Mies oli luvannut, että menen hänen siskonsa lapsen rippijuhliin keittiöapulaiseksi!

Miksi mies lupasi että sinä tiskaat? Lupasiko myös itse tiskata? Vai onko ajatuksena, että mies on läheinen, ja siksi saa olla vieraana, mutta sinua ei muuten olisi kutsuttu, ja siksi sinä tiskaat mutta mies ei.

Tosi kummallista joka tapauksessa, ja minusta olisi miehen homma hoitaa tiskit.

Sultahan se tiskaaminen käy laatuun 👍 Ei kannata nyt munata ensivaikutelmaa suvun silmissä.

Ihan hirveäää...

-mies lupaa

-miehen suvun juhlat

-jonkun lapsen juhlat

Tuosta ei selviä millään.... ihan oikeasti aikuiset, ettekö ole olleet koskaan sukulaisten juhlissa auttamassa? Ihan tuntemstonta touhuako?

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveäää...

-mies lupaa

-miehen suvun juhlat

-jonkun lapsen juhlat

Tuosta ei selviä millään.... ihan oikeasti aikuiset, ettekö ole olleet koskaan sukulaisten juhlissa auttamassa? Ihan tuntemstonta touhuako?

. Sulle siis sopii, että sut ilmoitetaan kysymättä päiväksi piikomaan / renkeilemään / talkoisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveäää...

-mies lupaa

-miehen suvun juhlat

-jonkun lapsen juhlat

Tuosta ei selviä millään.... ihan oikeasti aikuiset, ettekö ole olleet koskaan sukulaisten juhlissa auttamassa? Ihan tuntemstonta touhuako?

. Sulle siis sopii, että sut ilmoitetaan kysymättä päiväksi piikomaan / renkeilemään / talkoisiin.

Ei ne rippijuhlat koko päivää kestä, lähinnä muutaman tunnin.

Suostuisikohan mies, jos lupaisit sen sinun suvun juhliin tiskaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Ei oo kyllä kiva.

Vaikka minä taas tykkäisin olla apuna. Mut kertoo siitä, että miesystäväs tuntee sut huonosti.

Mielestäni tässä ei ole laisinkaan kyse siitä, että tunteeko miesystävä hyvin vai huonosti. Kyse on siitä, että kysymättä on pesti päätetty.

Minäkin tykkään olla avuksi ihmisille, mutta jos olen tietoinen, että jotkut juhlat on tulossa ja olen suunnitellut meneväni sinne vieraana niin silloinhan ei kukaan päätä puolestani,  että olen tiskari!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveäää...

-mies lupaa

-miehen suvun juhlat

-jonkun lapsen juhlat

Tuosta ei selviä millään.... ihan oikeasti aikuiset, ettekö ole olleet koskaan sukulaisten juhlissa auttamassa? Ihan tuntemstonta touhuako?

. Sulle siis sopii, että sut ilmoitetaan kysymättä päiväksi piikomaan / renkeilemään / talkoisiin.

Tuo on parisuhteessa arvovaltakysymys ja monet naiset pitävät keittiöhommia jotekin ihmisarvoa alentavana.

Samaan aikaan monet naiset lupailevat, ainakin jos mieheltä löytyy erikoisosaamista, kuinka hänen miehensä voi tehdä sitä sun tätä, eikä siitä tehdä sen suurempaa numeroa.

Tätäkään keskustelua ei käytäisi, jos ap. miehen sisko olisi luvannut ap. miehensä tekevän jonkun palveluksen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin autetaan puolin ja toisin, läheiset ja ei niin läheiset, miehen puolen suvussa tai mun.

Ei kukaan tosta loukkaantuisi, ennemminkin niin, että kiva jos voin olla avuksi.

Onko toi sulle joku itsetuntojuttu vai miksi et voi auttaa?

Jos on, niin sitten sanot miehellesi, että hän hoitakoot tiskit.

Mutta nolommalta musta silti tuntuisi loukkaantuminen, kiukuttelu ja draama kuin auttaminen. Mutta tapansa tietty kullakin.

