Olen niin väsynyt olemaan aina se syntipukki

Minua on jostain syystä alettu kohtelemaan viime aikoina muiden taholta liiankin ystävällisesti. En ole tottunut siihen ja koen sen todella kummalliselta ja saa minut hieman häpeämään. En ymmärrä, mitä on tapahtunut. Yleensä kaiken eteen on saanut taistella ja vääntää väkisin.

Minä olen ollut monessa työpaikassa tai työporukassa se totuuden torvi joka

A) on joko sen verrän peloton (tai hölmö) että nostan epäkohtia, kehitysideoita tms esille. B) joudun tuomaan asioita esille kun muut ei uskalla.

Olen jopa huomannut että.minua on yritetty käyttää hyväksi niin, että minua pyydettiin kokouksissa sanomaan jostain negatiivisesta tms jota muut ei henno sanoa ääneen. Tai minun kautta yritetään saada esim negatiivisia palautteita johtotason tietoon.

En mene enää tuohon lankaan. Vaikka kuinka perusteleisin että tuon vain viestiä työntekijöiltä, ettei tämä ole minun ideani vaan olen vain viestintuoja, niin saan sen ikävän ihmisen maineen "ainanen kriitikko ja vastarannan kiiski" aina sanomassa jotain negatiivistä jne....

Vaikka siis sanoisin asian hyvinkin rakentavaan äänensävyyn, minut tulkitaan arvostelijana ja aina negatiivisena.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun sitten pitää olla koko-ajan valmiina puolustautumaan, jos ei halua olla kynnysmatto. Sitäpaitsi en mä halua olla ilkeä, mutta muuten ei ilmeisesti pärjää. En ap.

Tuttu tunne tuo jatkua puolustuskannalla oleminn. Olin sitä ex työnantajallani silloisen oikein todella sairaspersoonaisen naisjohtajan alaisena.

Tulin k sitten uuteen firmaan ja vaikuttaa että ainakin osin on sama edessä. Taas erittäin vanhanaikaisella johtamistyylillä johtava nat...i tyyppinen pomo (n) ottanut minut silmätikuksi.

Tekee myös sitä että kun sain jostain kiitosta niin hän hyökkäsi eräällä toisella asialla kimppuuni. Minä puolustauduin ja sanoin närkästyneesti takaisin, tiuskaisin jotain mitä ei olisi kannattanut sanoa ja nyt hän tuntuu sähisevän minulle vähän joka asiasta. Pelkään jo hänen seuraavaa palaveriaan koska kaivaa selvästi nyt vaikka kivenkolosta joyain mistä pääsee sättimään ja huomauttamaan minua.

Vaikka mä todellakin tiedän ettei tollasen ihmisen, joka on minuun nähden valta-asemassa, kanssa alkaa tivaamaan, niin pakkohan mun on puolustsutua. En vaan voi antaa hänen syyttää minua ihan mielivaltaisesti koska hän voi vaikka antaa mulle potkut.

Tosin veisin ne joka tapauksessa juristille ja mediaan. Toisin koko firman johdolle tietoon ton moukkamaisesti käyttäytyvän henkilön työtyylin ja mitä ilkeilyä hän harrastaa kulisseissa.

Viihdyn yksikseni paljon, jos minä pystyn, niin pystyt sinäkin. Harrastukseni on yksinäisten harrastuksia. Lasten kanssa viihdyn erinomaisesti. Mies, jonka kanssa olen parisuhteen kaltaisessa suhteessa, niin hyväksyy tämän. Ohjaan häntä muuhun toimintaan kuten kaverien kanssa, salille, opiskeluun, töihin yms. Koska itse viihdyn omissa puuhissani. Seksi on taivaallista ja samoin perhe-elämämme tulevaisuudessa. 🥰

Hymmm.... mietin just tänään päivällä, että mikähän minussa on, että pärjään esim työpaikalla ja harrastuksissa oikein hyvin lähes kaikkien kanssa, mutta aika monen esihenkilöni silmätikuksi ja porukan syntipukiksi milloin mihinkin minä joudun.

