Miksi sinulla nousee heti tunteet pintaan kun joku osaa nauttia työttömyydestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin vastikään 2,5 vuotta työttömänä. Ja vaikka etsin töitä koko ajan, hain myös niitä ”paskaduuneja” kuten perunan pakkaamista, niin mihinkään en päässyt.

Ja silti voin sanoa, että nautin tuosta ajasta ihan täysillä. Oli aikaa harrastuksille ja perheelle. Treenasin itseni huippukuntoon, opettelin soittamaan uutta instrumenttia, tein vapaaehtoistyötä vanhainkodissa.

Eiväthän nämä kaksi asiaa sulje toisiaan pois. Ei se, että nautin elämästä, tarkoita että olisin ollut työhaluton. Mutta huomasin kyllä, että asiasta puhuminen oli tabu. Oli sosiaalisesti hyväksyttyä vain kertoa, että kyllä tää on kamalaa aikaa.

Itse siellä kylmävarastolla töissä. Uudet työkaverit ovat tyyliin autistisia ja muita mt-häiriöitä omaavia. Kiinnostaisi tietää millaisiin paskaduuneihin hait jos sua ei muka valittu? Perunoiden pakkaaja on tarkoitettu nuorille. Haitko vuokratyöhelvettiin?

Kyllä, hain kaikkia mahdollisia vuokra- ja muita töitä. Vuokratyö olisi kelvannut minulle erittäin hyvin! Useimmiten minulle ei vastattu paikoista mitään. Jos joku otti yhteyttä, niin hän yleensä sanoi etsivänsä jotain vähemmän koulutettua ihmistä. Yleisimmin sain kuulla, että minulle löytyy varmaan vaativampiakin töitä. Vaan eipä löytynyt.

Kaipa tämä on totta. Ihmeellistä! Tämä kylmätyö on vaativaa, esim työnjohdolliset työt. Ei todellakaan kuka vaan pärjää. Meillä oli jopa valmis lakimies harjoittelussa, mutta SAP oli liian haastava :D

Vierailija kirjoitti:

Mietin vain että millaisena sellainen työtön joka elää pelkästään tukien varassa, ilman minkäänlaisia säästöjä, näkee tulevaisuutensa?

Ok-palkkaisessa työssä säästöön voi jäädä helposti sama summa tai moninkertaisesti enemmän siihen verrattuna mitä työttömälle jää koko kuussa käytettäväksi. Sitten jos tapahtuu jotain yllättävää, esimerkiksi sairastuu tai joutuu tekemään jonkun vähänkin hintavamman hankinnan, ei tarvitse miettiä mistä rahat repii niihin tilanteisiin.

Rahan toki ei pidä olla kaikki kaikessa mutta kyllä se, ettei tarvitse kohtuullisella kuluttamisella sen riittävyyttä murehtia, helpottaa kummasti elämää.

Minä olen tuo 2,5 vuotta työttömänä ollut. Tosin minulla on säästöjä jonkin verran. Ajatus siitä, että esim. lapsi sairastuu, oli melko ahdistava. Toki luotin ja luotan julkiseen sektoriin. Materian menetys ei ahdistanut ollenkaan, vaikka olen aikoinani elänyt hyvinkin leveää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häiritseekö minua omilla rahoillaan lomaileva?

- ei häiritse

Häiritseekö minua varastetuilla rahoilla laiskotteleva?

- kyllä häiritsee

Haasta aivosi ajattelemaan edes hieman enemmän. Työttömiä on massiivisesti ja tulee aina olemaan enemmän ja enemmän. Häiritseekö sinua siis jokainen työtön vai pelkästään ne, jotka osaavat ottaa työttömyydestä ilon irti?

Jos työtön käyttää 8 h päivässä työllistymiseen niin ei häiritse. Jos lusmuaa niin häiritsee.

Vierailija kirjoitti:

Kuten jo jossain aiemmassa ketjussa kirjoitin, kannatan perustuloa. Nykymalli työllistämiskikkailuineen on valtiolle kallis ja tehoton, joten on paljon helpompaa hyväksyä se, että osa ihmisistä elää minimitoimeentulolla oman näköistään, onnellista elämää.

