Tuttavan 24-vuotias lapsi asuu vielä lapsuudenkodissaan, mikä vikana?

Pitääkö siinä olla jotain vikana? Itsekin asuin vanhempien luona 28 vuotiaaksi asti eikä mussa mitään vikaa ollut.

Ei ole 250 000 euroa jolla ostaa omistusasuto

No kysy epäsuorasti.

"No, aiotteko Matiaksen vaimolle raivata oman huoneen vai?"

Vanhemmat eivät ole halunneet muuttaa yli 24 vuoteen.

Monessa muussa kulttuurissa lapset asuu varmaan lähes 30 - vuotiaiksi lapsuudenkodissa, Suomessa muutetaan omilleen yleensä todella aikaisin. Ei siinä siis mitään vikaa ole, 24 - vuotias on kuitenkin vielä nuori.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole 250 000 euroa jolla ostaa omistusasuto

Itse tein niin että siirryin vanhempien luota suoraan tuon hintaluokan asuntoon ja skippasin täysin vuokra-asunnot mutta ei tuota summaa heti tarvitse valmiina olla.

Kuuluuko asia oikeastaan sinulle ?

Ei siinä kai välttämättä mikään ole vikana. Monissa maissa on ihan perus, että asutaan vielä tuon ikäisenä kotona. Mikäs siinä, jos kaikki osapuolet ovat tilanteeseen tyytyväisiä. Itse muutin kotoa pois 19-vuotiaana, mutta mikäs minä olen muita tuomitsemaan.

Mä asun.

En jatka opiskeluja korkeakoulussa, en saa hoas:n kämppää.

Oon hakenut halpoja vuokra-asuntoja, kaupunki, setlementtiasunnot, y-säätiö, ja viel pari en muista nimiä. En oo saanut kämppää.

Säästöjä joitain tonneja asp-tilille, en halua käyttää vuokrakämppään. Ja terveydellisiä ongelmia ja työttömyys.

Mut sori kommentista, et kyllä täs tilanteessa yhteiskunta kustantaa kämpän ja asumiskulut.

Ei mitään vikana. Jos mukuloita tekee, niistä myös huolehtia.

No itse kysyisin suoraan (kiltillä tavalla) enkä av-palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Mä asun.

En jatka opiskeluja korkeakoulussa, en saa hoas:n kämppää.

Oon hakenut halpoja vuokra-asuntoja, kaupunki, setlementtiasunnot, y-säätiö, ja viel pari en muista nimiä. En oo saanut kämppää.

Säästöjä joitain tonneja asp-tilille, en halua käyttää vuokrakämppään. Ja terveydellisiä ongelmia ja työttömyys.

Mut sori kommentista, et kyllä täs tilanteessa yhteiskunta kustantaa kämpän ja asumiskulut.

Ja taustalla ainoastaan se et pääsee ostamaan omistusasunnon. Se on pääsyy.

Todennäköisesti ei mitään - jos järjestely sopii heille, niin mitäpä se muille kuuluu.

Parempi tuokin, kuin se että on kolmannessa avoliitossa vähän päälle parikymppisenä, lorvii himassa nauttien työmarkkinatukea miehen elättäessä.

Jaahas. No toivottavasti ei mikään ;). Itsellä ikää jo päälle 30 ja asun porukoiden luona tällä hetkellä - toki välillä asunut muuallakin. Heillä iso omakotitalo ja ovat aika paljon pois, joten joutuisin joka tapauksessa käymään tuolla useita kertoja viikossa kastelemassa kukkia yms. Näillä mennään... ehkä naapurit ihmettelevät tilannetta, mutta ei voi mitään. Tulkoot kysymään tarvittaessa ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole 250 000 euroa jolla ostaa omistusasuto

Itse tein niin että siirryin vanhempien luota suoraan tuon hintaluokan asuntoon ja skippasin täysin vuokra-asunnot mutta ei tuota summaa heti tarvitse valmiina olla.

Itsellä on 25 vuotiaana 75 000.

Jos jäisi tonni kuussa säästöön niin pääsisin 35 vuotiaana 200 000€ omistusasuntoon.

Mutta luulen että on parempi muuttaa kohtapuolin vuokralle kun vanhemmat alkavat olla eläke-iässä vuoden-parin kuluttua

Veljeni asui 25v. asti kotona. Säästi rahaa ja osti sitten oman talon. Itse muutin kotoa 16vuotiaana opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.

Hän on varmaan naiseton kiltti mies. Ei sellaisessa tilanteessa juuri ole motivaatiota ponnistella omaan elämään

Jos kyseessä on 80 neliön kahden makuuhuoneen asunto, niin ihmettelisin. Jos taas tilaa on vähän enemmän, niin ymmärrän paremmin.

Jos vanhemmat matkailevat ja tarvitaan hoitajaa lemmikeille ja tämä on ollut helpoin keino järjestää asia?

Itse muutin kuukaudeksi takaisin vanhempien nurkkiin 22-vuotiaana olosuhteiden pakosta ja totesin että ei enää ikinä. Sen jälkeen olen kodittomuuskauteni (pari viikkoa kerrallaan) hoitanut loisimalla kaverien nurkissa.

Minulla on myös ystävä, jonka poika asuu vielä kotona. Poika ei ole saanut alansa töitä, notkuu netissä, ei tyttöystävää. Pojan ollessa teini-ikäinen äidillä on ollut vakava masennus kahdesti, isä oli työttömänä monta vuotta. Luulen, että nuo lähtökohdat ovat vaikuttaneet siihen, että poika ei uskalla elää omaa elämäänsä.

Usein nuo kotona myöhään asuvat ovat poikia.

Oma poikaystäväni, nykyinen mieheni asui kotonaan 24-vuotiaaksi, koska perhe asui tilavassa omakotitalossa kaupungissa, jossa mieheni opiskeli. Opiskelun loputtua muutti omilleen. Seurustelimme neljä vuotta niin, että meillä oli omat asunnot opiskelu- ja työtilanteen takia.

Ei se työtön vanhempiensa helmoissa asuva kovin houkutteleva vaihtoehto ole parisuhdemarkkinoilla. Äiti tekee ruuat, pesee pyykit. En itse huolisi.