Mikä minun ja pomoni suhteessa tuottaa sen että minusta tulee heidän ilkeilyn kohde?

Pelkäänkö jotenkin pomojani ja he aistivat sen vai käyttäydynkö jotenkin liian voimakkaasti heitä kohtaan?

Vai onko se sitä että minä en ikinä nuoleskele ketään, sanon mielipiteeni vaikka se poikkeaisi johtajattaren mielipiteestä ja se ärsyttää johtoasemassa olevia heikkoitsetuntoisia naisia. Heikko johtaja tarvitsee alamaisia ja tottelijoita ei haastajia, itsenäisiä päteviä ja koulutettuja ihmisiä.

Nykyisessäkin työpaikassa yhtä lukuunottamatta tulen tosi hyvin toimeen kaikkien kanssa, siellä on kivaa ja auttavaista porukkaa, mutta uusi pomomme otti minut sitten heti hampaisiinsa.

Ai että mä kaipaan niitä aikoja kun mulla oli pomona n 1/2 v oikein rauhallinen, vakaapersoonainen, luottava ja alaistensa osaamista kunnioittava lty johtaja. Hän teki jopa sitä, että mitä tiukempi ja kinkkisempi joku tilanne oli, hän kompensoi sitä olemalla entistä rennompi.

Me jopa naurettiin kun jossain oli sattunut moka ja tuli 10 tonnin sanktio. Tosin sitten kyllä asia tietysti käsiteltiin prosessin mukaan, tehtiin porukalla suunnitelma ettei näin käy toisten ja johtaja lohdutti sitä henkilöä jonka alueella kämmi oli käynyt ja asiakas oli näreissään. Ei hätää, hoidetaan jälkipyykki yhdessä, minä olen sitä varten täällä.

Aivan upea johtaja. Kaikki tykkäs, tulosta synty ja porukka viihty. Voi niitä aikoja.

Terkkuja vaan M...alle.

Vierailija kirjoitti:

Hymmm.... mietin just tänään päivällä, että mikähän minussa on, että pärjään esim työpaikalla ja harrastuksissa oikein hyvin lähes kaikkien kanssa, mutta aika monen esihenkilöni silmätikuksi ja porukan syntipukiksi milloin mihinkin minä joudun.

Mikä minun ja pomoni suhteessa tuottaa sen että minusta tulee heidän ilkeilyn kohde?

Pelkäänkö jotenkin pomojani ja he aistivat sen vai käyttäydynkö jotenkin liian voimakkaasti heitä kohtaan?

Vai onko se sitä että minä en ikinä nuoleskele ketään, sanon mielipiteeni vaikka se poikkeaisi johtajattaren mielipiteestä ja se ärsyttää johtoasemassa olevia heikkoitsetuntoisia naisia. Heikko johtaja tarvitsee alamaisia ja tottelijoita ei haastajia, itsenäisiä päteviä ja koulutettuja ihmisiä.

Nykyisessäkin työpaikassa yhtä lukuunottamatta tulen tosi hyvin toimeen kaikkien kanssa, siellä on kivaa ja auttavaista porukkaa, mutta uusi pomomme otti minut sitten heti hampaisiinsa.

Ai että mä kaipaan niitä aikoja kun mulla oli pomona n 1/2 v oikein rauhallinen, vakaapersoonainen, luottava ja alaistensa osaamista kunnioittava lty johtaja. Hän teki jopa sitä, että mitä tiukempi ja kinkkisempi joku tilanne oli, hän kompensoi sitä olemalla entistä rennompi.

Me jopa naurettiin kun jossain oli sattunut moka ja tuli 10 tonnin sanktio. Tosin sitten kyllä asia tietysti käsiteltiin prosessin mukaan, tehtiin porukalla suunnitelma ettei näin käy toisten ja johtaja lohdutti sitä henkilöä jonka alueella kämmi oli käynyt ja asiakas oli näreissään. Ei hätää, hoidetaan jälkipyykki yhdessä, minä olen sitä varten täällä.

