Lue keskustelun säännöt.
Miksi sinulla nousee heti tunteet pintaan kun joku osaa nauttia työttömyydestä
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en ymmärrä, miten joku pystyy nauttimaan tästä. T. puoli vuotta työttömänä, ja nyt alkaa olemaan jo kyllästyksen tunne. Onneksi nyt on kesä, mutta en edes tiedä, miten pärjään syksyllä henkisesti, jos en ala nyt saamaan työtä.
Eikö sinulla ole harrastuksia? Elämä on aivan varmasti ankeaa ilman niitä, mutta jos on harrastuksia, niin miten elämä voisi olla ankeaa?
On harrastuksia, mies ja ystäviäkin, mutta ei niihin mene koko päivää. Mies ja ystävät töissä päivät. Aamupäivällä käyn salilla tai muilla asioilla. Sitten on useampi tunti ilman mitään tekemistä, ennen kuin ystävät tai mies pääsee töistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttäkää mulle työtön, joka ei oikeasti saisi jotain ns paskaduunia. Osa on tietty sairaita, mutta tiedän itse ainakin monta elämäntapatyötöntä. Hesarissakin oli juttu jostain röökiä vetävästä ukosta metrossa, jota kismitti maksaa. Ei koskaan ostanut lippua, vaan otti sakon vastaan. Kukahan senkin sakon maksoi?
Kyse onkin siitä, että me nautiskelevat työttömät emme ota vastaan minkäänlaisia työtarjouksia. Osaamme myös kikkailla systeemin kanssa siten, että vältymme töihin joutumisilta ja karensseilta. Toisin sanoen lomailemme koko elämämme.
Miten osaatte välttyä työtarjouksilta? Olen itse ollut todella rankassa vuorotyössä kylmävarastolla yli 20 vuotta. Pian työt loppuvat, ja jään työttömäksi. Tuntuu että on pakko pitää taukoa kun ei keho kestä. Ei ole koulutusta, paitsi lukio, joten mullehan tarjotaan mitä vaan? En usko että voisin mennä työhaastatteluun ja pelleillä etten saisi paikkaa.
Minä kouluttauduin alalle, jolla ei vaan ole töitä. Kyllä kannatti! En tosin nauti tästä työttömyydestä yhtään.
Miksi kouluttauduit? Eihän siinä ole mitään järkeä?
Koska ala kiinnosti minua. Luulin, että saisin töitä, mutta en saanutkaan.
Jos elää tukien varassa ja retostelee asialla, niin kyllähän se pistää ketuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en ymmärrä, miten joku pystyy nauttimaan tästä. T. puoli vuotta työttömänä, ja nyt alkaa olemaan jo kyllästyksen tunne. Onneksi nyt on kesä, mutta en edes tiedä, miten pärjään syksyllä henkisesti, jos en ala nyt saamaan työtä.
Eikö sinulla ole harrastuksia? Elämä on aivan varmasti ankeaa ilman niitä, mutta jos on harrastuksia, niin miten elämä voisi olla ankeaa?
On harrastuksia, mies ja ystäviäkin, mutta ei niihin mene koko päivää. Mies ja ystävät töissä päivät. Aamupäivällä käyn salilla tai muilla asioilla. Sitten on useampi tunti ilman mitään tekemistä, ennen kuin ystävät tai mies pääsee töistä.
Mitä sitten haluaisit tehdä? Koita jotain ilmaista harrastusta, vaikka katselet HBO tai Netflixiä? Opettele kokkaamaan? Kyllä niitä halpoja harrastuksia on.
Veikkaan että olet yksi niistä joilla on morkkista työttömänä olosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en ymmärrä, miten joku pystyy nauttimaan tästä. T. puoli vuotta työttömänä, ja nyt alkaa olemaan jo kyllästyksen tunne. Onneksi nyt on kesä, mutta en edes tiedä, miten pärjään syksyllä henkisesti, jos en ala nyt saamaan työtä.
Eikö sinulla ole harrastuksia? Elämä on aivan varmasti ankeaa ilman niitä, mutta jos on harrastuksia, niin miten elämä voisi olla ankeaa?
