Tuttavan 24-vuotias lapsi asuu vielä lapsuudenkodissaan, mikä vikana?

Tyttäreni on 18v ja haaveilee muuttavansa muualle vuoden päästä. Mielestäni tervettä. Meillä on ihan hyvät välit. Hän haluaa itsenäistyä.

Niin itsekin tuossa iässä

Vierailija kirjoitti:

Miksi on oltava jotain vikaa?Jos vaikka säästää omistuasuntoon yms?

Sekin on outoa. Arvot vähän vinksallaan. Ei ole kasvanut aikuiseksi.

Kukin tavallaan

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että aika monelle nuorelle voisi tehdä hyvää se, että he jäisivät vähän pidemmäksi aikaa asumaan vanhempiensa kanssa. Opiskelujen alkaminen on monelle vakava paikka ja saattaa aiheuttaa yksinäisyyttäkin, jos uusia kavereita ei saa ja vanhat ovat kaikonneet. Silloin olisi ihan mielenterveyden kannaltakin hyvä, että kotona on muutakin seuraa kuin vain tietokone.

Ei vaan silloin olisi hyvä että rakentaa oman elämänsä ja tutustuu uusiin ihmisiin

Edellinen pätee kyllä toisen asteen koulutukseen. En päästäisi lasta peruskoulun jälkeen muualle opiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensähän niiden perheessä on vika joiden täytyy hirveen nuorena lähtee pakosti omilleen.

Itellä ei ainakaa mitää hinkua lähteä yksin asumaan.. mielummin oon tässä muut seurana. Ehkä jos ois hirveesti rahaa tai menisin naimisiin mut muuten en nää siinä järkee.

Niin, jos ei asu yliopistokaupungissa lapsuuden perheen kanssa, on epänormaalia muuttaa yliopisto-opintojen perässä!

Entä ne jotka muuttaa toiseen maahan

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että aika monelle nuorelle voisi tehdä hyvää se, että he jäisivät vähän pidemmäksi aikaa asumaan vanhempiensa kanssa. Opiskelujen alkaminen on monelle vakava paikka ja saattaa aiheuttaa yksinäisyyttäkin, jos uusia kavereita ei saa ja vanhat ovat kaikonneet. Silloin olisi ihan mielenterveyden kannaltakin hyvä, että kotona on muutakin seuraa kuin vain tietokone.

Olen samaa mieltä tästä. Mutta ehkä enemmänkin siinä tilanteessa, kun ei ole saatu työtä tai opiskelupaikkaa. Niin en ehkä ymmärrä, että mikä itseisarvo on nostaa työttömyystukea ja päätyä vuokrayksiöön. Jos on vähääkään normaalit vanhemmat ja ennen kaikkea normaalit välit niin niistä vanhemmista on myös seuraa.

Toisaalta opiskeluiden aloitus on monille myös aika kova paikka. Mielenterveys- ym. ongelmat ovat yhä yleisempiä nuorilla. Voi olla, jos vanhempien luokse voisi jäädä vielä vähäksi aikaa asumaan opiskeluiden alettua niin se elämänmuutos ei olisi kerralla niin radikaali. 

Kaikki me olemme kuitenkin erilaisia. Joillekin 16- vuotiaana kotoa muuttaminen voi olla paras ratkaisu, kun joku toinen voi kaivata vanhemmista ja lapsuudenkodista turvaa kauemmin. Tärkeintä kai, että molemmissa tilanteissa se on hyvä ponnistuslauta sille itsenäiselle elämälle myöhemmin. 

Mielummin asun porukoiden kanssa ja hoidan omat asiani yms. Käyn töissä ja mulla oma auto, mistä maksan itse kaikki kulut. Tiedän kavereita jotka asuu ”omillaan”=asumistuet tapissa, vanhemmat maksaa bensakulut + muut elämisen kulut. Joskus tehdään satunnaisia työvuoroja. Todella itsenäistä??

Meillä on kommuuni. Mun perhe + systerin perhe + äiti.

Äiti ei tosin montaa hetkeä vietä talossa. On töissä tai mökillä. En oo koskaan tullut ajatelleeksi että oltaisiin jotenkin outoja :D. Eipä kuluteta ainakaan verovaroja etuuksilla.

Vikana voi olla vaikka se että hänellä ei ole luottotietoja eikä siis saa vuokra-asuntoa.

Jos tuo asumisjärjestely on heille kaikille ok, niin eihän se muille kuulu. Se 24-vuotias mahdollisesti kuitenkin osallistuu kotitöihin, hoitaa omat pyykkinsä ja kenties maksaa vaikka sähkölaskun tai jotain. Se on toki erikoista, jos vanhemmat tuon ikäistä passaavat.