Nyt et ihan ymmärtänty! Kyse ei ole siitä, että ei haluaisi olla avuksi tai ei olisi tapana auttaa. Kysymys on siitä, että ihan normaaliin käytöstapoihin kuuluu kysyä, että voisitko mennä auttamaan keittiössä, ei luvata toisen puolesta. Meillä ainakin kunnioitetaan toisen itsemääräämisoikeutta ja todellakin annetaan päättää ihan itse, että meneekö tiskaamaan vai ei. Tietysti menisin jos kysyttäisiin, mutta omalla päätökselläni.

Minusta tämä kertoo nyt enemmän ap:n miehestä ja heidän suhteestaan kuin suvusta, joten miksi ihmeessä te pidätte sitä sukua törppönä? Mies on mennyt lupaamaan, että muija hoitaa keittiön. Suku luulee, että ap ihan ilokseen on avuksi ja ainoa, joka tässä nyt ällittelee, on ap.

Ydinkysymys: miksi ap:n mies tuntee ap:n noin huonosti?

Ja jatkona: jos teet provon, niin tee siitä uskottava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveäää...

-mies lupaa

-miehen suvun juhlat

-jonkun lapsen juhlat

Tuosta ei selviä millään.... ihan oikeasti aikuiset, ettekö ole olleet koskaan sukulaisten juhlissa auttamassa? Ihan tuntemstonta touhuako?

. Sulle siis sopii, että sut ilmoitetaan kysymättä päiväksi piikomaan / renkeilemään / talkoisiin.

Ei ne rippijuhlat koko päivää kestä, lähinnä muutaman tunnin.

Pointti onkin siinä, että sinä itse et päätä, että menetkö tiskaamaan vai et! Olet miesystäväsi "omaisuutta" ja hän päättää, että milloin saat juhlia ja milloin taas olet kyökkipiikana!

Toki juhlat eivät kestä kauaa ja homma ei välttämättä ole iso ja mielellään auttaisi jne........... Tätä ei kuitenkaan päätä kukaan muu kuin henkilö itse!!!

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä kertoo nyt enemmän ap:n miehestä ja heidän suhteestaan kuin suvusta, joten miksi ihmeessä te pidätte sitä sukua törppönä? Mies on mennyt lupaamaan, että muija hoitaa keittiön. Suku luulee, että ap ihan ilokseen on avuksi ja ainoa, joka tässä nyt ällittelee, on ap.

Ydinkysymys: miksi ap:n mies tuntee ap:n noin huonosti?

Ja jatkona: jos teet provon, niin tee siitä uskottava.

Miksi edelleen kysellään sitä, että miksi mies tuntee ap:n niin huonosto!?!

Ei kyse ole kenenkään tuntemisesta, vaikka tietäisikin, että toinen tykkää auttaa niin silti ei ketään luvata keittiöpiiaksi! Voidaan luvata KYSYÄ toista avuksi, mutta ei luvata.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveäää...

-mies lupaa

-miehen suvun juhlat

-jonkun lapsen juhlat

Tuosta ei selviä millään.... ihan oikeasti aikuiset, ettekö ole olleet koskaan sukulaisten juhlissa auttamassa? Ihan tuntemstonta touhuako?

Kyllä, voin ihan rehellisesti sanoa, että tää on mulle täysin tuntematon juttu. Että mies minulta kysymättä kauppaisi minua jonnekin?

Entä jos vanhempi antaa lapsensa Hevoshullu lehdet lainaksi sukulaiselle kysymättä? Onko oikein?

En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka sopivat toisen ihmisen puolesta hänen asioitaan. Mieheni äiti oli/on tällainen. Kun mieheni oli 17, lupaili hänet aina sinne ja tänne töihin/apulaiseksi tutuilleen.

Kun mieheni oli 18 vai 19 ja meillä olisi ollut vuosipäivä seuraavana päivänä, mieheni äiti soitti ja sanoi, että mene sitten huomenna kello x tuonne ja tuonne, lupasin että menet auttamaan. Hän tiesi myös harvinaisen hyvin meillä olevan vuosipäivä, joten olipa homma sattumoisin koko päivän kestävä.