Perustuloon ei ole varaa.

Mun on vaikea uskoa, että kukaan fiksu työssäkäyvä ihminen olisi kateellinen tai katkera työttömälle - ennemminkin ovat salaa tyytyväisiä, etteivät ole itse siinä tilanteessa. Mutta SITÄHÄN ei saa työttömälle sanoa, koska sehän olisi epäkorrektia ja mahdollisesti loukkaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itsellä on parikin kaveria työttömänä ollut jo pitkään. Toinen nauttii työttömänä olosta. hän on sellainen "oman polun kulkija", erakko, taiteilijaluonne, joka fiilistelee metsissä ja luontopoluilla yms. hänestä kyllä ymmärrän, koska hän oli koulukiusattu ja sitten vielä joutui työpaikkakiusatuksi vaikka hän on kiltti (ehkä liiankin kiltti, ei osaa pitää puoliaan), huono itsetunto jne. Hänelle työttömyys oli helpotus.

Toinen kaverini puolestaan on ottanut kamalan stressin työttömyydestään. hän tuntee olonsa jatkuvasti orvoksi ja luuseriksi ja hänellä on identitenttikriisi, raha ei riitä mihinkään, elämältä pohja pois yms.

eikös juuri ollut jossain iltapäivälehdessä tutkimus, kuinka työttömät kokivat elämänsä valtavan stressaavana ja ahdistavana verrattuna työssäkäyviin. työttömyys voi olla monelle yhtä traumaattinen kokemus kuin vakava sairaus. 

tuollaisia "elämäntapatyöttömiä" on loppupeleissä niin vähän, että heidät pitäisi tietyn työttömyysjakson ja venkoilun jälkeen pistää vaikka kansaneläkkeelle ja keskittää ne työttömyyden hoitoo käytettävät rahat ja voimavarat sen valtavan työttömien enemmistön tukemiseen, jotka todella haluavat löytää työtä. Tuntuu, että nykyinen työvoimapolitiikka on keskittynyt niiden muutaman "venkulan" löytämiseen ja rankaisemiseen ja unohtanut vallan niiden lukuisien aktiivisten työttömien asioiden edistämisen. 

Olen huomannut kaveripiirissä, että työttömyys aiheuttaa alkoholismia ja masennusta. Kun elämältä putoaa pohja pois, yksinäisyys iskee, kun tutut työkaverit ja työyhteisö jää pois ja tulevaisuus ahdistaa ja v*tuttaa, niin suomalainen tarttuu herkästi pulloon saadakseen hetken helpotusta. näin meillä on kohta iso joukko ei vain työttömiä, vaan syrjäytyneitä, kroonisesti masentuneita alkoholisteja. ihminen on kuitenkin laumaeläin, jolla on tarve kuulua joukkoon ja muodostaa identiteetti. Kyllähän työssäkäyvilläkin on yksinäisyyttä, alkoholiongelmia ja mielenterveysongelmia jo entuudestaan ja ne ongelmat vain pahenevat kun ihminen jää työttömäksi. 

Puhumattakaan siitä, että meille oikeille lusmuille ei edes mahdeta mitään, joten ne toimenpiteet kohdistuvat aina vain "syyttömiin" työttömiin. Vain me oikeat lusmut olemme valmiita saikuttamaan tarpeeksi röyhkeästi saadaksemme jatkaa lomailua.

Tiedän yhden tuollaisen ammattisaikuttajan. Oltiin samassa paikassa palkkatuella. Luulin pari kertaa että sillä oli sopimus loppunut. Olikin vain saikulla ja en tiedä miten sai jopa parin viikon lomia. Luulisi että niin vaivainen laitettaisi eläkkeelle. Koko viikkoa ei ollut koskaan töissä.

Vierailija kirjoitti:

Antaa työttömän nauttia! Olen hyvätuloinen ja veroja menee palkasta 50%, itse asiassa maksan mielelläni yhteiskuntarauhasta. Jos työtön nauttii niin saa nauttia.

Itse en ikimaailmassa olisi työtön sillä työtön harvoin voi omistaa paljoakaan, varsinkin toimeentulotuki-pummilla ei saa olla onaisuutta.

