Olen niin väsynyt olemaan aina se syntipukki

Ap. Lopeta se muitten miellyttäminen. Ala miellyttää itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on lannistajia läheisinäsi. Yllättävän yleinen ongelma, ja on KAMALAA, miten sitä lannistettavaa aina syytetään asiasta, kuten nytkin esim. vastaaja nro 1 syyttää. Tilanne on hankala, koska ihmisiä, joilla ois kykyä asettua lannistetun asemaan, on niin vähän.

Työyhteisössäni on muutama tällainen lannistaja. Hyökkäys, sivallus ja syyttävä sormi saattaa heilahtaa jo heti työpäivän alettua. Ei tarvita mitään konkreettista virhettä, vaan riittää tunne siitä, että olen tehnyt/tekemäisilläni jotain puutteellisesti tai väärin. Moitteet varmuuden vuoksi käskyttävään sävyyn. Nämä tyypit sairastuttavat ja myrkyttävät työyhteisön, alentavat työmotivaatiota ja pilaavat työhyvnvointia - ja vieläpä tietoisesti. lasken minuutteja määräaikaisuuteni päättymiseen.

Löytyipä sopiva vanha ketju.

Mulla ollut jo pitkään sama fiilis niin töissä kuin parisuhteessakin.

Olen mennyt uuteen firmaan muutama kk sitten ja olen ihan ymmälläni kun ensinnäkin minulla tuntuu olevan ihan eri säännöt joissakin asioissa kuin muilla. Tosin esihenkilöni kohta eläkeikää lähestyvä nainen sanoo muutenkin millon mitäkin ja seuraavan kerran asia onkin ihan toisin. Mutta on perin outoa että minulle huomautellaan vähän väliä asioista mitä muutkin tekee. Avokonttorissa näen joka päivä kun kundit juo kahvia ja syö jotain pikaeväitä banskua tms työpöytänsä ääressä. Minäkin tein kerran näin ja jopas siitä mulle mainittiin (ihan ystävällisesti, mutta kuitenkin). Sanoin toki heti (muka ihan hölmönä) että ai, sorry, mä ajattelin että tää on ihan ok, kun muutkin tekee näin. Myös mun työajankäytöstä ja eräästä työn tekemisestä huomautettiin ja mä olin just kysynyt kollegalta miten usein hän tekee vastaavassa tilanteessa tätä ko toimintoa. Sain taas ihan eri ohjeen kun mitä kollega tekee.... ja siis ihan vastaavassa tilanteessa.  Firma ja johtajat puhuu kokoajan että meillä saa jokainen tuoda esille mielipiteitään, meillä tehdään yhdessä ja arvostetaan toisten näkemyksiä ja kokemuksia. Just joo. Olen ehdottanut millon mitäkin ja tuonut näkemyksiäni esille ihan prosessin mukaan. Liekö mikään edennyt. Yleensä ne tyrmätään tai ei edes kuunnella, eikä kukaan edes lähde viemään niitä eteenpäin vaikka ne ovat ihan relevantteja ja käytössä ex työnantajallakin joka on 15 v tätä firmaa edellä kehityksestä. En tiedä pidetäänkö minua jonain harjottelijana koska olen vasta tullut, vaikka olen varsin paljon koulutetumpi kuin esim kollegani ja ollut pitkään työelämässä alalla. 

Meillä täytyy kommunikoida asiallisesti, mutta eräs henkilö tiuski minulle oikein ääntään korottaen pomoni läsnä ollessa. hän ei sanonut mitään. Mutta kerran kun minä kyseenalaistin erään asian ja sanoin napakasti näkemykseni ja perusteluni niin minua kehoitettiin käyttäytymään asiallisesti. On eräs muukin juttu jota en viitsi kirjoittaa, minulle huomautettiin siitä vaikka kollegani toimi todella epäammattimaisesti sellaisessa yhteydessä jossa oli asiakaskin. Mainitsin siitä, olin tyrmistynyt, minua kehoitettiin vain nielaisemaan ja vieläpä olemaan mainitsematta tästä tälle amatöörille joka nolasi koko yrityksen toiminnan.

