Nuoren masennus. Tuli ihan puun takaa
20-vuotias poika tuli äsken kotiin, kertoi että on käynyt koululääkärillä ja hänellä oli todettu masennus :'( En ollut itse yhtään osannut aavistaa tätä, enkä vieläkään oikein osaa suhtautua asiaan. Mitä mun nyt kuuluu tehdä? Olemme isänsä kanssa eronneet, mutta isälleen oli ilmeisesti jo aiemmin puhunut asiasta.
Onko kellään kokemusta?
Kommentit (12)
https://www.finfamipirkanmaa.fi/wp-content/uploads/opas-masentuneen-nuo…
https://mieli.fi/mielenterveys-koetuksella/masennus/kun-nuori-masentuu/
https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/vanhemmille_ammattilaisille/tie…
Olisikohan näiden lukemisesta sinulle apua
Olet tarvittaessa saatavilla. Älä missään nimessä käännä huomiota itseesi.
Vierailija kirjoitti:
Olet tarvittaessa saatavilla. Älä missään nimessä käännä huomiota itseesi.
Lopetat tosiaan heti sen pojan niskaan hengittämisen. Anna tilaa ja olet tosiaan läsnä tarvittaessa.
Meidän pojalla on vähän vastaavaa, tosin ei ole saanut masennus “diagnoosia”. Hän käy kerran viikossa yksityisellä keskusteluterapiassa, me vanhemmat maksetaan.
Ei se masennus aina näykään päällepäin. Lue, ota asioista selvää. Ole poikasi tukena ja kerro että kuuntelet jos hän kaipaa olkapäätä. Älä ala neuvomaan, vaan jätä se ammattilaisille. Kunnallisella puolella voi hakeutua psyk. sairaanhoitajan juttusille, kun jonot antavat periksi.
Älä ainakaan sano pojalle, että ei sinulla ole mitään syytä olla masentunut. Vähättelevää.
Koululääkäri ei tehnyt lähetettä? Meillä teki 15v tytölle ja sai nopeasti apua. Diagnoosina vaikea-asteinen masennustila. Nyt muutama kuukausi mennyt ja voi paljon paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Ei se masennus aina näykään päällepäin. Lue, ota asioista selvää. Ole poikasi tukena ja kerro että kuuntelet jos hän kaipaa olkapäätä. Älä ala neuvomaan, vaan jätä se ammattilaisille. Kunnallisella puolella voi hakeutua psyk. sairaanhoitajan juttusille, kun jonot antavat periksi.
Kannattaa hakeutua ennemmin psykoterapiaan, nuo sairaanhoitajan kanssa juttelut on usein yhtä tyhjän kanssa. Hoitajat myös vaihtuvat usein kesken kaiken, jolloin joutuu kertomaan uudelle hoitajalle kaiken alusta.
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/ps…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se masennus aina näykään päällepäin. Lue, ota asioista selvää. Ole poikasi tukena ja kerro että kuuntelet jos hän kaipaa olkapäätä. Älä ala neuvomaan, vaan jätä se ammattilaisille. Kunnallisella puolella voi hakeutua psyk. sairaanhoitajan juttusille, kun jonot antavat periksi.
Kannattaa hakeutua ennemmin psykoterapiaan, nuo sairaanhoitajan kanssa juttelut on usein yhtä tyhjän kanssa. Hoitajat myös vaihtuvat usein kesken kaiken, jolloin joutuu kertomaan uudelle hoitajalle kaiken alusta.
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/ps…
Psykoterapiaa varten täytyy kuitenkin olla 3kk mittainen hoitosuhde takana, jos haluaa kela-korvauksen. Niin prosessin voi aloittaa vaikka psyk.hoitajalta, jos ei halua itse maksaa yksityisen kautta.
Minulla on huoli 18-vuotiaasta tytöstä.
On aina ollut aika yksinäinen, jotenkin ulkopuolinen.
Käy lukion 2. luokkaa, lukee ankarasti, mutta koulumenestys on välttävä.
Hänellä on ollut myös fyysisiä sairauksia, jouden takia on joutunut keskeyttämään mm. urheiluharrastuksen ja autokoulun.
Teini-iän pitäisi olla iloista aikaa, johon liittyy ystäviä javhauskanpitoa, sydäntä särkee katsoa surumielisen tyttäreni elämää.
Itse olen ollut taipuvainen masennukseen ikäni ja kouluaikana olin myös jotenkin ulkopuolinen.
Onko kellään vinkkejä miten edetä, miten voisin auttaa poikaa. Hänellä on mielestäni kyllä kavereita ja niiden kanssa liikkuu, en oikein tajua mistä on kyse. Eikä poikakaan itse osannut sanoa.