Muutin vasta 24-vuotiaana pois lapsuudenkodistani. Oli iso omakotitalo ja hyvät välit vanhempiin. Valmistuin asumisjärjestelyn ansiosta yliopistosta ilman opintolainaa. Ruoka ja katto kuuluivat pakettiin, vastasin kaikista muista menoistani itsenäisesti mm. kesätyörahoilla. Kotitöistä tein osuuteni. Mahdollistan saman omille lapsilleni, jos haluavat. Pelkkä lojuminen ei kävisi, jotain järkevää yritystä itsenäistyä ja pärjätä pitää kuitenkin olla.

Monilla maatiloilla on hyvin yleistä että lähekkäin sijaitsee kaksi taloa. Toisessa asuu vanha pariskunta ja toisessa tyttären tai pojan perhe joka jatkaa elinkeinoa. Joskus tämä kahden sukupolven asunto on toteutettu siten että talon kummassakin päässä on asunnot ja keskellä saunatilat joihin pääsee molemmista asunnoista.

Mitäs outoa tuossa on? Itsekin asun vielä kotona ja äidin ja isän kanssa on mukava asua. Kyllä sitä ehtii itsekseen asumaan sitten vanhempana.

M34

Mun veli asui 24-vuotiaaksi kotona. Hän on normaali, fiksu korkeakouluopiskelija. On seurustellut, nyt sinkku. Ystäviä ja harrastuksia on.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään vikana. Jos mukuloita tekee, niistä myös huolehtia.

Sinä joka viljelet tätä lausetta: loppuko se velvollisuus sit missä kohtaa? Täytyykö huolehtia mukuloistaan vielä sittenkin, kun toinen koipi on jo haudassa ja lastenlapsillakin lapsia?

Ite taisin olla olla just sen 24 kun lähdin. Opiskelin lukion jälkeen eri paikkakunnalla asuen asuntolassa viikot. Sitten olin osa-aika töissä, eikä oikein tullut mieleenkään vuokrata kotikylästä mitään luukkua. Ei ainakaan kukaan valittanut, kun lämmitin taloa ja tein kotitöitä, kuskasin myös pikkusiskoa.

Yök!!!! Itse muutin täysi-ikäisenä. Miten voi olla niin kiinni äidissään? Usein tytöt muuttaa siinä 15-19. Mikä poikia vaivaa? Äidin tissiä imetään se ekat pari vuotta eikä enää parikymppisenä 😂 miten voi edes sukupuolisuhteita olla tuolla pojalla? Onkohan neitsyt...?

Ihan normaalia jopa kaupungeissa, että asutaan kotona tai vanhemman omistamassa asunnossa opiskelu-aikana. Kaikki eivät tietenkään ole näin onnekkaita ja joutuvat maksamaan kuvia vuokria. Tiedän myös maaseudulla kotona asuneita 24-vuotiaita ja hieman vanhempiakin. Ihan normaaleja tyyppejä. Osan ei kannata vuokrata omaa asuntoa jos koti on lähellä työpaikkaa tai koulua. Osa asuu kotona, jotta voi säästää rahaa nopeammin omistusasuntoon. Tietenkin he maksavat jonkin verran asumisesta ja hoitavat omat laskunsa. En itse asuisi kotona, mutta minusta vastaavissa järjestelyissä ei ole mitään outoa. Kaikki tuntemani ihmiset ovat kyllä ennen pitkää muuttaneet omilleen.

Mun naapurissa, ihan siis kaupungissa asuu tällainen äiti + poika -parivaljakko. Poika on minua vanhempi jo (yli 40) mutta äidin helmoissa käy kaupoissa jne. En ole koskaan nähnyt häntä yksin. En tunne tapausta sen tarkemmin mutta kyllä noita olen usein katsonut, että eikä, ei tuo tavallista ole. Ovat ihan samannäköisetkin :) Kyllä lapsesta aikuiseksi kasvamisen kulmakiviin kuuluu se kotoa pois muutto, yksinäisyydenkin tunteminen, omien asioiden huolehtiminen, asiointi vaikka pankissa, Kelassa, nettiyhtiön kanssa jne. Tekemällä virheitäkin ja oppimalla niistä!

Jopa kehitysvammaiset muuttavat pois kotoa, asuntolaan jossa heidän perään katsotaan 24/7. Mutta miksi tällaiset kuitenkin normaaleiksi luokiteltavat ihmiset jäävät lapsuudenkotiin? Siinä jää monta elämänvaihetta elämättä kun mamin kanssa vietetään eniten aikaa vielä nelikymppisenäkin.

Ja mitä lapsi tekee sitten kun vanhemmasta aika jättää? Älä tee lapsellesi tällaista karhunpalvelusta.

Jos ei rahkeet riitä itsenäiseen elämään omilla rahoillaan niin miksi pitäisi muuttaa tukien varaan omaan kämppään.

Eiköhän jokaisella ole Suomessa varaa asua omillaan!

Jos vanhemmilla on iso asunto, miksi aikuinen lapsi ei voisi asua siellä? Eri asia, jos asunto on joku kerrostalokolmio tms.