On harrastuksia, mies ja ystäviäkin, mutta ei niihin mene koko päivää. Mies ja ystävät töissä päivät. Aamupäivällä käyn salilla tai muilla asioilla. Sitten on useampi tunti ilman mitään tekemistä, ennen kuin ystävät tai mies pääsee töistä.
No mikset harrasta enemmän, jos kerran käy aika pitkäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiritseekö minua omilla rahoillaan lomaileva?
- ei häiritse
Häiritseekö minua varastetuilla rahoilla laiskotteleva?
- kyllä häiritsee
Haasta aivosi ajattelemaan edes hieman enemmän. Työttömiä on massiivisesti ja tulee aina olemaan enemmän ja enemmän. Häiritseekö sinua siis jokainen työtön vai pelkästään ne, jotka osaavat ottaa työttömyydestä ilon irti?
Ei häiritse omavaraiset työttömät.
Häiritsee ne työttömät, jotka ottavat työttömyydestään ilon irti minun tilipussistani viedyillä rahoilla.
Onneksii voi äänestää kokomusta, joka tulee poistamaan työttömyystuet loisilta tulevaisuudessa.
Minä olin vastikään 2,5 vuotta työttömänä. Ja vaikka etsin töitä koko ajan, hain myös niitä ”paskaduuneja” kuten perunan pakkaamista, niin mihinkään en päässyt.
Ja silti voin sanoa, että nautin tuosta ajasta ihan täysillä. Oli aikaa harrastuksille ja perheelle. Treenasin itseni huippukuntoon, opettelin soittamaan uutta instrumenttia, tein vapaaehtoistyötä vanhainkodissa.
Eiväthän nämä kaksi asiaa sulje toisiaan pois. Ei se, että nautin elämästä, tarkoita että olisin ollut työhaluton. Mutta huomasin kyllä, että asiasta puhuminen oli tabu. Oli sosiaalisesti hyväksyttyä vain kertoa, että kyllä tää on kamalaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olin vastikään 2,5 vuotta työttömänä. Ja vaikka etsin töitä koko ajan, hain myös niitä ”paskaduuneja” kuten perunan pakkaamista, niin mihinkään en päässyt.
Ja silti voin sanoa, että nautin tuosta ajasta ihan täysillä. Oli aikaa harrastuksille ja perheelle. Treenasin itseni huippukuntoon, opettelin soittamaan uutta instrumenttia, tein vapaaehtoistyötä vanhainkodissa.
Eiväthän nämä kaksi asiaa sulje toisiaan pois. Ei se, että nautin elämästä, tarkoita että olisin ollut työhaluton. Mutta huomasin kyllä, että asiasta puhuminen oli tabu. Oli sosiaalisesti hyväksyttyä vain kertoa, että kyllä tää on kamalaa aikaa.
Itse siellä kylmävarastolla töissä. Uudet työkaverit ovat tyyliin autistisia ja muita mt-häiriöitä omaavia. Kiinnostaisi tietää millaisiin paskaduuneihin hait jos sua ei muka valittu? Perunoiden pakkaaja on tarkoitettu nuorille. Haitko vuokratyöhelvettiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiritseekö minua omilla rahoillaan lomaileva?
- ei häiritse
Häiritseekö minua varastetuilla rahoilla laiskotteleva?
- kyllä häiritsee
Haasta aivosi ajattelemaan edes hieman enemmän. Työttömiä on massiivisesti ja tulee aina olemaan enemmän ja enemmän. Häiritseekö sinua siis jokainen työtön vai pelkästään ne, jotka osaavat ottaa työttömyydestä ilon irti?
No tottakai ne elämäntapalusmut. Hyvä ysätäväni jäi työttömäksi, mutta haki ahkerasti töitä ja kouluttautui työttömänä ollessaan. Ja saikin lopulta töitä. Mutta nämä julkisuudessa esiintyneet lapamadot saisivat jäädä ilman tukia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin vastikään 2,5 vuotta työttömänä. Ja vaikka etsin töitä koko ajan, hain myös niitä ”paskaduuneja” kuten perunan pakkaamista, niin mihinkään en päässyt.
Ja silti voin sanoa, että nautin tuosta ajasta ihan täysillä. Oli aikaa harrastuksille ja perheelle. Treenasin itseni huippukuntoon, opettelin soittamaan uutta instrumenttia, tein vapaaehtoistyötä vanhainkodissa.
