Kuinka paljon te 70- tai 80-luvulla syntyneet matkustelitte lapsena?

Faija oli finnairilla töissä, vapaalipuilla reissattiin päivän reissuja useissa isoissa euroopanmaissa isoissa kaupungeissa.

Aamuksi jonnekin ja illalla pois.

Hiihtolomalla käytiin yleensä jossain lomalla ja kesällä menin lentäen aina mummolaan lappeenrantaan tai seinäjoelle.

Olen syntynyt 70-luvun alkupuolella. Teimme pitkiä automatkoja perheen kanssa, niin Pohjoismaissa kuin Keski-Euroopassakin. Mutta emme joka vuosi.

Kaveripiireissä oli joitakin sellaisia, jotka kävivät rantalomilla vuosittain, mutta jotenkin minulle jäi se mielikuva, että sitä pidettiin noihin aikoihin hieman alempien sosiaaliluokkien ja matalammin koulutettujen juttuna, ja omat vanhempani kävivät vain kaupunkilomilla, tyyliin Rooma, Lontoo, Pariisi.

M-76 kirjoitti:

Faija oli finnairilla töissä, vapaalipuilla reissattiin päivän reissuja useissa isoissa euroopanmaissa isoissa kaupungeissa.

Aamuksi jonnekin ja illalla pois.

Hiihtolomalla käytiin yleensä jossain lomalla ja kesällä menin lentäen aina mummolaan lappeenrantaan tai seinäjoelle.

KAI NYT FINNAIRIN TYÖNTEKIJÄN LAPSI OSAA SEN VERRAN KIRJOITTAA ÄIDINKIELTÄKIN, ETTÄ TIETÄÄ MITEN EUROOPAN MAISSA KIRJOITETAAN. TAITAA ALOITTAJA ESIINTYÄ NYT MIEHENÄKIN. 

KAIKKEA PITÄÄ YRITTÄÄ, ETTÄ SAATAISIN 70-80-LUVULLA SYNTYNEIDEN KETJUT PIDETTYÄ PINNALLA. 

Olen syntynyt 1984, ja me matkusteltiin lapsuudessani paljon Euroopassa, Kauko-Idässä ja USA:ssa. Äidilläni oli ihan jatkuva matkakuume, joka on peritynyt mulle...

Olen käynyt neukkuajan Virossa-84. Äiti meni töihin ja teki muutaman matkan itärajan taa.

Enemmän hän alkoi matkustella vasta 90-luvulla.

Aikuiset matkustivat usein yksin ja kypsässä iässä. Risteilyt olivat yleisempiä.

maitseena kirjoitti:

Itse -79 syntyneenä olin ekalla aurinkolomalla Kyproksella 12-vuotiaana, eli se oli myös eka kertani lentokoneessa. Reissu jäi myös ainoaksi lapsuudenperheeni kanssa eli sen jälkeen olen reissanut vasta aikuisena omilla tuloillani.

Mielestäni kukaan kavereistanikaan ei matkustellut juurikaan, mutta nyt olen huomioinut, että mm. ikiseni radiojuontajat muistelevat lapsuuden Kanarian reissujaan, sillä tyylillä että niitä on todella tehty useampia ja että ne kuuluivat kuin vakiovarustukseen 80-luvun lapsuudessa.

Itse en totta tosiaan ollut edes kuullut koko Kanarian saarista lapsena ja tuo oma ainutlaatuinen Kyproksen matkani oli sellainen, että muistan vanhempieni todella säästäneen sitä varten rahaa ja pitkään.

Koen siis ajan todella muuttuneen omasta lapsuudestani, kun nyt oma kymmenvuotiaani on ollut noin 20 kertaa reissussa (arviolta, en lähtenyt nyt laskemaan ja muistelemaan), mutta ilmeisesti jo kasarilla on joidenkin lasten elämä ollut samanlaista kuin nykyään lapsilla, eli joissan perheissä oli jo silloin mahdollista matkustella usein.

Tämä aihe tuli tuosta lama-ketjusta mieleen.

TIIÄTKÖ, ETTÄ MÄ OLEN OLLUT ULKOMAILLA PUOLIVUOTIAANA EKAN KERRAN JA SEN JÄLKEEN LÄHES VUOSITTAIN VÄHINTÄÄN KERRAN VUODESSA VUOTEEN 1995 ASTI. KATSO KUN ME 80-LUVULLA SYNTNEET OLLAAN ELETTY SITÄ JUPPIAIKAA, JOLLOIN SAATTOI JOPA TYÖNANTAJA BONUKSENA MAKSAA VANHEMMALLE ULKOMAANMATKAN. 