Voisin kirjoittaa näitä juttuja loputtomiin. Mikä minussa on sellainen piirre että minulle voidaan sanoa tai käyttäytyä miten sattuu mutta kun minä siten joko sanon takaisin tai teen jotain (mitä muutkin tekee) niin minulle voidaan huomauttaa, muita suojellaan ja silitellään. Olen aika vahva persoona ja erotun ehkä edukseni ainakin tästä nykyisestä työjoukostani, liekö siitä kiinni että jotkut kuvittelee että minulle voi tölviä mitä vaan.

 Minulle tehdään millon mitäkin "ohareita",  kohdellaan ylimielisesti tai sanotaan rumasti tms. Kun minä sitten sanon yhdenkin poikittaisen lauseen niin minä saan kuulla kunniani ja olen se joka käyttäytyy asiattomasti. Pahimmassa tapauksessa minua syytetään mahdottomaksi ja jätetään. What?

Eli aina on niin että joku törttöilee ensin ja kun siihen reagoin niin joudun itse syntipukiksi.

Olen joskus joutunut ihan absurdeihin tilanteisiin tämän kanssa.

Huomaan myös sellaisia ihan hassuja juttuja jotka ei voi liittyä mitenkään persoonaani, koska tekijä ei edes näe kunnolla minua: menen pesettämään autoa paikkaan missä ei ole esipesua vaan henkilökunta suihkuttaa odottaessa pesuaineliuosta vanteisiin ja helmoihin vaikuttamana. Toistuvasti huomaan että minun auto jää välistä. Edellisen auton kävivät suihkuttelemasta mutta minä jään välistä. Kun olen ajamassa ulos näen kuinka taas seuraavaa autoa suihkutellaan. Tämä on sattunut varmaan 5-6x vuoden sisällä. Miksi?

Tinja kirjoitti:

Vanha keskustelu.

Silti oli pakko kommentoida. En tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun luin aloittajan tekstin.

Oli kuin mun elämästäni. Luulin olevani ainoa.

Koko elämäni olen ollut se syntipukki. Teen toki itsekin virheitä, mutta minulta ei koskaan pyydetä anteeksi. Olen aina, oikeasti aina syyssä. Ollut jo pikkulapsesta.

Olen neljästä sisaruksesta toiseksi vanhin.

Aina ollut perheen syypää aivan kaikkiin konflikteihin. Jos ei muuta, niin vedotaan siihen etten ole varsinaisesti tehnyt väärin, mutta toinen on toiminut niinkuin on toiminut siksi koska minä olen niin vahva persoona.

Koskaan en kuitenkaan tahallani halua loukata ketään tai olla ilkeä.

Tämä sama toistuu näin aikuisenakin aina vaan.

Kelpaan kyllä kuuntelijaksi ja uskotuksi, mutta en ystäväksi.

Sama täällä. Olin jo lapsena se jota aina syytettiin ja moitittiin. Joskus sain tukkapöllyn asiasta josta mulla ei ollut hakuakaan. Meitä oli 2 tyttöä täysin eri luonteisia, minä villi ja kovapäinen, sisko kiltti ja rauhallinen äitin kullannuppu. Sama on jatkunut vaikka en todellakaan ole luonteeltani mikään kynnysmatto vaan pikemminkin määrätietoinen, hyvin itsenäinen ja oman tieni kulkija, esihenkilö asemassa ollut lähes koko aikuisikäni, en kuvia kumartele enkä ketään nuoleskele. Oisko just siks se että minulle ihmiset uskaltaa jotenkin aukoa päätään ja käyttäytyä asiattomasti koska vaistoavat vahvuuteni enkä mene siitä rikki. Jos olisin joku nyhverö joka parahtaa itkemään kun joku loukkaa, niin sellaisille ihmiset eivät viitsi puhua asiattomasti esim töissä vaan he ovat jossain ihme suojeluksessa. Olen myös henkilö joka pitää itsestään huolta ja joskus varmaan käännän katseitakin, voi olla että se ärsyttää ainakin sama sukupuolta. 

Meillä oli duunissa iso projekti jossa oltiin kaikki väsyneitä ja erittäin stressaantuneita. Tapahtui eräs kiusallinen tapahtumakertju jossa kollegani nolasi meidän firman läsnäolijat käytöksellään. hetki myöhemmin hän korotti ääntään minulle ja eräälle toiselle muiden kuullen ja oikein sähisi minulle ja katsoi nokkavarttaan pitkin jolloin minä repesin ja huusin takaisin ja käskin häntä olemaan vittuilematta minulle jatkuvasti.... piip. No hämpä kipitti nillittämäään esihenkilölleni tästä ja oli paisutellut juttua todella paljon vaikka vit....u hän itse tyhjäpää aloitti riidan oikein fyysisin elkein joka ei todellakaan ole sallitua työpaikalla. Minä sain närkästyneen ja täysin ylimitoitetun huomautuksen esihenkilöltäni.