Aivan upea johtaja. Kaikki tykkäs, tulosta synty ja porukka viihty. Voi niitä aikoja.

Terkkuja vaan M...alle.

Komppaan.

Itsellä ollut viimeisen 10v aikana 5 esihenkilöä (jonkun tason johtajatittelillä olevia).

Heistä 4 naista, joista 2 ihan sairaspersoonaisia hul....ja 2 hyvin vanhanaikaista matriarkaa joiden mieli muuttu puolelta ja tasalta, mutta heidän kanssa pysty työskentelemään, oli hyviäkin puolia. Mutta kenenkään noista alaisuuteen en ikinä enää haluaisi.

Sitten on se 1 mies joka johti niinkun nykypäivänä pitääkin:

- luottaa alaisiin ja arvostaa heidän osaamista

- puhetyyli maltillinen ja rakentava, ei repivä ja hyökkäävä

- osasi olla johtajan roolissa, ei mikromanageeraa ja takerru lillukan varsiin

- piti positiivista me henkeä yllä

- hankalissa tilanteissa seisoi aina alaistensa tukena ja selkänojana, ei vetänyt mattoa jalkojenalta tilaisuuden tullen.

Tää on ihan absurdia jo.

Minä saan lähes aina pienenkin moitteen tai huomauttelua siitä mitä muutkin tekee tuon tuostakin.

Viikon sisällä tapahtunut mm:

- huomaan vähän väliä kuinka tulostimen päällä lojuu gdpr vastaisia tulosteita joissa ihmisten henkilötietoja tms mitä ei saisi olla. Jos ne on ollut siinä pitkään, laitan vähin äänin ne tietosuoja roskikseen. Minä tulostin vahingossa yhden henkilön cv:n. Joku oli huomannut sen ja kiitti nillittämään johtajalle. Minä saan moitteet taas etten toimi kuten käsketään. Tässä firmassa on monta tietosuojan vastaista toimintaa jopa tietosuojavaltuutetun tiedossa muttei hän tee mitään asialle.

- minua yritetään saada tekemään jotain sellaista mitä en ole tullut tekemään, kollegani eivät edes osaa tätä toimintoa. Min sanoin asian ääneen (virhe), saan syyttelyä vähättelyä jopa potkuilla uhkailun osakseni.

- talon vanhat tt miehet pitä autojaan paikassa xx, minä ajoin yhtenä päivänä siihen kun ei muualla paikkoja ollut. Tunti sen jälkeen minua tullaan huomauttamaan että siihen ei saisi kyllä jättää. Yritän puolustautua sanomalla että ainahan tässä on noiden muutamien miesten autot, sain tyrmistyneenä katseen ja kipakan kommentin että no mutta nyt sinä ainakin tiedät asian. Kysyin muutamalta äijältä, että eikö heille ole sanottu ko asiasta niin ei ole kuulemma.

Hitto mä oon kypsa tähän osaani, alan jo pelkäämään mistä taas tulee kohta sanomista.

Teen niin tai näin niin teen aina väärin jonkun mielestä. Ja ihan sama mitä teen tai en tee niin joku huomauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei ole rajoja ja et pidä puoliasi. Olet liian helppo heikoille ihmisille syyteltäväksi.

Sinun ei tarvitse uhrautua ja olla kynnysmatto.

Muut ihmiset saavat pettyä, eivät he siitä rikki mene. Sinä menet jos kannat toisten tunnekuorman.

LOPETA!

Gang stalking.

Saman suuntaisia kokemuksia, ikää jo +50 ja eteenkin töissä joudun monesti tilanteisiin joissa minulle huomautellaan asiaoista joissa ei nyt just oo mitään huomauttamista ja tuntuu että minulta vaaditaan huomattavasti enemmän kuin työkavereilta.

