Olen niin väsynyt olemaan aina se syntipukki

Sinulla ei ole rajoja ja et pidä puoliasi. Olet liian helppo heikoille ihmisille syyteltäväksi.

Sinun ei tarvitse uhrautua ja olla kynnysmatto.

Muut ihmiset saavat pettyä, eivät he siitä rikki mene. Sinä menet jos kannat toisten tunnekuorman.

LOPETA!

Mutta kun sitten pitää olla koko-ajan valmiina puolustautumaan, jos ei halua olla kynnysmatto. Sitäpaitsi en mä halua olla ilkeä, mutta muuten ei ilmeisesti pärjää. En ap.

Ymmärrän aloittajaa, kun haluaa hyvää toisille ja auttaa joskus oman etunsa kustannuksella, Toivoisi toisten joskus huomaavan ja arvostavan saamaansa apua. Vilpitön kiitos a arvostus tekisi jatkossa molempien olon hyväksi. Ei tarvitse olla kynnysmatto ja täysin lällykkä. Silti voi tulla jyrätyksi ja itsestään selväksi auliiksi au ttajaksi. Miten siinä kanta toisten tunnekuormaa jos jatkuvasti mieli pahoitetaan ja olo on loukattu. Kyllä siinä on vain oma tunnekuorma ei toisten. Voisihan nämä avuntarvitsijat hakea paremman auttajan joka sopisi heille ilman haukkuja.

En tiedä, että liittyykö tapaukseesi, mutta olen huomannut, että avuliaat ihmiset eli ns. muiden miellyttäjät nähdään epäluotettavina ihmisinä. Ei uskota, että joku vilpittömästi haluaisi olla ystävällinen ja auttaa muita, vaan kuvitellaan, että hänellä on jotain salattavaa, tai hän juonittelee jotain. Sitten ihmiset vaivihkaa katoavat näiden ihmisten ympäriltä, koska parempi katsoa kuin katua.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, että liittyykö tapaukseesi, mutta olen huomannut, että avuliaat ihmiset eli ns. muiden miellyttäjät nähdään epäluotettavina ihmisinä. Ei uskota, että joku vilpittömästi haluaisi olla ystävällinen ja auttaa muita, vaan kuvitellaan, että hänellä on jotain salattavaa, tai hän juonittelee jotain. Sitten ihmiset vaivihkaa katoavat näiden ihmisten ympäriltä, koska parempi katsoa kuin katua.

Tämä on totta!! Oikeasti olen superepäitsekäs ja haluan vain pitää muista huolta ja tehdä läheiset onnelliseksi, mutta moni näkee minut kuitenkin itsekkäänä ja juurikin epäluotettavana! En halua mitään muuta, kuin vain joskus takaisin päin siitä mitä annan. Samanlaista ystävällisyyttä tai avuliaisuutta, mutta jostain kummasta sitä on todella vaikea saada? Joskus otan etäisyyttä, kun koen etten saa minkäänlaista arvostusta ja takaisin päin tulee vittuileva viesti tai aletaan riidellä. En ole sellainen keneltä pyydettäisiin anteeksi.

Kai se on helpompaa olla yksin?

AP

Ap, kerrotko jotain konkreettisia esimerkkejä niin on helpompi hahmottaa mistä on kyse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, että liittyykö tapaukseesi, mutta olen huomannut, että avuliaat ihmiset eli ns. muiden miellyttäjät nähdään epäluotettavina ihmisinä. Ei uskota, että joku vilpittömästi haluaisi olla ystävällinen ja auttaa muita, vaan kuvitellaan, että hänellä on jotain salattavaa, tai hän juonittelee jotain. Sitten ihmiset vaivihkaa katoavat näiden ihmisten ympäriltä, koska parempi katsoa kuin katua.

Tämä on totta!! Oikeasti olen superepäitsekäs ja haluan vain pitää muista huolta ja tehdä läheiset onnelliseksi, mutta moni näkee minut kuitenkin itsekkäänä ja juurikin epäluotettavana! En halua mitään muuta, kuin vain joskus takaisin päin siitä mitä annan. Samanlaista ystävällisyyttä tai avuliaisuutta, mutta jostain kummasta sitä on todella vaikea saada? Joskus otan etäisyyttä, kun koen etten saa minkäänlaista arvostusta ja takaisin päin tulee vittuileva viesti tai aletaan riidellä. En ole sellainen keneltä pyydettäisiin anteeksi.