Kun kysyin pomoltani että kysyitkö tältä kantelijalta mikä tilanne edelsi sitä minun suuttumustani , niin eipä ollut olut puhetta. Voi kiesus! Eli ajattelitko että minä ihan lämpimikseni ja ilman mitään provokaatiota huudan ihmisille.  No minä sain syyt niskoilleni tästäkin, huom tästäkin kuten monesta muustakin asiata joihin minulla ei ollut osaa ei arpaa.

Tosin tää firman kiukutteleva laiska vapaamatkustaja amatööri sai sittemmin kenkää koko firmasta. Ehkä joku tajusi hänen kieroilun ja kollegan mustamaalausyrityksen, ylimielisen asenteen ja vain taustalla ajelehtimisen ilman mitään vastuunottokykyä. luojan kiitos m.o sai lähteä.

Mä oon just tällanen jolle sanotaan aina jostain mitä muiden katsotaan läpi sormien:

- muut syö toimistopöydällä murustellen ja kahvitahroja (ja jopa sinne mukeja) jättäen, minulle huomautetaan siitä että pitäisi nauttia kahvi ja eväät taukotiloissa.

- työkaveri kailottaa sermin takana kuin joku vähä-älyinen puhelimeen ja pitää kaikki teamsinsa avokonttorin työpöydän ääressä. Hän ei siis tajua ettei siihen puhelimeen tarvitse huutaa, se kuuluu kyllä ihan hyviin toiseen päähän vaikka vähän hiljentäisikin ääntään. Minä menen yleensä aina neukkariin tai jonnekin muualle puhumaan. Kerran puhuin puhelimessa ja nauroin niin että muut varmasti kuuli, heti eräs johtaja tasoinen ihminen kulkiessaan ohi sanoi, että voitteko mennä tuonne neukkareihin puhumaan ettei häiritä muita. Itsekin kailottaa joskus niin että minä en voi puhua puhelimessa kun se kuuluu yli minun puheen. Minua voitiin huomauttaa, kollegalle ei kukaan kehtaa sanoa mitään vaikka se on ihan hiton häiritsevää.

- Aiemmin taloon tulleet työkaverit pitää tasoitusvapaita, ilmoittavat vaan pomolle että millon pitävät ja merkkaavat kalenteriin. Olin kysynyt jo etukäteen heiltä talon käytännöt ja tarvitseeko perustella jne. Kun minä kysyin pomolta yhtä päivää kun olen tehnyt niin paljon xx projektissa ylitöitä niin hän vaati minulta kirjallisen pyynnön perusteluineen. Muilta ei ole vaadittu. 

- Miespuolinen kollega sai uuden hienon puhelimen,. Minulla vanha rammari joka pitää olla kokoajan latauksessa, pyysin uutta. En saanut, mutta sain närkästyneen kommentin ettei niitä joka vuosi uusita täyty pärjätä tämä vuosi vanhalla. täh?

- aliseni puhu minulle tiuskien ja vähätellen, on muka olevinaan niin fiksu ja pätevä mutta tykkää kuitenkin nokitella pomoaan (tyhmä). Siedin tätä n puoli vuotta, aika ajoin kerroin hänelle kauniisti että tämmönen kommunikointitapa ei ole suotavaa ja kehoitin häntä kommunikoimaan asiallisesti. Ei vaikutusta. Sitten minä kerran sanoin hänelle melko napakasti vastaan, sietokyky tuli vastaan. Sanoin, että nyt tämä loppuu ja pidin hänelle kirjallisen puhuttelun. Hämpä vinkui siitä minun pomolle ja minä sain syyt niskoilleni ja moitteet että olin ojentanut tätä daania joka on niiiiiiin steressaantunut, pitää kuullemma vaan sivuuttaa ja antaa mennä toisesta sisään ja toisesta ulos. Miksi ihmeessä. Kuka puolustaa minua? Häh, miks mulle voidaan aukoa päätä ihan suodattamatta ja minun pitää vaan sietää. En helvetissä siedä.