Eikä onnistumisia huomata lainkaan ja sitä miten paljon teen työtä että kaikki pysyy hallinnassa ja homma toimii, syntyy € määräistä tulosta, eikä tule valituksia. Osaan selvästi monia asioita paremmin ja hallitsen ihan eri tavalla asioita, kuin nämä muutamat kollegat jotka on olleet 15 v samassa firmassa koko ikänsä samalla toimialalla.

Niitä positiivisia asioita ei huomata ollenkaan. Vain jos teen  jonkun pienenkin virheen tai en ole tehnyt jotain niin kuin johtaja haluaa tai sanon jotain mistä joku loukkaantuu ja kokee ihan tavallisen kysymyksen kyseenalaistamisena, minulle mainitaan närkästyneellä äänellä siitä.

Tämähän vain johtaa siihen ettei kohta uskalla sanoa mitään, mieluummin jätän jopa kysymättä ja kysyn sitten kautta rantain jostain muualta. Muutenkin joudun miettimään sitä etten vaan jää kiinni mistään mistä minulle voisi huomauttaa. Koitan olla yltiö ystävällinen ettei vaan joku taas kohta sano jotain jostain. tämä teatteri vana käy ennepitkää raskaaksi kun ei saa olla oma itsensä ja joutuu pelkäämään.

Työpaikan syntipukki täälläkin.

Menin 3 kk sitten uuteen duuniin ja nyt minulta edellytetään ihan jotain muuta ku mitä rekryilmoituksessa sanottiin, mitä haastattelussa minulle kerrottiin ja mitä kysyin. Kyselin paljon ja siitä oltiin vaikuttuneita.

Minun odotetaan myös tekevän sellaisia juttuja joita samalla hierarkian tasolla olevat kollegatkaan ei tee (siis ne jotka on olleet reipas 10v talossa).

Kun jossain kohteessa on ongelma mihin minulla ei ole vaikutusmahdollisuutta, syy on kuitenkin minun. Kun alaiseni mokaa, ei tee työtään kunnolla, syy on minun.

Ja kauheella volyymillä syytetään herraties mistä.

Täällä kans yks ainanen syntipukki.

Meillä oli duunissa eräs tapahtumaketju, joss oli jo suunnittelussa osallisena lisäkseni 3 muuta. Se ei mennyt hyvin jasiitä viestittiin huonosti, minä nostin asian väärässä kohtaa esille kysyäkseni jatkotoimia ja eräs henkilö suuttui ja loukkaantui kauheasti.

Nyt koko muu tiimi (jotka oli jutun alkupetäissuunnittelijoina ja hengessä mukana) kääntyi tämän loukkaantuneen puoleen ja minä sain syyt niskoilleni projektista. 2 muuta paikalla ollutta pesi kätensä alkuperäisestä suunnitelmasta kääntyen loukkaantuneen henkilön puoleen osoittaen jänelle empatiaa jatietysti pisteitä keräillen.

Minä jäin syylliseksi ja tilanteen esillenostaneena koko jutun pahikseksi.

Tuntuipa taas pahalta, mut ei minua kukaan lohduta. Tosin en sitä kaipaakaan, haistakoot pitkät koko sisäänlämpiävä amatöörijoukko.

Lähden heti hemmettiin tästä firmasta kun vaan pääsen jonnekin muualle.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun sitten pitää olla koko-ajan valmiina puolustautumaan, jos ei halua olla kynnysmatto. Sitäpaitsi en mä halua olla ilkeä, mutta muuten ei ilmeisesti pärjää. En ap.

Elä arvojesi mukaan. Nyt elät vain muiden odotusta mukaan eikä tuo yhtälö toimi ikinä.

