ystaviani en enaa tue yksipuolisesti, vaan valitsen ystavani tarkkaan niin etten joudu yksisuuntaiseen avunantosuhteeseen.
Et ole kyllä kohtaloasi valinnut, vaikka melkein väittäisin, että ehkä tietämättäsi valitset lähellesi ihmisiä, jotka käyttää sua hyväkseen? Meillä ihmisillä kun on sellainen taipumus, että jostain syystä keräämme ympärillemme tietynlaisia ihmisiä vahvistamaan maailmankuvaamme. Koska todellakaan kaikki ihmiset eivät ole tuollaisia kuin kuvailet, ja itse löydän taas ympärilleni aina ne avuliaat ja ihanat ihmiset, ihan jo kotirapusta...
Mieti siis tarkasti miksi lähipiiriisi hakeutuu/miksi valitset sellaisia ihmisiä, ja mistä voisit kenties löytää kaltaistasi seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta, olen valinnut tai (näin on vaan tapahtunut) ihmisiä lähelleni jotka ovat tarviinneet minua. Nyt kun aika on osisttanut, että minäkin joskus tarvitsen apua niin ollaan ihan hämilläään eikä osata apua/tukea antaa. Vähätellään ja sanotaan juuri tuota " onneksi sinä olet niin vahva, itse en jaksaisi, sinä jaksat" . Aina ei tekisi mieli jaksaa...
Nyt en ole masennukseltani ottanut yhteenkään kaveriin yhteyttä 1-5kuukauteen niin eipä ole tullut kun muutama tekstari (mitä kuuluu)?
En ajatellut olla enää tekemisissä ihmisiin jotka vaan vie energiaa eikä anna sitä.
Nostan tätä samalla, koska uskon, että " meitä on muitakin" .
Mukavaa Vappua kaikille!
-ap
skään ei halua tai kykene minua lohduttamaan, antaa vaan itkeä yksikseen ja moittii minua siitä, että en ole jaloillani. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen rikki enkä jaksaisi ja mies on hädissään ja toivoo minun olevan se sama itsevarma itseni kun alkuaikoina : (
Harmi että on muitakin kuin minä.
Itse olen naimisissa oikean laumasielun kanssa, on kyllä välillä vaikeaa kun toinen ei voi ymmärtää.
Onnistuin siis ottamaan vielä heikon miehenkin, voi kun kiva.
Jaksamista sinulle!
-Yksinäinen Susi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen meidän perheessä myös se joka jaksaa ja aina kun tulee vastoinkäymisiä,minä kannan koko perhettä.
Joskus istun iltaisin sohvalla kun olen saanut kaikki nukkumaan ja vain itken...
Minulla on myös ahmimishäiriö tämän seurauksena. Analyysi oli,että syön koska silloin on jotain jossa voin antaa kontrollin pettää...
Tarvisin apua...
onneksi eron jälkeen löysin miehen joka tajusi olla käyttämättä vahvuuttani hyväksi. Hän aina välillä sanoo kuule ei sun oo pakko pärjätä, tuu tänne kainaloon vaan :) Apuja ei edelleenkään ole juurikaa tarjolla läheisiltä mutta meillä on jo muutaman vuoden käynyt tosi kiva tyttö lapsia vahtimassa ja muutenkin joskus auttamassa. Lisäksi on ihanaa kun puoliso on samalaisen lonely rider kuin minäkin joten tässä meitä on kaksi yksinäistä toisiamme tukemassa. Tuttavia toki löytyy mutta ei ystäviä.