- aikoinaan oli töissä eräs kahjo vanhapiika yksineläjä joka kiukkusi kaikille ja terrorisoi koko työyhteisöä. Jopa työsuojeluvaltuutettu sanoi, että "nooh... se on hänen tyyli, sehän on aina ollu tommonen, ei siitä pidä itseensä ottaa, eikähän se tee työyhteisölle kivaa kun kannellaan toisten käytöksestä. Eli minä sain pikku moitteen "kantelu yrityksestäni". Ei voi olla totta. Hän ei ilmeisesti vienyt asiaa eteenpäin koska siitä ei sen jälkeen kuulunut mitään vaikka meitä kävi moni valittamassa sen skitson käytöksestä.

Syntipukki joka asiaan on tälläkin.

Nuorena avopuolisoni ryyppäsi ja rillutteli kavereiden kanssa millon missäkin. Katosi koko viikonlopuksi kun ei olut vielä puhelinta ei voinut soittaakaan. Olin ihan suunniltani. Hän vähät välitti minun mielipiteistä oli hyvin itsekäs ja asetti monesti muut aina minun edelle. Pikkuhiljaa katkeroiduin ja sitten kerran "avauduin asiasta". Pian hän petti minua ja jätti. Jälkeenpäin syytti minua mustasukkaiseksi ja lapselliseksi ja ilkeäksi kun hänelle huomautin asiasta. Eli minä sain näistäkin asioista syyn niskoilleni.

Okei - oisko pitäny olla vaan silleen et "no sattuuhan sitä".

voisin kirjoittaa kirjan siitä missä kaikissa tilanteissa törmäänkään siihen ett muut tekee jotain mutta minulla ei joko ole samoja oikeuksia tai jos minä teen samoin, niin saan siitä huomautusta tai  jopa ilkeitä sivalluksia ja syyttämistä.

näinhän se menee

joku amatööri torveilee liikenteessä, ei osaa ajaa ja iskee jarrut pohjaan 50 km/h vauhdista.

Ne jotka ajaa perään on syyllisiä ja joutuu korvaamaan vaikka syy olisi kaikkien mielestä sen torveilijan.

Syntipukin roolissa olen mennyt 53v.

Teempä niin tai näin - teen aina väärin.

Tai tältä ainakin välillä tuntuu.

Törmään toistuvasti tilanteeseen jossa joudun puolustautumaan millon miltäkin joko syytöksiltä tai vähintään huomautukselta tai negatiiviselta kommentoinnilta.

Kun tulin nykyseen työpaikkaan huoman viikottain tilanteita joissa se taho jonka olisi pitänyt tehdä asia oikein koska ovat nimenomaan asiantuntijoota, tekivät virheen. No mitä siitä seurasi. Pomoni tuli närkästyneenä sanomaan että sinun alueella on tämä xx asia tehty virheellisesti, näiden kanssa on olava huolellinen ja sinun on tarkastettava ym ym.

Mitä helv....ä? Asiantuntijat tekevät virheen, me luotetaan alansa osaajiin mutta joudutaan kuitenkin arvostelun kohteeksi joidenkin muiden mokista. Todella kohtuutonta.

Olen saanut joskus hirveällä volyymillä sättämistä kun minun alaiseni alainen oli tehnyt virheen. En siis ollut edes paikan päällä, virheen tekijällä oli samassa vuorossa työnjohtaja ja oma esimies on vadtuussa hänen töistään. Heille asiasta ei kuitenkaan voi moittia etteivät loukkaannu ja irtisanoudu, minut lynkattiin.

Monta muuta samankaltaista juttua on. Huomaan usein miten 2 muulle ehkä hiljaiselle kiltille (ehkä vähän vanhanaikaisen amatöörimäiselle) kollegalle ei sanota koskaan napakasti. Mulle sitä tehdään avoimesti.

Pomo nokitteli jo 2.työpäivänäni minulle ja viikko siitä hän oikein sähähti ja sivalsi takahampaiden välistä tilanteessa jossa ei kukaan muu olisi sanonut yhtään mitään ikävää, ehkä olisi vain naurahtanut tai puolustanut minua. Hän itse rekrytoi minut, mutta joku minussa ruokkii ihmisissä ditä että minua voi tölviä.

Tiedän tunteen, tuo jatkuva puolustautuminen on hirveää.