Minä haluan kivitalon, mökin ja sijoitussalkun. Olen siitä onnellinen. Työtön saa vuokramurjun ja vm-86 opelin. Olkoon onnellinen ja suon sen ilomielin.

Minulla on velaton omistusasunto ja sain toimeentulotukea siltikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itsellä on parikin kaveria työttömänä ollut jo pitkään. Toinen nauttii työttömänä olosta. hän on sellainen "oman polun kulkija", erakko, taiteilijaluonne, joka fiilistelee metsissä ja luontopoluilla yms. hänestä kyllä ymmärrän, koska hän oli koulukiusattu ja sitten vielä joutui työpaikkakiusatuksi vaikka hän on kiltti (ehkä liiankin kiltti, ei osaa pitää puoliaan), huono itsetunto jne. Hänelle työttömyys oli helpotus.

Toinen kaverini puolestaan on ottanut kamalan stressin työttömyydestään. hän tuntee olonsa jatkuvasti orvoksi ja luuseriksi ja hänellä on identitenttikriisi, raha ei riitä mihinkään, elämältä pohja pois yms.

eikös juuri ollut jossain iltapäivälehdessä tutkimus, kuinka työttömät kokivat elämänsä valtavan stressaavana ja ahdistavana verrattuna työssäkäyviin. työttömyys voi olla monelle yhtä traumaattinen kokemus kuin vakava sairaus. 

tuollaisia "elämäntapatyöttömiä" on loppupeleissä niin vähän, että heidät pitäisi tietyn työttömyysjakson ja venkoilun jälkeen pistää vaikka kansaneläkkeelle ja keskittää ne työttömyyden hoitoo käytettävät rahat ja voimavarat sen valtavan työttömien enemmistön tukemiseen, jotka todella haluavat löytää työtä. Tuntuu, että nykyinen työvoimapolitiikka on keskittynyt niiden muutaman "venkulan" löytämiseen ja rankaisemiseen ja unohtanut vallan niiden lukuisien aktiivisten työttömien asioiden edistämisen. 

Olen huomannut kaveripiirissä, että työttömyys aiheuttaa alkoholismia ja masennusta. Kun elämältä putoaa pohja pois, yksinäisyys iskee, kun tutut työkaverit ja työyhteisö jää pois ja tulevaisuus ahdistaa ja v*tuttaa, niin suomalainen tarttuu herkästi pulloon saadakseen hetken helpotusta. näin meillä on kohta iso joukko ei vain työttömiä, vaan syrjäytyneitä, kroonisesti masentuneita alkoholisteja. ihminen on kuitenkin laumaeläin, jolla on tarve kuulua joukkoon ja muodostaa identiteetti. Kyllähän työssäkäyvilläkin on yksinäisyyttä, alkoholiongelmia ja mielenterveysongelmia jo entuudestaan ja ne ongelmat vain pahenevat kun ihminen jää työttömäksi. 

Puhumattakaan siitä, että meille oikeille lusmuille ei edes mahdeta mitään, joten ne toimenpiteet kohdistuvat aina vain "syyttömiin" työttömiin. Vain me oikeat lusmut olemme valmiita saikuttamaan tarpeeksi röyhkeästi saadaksemme jatkaa lomailua.

Niinpä... Se on sama myös työpaikoilla. on aina ne tietyt tyypit, jotka luuhaa siellä kahviautomaatin vieressä tai leikkii älypuhelimella veskissä. Tyyppejä ei näy eikä kuulu, kun pitäis tehdä duunia. Samat tyypit tunkee kuitenkin eturiviin hehkuttaan itseään, kun pomo tarjoo kahvia ja kiitosta hyvintehdystä projektista

Sitten on niitä, jotka on aina saikulla saikun perään ja muut saa paiskia tuplasti duunia.

Ymmärrän kyllä työttömillä, että työtön saikuttaa mielummin kuin osallistuu johonkin "opi poraamaan keppihepalle persreikä ja löydä samalla sisäinen idioottisi-kursille" tai pistetään paiskimaan töitä 9e päiväpalkalla puolivuotta. 