Eiväthän nämä kaksi asiaa sulje toisiaan pois. Ei se, että nautin elämästä, tarkoita että olisin ollut työhaluton. Mutta huomasin kyllä, että asiasta puhuminen oli tabu. Oli sosiaalisesti hyväksyttyä vain kertoa, että kyllä tää on kamalaa aikaa.
Itse siellä kylmävarastolla töissä. Uudet työkaverit ovat tyyliin autistisia ja muita mt-häiriöitä omaavia. Kiinnostaisi tietää millaisiin paskaduuneihin hait jos sua ei muka valittu? Perunoiden pakkaaja on tarkoitettu nuorille. Haitko vuokratyöhelvettiin?
Kyllä, hain kaikkia mahdollisia vuokra- ja muita töitä. Vuokratyö olisi kelvannut minulle erittäin hyvin! Useimmiten minulle ei vastattu paikoista mitään. Jos joku otti yhteyttä, niin hän yleensä sanoi etsivänsä jotain vähemmän koulutettua ihmistä. Yleisimmin sain kuulla, että minulle löytyy varmaan vaativampiakin töitä. Vaan eipä löytynyt.
Antaa työttömän nauttia! Olen hyvätuloinen ja veroja menee palkasta 50%, itse asiassa maksan mielelläni yhteiskuntarauhasta. Jos työtön nauttii niin saa nauttia.
Itse en ikimaailmassa olisi työtön sillä työtön harvoin voi omistaa paljoakaan, varsinkin toimeentulotuki-pummilla ei saa olla onaisuutta.
Minä haluan kivitalon, mökin ja sijoitussalkun. Olen siitä onnellinen. Työtön saa vuokramurjun ja vm-86 opelin. Olkoon onnellinen ja suon sen ilomielin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos elää tukien varassa ja retostelee asialla, niin kyllähän se pistää ketuttamaan.
Suomi on kyllä ihme paikka. Köyhää työtöntäkin kadehditaan.
itsellä on parikin kaveria työttömänä ollut jo pitkään. Toinen nauttii työttömänä olosta. hän on sellainen "oman polun kulkija", erakko, taiteilijaluonne, joka fiilistelee metsissä ja luontopoluilla yms. hänestä kyllä ymmärrän, koska hän oli koulukiusattu ja sitten vielä joutui työpaikkakiusatuksi vaikka hän on kiltti (ehkä liiankin kiltti, ei osaa pitää puoliaan), huono itsetunto jne. Hänelle työttömyys oli helpotus.
Toinen kaverini puolestaan on ottanut kamalan stressin työttömyydestään. hän tuntee olonsa jatkuvasti orvoksi ja luuseriksi ja hänellä on identitenttikriisi, raha ei riitä mihinkään, elämältä pohja pois yms.
eikös juuri ollut jossain iltapäivälehdessä tutkimus, kuinka työttömät kokivat elämänsä valtavan stressaavana ja ahdistavana verrattuna työssäkäyviin. työttömyys voi olla monelle yhtä traumaattinen kokemus kuin vakava sairaus.
tuollaisia "elämäntapatyöttömiä" on loppupeleissä niin vähän, että heidät pitäisi tietyn työttömyysjakson ja venkoilun jälkeen pistää vaikka kansaneläkkeelle ja keskittää ne työttömyyden hoitoo käytettävät rahat ja voimavarat sen valtavan työttömien enemmistön tukemiseen, jotka todella haluavat löytää työtä. Tuntuu, että nykyinen työvoimapolitiikka on keskittynyt niiden muutaman "venkulan" löytämiseen ja rankaisemiseen ja unohtanut vallan niiden lukuisien aktiivisten työttömien asioiden edistämisen.