Luin tän vanhan ketjun juttuja ja sydänalasta kouraisi, monet tarinat ovat kuin omasta elämästä eteenki just töissä. Vaikka olen varmaan kohtuu hyvä työssäni, saanut myös kiitosta, toisaalta moni on yrittänyt sysätä omia virheitään ja tekemättä jättämisiä minun syyksi. En tiedä miksi.

Ovatko kateellisia siitä että olen hyvä tuössäni ahkra ja vastuullinen, hoidan asiat aina loppuun.

En enää tiedä miten päin pitäisi olla että ei antaisi sellaista signaalia että mulle voidaan nokitella ja huomautella joka asiasta tai jopa purkaa ihan vaan lämpimikseen pahaa oloaan.

Vierailija kirjoitti:

ap, lopeta tekemään vääryyttä muille. Olet todennäköisesti samanlainen kun pari henkilöä mun suvusta. Kokoajan tekemässä pahaa, vääryyttä muille, tihutöitä, jne. Ei mitään kunnollisuutta, tms.

tai toki voi olla että sua syytetään väärinkin. Mut veikkaisin ekaa. Pyydä anteeksi ja korvaa niille jotka sua syyttää se haitta mitä aiheutit heille. Jotainhan sä oot tehnyt jos joku sua syyttää. Ala elää kunnolla. Kuulostaa sosiaopaatilta. muien pitää kertoa mikä on oikein ja väärin.

Kuinkahan sinä sait ap:n tekstin väännettyä kehittelemääsi muotoon? Mistähän päättelet ap:n moraalisen kompassin olevan hukassa vai oletko heitä, jotka vahtaavat putoaako taskusta hanskan mukana bussi lippu ja taas on etiikka sekä moraali unohdettu ja täytyy opastaa ja kertoa mikä on oikein? 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen, tuo jatkuva puolustautuminen on hirveää.

Luin tän vanhan ketjun juttuja ja sydänalasta kouraisi, monet tarinat ovat kuin omasta elämästä eteenki just töissä. Vaikka olen varmaan kohtuu hyvä työssäni, saanut myös kiitosta, toisaalta moni on yrittänyt sysätä omia virheitään ja tekemättä jättämisiä minun syyksi. En tiedä miksi.

Ovatko kateellisia siitä että olen hyvä tuössäni ahkra ja vastuullinen, hoidan asiat aina loppuun.

En enää tiedä miten päin pitäisi olla että ei antaisi sellaista signaalia että mulle voidaan nokitella ja huomautella joka asiasta tai jopa purkaa ihan vaan lämpimikseen pahaa oloaan.

Ymmärrän näitä kokemuksia. Minulle on useamman vuoden ajan muistettu kertoa etten ole niin hyvä, kuin kuvittelen olevani. Se taasen mistä nämä kertojat kuvittelevat tietävän mitä ajattelen ns. hyvyydestäni tms. on minulle edelleen mysteeri. Nykyään en tosin ole enää ahkera ja vastuullinen. Kummasti motivaatio katoaa, kun joka tapauksessa saa haukut teki niin tai näin. Vaaditaan pyyteetöntä auttamista, mutta kuitenkaan ei uskota vaikka auttaisinkin hyväntahtoisuuttani, joten soronoo. 

Jotkut sairaspersoonaiset esihenkilöt tekevät vahvoista ihmisistä näitä ns syntipukkeja tai ainakin ottavat tikun nenään sätittäväksi ja huomauttelujen kohteeksi. Jotkut esihenkilöt jopa purkavat omaa pahaa oloaan vahvapersoonaisiin alaisiinsa koska tunnistavat heidän luonteensa ja tietävät että he eivät murru vähästä.

Tosin vahvat ammattitaitoiset työmyyrät ärsyttävät joskus esihenkilöitä koilla toksinen luonteenlaatu. Vahvat ammattilaiset ovat uhka heikkoitsetuntoiselle johtajalle.

Olen 1 tällainen ikuinen syyteltävä, syyllistetty ja syntipukki. Olin sitä jo lapsena niin kotona kuin koulussa.

Tuon tuostakin huomaan eteenkin töissä, että kun joku muu ryssii niin minä saan kuulla siitä negatiivisen huomautuksen. Niille jotka mokailee tai jättää jopa asioita tekemättä, ei sanota välttämättä mitään. Tämä johtunee toki siitä että olen ollut lähes koko työikäni joko esihenkilö tai päällikkötason tehtävissä. Minulle uskalletaan sanoa, muille ei viitsitä etteivät vaan pahoita mieltään. Minun mielen toki voi huoletta pahoittaa.