Onko muita jotka tunnistaa tän syntipukkiongelman:

Joku on loukkaantunut sinulle tai ei pitänyt jostain mitä sanot tai teet (tai et tee). Tilanne on ihan tavallinen eikä siihen liity mitään draamaa, joku muu vain ylireagoi, ymmärsi väärin tai v mäisyyttään itse riintaantuu kaikkien kanssa.

Suuttuja kipittää nillittämään pomolle.

Pomo uskoo aukottomasti kaiken kuulemansa ja pitää tietysti kertojaa rehellisenä ja ajattelee asian olevan just näin kuten kuulee. Asettuu 1. kertojan puolelle. Vaikkakin juttua olisi paisuteltu ja olennaisia asioita jätetty kertomatta tai jopa vääristelty.

Sinä joudut puhutteluun tilanteesta, joudut heti puolustautumaan, kerrot oman näkemyksesi miten tilanne oikeasti meni. Vaikka sinulla olisi todisteitakin siitä, että asia on mennyt kuten sinä sanot, sinua ei välttämättä uskota.

Siitä huolimatta sinä jäät tilanteen syntipukiksi ja toinen on loukkaantunut uhri.

Eli se joka ensin ehtii haukkua tai mollata toisen on lähtökohtaisesti aina oikeassa.

Moitittu ihminen on syntipukki.

Loetin ihmisten mielytämisen.Eli aina auttamisen lähi suku, suku ja ystävät 5 vuotta sitten.Ystvät jotka jatkuvasti pysi apua ja suku katosivat ihan itsestän elämästäni. Voin hyvin ilman hetä ja sihen myös loppu syntipukina olo.Ystävät elämässäni tänä päivänä ovat sellaisia joille riitän omana itsenäni en ilmaisena auttajana.

Sattuipa kohdalle sopiva aihe tähän aamuun.

Kommentissa 45 kirjoitettiin hyvin, juuri samaa mitä olen pohtinut:

"Mikä minun ja pomoni suhteessa tuottaa sen että minusta tulee heidän ilkeilyn kohde?

Pelkäänkö jotenkin pomojani ja he aistivat sen vai käyttäydynkö jotenkin liian voimakkaasti heitä kohtaan?

Vai onko se sitä että minä en ikinä nuoleskele ketään, sanon mielipiteeni vaikka se poikkeaisi johtajattaren mielipiteestä ja se ärsyttää johtoasemassa olevia heikkoitsetuntoisia naisia. Heikko johtaja tarvitsee alamaisia ja tottelijoita ei haastajia, itsenäisiä päteviä ja koulutettuja ihmisiä".

Olen tehnyt tutkimusta omasta taustastani ja toiminnasta, tullut siihen tulokseen, että koska minulla ei ole koskaan ollut sellaista tarvetta eikä kykyä miellyttää ja mielistellä muita, en tee sitä esihenkilöllenikään.

Olen varsin kokenut pitkän linjan päällikkötason tekijä ja todellakin tiedän millainen on hyvä esihenkilö, miten nykypäivänä täytyy pystyä kommunikoimaan haasteellisissakin tilanteissa ja mitä elementtejä kuuluu hyvään tehokkaasti toimivaan työyhteisöön. Ja jos nämä ei toteudu, minä en arvosta esihenkilöäni ja se varmasti näkyy sanattomasta viestinnässä.

Kun esihenkilö taas aistii sen etten pidä hänestä joudun silmätikuksi / syntipukiksi koska hän pyrkii jollain tapaa kompensoimaan tuota tunnettaan siitä etten pidä hänestä.

Olen nähnyt tämän saman kuvion nyt 3v perspektiivillä 3x.

Olen jopa pohtinut ja yrittänyt etsiä netistä ohjeita miten voisin ns feikata tuota tunnetta tai jotenkin antaa ymmärtää että arvostan esihenkilöäni ja vähän lipaisen sieltä ja täältä välillä vaikka oikeasti en pidä hänestä vaan pikemminkin pidän amatöörinä jolla ei ole nykypäivän johtamistaitoja.

Täytyy opiskella lisää.