NÄÄ SUN JUTUT SIITÄ, KUINKA 80-LUVULLA SYNTYNEILLÄ OLIS OLLUT HIRVEÄN ERILAISTA KUIN NYKYÄÄN, ON IHAN TÄYTTÄ BULLSHITTIA. EHKÄ SULLA ON OLLUT ERILAISTA, MUTTA SÄ ET OLE 80-LUVULLA SYNTYNYT. 

JA IHAN TAVALLISTA OLI 80-LUVULLA SYNTYNEILLÄ KÄYDÄ KANARIALLA. 

ONKO 10 UUTTA KETJUA TULOSSA, KUINKA 70-80-LUVULLA SYNTYNEIDEN ELÄMÄ ON NIIN HIIIIIIIIIIIIIIIIIIRRRRRRRRRRRRVEEEEEEÄÄÄÄÄÄN ERILAISTA KUIN NYKYÄÄN?

KUN ET MILLÄÄN HYVÄKSY SITÄ, ETTÄ ET OLE MILLENIAALI, JA SUN ELÄMÄ ON OLLUT ERILAISTA KUIN 80-LUVULLA SYNTYNEIDEN. 

Vierailija kirjoitti:

maitseena kirjoitti:

Itse -79 syntyneenä olin ekalla aurinkolomalla Kyproksella 12-vuotiaana, eli se oli myös eka kertani lentokoneessa. Reissu jäi myös ainoaksi lapsuudenperheeni kanssa eli sen jälkeen olen reissanut vasta aikuisena omilla tuloillani.

Mielestäni kukaan kavereistanikaan ei matkustellut juurikaan, mutta nyt olen huomioinut, että mm. ikiseni radiojuontajat muistelevat lapsuuden Kanarian reissujaan, sillä tyylillä että niitä on todella tehty useampia ja että ne kuuluivat kuin vakiovarustukseen 80-luvun lapsuudessa.

Itse en totta tosiaan ollut edes kuullut koko Kanarian saarista lapsena ja tuo oma ainutlaatuinen Kyproksen matkani oli sellainen, että muistan vanhempieni todella säästäneen sitä varten rahaa ja pitkään.

Koen siis ajan todella muuttuneen omasta lapsuudestani, kun nyt oma kymmenvuotiaani on ollut noin 20 kertaa reissussa (arviolta, en lähtenyt nyt laskemaan ja muistelemaan), mutta ilmeisesti jo kasarilla on joidenkin lasten elämä ollut samanlaista kuin nykyään lapsilla, eli joissan perheissä oli jo silloin mahdollista matkustella usein.

Tämä aihe tuli tuosta lama-ketjusta mieleen.

TIIÄTKÖ, ETTÄ MÄ OLEN OLLUT ULKOMAILLA PUOLIVUOTIAANA EKAN KERRAN JA SEN JÄLKEEN LÄHES VUOSITTAIN VÄHINTÄÄN KERRAN VUODESSA VUOTEEN 1995 ASTI. KATSO KUN ME 80-LUVULLA SYNTNEET OLLAAN ELETTY SITÄ JUPPIAIKAA, JOLLOIN SAATTOI JOPA TYÖNANTAJA BONUKSENA MAKSAA VANHEMMALLE ULKOMAANMATKAN. 

NÄÄ SUN JUTUT SIITÄ, KUINKA 80-LUVULLA SYNTYNEILLÄ OLIS OLLUT HIRVEÄN ERILAISTA KUIN NYKYÄÄN, ON IHAN TÄYTTÄ BULLSHITTIA. EHKÄ SULLA ON OLLUT ERILAISTA, MUTTA SÄ ET OLE 80-LUVULLA SYNTYNYT. 

JA IHAN TAVALLISTA OLI 80-LUVULLA SYNTYNEILLÄ KÄYDÄ KANARIALLA. 

Mielenterveysongelmien hoito ei tainnut olla nykytasolla.

Oikeasti 70-luvulla syntyneet pääsivät nauttimaan lapsena 80-luvun taloudellisesta noususta, toisin kuin 80-luvulla syntyneet, joiden lapsuuteen liittyy vahvemmin 90-luvun lama.

SAMAN AIHEEN TOISTAMISEN KYMMENISSÄ ERI KETJUISSA PITÄISI OLLA KIELLETTYÄ TÄLLÄ PALSTALLA. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

maitseena kirjoitti:

Itse -79 syntyneenä olin ekalla aurinkolomalla Kyproksella 12-vuotiaana, eli se oli myös eka kertani lentokoneessa. Reissu jäi myös ainoaksi lapsuudenperheeni kanssa eli sen jälkeen olen reissanut vasta aikuisena omilla tuloillani.

Mielestäni kukaan kavereistanikaan ei matkustellut juurikaan, mutta nyt olen huomioinut, että mm. ikiseni radiojuontajat muistelevat lapsuuden Kanarian reissujaan, sillä tyylillä että niitä on todella tehty useampia ja että ne kuuluivat kuin vakiovarustukseen 80-luvun lapsuudessa.