Olin aikoinaan parisuhteessakin vuoden jossa mies sysäsi millon mitäkin, ihan hassuja pikkujuttujakin minun syyksi. Kun erottii syytti minua ärtyneenä siitä ettemme koskaan puhuneet asioista....hymmm...siis itse ei saanut sanaa suustaan eikä tehnyt ensimmäistäkään aloitetta että ois juteltu vähän henkevämpiä.

Moneen muuhunkin oli "täysin aloitekyvytön" sitten sätti minua sellaisesta mihin itse ei pystynyt lainkaan.

Monta monituista kertaa vuodessa olen siinä tilanteessa että katson silmät suurena, että "ahah...ai tää meni taas näin....taaaas minua huomautetaan tai syytetään jostain mitä muutkin tekee tai mistä mulla ei oo hajuakaan.

Vierailija kirjoitti:

Löytyipä sopiva vanha ketju.

Mulla ollut jo pitkään sama fiilis niin töissä kuin parisuhteessakin.

Olen mennyt uuteen firmaan muutama kk sitten ja olen ihan ymmälläni kun ensinnäkin minulla tuntuu olevan ihan eri säännöt joissakin asioissa kuin muilla. Tosin esihenkilöni kohta eläkeikää lähestyvä nainen sanoo muutenkin millon mitäkin ja seuraavan kerran asia onkin ihan toisin. Mutta on perin outoa että minulle huomautellaan vähän väliä asioista mitä muutkin tekee. Avokonttorissa näen joka päivä kun kundit juo kahvia ja syö jotain pikaeväitä banskua tms työpöytänsä ääressä. Minäkin tein kerran näin ja jopas siitä mulle mainittiin (ihan ystävällisesti, mutta kuitenkin). Sanoin toki heti (muka ihan hölmönä) että ai, sorry, mä ajattelin että tää on ihan ok, kun muutkin tekee näin. Myös mun työajankäytöstä ja eräästä työn tekemisestä huomautettiin ja mä olin just kysynyt kollegalta miten usein hän tekee vastaavassa tilanteessa tätä ko toimintoa. Sain taas ihan eri ohjeen kun mitä kollega tekee.... ja siis ihan vastaavassa tilanteessa.  Firma ja johtajat puhuu kokoajan että meillä saa jokainen tuoda esille mielipiteitään, meillä tehdään yhdessä ja arvostetaan toisten näkemyksiä ja kokemuksia. Just joo. Olen ehdottanut millon mitäkin ja tuonut näkemyksiäni esille ihan prosessin mukaan. Liekö mikään edennyt. Yleensä ne tyrmätään tai ei edes kuunnella, eikä kukaan edes lähde viemään niitä eteenpäin vaikka ne ovat ihan relevantteja ja käytössä ex työnantajallakin joka on 15 v tätä firmaa edellä kehityksestä. En tiedä pidetäänkö minua jonain harjottelijana koska olen vasta tullut, vaikka olen varsin paljon koulutetumpi kuin esim kollegani ja ollut pitkään työelämässä alalla. 

Meillä täytyy kommunikoida asiallisesti, mutta eräs henkilö tiuski minulle oikein ääntään korottaen pomoni läsnä ollessa. hän ei sanonut mitään. Mutta kerran kun minä kyseenalaistin erään asian ja sanoin napakasti näkemykseni ja perusteluni niin minua kehoitettiin käyttäytymään asiallisesti. On eräs muukin juttu jota en viitsi kirjoittaa, minulle huomautettiin siitä vaikka kollegani toimi todella epäammattimaisesti sellaisessa yhteydessä jossa oli asiakaskin. Mainitsin siitä, olin tyrmistynyt, minua kehoitettiin vain nielaisemaan ja vieläpä olemaan mainitsematta tästä tälle amatöörille joka nolasi koko yrityksen toiminnan.

Voisin kirjoittaa näitä juttuja loputtomiin. Mikä minussa on sellainen piirre että minulle voidaan sanoa tai käyttäytyä miten sattuu mutta kun minä siten joko sanon takaisin tai teen jotain (mitä muutkin tekee) niin minulle voidaan huomauttaa, muita suojellaan ja silitellään. Olen aika vahva persoona ja erotun ehkä edukseni ainakin tästä nykyisestä työjoukostani, liekö siitä kiinni että jotkut kuvittelee että minulle voi tölviä mitä vaan.

