Kuinka paljon te 70- tai 80-luvulla syntyneet matkustelitte lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Me ei käyty koskaan ulkomailla. Ei ollut varaa siihen. Kerran vuodessa kävimme kummitädin luona. Ei ollut kesämökkiä. 48v.

Kummini matkusti joka vuosi etelään, mutta kenenkään mieleen ei tullut että olisin voinut päästä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Syntynyt 80-luvun alussa, ja olen matkustellut siitä lähtien. Ensimmäinen muistikuva on noin 4-vuotiaana Espanjan rannikolta, mutta sitä aiemminkin minua on viety matkoille. Meillä oli tapana käydä kerran vuodessa etelässä jossakin ja sitten hiihtämässä Lapissa, usein Rukalla. Yhdysvalloissa kävin ensimmäisen kerran noin 14-vuotiaana. 

Myöhemmin olen heittänyt näistä reissuista juttua työpaikoilla ja ihmetellyt ihmisten outoja ilmeitä.... tajusin vasta lähempänä kolmeakymppiä kuinka harvinaista oma elämäntyylini on ollut. Vanhemmat ei rikkaita, vaan paremmissa päällikkötason hommissa,

Anoppi ja appi tienasivat hyvin, mutteivät ottaneet koskaan lapsia matkoilleen. Nämä raatoivat mökillä. Joskus sukuloitiin Lapissa, missä ei tehty sen ihmeempiä. Mummoa ei saanut häiritä että A-studiosta saisi selvää.

Matkansa he tekivät erikseen yhtä ilmeisen epäonnistunutta lukuunottamatta.

Oon syntynyt -72. Ruotsinlaivalla tuli lapsena käytyä isän työmatkareissun yhteydessä vuosittain jostain 9-vuotiaasta alkaen muistaakseni, sitten vietettin loppupäivä Tukholmassa. 10-vuotiaana teimme isoäitini ja serkkuni kanssa reissun Kolmårdeniin ja 12-vuotiaana Norjaan, Osloon ja Lillehammeriin. 14-vuotiaana kävin äidin kanssa hiihtolomalla Itävallassa.

Vuosimallia -75. Pääsin etelään mielestäni usein, koska isoäitini kuskasi meitä lastenlapsia pari kerrallaan "aurinkomatkalle". Itse ehdin olla kaksi kertaa (Kanarialle ja Kyprokselle), kunnes hänestä tuli liian vanha. Perheen kanssa oltiin autolomalla pohjoismaissa.

18-vuotiaana lähdin sitten ekan kerran reissuun omilla rahoilla, mutta sitä ei varmaan tässä kysytty.

Pari kertaa ruotsinlaivalla

maitseena kirjoitti:

Itse -79 syntyneenä olin ekalla aurinkolomalla Kyproksella 12-vuotiaana, eli se oli myös eka kertani lentokoneessa. Reissu jäi myös ainoaksi lapsuudenperheeni kanssa eli sen jälkeen olen reissanut vasta aikuisena omilla tuloillani.

Mielestäni kukaan kavereistanikaan ei matkustellut juurikaan, mutta nyt olen huomioinut, että mm. ikiseni radiojuontajat muistelevat lapsuuden Kanarian reissujaan, sillä tyylillä että niitä on todella tehty useampia ja että ne kuuluivat kuin vakiovarustukseen 80-luvun lapsuudessa.

Itse en totta tosiaan ollut edes kuullut koko Kanarian saarista lapsena ja tuo oma ainutlaatuinen Kyproksen matkani oli sellainen, että muistan vanhempieni todella säästäneen sitä varten rahaa ja pitkään.

Koen siis ajan todella muuttuneen omasta lapsuudestani, kun nyt oma kymmenvuotiaani on ollut noin 20 kertaa reissussa (arviolta, en lähtenyt nyt laskemaan ja muistelemaan), mutta ilmeisesti jo kasarilla on joidenkin lasten elämä ollut samanlaista kuin nykyään lapsilla, eli joissan perheissä oli jo silloin mahdollista matkustella usein.

Tämä aihe tuli tuosta lama-ketjusta mieleen.

Onpa identtiset kokemukset meillä! Mä olen myös tehnyt ainoan etelänmatkan lapsuudenperheeni kanssa Kyprokselle -90 tai -91, itse oon syntynyt -81. Norjassa ja Ruotsissa on reissattu paljon autolla, mutta ei kauemmas eikä lentokoneella muita kuin tuo yksi reissu.

Omat alle 10-vuotiaat lapset taas on matkustelleet paljon, 1-2 kertaa vuodessa. Eikä omatkaan kaverit muistaakseni matkustaneet 80-90-luvulla lainkaan, lähinnä mökkeilivät (meillä ei ollut mökkiä).

Mummolassa kesälomilla, hiihtolomalla joskus kummitädin luona helsingissä. Siinäpä se. Vm. -72