Itse en totta tosiaan ollut edes kuullut koko Kanarian saarista lapsena ja tuo oma ainutlaatuinen Kyproksen matkani oli sellainen, että muistan vanhempieni todella säästäneen sitä varten rahaa ja pitkään.

Koen siis ajan todella muuttuneen omasta lapsuudestani, kun nyt oma kymmenvuotiaani on ollut noin 20 kertaa reissussa (arviolta, en lähtenyt nyt laskemaan ja muistelemaan), mutta ilmeisesti jo kasarilla on joidenkin lasten elämä ollut samanlaista kuin nykyään lapsilla, eli joissan perheissä oli jo silloin mahdollista matkustella usein.

Tämä aihe tuli tuosta lama-ketjusta mieleen.

TIIÄTKÖ, ETTÄ MÄ OLEN OLLUT ULKOMAILLA PUOLIVUOTIAANA EKAN KERRAN JA SEN JÄLKEEN LÄHES VUOSITTAIN VÄHINTÄÄN KERRAN VUODESSA VUOTEEN 1995 ASTI. KATSO KUN ME 80-LUVULLA SYNTNEET OLLAAN ELETTY SITÄ JUPPIAIKAA, JOLLOIN SAATTOI JOPA TYÖNANTAJA BONUKSENA MAKSAA VANHEMMALLE ULKOMAANMATKAN. 

NÄÄ SUN JUTUT SIITÄ, KUINKA 80-LUVULLA SYNTYNEILLÄ OLIS OLLUT HIRVEÄN ERILAISTA KUIN NYKYÄÄN, ON IHAN TÄYTTÄ BULLSHITTIA. EHKÄ SULLA ON OLLUT ERILAISTA, MUTTA SÄ ET OLE 80-LUVULLA SYNTYNYT. 

JA IHAN TAVALLISTA OLI 80-LUVULLA SYNTYNEILLÄ KÄYDÄ KANARIALLA. 

Mielenterveysongelmien hoito ei tainnut olla nykytasolla.

Oikeasti 70-luvulla syntyneet pääsivät nauttimaan lapsena 80-luvun taloudellisesta noususta, toisin kuin 80-luvulla syntyneet, joiden lapsuuteen liittyy vahvemmin 90-luvun lama.

KIVA JUTTU, MUTTA EI KIINNOSTA, EI VARSINKAAN NIIN PALJON, ETTÄ HALUAISIN NÄHDÄ JOKA TOINEN PÄIVÄ UUDEN 70-80-LUVULLA SYNTYNEIDEN KETJUN SAMALTA ALOITTAJALTA. 

Oikeastiko näin vähän on matkustettu? Äitin syntyi 1966 ja he kävivät joka vuosi yhdellä ulkomaanmatkalla. Äitini ja hänen veljensä menivät myös molemmat vaihto-oppilaiksi lukiossa Yhdysvaltoihin vuodeksi. Ja ovat ihan tavallisesta perheestä, ei mikään rikas suku.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko näin vähän on matkustettu? Äitin syntyi 1966 ja he kävivät joka vuosi yhdellä ulkomaanmatkalla. Äitini ja hänen veljensä menivät myös molemmat vaihto-oppilaiksi lukiossa Yhdysvaltoihin vuodeksi. Ja ovat ihan tavallisesta perheestä, ei mikään rikas suku.

ALOITTAJA JA HÄNEN KYMMENET ALTER EGONSA EIVÄT OLE MATKUSTELLEET. NS NORMAALIT IHMISET OVAT, MUTTA HE EIVÄT JAKSA ENÄÄ VASTAILLA NÄIHIN JOKAVIIKKOISIIN 70-80-LUVULLA SYNTYNEIDEN KETJUIHIN. 

Paljon. Vanhempien kanssa kierrettiin autolla Eurooppaa, käytiin USA:ssa jne. Perinteisiä rantalomia meillä ei harrastettu. Hauskimpia lomia olivat Eurocamp-lomat, jolloin asuttiin leirintäalueilla luksusteltoissa tai -asuntovaunuissa.

Asuimme myös ulkomailla useampaan otteeseen.

Olen syntynyt 1976. Perheen kanssa emme tehneet yhtään ulkomaan matkaa lapsuuteni aikana. Kotimaassa matkailimme lähinnä sukulaisten luona noin 70 km säteellä kodistamme. En ollut käynyt Lapissa, Itä-Suomessa tai Pohjanmaalla ennen täysi-ikäisyyttäni. Emme koskaan matkoilla yöpyneet, vaan palasimme aina yöksi kotiin.

Pari kertaa lapsuuteni aikana kävimme Helsingissä (etäisyys 150 km). Se oli luultavasti pisin etäisyys, jonne matkustimme perheenä lapsuuteni aikana.