Kai se on helpompaa olla yksin?

AP

On paljon helpompaa olla yksin, mutta se ei sovi kaikille. Ongelmahan ei ole sinussa, vaan läheisissäsi. Jos heitä ei voi miellyttää normaalilla, empaattisella käytöksellä, niin kannattaa vain antaa olla. Löydät kyllä kaltaisiasi ihmisiä, jotka ottavat apua vastaan epäilemättä, ja jotka myös antavat sitä takaisin. Myrkyllisistä ihmisistä on parasta hankkiutua eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, että liittyykö tapaukseesi, mutta olen huomannut, että avuliaat ihmiset eli ns. muiden miellyttäjät nähdään epäluotettavina ihmisinä. Ei uskota, että joku vilpittömästi haluaisi olla ystävällinen ja auttaa muita, vaan kuvitellaan, että hänellä on jotain salattavaa, tai hän juonittelee jotain. Sitten ihmiset vaivihkaa katoavat näiden ihmisten ympäriltä, koska parempi katsoa kuin katua.

Tämä on totta!! Oikeasti olen superepäitsekäs ja haluan vain pitää muista huolta ja tehdä läheiset onnelliseksi, mutta moni näkee minut kuitenkin itsekkäänä ja juurikin epäluotettavana! En halua mitään muuta, kuin vain joskus takaisin päin siitä mitä annan. Samanlaista ystävällisyyttä tai avuliaisuutta, mutta jostain kummasta sitä on todella vaikea saada? Joskus otan etäisyyttä, kun koen etten saa minkäänlaista arvostusta ja takaisin päin tulee vittuileva viesti tai aletaan riidellä. En ole sellainen keneltä pyydettäisiin anteeksi.

Kai se on helpompaa olla yksin?

AP

Et sinä ole superepäitsekäs, koska odotat saavasi samanlaista kohtelua takaisin.

Kun et saa, pistät mykkäkoulun pystyyn ja varmaan käyttäydyt muutenkin passiivis-agressiivisesti, mikä johtaa riitoihin.

Aidosti epäitsekäs ihminen ei odota koskaan saavansa yhtään mitään takaisin.

No jos ihan joka ikinen läheinen tai uusi tai vanha tuttava kokee aloittajan epämieluisana seurana, niin ehkä aloittajan käytöksessäkin sitten jotain vikaa saattaa olla. Ei voi olla niin, että kaikki muuta maailman ihmiset ovat perseestä ja aloittaja ainoa joka on kiltti ja hyvä ja miellyttävä (muut vaan ei tajua..).

Jokin tässä menee pieleen. Sotkeudutko ehkä liikaakin toisten elämään innokkaana auttajana? Teetkö asioita kiitoksen toivossa, et oikeastaan epäitsekkyydestä tai ihmisystävällisyydestä? Oletko hidas huomaamaan ihmisten välisiä rajoja tai yksityisyyden tarvetta? Jos joku toinen kertoo sinulle mieltään askarruttavasta ongelmasta, lähdetkö heti suorittamaan jotain pelastustoimenpidettä tai ehätät jakelemaan hyvää tarkoittavia neuvoja, kun toinen oikeastaan enemmän tahtoisi vain saada jäsennellä ajatuksiaan puhumalla asiasta?

En tiedä, sinä aloittaja ehkä tiedät. 

Minustakin on joskus tuntunut siltä, että minua halutaan käyttää hyväksi, tai että tarjoamani asiat tai "lahjat" ("voin ottaa teidän lapset viikonlopuksi", tai "haluutko että teen jotain sun juhliin, vaikka kakun?") muuttuvat helposti itsestäänselviksi palveluiksi joita multa toivotaan toistekin, ja jopa ei vain toivota vaan edellytetään. On ollut opettelemista, elämänmittaista sellaista, sanoa että sorry ei sovi. Vaikka tietäisi aiheuttavansa toiselle pienen pettymyksen. Välit eivät ole katkenneet, kun olen oppinut ystävällisesti vetämään rajani. Sen sijaan jos toinen saa pyyntöönsä, toiveeseensa tai oletukseensa vihaisen kieltävän vastauksen tai marttyyrinilmeitä, hän tietenkin kokee häpeää ja siitä se kiukku ja vierastus sitten syntyykin. 