Joissakin yhteisöissä tehdään tuommoista erityisen tunnollisille ja pikkutarkoille henkilöille.

Heistä hakemalla haetaan jotain vikaa ja huomautettavaa, ja sitten huomautetaan isoon ääneen. Tämä johtuu ymmärtääkseni siitä, että jotkut kokevat itse näyttävänsä huonolta "täydellisen" kollegan rinnalla. Jos kollegaa saa moitittua niin itse ei enää  näytäkään niin huonolta. Sitä voi kokea jopa kokea ylemmyyttää kun pääsi huomauttamaan "itse täydellisyydelle". 

Siltä se ainakin minusta näyttää. Nykyisessä työpaikassani ei onneksi ole tuommoista vaan ilmapiiri on kannustava.

Sulle ollaan kateellisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyipä sopiva vanha ketju.

Mulla ollut jo pitkään sama fiilis niin töissä kuin parisuhteessakin.

Olen mennyt uuteen firmaan muutama kk sitten ja olen ihan ymmälläni kun ensinnäkin minulla tuntuu olevan ihan eri säännöt joissakin asioissa kuin muilla. Tosin esihenkilöni kohta eläkeikää lähestyvä nainen sanoo muutenkin millon mitäkin ja seuraavan kerran asia onkin ihan toisin. Mutta on perin outoa että minulle huomautellaan vähän väliä asioista mitä muutkin tekee. Avokonttorissa näen joka päivä kun kundit juo kahvia ja syö jotain pikaeväitä banskua tms työpöytänsä ääressä. Minäkin tein kerran näin ja jopas siitä mulle mainittiin (ihan ystävällisesti, mutta kuitenkin). Sanoin toki heti (muka ihan hölmönä) että ai, sorry, mä ajattelin että tää on ihan ok, kun muutkin tekee näin. Myös mun työajankäytöstä ja eräästä työn tekemisestä huomautettiin ja mä olin just kysynyt kollegalta miten usein hän tekee vastaavassa tilanteessa tätä ko toimintoa. Sain taas ihan eri ohjeen kun mitä kollega tekee.... ja siis ihan vastaavassa tilanteessa.  Firma ja johtajat puhuu kokoajan että meillä saa jokainen tuoda esille mielipiteitään, meillä tehdään yhdessä ja arvostetaan toisten näkemyksiä ja kokemuksia. Just joo. Olen ehdottanut millon mitäkin ja tuonut näkemyksiäni esille ihan prosessin mukaan. Liekö mikään edennyt. Yleensä ne tyrmätään tai ei edes kuunnella, eikä kukaan edes lähde viemään niitä eteenpäin vaikka ne ovat ihan relevantteja ja käytössä ex työnantajallakin joka on 15 v tätä firmaa edellä kehityksestä. En tiedä pidetäänkö minua jonain harjottelijana koska olen vasta tullut, vaikka olen varsin paljon koulutetumpi kuin esim kollegani ja ollut pitkään työelämässä alalla. 

Meillä täytyy kommunikoida asiallisesti, mutta eräs henkilö tiuski minulle oikein ääntään korottaen pomoni läsnä ollessa. hän ei sanonut mitään. Mutta kerran kun minä kyseenalaistin erään asian ja sanoin napakasti näkemykseni ja perusteluni niin minua kehoitettiin käyttäytymään asiallisesti. On eräs muukin juttu jota en viitsi kirjoittaa, minulle huomautettiin siitä vaikka kollegani toimi todella epäammattimaisesti sellaisessa yhteydessä jossa oli asiakaskin. Mainitsin siitä, olin tyrmistynyt, minua kehoitettiin vain nielaisemaan ja vieläpä olemaan mainitsematta tästä tälle amatöörille joka nolasi koko yrityksen toiminnan.

Voisin kirjoittaa näitä juttuja loputtomiin. Mikä minussa on sellainen piirre että minulle voidaan sanoa tai käyttäytyä miten sattuu mutta kun minä siten joko sanon takaisin tai teen jotain (mitä muutkin tekee) niin minulle voidaan huomauttaa, muita suojellaan ja silitellään. Olen aika vahva persoona ja erotun ehkä edukseni ainakin tästä nykyisestä työjoukostani, liekö siitä kiinni että jotkut kuvittelee että minulle voi tölviä mitä vaan.