Mutta se on häpeämätöntä jos olet töissä, saat hyvää palkkaa ja olet tehnyt lusmuilusta taidelajin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itsellä on parikin kaveria työttömänä ollut jo pitkään. Toinen nauttii työttömänä olosta. hän on sellainen "oman polun kulkija", erakko, taiteilijaluonne, joka fiilistelee metsissä ja luontopoluilla yms. hänestä kyllä ymmärrän, koska hän oli koulukiusattu ja sitten vielä joutui työpaikkakiusatuksi vaikka hän on kiltti (ehkä liiankin kiltti, ei osaa pitää puoliaan), huono itsetunto jne. Hänelle työttömyys oli helpotus.

Toinen kaverini puolestaan on ottanut kamalan stressin työttömyydestään. hän tuntee olonsa jatkuvasti orvoksi ja luuseriksi ja hänellä on identitenttikriisi, raha ei riitä mihinkään, elämältä pohja pois yms.

eikös juuri ollut jossain iltapäivälehdessä tutkimus, kuinka työttömät kokivat elämänsä valtavan stressaavana ja ahdistavana verrattuna työssäkäyviin. työttömyys voi olla monelle yhtä traumaattinen kokemus kuin vakava sairaus. 

tuollaisia "elämäntapatyöttömiä" on loppupeleissä niin vähän, että heidät pitäisi tietyn työttömyysjakson ja venkoilun jälkeen pistää vaikka kansaneläkkeelle ja keskittää ne työttömyyden hoitoo käytettävät rahat ja voimavarat sen valtavan työttömien enemmistön tukemiseen, jotka todella haluavat löytää työtä. Tuntuu, että nykyinen työvoimapolitiikka on keskittynyt niiden muutaman "venkulan" löytämiseen ja rankaisemiseen ja unohtanut vallan niiden lukuisien aktiivisten työttömien asioiden edistämisen. 

Olen huomannut kaveripiirissä, että työttömyys aiheuttaa alkoholismia ja masennusta. Kun elämältä putoaa pohja pois, yksinäisyys iskee, kun tutut työkaverit ja työyhteisö jää pois ja tulevaisuus ahdistaa ja v*tuttaa, niin suomalainen tarttuu herkästi pulloon saadakseen hetken helpotusta. näin meillä on kohta iso joukko ei vain työttömiä, vaan syrjäytyneitä, kroonisesti masentuneita alkoholisteja. ihminen on kuitenkin laumaeläin, jolla on tarve kuulua joukkoon ja muodostaa identiteetti. Kyllähän työssäkäyvilläkin on yksinäisyyttä, alkoholiongelmia ja mielenterveysongelmia jo entuudestaan ja ne ongelmat vain pahenevat kun ihminen jää työttömäksi. 

Puhumattakaan siitä, että meille oikeille lusmuille ei edes mahdeta mitään, joten ne toimenpiteet kohdistuvat aina vain "syyttömiin" työttömiin. Vain me oikeat lusmut olemme valmiita saikuttamaan tarpeeksi röyhkeästi saadaksemme jatkaa lomailua.

Niinpä... Se on sama myös työpaikoilla. on aina ne tietyt tyypit, jotka luuhaa siellä kahviautomaatin vieressä tai leikkii älypuhelimella veskissä. Tyyppejä ei näy eikä kuulu, kun pitäis tehdä duunia. Samat tyypit tunkee kuitenkin eturiviin hehkuttaan itseään, kun pomo tarjoo kahvia ja kiitosta hyvintehdystä projektista

Sitten on niitä, jotka on aina saikulla saikun perään ja muut saa paiskia tuplasti duunia.

Ymmärrän kyllä työttömillä, että työtön saikuttaa mielummin kuin osallistuu johonkin "opi poraamaan keppihepalle persreikä ja löydä samalla sisäinen idioottisi-kursille" tai pistetään paiskimaan töitä 9e päiväpalkalla puolivuotta. 

Mutta se on häpeämätöntä jos olet töissä, saat hyvää palkkaa ja olet tehnyt lusmuilusta taidelajin.

Ei onnistu nykypäivänä duunarina. Kaikki on kellotettua ja monessa paikassa huomataan jos olet tyyliin tunnin safkalla, kun annettu aika on 30 minuuttia.