Olen huomannut kaveripiirissä, että työttömyys aiheuttaa alkoholismia ja masennusta. Kun elämältä putoaa pohja pois, yksinäisyys iskee, kun tutut työkaverit ja työyhteisö jää pois ja tulevaisuus ahdistaa ja v*tuttaa, niin suomalainen tarttuu herkästi pulloon saadakseen hetken helpotusta. näin meillä on kohta iso joukko ei vain työttömiä, vaan syrjäytyneitä, kroonisesti masentuneita alkoholisteja. ihminen on kuitenkin laumaeläin, jolla on tarve kuulua joukkoon ja muodostaa identiteetti. Kyllähän työssäkäyvilläkin on yksinäisyyttä, alkoholiongelmia ja mielenterveysongelmia jo entuudestaan ja ne ongelmat vain pahenevat kun ihminen jää työttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten jo jossain aiemmassa ketjussa kirjoitin, kannatan perustuloa. Nykymalli työllistämiskikkailuineen on valtiolle kallis ja tehoton, joten on paljon helpompaa hyväksyä se, että osa ihmisistä elää minimitoimeentulolla oman näköistään, onnellista elämää.
Mietin vain että millaisena sellainen työtön joka elää pelkästään tukien varassa, ilman minkäänlaisia säästöjä, näkee tulevaisuutensa?
Ok-palkkaisessa työssä säästöön voi jäädä helposti sama summa tai moninkertaisesti enemmän siihen verrattuna mitä työttömälle jää koko kuussa käytettäväksi. Sitten jos tapahtuu jotain yllättävää, esimerkiksi sairastuu tai joutuu tekemään jonkun vähänkin hintavamman hankinnan, ei tarvitse miettiä mistä rahat repii niihin tilanteisiin.
Rahan toki ei pidä olla kaikki kaikessa mutta kyllä se, ettei tarvitse kohtuullisella kuluttamisella sen riittävyyttä murehtia, helpottaa kummasti elämää.
Vierailija kirjoitti:
Antaa työttömän nauttia! Olen hyvätuloinen ja veroja menee palkasta 50%, itse asiassa maksan mielelläni yhteiskuntarauhasta. Jos työtön nauttii niin saa nauttia.
Itse en ikimaailmassa olisi työtön sillä työtön harvoin voi omistaa paljoakaan, varsinkin toimeentulotuki-pummilla ei saa olla onaisuutta.
Minä haluan kivitalon, mökin ja sijoitussalkun. Olen siitä onnellinen. Työtön saa vuokramurjun ja vm-86 opelin. Olkoon onnellinen ja suon sen ilomielin.
Se on tosi hyvä, jos tulee niinkin pienestä kuin materiasta onnelliseksi. Itse olen työtön, enkä kaipaa autoa, enkä oikeastaan juuri muutakaan materiaa. Perusasiat tietenkin pitää olla, kuten vaatteet, kännykkä jne. Vuokra-asunto kerrostalossa on minulle paras mahdollinen asumismuoto. Jos haluaisin enemmän materiaa, niin olisin juoksemassa rahan perässä. Suurin osa rakastaa niin paljon rahaa, että heille minunlaiseni ihmisen olemassaolo on lähes käsittämätöntä. Moni on yrittänyt saada minua kateelliseksi jauhamalla rahasta ja materiasta, mutta ovat ainoastaan tullut näyttäneeksi oman massakäytöksensä rahan suhteen.
Olen ollut niin hyväpalkkaisissa duuneissa ja maksanut niin paljon veroa, että en todellakaan häpeä elellä nyt tulonsiirroilla eli ansiosidonnaisella. Minulla on osaamista ja tietoa, mutta jos ei sen päälle ymmärretä, niin ei ole minun murheeni.
Olen nauttinut elämästä aina, niin koululaisena, opiskelijana, töissä kuin työttömänäkin. En todellakaan ala elämänfilosofiaani muuttamaan tai edes teeskentele kärsiväni, vaikka se ehkä tekisi jonkun typeryksen tyytyväisemmäksi. Olen onnellinen näin työttömänäkin: minulla on aikaa perehtyä asioihin, joihin ei töissä ollessa ollut aikaa.
Ns. paskaduunien aika oli nuorempana, ei enää. Tuskin kroppakaan kestäisi. Nuorena siivosin, jaoin mainoksia ja hoidin vanhuksia.