Kyllä toiselle tulee olla peruskunnioittava ja perusystävällinen (eikä siis vihainen ja ilkeä), vaikka hän ei edes olisi superempaattinen ja aina avuksi. Jos ap:n kertoma pitää paikkansa, hänen elämässään on huonokäytöksisiä ja epäempaattisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, että liittyykö tapaukseesi, mutta olen huomannut, että avuliaat ihmiset eli ns. muiden miellyttäjät nähdään epäluotettavina ihmisinä. Ei uskota, että joku vilpittömästi haluaisi olla ystävällinen ja auttaa muita, vaan kuvitellaan, että hänellä on jotain salattavaa, tai hän juonittelee jotain. Sitten ihmiset vaivihkaa katoavat näiden ihmisten ympäriltä, koska parempi katsoa kuin katua.

Tämä on totta!! Oikeasti olen superepäitsekäs ja haluan vain pitää muista huolta ja tehdä läheiset onnelliseksi, mutta moni näkee minut kuitenkin itsekkäänä ja juurikin epäluotettavana! En halua mitään muuta, kuin vain joskus takaisin päin siitä mitä annan. Samanlaista ystävällisyyttä tai avuliaisuutta, mutta jostain kummasta sitä on todella vaikea saada? Joskus otan etäisyyttä, kun koen etten saa minkäänlaista arvostusta ja takaisin päin tulee vittuileva viesti tai aletaan riidellä. En ole sellainen keneltä pyydettäisiin anteeksi.

Kai se on helpompaa olla yksin?

AP

Et sinä ole superepäitsekäs, koska odotat saavasi samanlaista kohtelua takaisin.

Kun et saa, pistät mykkäkoulun pystyyn ja varmaan käyttäydyt muutenkin passiivis-agressiivisesti, mikä johtaa riitoihin.

Aidosti epäitsekäs ihminen ei odota koskaan saavansa yhtään mitään takaisin.

Aidosti epäitsekäs ihminen on samanlainen satuhahmo kuin joulupukki. Kaikki haluavat jotakin. Silti ihminen voi myös toimia epäitsekkäästi.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä ihan sama mitä teen - joku on vihainen minulle tai tuotan pettymyksen jollekin.

Yritän olla ajattelevainen, empaattinen, ja aina avuksi, mutta jostain syystä saan jatkuvasti huonoa palautetta, ja minua ei voida sietää.

En vain jaksa enää yrittää, kun en vain onnistu millään. Miten joillain on niin paljon ystäviä, hänestä ajatellaan aina hyvää ja vaikka mitä tekisin - olen kamalaa seuraa 😫😫

Ap, sinä olet huonossa seurassa. On aika ottaa etäisyyttä ja etsiä ympärille mukavampia ihmisiä.

.

Keskittyisin omaan hyviinvointiin, mukaan lukien myös toistuvasti ja yksipuolisesti kuormittavien ihmisten rajaamiseen elämästä. Hyvinvoiva ihminen auttaa myös pyyteettömästi läheisiään ja saa tästä hyvän mielen, samaa saa odottaa omilta läheisiltään. Itse auttaminen ei ole pääpointti vaan omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, joka lisää hyvää ympärilleen.

ap, lopeta tekemään vääryyttä muille. Olet todennäköisesti samanlainen kun pari henkilöä mun suvusta. Kokoajan tekemässä pahaa, vääryyttä muille, tihutöitä, jne. Ei mitään kunnollisuutta, tms.

tai toki voi olla että sua syytetään väärinkin. Mut veikkaisin ekaa. Pyydä anteeksi ja korvaa niille jotka sua syyttää se haitta mitä aiheutit heille. Jotainhan sä oot tehnyt jos joku sua syyttää. Ala elää kunnolla. Kuulostaa sosiaopaatilta. muien pitää kertoa mikä on oikein ja väärin.

Sinulla on lannistajia läheisinäsi. Yllättävän yleinen ongelma, ja on KAMALAA, miten sitä lannistettavaa aina syytetään asiasta, kuten nytkin esim. vastaaja nro 1 syyttää. Tilanne on hankala, koska ihmisiä, joilla ois kykyä asettua lannistetun asemaan, on niin vähän.