Ehkä vielä 5 vuotta voi onnistua keplottelemaan mutta kyllä se loppu tulee. Näin tahdon uskoa. :)

Minusta työttömyydestä nauttimisessa ei ole mitään pahaa. Sen sijaan minulla kyllä nousee tunteet pintaan välittömästi, jos tämä ihminen jaksaa valittaa rahattomuutta törsättyään alkoholiin ja turhuuksiin, ja soitella vinkuen vippiä koska "sinä kuitenkin käyt töissä, joten sulla on antaa rahaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos elää tukien varassa ja retostelee asialla, niin kyllähän se pistää ketuttamaan. 

Suomi on kyllä ihme paikka. Köyhää työtöntäkin kadehditaan. 

Ja aattelepa vielä sitäkin, että työtön voi olla jopa rikas, ja paremmissa olosuhteissa elävä työtön kuin kanssasiskonsa, joka käy töissä, jossain pienipalkkaisessa tylsässä työpaikassa.

Minullakin on hyvin ansaitseva puoliso, niin eipä tässä mitään köyhäilyä ole tarvinnut viettää.

Mutta puolisoni maksaakin veroja niin paljon, että naapurin Arttanakin voipi käyskennellä työttömänä ja jopa ostaa makkaralenkin kerran viikossa ja ryystää halpiskaljasen päälle.

Vierailija kirjoitti:

itsellä on parikin kaveria työttömänä ollut jo pitkään. Toinen nauttii työttömänä olosta. hän on sellainen "oman polun kulkija", erakko, taiteilijaluonne, joka fiilistelee metsissä ja luontopoluilla yms. hänestä kyllä ymmärrän, koska hän oli koulukiusattu ja sitten vielä joutui työpaikkakiusatuksi vaikka hän on kiltti (ehkä liiankin kiltti, ei osaa pitää puoliaan), huono itsetunto jne. Hänelle työttömyys oli helpotus.

Toinen kaverini puolestaan on ottanut kamalan stressin työttömyydestään. hän tuntee olonsa jatkuvasti orvoksi ja luuseriksi ja hänellä on identitenttikriisi, raha ei riitä mihinkään, elämältä pohja pois yms.

eikös juuri ollut jossain iltapäivälehdessä tutkimus, kuinka työttömät kokivat elämänsä valtavan stressaavana ja ahdistavana verrattuna työssäkäyviin. työttömyys voi olla monelle yhtä traumaattinen kokemus kuin vakava sairaus. 

tuollaisia "elämäntapatyöttömiä" on loppupeleissä niin vähän, että heidät pitäisi tietyn työttömyysjakson ja venkoilun jälkeen pistää vaikka kansaneläkkeelle ja keskittää ne työttömyyden hoitoo käytettävät rahat ja voimavarat sen valtavan työttömien enemmistön tukemiseen, jotka todella haluavat löytää työtä. Tuntuu, että nykyinen työvoimapolitiikka on keskittynyt niiden muutaman "venkulan" löytämiseen ja rankaisemiseen ja unohtanut vallan niiden lukuisien aktiivisten työttömien asioiden edistämisen. 

Olen huomannut kaveripiirissä, että työttömyys aiheuttaa alkoholismia ja masennusta. Kun elämältä putoaa pohja pois, yksinäisyys iskee, kun tutut työkaverit ja työyhteisö jää pois ja tulevaisuus ahdistaa ja v*tuttaa, niin suomalainen tarttuu herkästi pulloon saadakseen hetken helpotusta. näin meillä on kohta iso joukko ei vain työttömiä, vaan syrjäytyneitä, kroonisesti masentuneita alkoholisteja. ihminen on kuitenkin laumaeläin, jolla on tarve kuulua joukkoon ja muodostaa identiteetti. Kyllähän työssäkäyvilläkin on yksinäisyyttä, alkoholiongelmia ja mielenterveysongelmia jo entuudestaan ja ne ongelmat vain pahenevat kun ihminen jää työttömäksi. 

Taidat itse olla sellainen ihminen, jonka ainut saavutus on työ, ja joka tuo sinulle ainoan sisällön elämääsi työkaveriesi kera? Niinkö on elämäsi mennyt pelkkää työtä tehden. Yksinäisyyteen voipi viedä työkin, ei kaikissa ammateissa hengailla työkamujen kanssa.