  TT

p.s. mieheni on syntynyt samana vuonna ja on samanlaisesta keskituloisesta perheestä kuin minäkin. He kävivät ulkomailla kaksi kertaa mieheni lapsuuden aikana.

Paljon. Pohjoismaat, saksa autolla. Moskovasta meksikoon, autoreissu usa:ssa mantereen halki ja pohjoisempaa takaisin. Ns. aurinkomatkoilla ei käyty.

vm -72

60-luvun alussa maalla syntyneenä ei todellakaan matkusteltu.

Lukioaikana muistan yhden tehtaanomistajan lapsen matkustelleen.

Eka matka yliopistoaikana Pietariin.

Eka lento/rantaloma/ulkomaanmatka maksoi tuhat markkaa ja jonotettiin toimiston avajaisiin.

Isäni kävi vissiin kerran ulkomailla lentäen, äitini ei kertaakaan.

Olin 8-lapsisen perheen viimeinen,

eurooppaa kierreltiin ja siinä se, itseä ei niinkään kiinnosta muut kulttuurit, suomesta oon löytäny omat juttuni millä pärjään

Kerran käytiin Keravalla ja sain siellä näppyjä.

Olen syntynyt 1985. Perheeni matkusteli lähinnä kotimaassa ja aina autolla. Toisinaan kesäisiin Lapin kierroksiin liitettiin parin päivän piipahdus Norjan tai Ruotsin puolella ja ruotsinlaivalla käytiin perheen kesken pari kertaa joskus 1990-luvun loppupuolella. Siinäpä ne ulkomaanmatkailut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

maitseena kirjoitti:

Itse -79 syntyneenä olin ekalla aurinkolomalla Kyproksella 12-vuotiaana, eli se oli myös eka kertani lentokoneessa. Reissu jäi myös ainoaksi lapsuudenperheeni kanssa eli sen jälkeen olen reissanut vasta aikuisena omilla tuloillani.

Mielestäni kukaan kavereistanikaan ei matkustellut juurikaan, mutta nyt olen huomioinut, että mm. ikiseni radiojuontajat muistelevat lapsuuden Kanarian reissujaan, sillä tyylillä että niitä on todella tehty useampia ja että ne kuuluivat kuin vakiovarustukseen 80-luvun lapsuudessa.

Itse en totta tosiaan ollut edes kuullut koko Kanarian saarista lapsena ja tuo oma ainutlaatuinen Kyproksen matkani oli sellainen, että muistan vanhempieni todella säästäneen sitä varten rahaa ja pitkään.

Koen siis ajan todella muuttuneen omasta lapsuudestani, kun nyt oma kymmenvuotiaani on ollut noin 20 kertaa reissussa (arviolta, en lähtenyt nyt laskemaan ja muistelemaan), mutta ilmeisesti jo kasarilla on joidenkin lasten elämä ollut samanlaista kuin nykyään lapsilla, eli joissan perheissä oli jo silloin mahdollista matkustella usein.

Tämä aihe tuli tuosta lama-ketjusta mieleen.

TIIÄTKÖ, ETTÄ MÄ OLEN OLLUT ULKOMAILLA PUOLIVUOTIAANA EKAN KERRAN JA SEN JÄLKEEN LÄHES VUOSITTAIN VÄHINTÄÄN KERRAN VUODESSA VUOTEEN 1995 ASTI. KATSO KUN ME 80-LUVULLA SYNTNEET OLLAAN ELETTY SITÄ JUPPIAIKAA, JOLLOIN SAATTOI JOPA TYÖNANTAJA BONUKSENA MAKSAA VANHEMMALLE ULKOMAANMATKAN. 

NÄÄ SUN JUTUT SIITÄ, KUINKA 80-LUVULLA SYNTYNEILLÄ OLIS OLLUT HIRVEÄN ERILAISTA KUIN NYKYÄÄN, ON IHAN TÄYTTÄ BULLSHITTIA. EHKÄ SULLA ON OLLUT ERILAISTA, MUTTA SÄ ET OLE 80-LUVULLA SYNTYNYT. 

JA IHAN TAVALLISTA OLI 80-LUVULLA SYNTYNEILLÄ KÄYDÄ KANARIALLA. 

Mielenterveysongelmien hoito ei tainnut olla nykytasolla.

Oikeasti 70-luvulla syntyneet pääsivät nauttimaan lapsena 80-luvun taloudellisesta noususta, toisin kuin 80-luvulla syntyneet, joiden lapsuuteen liittyy vahvemmin 90-luvun lama.

Ja höpö. En päässyt nauttimaan vaikka synnyin 70- luvun alussa. Eihän kaikille ollut edes päivähoitoa tai-kerhoa, mikä vaikutti paljon kouluiässä. Köyhyys jatkui pitkään, koska siitä ei osattu nousta kuten muut.