Lue keskustelun säännöt.
Sarkasmia vai outoa huumoria miehellä?
Tinka
28.06.2018 |
Tapailemani mies alkanut viljelemään outoa huumoria? Vai onko tää sarkasmia?
Kun mennään ikeaan ja ostetaan paljon tavaraa niin sanoo kassalla myyjälle että näin siinä käy kun päästää muijan ikeaan.
Jos sanon että tuun bussilla kohta käymään viestillä niin laittaa vaan bussikuvan vastaukseksi viestiin. Tai muutenkin vastaa aina vaan jollain kuvalla ei viesteillä.
Jos kysyn että mentäiskö jonnekkin leffan niin sanoo että mee vaan ja ota vaikka systeris mukaan. En tiedä haluaako vai ei siis lähteä.
Jos en osaa jotain sanoo kvg ja et voi olla noin avuton
Jos ollaan jossai paikassa menee heti ottaa kaljaa ja sanoo et pakko saada olutta ei sua muuten jaksa katell vaikka siis olisi ihan hyvällä tuulella.
Mä en oikeen tiiä mitä näihin sitä vastaisi mut jotenkin noi kommentit on musta loukkaavia. Ja kun oon näistä sanonu niin suuttuu ja sanoo et oon tosikko ja mun kanssa ei voi koskaan olla kivaa. Mun mielestä kiva on jotai muuta.
Kuitenkin sanoo että tykkää. Onko tää sit jotai sarkasmihuumoria vai vittuilua ja mitä itse sanoisit noihin tai ajattelisit tämmöisistä heitoista?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
My 2 cents kirjoitti:
Sarkasmihan on pääsääntöisesti piilovittuilua - ja siis nimenomaan kohteen kannalta. Tyypillisesti se puetaan sellaiseen muotoon, ettei se kaikille aukea, tai se ymmärretään väärin/toisin kuin on - kenties - tarkoitus, ja siksipä sarkasmia pidetäänkin erityisen vaikeana taiteenlajina. Joka tilanteeseen se ei sovi, ja voisi melkein väittää, ettei se sovi juuri mihinkään tilanteeseen - kaikkein vähiten parisuhteeseen.
Itse käytän sarkasmia aikalailla surutta - yleensä myös osuu ja uppoaa - ja erittäin harvoin itse kohde on siitä mielissään. Muita kyllä yleensä naurattaa - kunnes joutuvat mahdollisesti itse pienen piikin kohteeksi.
Sarkasmikin kuitenkin pitää sisällään vähintään totuuden siemenen - eli vähintään niin, että sarkasmia viljelevä ainakin jossain määrin itse uskoo siihen mitä sanoo. Eli jos/kun kaveri vihjaa, ettei pidä sinua kovinkaan älykkäänä, miellyttävänä, huumorintajuisena jne. niin hyvin todennäköistä on, että hän todellakin on sitä mieltä ja tämä kannattaa ottaa huomioon.
Suosittelen joka tapauksessa äijän laittamista vaihtoon, sillä kyllä parisuhde pitää olla ns. tasa-painossa tuon huumorintajunkin suhteen ja selvää on, että ette kumpikaan "ansaitse toisianne.
Eli myönnät suoraan sen, ettet itsekään välttämättä viihtyisi huumorisi kohteena? Olisikohan aika miettiä sitä, miten toisia ihmisiä kohtelee? On helppoa romahduttaa jonkun itsetunto naljailemalla alas, mutta sen kokoaminen palasista ehjäksi voikin viedä pitkään.
Vaikea viihtyä "oman huumorini kohteena", kun en ole skitsofreeni, enkä toisaalta myöskään harrasta peilikuvalleni puhumista... ;)
Mutta joo, onhan se tavallaan ikävä jos/kun joku osaa sarkasmia käyttäen osoittaa, että minulla on mahdollisesti jokin heikkous. Mutta mitäs siitä - sitä voi lohduttautua ajatuksella, ettei kukaan ole täydellinen ja/tai siitä voi jopa jotain oppia.
Olen hyvinkin itsekriittinen, mistä taas seuraa, että suhtaudun kriittisesti myös muihin - jos/kun aihetta ilmenee. Se taas ei tarkoita, että olisin aina aukomassa päätäni kaikille. Useimpien kohdalla - ja kuten tuli jo todettua - sarkasmi ei toimi, sillä useimmat ihmiset eivät niistä mitään opi, vaan ainoastaan loukkaantuvat ja mm. käpertyvät itsesääliin. Siksipä totesin, että parisuhteessa osapuolilla pitää olla samantyylinen huumorintaju, muutenhan siitä ei tule mitään - vrt. seksi; jos toinen tykkää bdsm:stä, mutta toinen onkin aseksuaali... mitäs luulet - toimisiko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli myönnät suoraan sen, ettet itsekään välttämättä viihtyisi huumorisi kohteena? Olisikohan aika miettiä sitä, miten toisia ihmisiä kohtelee? On helppoa romahduttaa jonkun itsetunto naljailemalla alas, mutta sen kokoaminen palasista ehjäksi voikin viedä pitkään.