Kyllähän se sosiaalinen kanssakäyminen on ihmisen persoonasta kiinni, eikä siitä, että onko ihminen töissä vai ei. Jotkut muuten viihtyvät yksikseen, eivätkä kärsi siitä, ja jotkut taasen laumasieluja, ja hakeutuvat sitten vaikkapa millaisiin harrastuspiireihin työttömänäkin, jos tarvis siihen on, ei kaikilla työttömillä ole tarve olla porukoissa 8 tuntia vuorokaudestaankaan. vaan viihtyvät erittäin hyvin ilman työkavereita ja yhteisöä ihan omassa ja parhaimmassa seurassaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itsellä on parikin kaveria työttömänä ollut jo pitkään. Toinen nauttii työttömänä olosta. hän on sellainen "oman polun kulkija", erakko, taiteilijaluonne, joka fiilistelee metsissä ja luontopoluilla yms. hänestä kyllä ymmärrän, koska hän oli koulukiusattu ja sitten vielä joutui työpaikkakiusatuksi vaikka hän on kiltti (ehkä liiankin kiltti, ei osaa pitää puoliaan), huono itsetunto jne. Hänelle työttömyys oli helpotus.

Toinen kaverini puolestaan on ottanut kamalan stressin työttömyydestään. hän tuntee olonsa jatkuvasti orvoksi ja luuseriksi ja hänellä on identitenttikriisi, raha ei riitä mihinkään, elämältä pohja pois yms.

eikös juuri ollut jossain iltapäivälehdessä tutkimus, kuinka työttömät kokivat elämänsä valtavan stressaavana ja ahdistavana verrattuna työssäkäyviin. työttömyys voi olla monelle yhtä traumaattinen kokemus kuin vakava sairaus. 

tuollaisia "elämäntapatyöttömiä" on loppupeleissä niin vähän, että heidät pitäisi tietyn työttömyysjakson ja venkoilun jälkeen pistää vaikka kansaneläkkeelle ja keskittää ne työttömyyden hoitoo käytettävät rahat ja voimavarat sen valtavan työttömien enemmistön tukemiseen, jotka todella haluavat löytää työtä. Tuntuu, että nykyinen työvoimapolitiikka on keskittynyt niiden muutaman "venkulan" löytämiseen ja rankaisemiseen ja unohtanut vallan niiden lukuisien aktiivisten työttömien asioiden edistämisen. 

Olen huomannut kaveripiirissä, että työttömyys aiheuttaa alkoholismia ja masennusta. Kun elämältä putoaa pohja pois, yksinäisyys iskee, kun tutut työkaverit ja työyhteisö jää pois ja tulevaisuus ahdistaa ja v*tuttaa, niin suomalainen tarttuu herkästi pulloon saadakseen hetken helpotusta. näin meillä on kohta iso joukko ei vain työttömiä, vaan syrjäytyneitä, kroonisesti masentuneita alkoholisteja. ihminen on kuitenkin laumaeläin, jolla on tarve kuulua joukkoon ja muodostaa identiteetti. Kyllähän työssäkäyvilläkin on yksinäisyyttä, alkoholiongelmia ja mielenterveysongelmia jo entuudestaan ja ne ongelmat vain pahenevat kun ihminen jää työttömäksi. 

Taidat itse olla sellainen ihminen, jonka ainut saavutus on työ, ja joka tuo sinulle ainoan sisällön elämääsi työkaveriesi kera? Niinkö on elämäsi mennyt pelkkää työtä tehden. Yksinäisyyteen voipi viedä työkin, ei kaikissa ammateissa hengailla työkamujen kanssa.

Kyllähän se sosiaalinen kanssakäyminen on ihmisen persoonasta kiinni, eikä siitä, että onko ihminen töissä vai ei. Jotkut muuten viihtyvät yksikseen, eivätkä kärsi siitä, ja jotkut taasen laumasieluja, ja hakeutuvat sitten vaikkapa millaisiin harrastuspiireihin työttömänäkin, jos tarvis siihen on, ei kaikilla työttömillä ole tarve olla porukoissa 8 tuntia vuorokaudestaankaan. vaan viihtyvät erittäin hyvin ilman työkavereita ja yhteisöä ihan omassa ja parhaimmassa seurassaan.