Mulle tulee mieleen yksi sukulainen joka aina yrittää hyötyä muista näennäisesti "auttamalla" heitä. Eli tyyliin haluaa itelleen lastenvahdin mutta hoitaa asian leipomalla pullavadin naapureille, ja ojentaessa sitä lykkää lapset perässä naapurille. Eli käytännössä harjoittaa vaihtotaloutta (missä ei ole mitään vikaa) mutta omissa silmissään on todella pyyteetön ja epäitsekäs kun kerta pullaakin leipoo pyytämättä!

Muuten tossa kuviossa ei ois mitään vikaa mutta kyse ei ole pyyteettömyydestä mikäli odottaa toiselta välittömästi jotain vastapalvelusta takaisin.

Ap:sta en tiedä, hän voi toki olla ihan oikeastikin epäitsekäs ja avulias, mutta näitäkin tyyppejä on jotka eivät oikeasti vaan näe sitä omaa itsekkyyttään.

Vierailija kirjoitti:

ap, lopeta tekemään vääryyttä muille. Olet todennäköisesti samanlainen kun pari henkilöä mun suvusta. Kokoajan tekemässä pahaa, vääryyttä muille, tihutöitä, jne. Ei mitään kunnollisuutta, tms.

tai toki voi olla että sua syytetään väärinkin. Mut veikkaisin ekaa. Pyydä anteeksi ja korvaa niille jotka sua syyttää se haitta mitä aiheutit heille. Jotainhan sä oot tehnyt jos joku sua syyttää. Ala elää kunnolla. Kuulostaa sosiaopaatilta. muien pitää kertoa mikä on oikein ja väärin.

Sinä tässä kuulostat sosiopaatilta!

Vanha keskustelu.

Silti oli pakko kommentoida. En tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun luin aloittajan tekstin.

Oli kuin mun elämästäni. Luulin olevani ainoa.

Koko elämäni olen ollut se syntipukki. Teen toki itsekin virheitä, mutta minulta ei koskaan pyydetä anteeksi. Olen aina, oikeasti aina syyssä. Ollut jo pikkulapsesta.

Olen neljästä sisaruksesta toiseksi vanhin.

Aina ollut perheen syypää aivan kaikkiin konflikteihin. Jos ei muuta, niin vedotaan siihen etten ole varsinaisesti tehnyt väärin, mutta toinen on toiminut niinkuin on toiminut siksi koska minä olen niin vahva persoona.

Koskaan en kuitenkaan tahallani halua loukata ketään tai olla ilkeä.

Tämä sama toistuu näin aikuisenakin aina vaan.

Kelpaan kyllä kuuntelijaksi ja uskotuksi, mutta en ystäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, että liittyykö tapaukseesi, mutta olen huomannut, että avuliaat ihmiset eli ns. muiden miellyttäjät nähdään epäluotettavina ihmisinä. Ei uskota, että joku vilpittömästi haluaisi olla ystävällinen ja auttaa muita, vaan kuvitellaan, että hänellä on jotain salattavaa, tai hän juonittelee jotain. Sitten ihmiset vaivihkaa katoavat näiden ihmisten ympäriltä, koska parempi katsoa kuin katua.

Tämä on totta!! Oikeasti olen superepäitsekäs ja haluan vain pitää muista huolta ja tehdä läheiset onnelliseksi, mutta moni näkee minut kuitenkin itsekkäänä ja juurikin epäluotettavana! En halua mitään muuta, kuin vain joskus takaisin päin siitä mitä annan. Samanlaista ystävällisyyttä tai avuliaisuutta, mutta jostain kummasta sitä on todella vaikea saada? Joskus otan etäisyyttä, kun koen etten saa minkäänlaista arvostusta ja takaisin päin tulee vittuileva viesti tai aletaan riidellä. En ole sellainen keneltä pyydettäisiin anteeksi.

Kai se on helpompaa olla yksin?

AP

Ehkäpä ne muut eivät haulua tai tarvitse huolenpitoasi? Teetkö sitä vain itseäsi ajatellen, jotta sinua pidettäisiin avuliaana ihmisenä?