Vierailija kirjoitti:
itsellä on parikin kaveria työttömänä ollut jo pitkään. Toinen nauttii työttömänä olosta. hän on sellainen "oman polun kulkija", erakko, taiteilijaluonne, joka fiilistelee metsissä ja luontopoluilla yms. hänestä kyllä ymmärrän, koska hän oli koulukiusattu ja sitten vielä joutui työpaikkakiusatuksi vaikka hän on kiltti (ehkä liiankin kiltti, ei osaa pitää puoliaan), huono itsetunto jne. Hänelle työttömyys oli helpotus.
Toinen kaverini puolestaan on ottanut kamalan stressin työttömyydestään. hän tuntee olonsa jatkuvasti orvoksi ja luuseriksi ja hänellä on identitenttikriisi, raha ei riitä mihinkään, elämältä pohja pois yms.
eikös juuri ollut jossain iltapäivälehdessä tutkimus, kuinka työttömät kokivat elämänsä valtavan stressaavana ja ahdistavana verrattuna työssäkäyviin. työttömyys voi olla monelle yhtä traumaattinen kokemus kuin vakava sairaus.
tuollaisia "elämäntapatyöttömiä" on loppupeleissä niin vähän, että heidät pitäisi tietyn työttömyysjakson ja venkoilun jälkeen pistää vaikka kansaneläkkeelle ja keskittää ne työttömyyden hoitoo käytettävät rahat ja voimavarat sen valtavan työttömien enemmistön tukemiseen, jotka todella haluavat löytää työtä. Tuntuu, että nykyinen työvoimapolitiikka on keskittynyt niiden muutaman "venkulan" löytämiseen ja rankaisemiseen ja unohtanut vallan niiden lukuisien aktiivisten työttömien asioiden edistämisen.
Olen huomannut kaveripiirissä, että työttömyys aiheuttaa alkoholismia ja masennusta. Kun elämältä putoaa pohja pois, yksinäisyys iskee, kun tutut työkaverit ja työyhteisö jää pois ja tulevaisuus ahdistaa ja v*tuttaa, niin suomalainen tarttuu herkästi pulloon saadakseen hetken helpotusta. näin meillä on kohta iso joukko ei vain työttömiä, vaan syrjäytyneitä, kroonisesti masentuneita alkoholisteja. ihminen on kuitenkin laumaeläin, jolla on tarve kuulua joukkoon ja muodostaa identiteetti. Kyllähän työssäkäyvilläkin on yksinäisyyttä, alkoholiongelmia ja mielenterveysongelmia jo entuudestaan ja ne ongelmat vain pahenevat kun ihminen jää työttömäksi.
Puhumattakaan siitä, että meille oikeille lusmuille ei edes mahdeta mitään, joten ne toimenpiteet kohdistuvat aina vain "syyttömiin" työttömiin. Vain me oikeat lusmut olemme valmiita saikuttamaan tarpeeksi röyhkeästi saadaksemme jatkaa lomailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttäkää mulle työtön, joka ei oikeasti saisi jotain ns paskaduunia. Osa on tietty sairaita, mutta tiedän itse ainakin monta elämäntapatyötöntä. Hesarissakin oli juttu jostain röökiä vetävästä ukosta metrossa, jota kismitti maksaa. Ei koskaan ostanut lippua, vaan otti sakon vastaan. Kukahan senkin sakon maksoi?
Kyse onkin siitä, että me nautiskelevat työttömät emme ota vastaan minkäänlaisia työtarjouksia. Osaamme myös kikkailla systeemin kanssa siten, että vältymme töihin joutumisilta ja karensseilta. Toisin sanoen lomailemme koko elämämme.
Miten osaatte välttyä työtarjouksilta? Olen itse ollut todella rankassa vuorotyössä kylmävarastolla yli 20 vuotta. Pian työt loppuvat, ja jään työttömäksi. Tuntuu että on pakko pitää taukoa kun ei keho kestä. Ei ole koulutusta, paitsi lukio, joten mullehan tarjotaan mitä vaan? En usko että voisin mennä työhaastatteluun ja pelleillä etten saisi paikkaa.
Mulla ei ole koulutusta eikä mulle ole tässä kuuden vuoden aikana tarjottu yhtäkään työpaikkaa. Yhteensä 4kk olen ollut työkokeiluissa. Alussa piti käydä useammin työkkärissä juttelemassa mutta sitten ne kai luovutti.
Miksi kouluttauduit? Eihän siinä ole mitään järkeä?