Joissakin yhteisöissä tehdään tuommoista erityisen tunnollisille ja pikkutarkoille henkilöille.

Heistä hakemalla haetaan jotain vikaa ja huomautettavaa, ja sitten huomautetaan isoon ääneen. Tämä johtuu ymmärtääkseni siitä, että jotkut kokevat itse näyttävänsä huonolta "täydellisen" kollegan rinnalla. Jos kollegaa saa moitittua niin itse ei enää  näytäkään niin huonolta. Sitä voi kokea jopa kokea ylemmyyttää kun pääsi huomauttamaan "itse täydellisyydelle". 

Siltä se ainakin minusta näyttää. Nykyisessä työpaikassani ei onneksi ole tuommoista vaan ilmapiiri on kannustava.

Tunnistan tässä jotain omaa ja tunnistan myös ex laiskan kollegan joka yritti sysätä itse mokaamansa ison ja merkittävän jutun mun niskaan. Muutenkin harrasti jonkinasteista, joskus ihan hassuakin yläastetyyppistä "koulukiusaamista " minu kohtaan.

Hän oli siis vaan kateellinen koska olin varsin hyvä työssäni ja tulin pomomme kanssa hyvin juttuun, ehkä juuri siitä syystä ettei pomomme tarvinnut huomauttaa minulle mistään koska tein työni hyvin ja osaan käyttäytyä toisin kuin se kollegani.

Olin lapsena syntipukki perheessä, tosin eloisan ja tempperamanttisen luonteeni johdosta siihen oli monesti aihettakin. Monesti yh äiti purki vaan minuun omaa pahaa oloaan, ei ikinä siskooni.

Koulussa muutamat opettajat otti minut silmätikuksi enkä tiedä vieläkään miksi.

Useammassakin, niin pitkässä kuin vähän lyhyemmissäkin, parisuhteissa olen kokenut, että minua syytetään tai minulle huomautellaan asioista mitä syyttäjä ei itsekään joko tee tai tekee ihan samaa itse. Kun sitten yritän puolustautua ja hetätellä syyttelijää miettimään omaa käytöstään, telemisiään tai mitä ei itsekään pysty tekemään, miä olen taas se tapahtuman tai ikävän ilmapiirin syntipukki. Miehet osaavat olla kyllä ihan käsittämättömän itsekeskeisiä ja kykenemättömiä näkemään /aistimaan oman käytöksen tai tekojensa vaikutuksia muihin ihmisiin. Voidaan siis tehdä tai sanoa mitä vaan tai jättää tekemättä /sivuuttaa jne.... ja kun kumppani näistä sitten loukkaantuu tai suuttuu niin ollaan ihan äimänä että what? miten se nyt tollai, ompas kauhee ihminen...

Sama kaava toistuu elämäni läpi. Kuulostaako tutulta.

Meillä töissä on kummallisia tapoja vähän amatöörimäisellä johtajalla. Monissa tilanteissa joissa joku muu on tehnyt virheen (esim se joka on budjetoinut virheellisesti) tai taloushallinto tai ihan kuka tahansa. Todetaan vaan että ei ole tarkoitus etsiä syntipukkia, riittää että todetaan tilanne ja miten mennään eteenpäin. Kun on itse tehnyt mokan saattaa tunnustaa että on ollut puutteellisin tiedoin tehty ratkaisu mutta sivuuttaa asian samantien.

No, mutta kun minun aluellaa ei ole kaikki mennyt täydellisedti, on ers hankala pitkään kestänyt tilanne, niin minä saan sen päiväset huudot osakseni. Juu, vaikken minä voi tilanteelle mitään, on kyse ihan muiden ihmisten osaamattomuudesta ja asiattomista sanomisista. Minua ihan jopa syyllistetään ja kimppuuni hyökätään sanallisesti.

Mihis se diblomatia nyt hävisikään?

Ja meneppäs sanomaan tästä jollekin ylemmälle taholle tai tuösuojeluun niin joudut vaan ikävän ja pikkusieluisen ihmisen maineeseen ja entistä enemmän johtajan silmätikuksi.

Sanompa vaan että en ole ensimmäistä kertaa tällaisissa tilanteissa joissa koen että minua kohdellaan eri arvoisesti.