Taidat olla näitä elämäntapatyöttömiä. Kuvottavaa toimintaa! Pitää sitä tuottavaa työtä tehdä että yhteiskunnalla menee paremmin. Mites lapsesi? 

Vierailija kirjoitti:

Antaa työttömän nauttia! Olen hyvätuloinen ja veroja menee palkasta 50%, itse asiassa maksan mielelläni yhteiskuntarauhasta. Jos työtön nauttii niin saa nauttia.

Itse en ikimaailmassa olisi työtön sillä työtön harvoin voi omistaa paljoakaan, varsinkin toimeentulotuki-pummilla ei saa olla onaisuutta.

Minä haluan kivitalon, mökin ja sijoitussalkun. Olen siitä onnellinen. Työtön saa vuokramurjun ja vm-86 opelin. Olkoon onnellinen ja suon sen ilomielin.

Olen pitkäaikainen työtön tällä hetkellä, mutta sen verran ikää, että olen toki töissäkin ehtinyt olla vuosikymmeniä, joten kiinnitin tuohon lopputekstisi sisältöön, että minulla kylläkin on velaton omistusasunto, tämän vuoden mallia ajeltavanani auto, vuokrakesämökki tarvittaessa, mutta enpä ole ikinä mitään toimeentuloa työttömänä ollessani saanutkaan, enkä saa nytkään, koska puolisollani on niin hyvät tulot, että pärjäämme kyllä tässä tilanteessamme.

Nautin kyllä, jos vain saisin kaikki ajan myötä tulleet vauriot kropastani veks, niin mikäs tässä on eläessä.

Se vituttaa että palkastani menee joka kuukausi siivu näille loisille. Vielä isompi siivu menee suurille loisikäluokille ja se vasta vituttaakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaa työttömän nauttia! Olen hyvätuloinen ja veroja menee palkasta 50%, itse asiassa maksan mielelläni yhteiskuntarauhasta. Jos työtön nauttii niin saa nauttia.

Itse en ikimaailmassa olisi työtön sillä työtön harvoin voi omistaa paljoakaan, varsinkin toimeentulotuki-pummilla ei saa olla onaisuutta.

Minä haluan kivitalon, mökin ja sijoitussalkun. Olen siitä onnellinen. Työtön saa vuokramurjun ja vm-86 opelin. Olkoon onnellinen ja suon sen ilomielin.

Olen pitkäaikainen työtön tällä hetkellä, mutta sen verran ikää, että olen toki töissäkin ehtinyt olla vuosikymmeniä, joten kiinnitin tuohon lopputekstisi sisältöön, että minulla kylläkin on velaton omistusasunto, tämän vuoden mallia ajeltavanani auto, vuokrakesämökki tarvittaessa, mutta enpä ole ikinä mitään toimeentuloa työttömänä ollessani saanutkaan, enkä saa nytkään, koska puolisollani on niin hyvät tulot, että pärjäämme kyllä tässä tilanteessamme.

Nautin kyllä, jos vain saisin kaikki ajan myötä tulleet vauriot kropastani veks, niin mikäs tässä on eläessä.

Mikset mene muualle töihin jos kroppa ei kestä? Ei huvita kouluttautua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaa työttömän nauttia! Olen hyvätuloinen ja veroja menee palkasta 50%, itse asiassa maksan mielelläni yhteiskuntarauhasta. Jos työtön nauttii niin saa nauttia.

Itse en ikimaailmassa olisi työtön sillä työtön harvoin voi omistaa paljoakaan, varsinkin toimeentulotuki-pummilla ei saa olla onaisuutta.

Minä haluan kivitalon, mökin ja sijoitussalkun. Olen siitä onnellinen. Työtön saa vuokramurjun ja vm-86 opelin. Olkoon onnellinen ja suon sen ilomielin.