Hän teki paljon tällaisia, koska inhosi minua aika avoimesti silloin. Mieheni ei kuitenkaan mennyt ja siinäpä sai äitinsä selvitellä keittämäänsä soppaa. Tuon jälkeen teki saman vielä kaksi kertaa, mutta sitten ei enää ole tehnyt, ei varmaan enää kehdannut kun oli kolme kertaa joutunut perumaan ihmisille.

Tiedän anopin vieläkin inhoavan minua omista sairaista syistään, mutta enää ei oikein näytä sitä, koska muuten ei tapaisi tämänkään vertaa lapsenlastaan.

Menisin oikein mielelläni. Ahdistaisi pönöttää tuntemattomien joukossa. Siellä keittiössä aika kuluisi nopeasti ja luonnollisesti syntyisi juttua muiden siellä puuhailevien kanssa.

Tosin kyllä silti toivoisin, että tällainen tulisi kysymysmuodossa, että haluaisitko mennä keittiöön avuksi, eikä että määrätään...

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vanhempi antaa lapsensa Hevoshullu lehdet lainaksi sukulaiselle kysymättä? Onko oikein?

Siinä ei ollut edes vaihtoehtoa ilmoittaa, että enpä annelaan (=menekään, tässä).

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka sopivat toisen ihmisen puolesta hänen asioitaan. Mieheni äiti oli/on tällainen. Kun mieheni oli 17, lupaili hänet aina sinne ja tänne töihin/apulaiseksi tutuilleen.

Kun mieheni oli 18 vai 19 ja meillä olisi ollut vuosipäivä seuraavana päivänä, mieheni äiti soitti ja sanoi, että mene sitten huomenna kello x tuonne ja tuonne, lupasin että menet auttamaan. Hän tiesi myös harvinaisen hyvin meillä olevan vuosipäivä, joten olipa homma sattumoisin koko päivän kestävä.

Hän teki paljon tällaisia, koska inhosi minua aika avoimesti silloin. Mieheni ei kuitenkaan mennyt ja siinäpä sai äitinsä selvitellä keittämäänsä soppaa. Tuon jälkeen teki saman vielä kaksi kertaa, mutta sitten ei enää ole tehnyt, ei varmaan enää kehdannut kun oli kolme kertaa joutunut perumaan ihmisille.

Tiedän anopin vieläkin inhoavan minua omista sairaista syistään, mutta enää ei oikein näytä sitä, koska muuten ei tapaisi tämänkään vertaa lapsenlastaan.

Entä ihmistä, jotka lainaavat toisen tavaroita muille kysymättä tältä, jos kyseessä on oma lapsi, joka on jo 15-16-vuotias, tai vanhempi?

Eikö tämä ole rinnastettavissa, kun leikkipuistoissa pikkulasten äidit lupailee, että kyllä meidän Janne voi sunkin äidin konetta kattoa. Marko kerkee hankkimaan sen muistikortin teidän Jonnen koneeseen.

Sitten vaan it-miehet tekee illat pitkät naapureiden sukulaisten koneita. Saavat akat taas valittaa, kun miehet ei ole koskaan kotona.

Eihän tietenkään kaikki noin ole, kuten esim mä. Silmät ymmyrkäisenä ihmettelen, että kuinka paljon lupaillaan ristiin rastiin kysymättä asianomaiselta. Ääneen kun asiaa ihmettelen, mua pidetään outona. Mulla on jopa huono parisuhde, kun en lupaile mieheni puolesta asioita ja toisinpäin.

Viime viikolla olin keskustelussa, kun toinen pyysi koiralleen hoitajaa viikoksi. "mä olen lasten kanssa reissussa, mutta Jari on kotona, kyllä se voi sen hoitaa!"

Montako kymmentä tai sataa vierailijaa rippiksiin tulee? Sukulaiset, kylä, ystävät, pappi, opettaja,  lomittaja, valtuuston edustaja, naapurit, Siwan kassa ja kerholaiset? Kestääkö juhla useitakin päiviä? Velvollisuutesi suvun tulokkaana on auttaa ja osallistua.