Olen pitkäaikainen työtön tällä hetkellä, mutta sen verran ikää, että olen toki töissäkin ehtinyt olla vuosikymmeniä, joten kiinnitin tuohon lopputekstisi sisältöön, että minulla kylläkin on velaton omistusasunto, tämän vuoden mallia ajeltavanani auto, vuokrakesämökki tarvittaessa, mutta enpä ole ikinä mitään toimeentuloa työttömänä ollessani saanutkaan, enkä saa nytkään, koska puolisollani on niin hyvät tulot, että pärjäämme kyllä tässä tilanteessamme.

Nautin kyllä, jos vain saisin kaikki ajan myötä tulleet vauriot kropastani veks, niin mikäs tässä on eläessä.

Eli olet jotani 40-50v duunari jota ei vaan enää nappaa :) Selvisi! Kiitos.

Koska maksan siitä lystistä pitkän pennin ja olis käyttöä niillekin rahoilla ihan itsellä! Siksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaa työttömän nauttia! Olen hyvätuloinen ja veroja menee palkasta 50%, itse asiassa maksan mielelläni yhteiskuntarauhasta. Jos työtön nauttii niin saa nauttia.

Itse en ikimaailmassa olisi työtön sillä työtön harvoin voi omistaa paljoakaan, varsinkin toimeentulotuki-pummilla ei saa olla onaisuutta.

Minä haluan kivitalon, mökin ja sijoitussalkun. Olen siitä onnellinen. Työtön saa vuokramurjun ja vm-86 opelin. Olkoon onnellinen ja suon sen ilomielin.

Olen pitkäaikainen työtön tällä hetkellä, mutta sen verran ikää, että olen toki töissäkin ehtinyt olla vuosikymmeniä, joten kiinnitin tuohon lopputekstisi sisältöön, että minulla kylläkin on velaton omistusasunto, tämän vuoden mallia ajeltavanani auto, vuokrakesämökki tarvittaessa, mutta enpä ole ikinä mitään toimeentuloa työttömänä ollessani saanutkaan, enkä saa nytkään, koska puolisollani on niin hyvät tulot, että pärjäämme kyllä tässä tilanteessamme.

Nautin kyllä, jos vain saisin kaikki ajan myötä tulleet vauriot kropastani veks, niin mikäs tässä on eläessä.

Eli olet jotani 40-50v duunari jota ei vaan enää nappaa :) Selvisi! Kiitos.

Väärä arvio minun iästäni ja ammatistani. Mutta en ala levittelemään tälläisellä roskapalstalla omaa ammattiani ja ikääni tarkalleen:) että sepä tästä, jäi vaan mainitsematta, että autokin on velaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaa työttömän nauttia! Olen hyvätuloinen ja veroja menee palkasta 50%, itse asiassa maksan mielelläni yhteiskuntarauhasta. Jos työtön nauttii niin saa nauttia.

Itse en ikimaailmassa olisi työtön sillä työtön harvoin voi omistaa paljoakaan, varsinkin toimeentulotuki-pummilla ei saa olla onaisuutta.

Minä haluan kivitalon, mökin ja sijoitussalkun. Olen siitä onnellinen. Työtön saa vuokramurjun ja vm-86 opelin. Olkoon onnellinen ja suon sen ilomielin.

Olen pitkäaikainen työtön tällä hetkellä, mutta sen verran ikää, että olen toki töissäkin ehtinyt olla vuosikymmeniä, joten kiinnitin tuohon lopputekstisi sisältöön, että minulla kylläkin on velaton omistusasunto, tämän vuoden mallia ajeltavanani auto, vuokrakesämökki tarvittaessa, mutta enpä ole ikinä mitään toimeentuloa työttömänä ollessani saanutkaan, enkä saa nytkään, koska puolisollani on niin hyvät tulot, että pärjäämme kyllä tässä tilanteessamme.

Nautin kyllä, jos vain saisin kaikki ajan myötä tulleet vauriot kropastani veks, niin mikäs tässä on eläessä.

Mikset mene muualle töihin jos kroppa ei kestä? Ei huvita kouluttautua?

No ei kyllä minuakaan tuossa tilanteessa huvittaisi! Miksi ihmeessä kouluttautuisi ja menisi töihin jos muutenkin tulee toimeen?