3v lapsi ja vaimo joita rakastan, mutta tajusin ettei minusta ole vielä asettumaan paikoilleen
Olin oikeastaan ensimmäistä kertaa yksin juhlimassa juhannuksena kuin ennen vanhaa poikamiehenä. Olin siis kaveriporukan mökillä, vaimo jäi kotiin lapsen kanssa koska olivat kipeinä molemmat. Tajusin kuinka paljon olin kaivannut tuollaista poikamiehen elämää. Juotiin kaljaa aamusta iltaan terassilla, heitettiin läppää, käytiin juhannustansseissa läheisessä pienessä ruotsinkielisessä saaristolaiskylässä ja flirttailtiin naisten kanssa. Tajusin kotimatkalla, että minun ei ole mahdollista sitoutua vielä perhe-elämään, olenhan vasta 32v. Rakastan kyllä lastani ja vaimoni yli kaiken, vaikka seksiä ei olekaan enää kovin paljon. Ehkö osittain tämä johtuu morkkiksesta, kun tansseissa päädyin suutelemaan erään saaristolaistytön kanssa. Teenkö liian nopeita johtopäätöksiä? Voiko näin nuori mies muka asettua vielö paikoilleen.
Miten tässä tilanteessa kannattaa edetä?
Kommentit (28)
Eikö noita piipahduksia saaristolaismaisemissa voisi olla silloin tällöin, vaikka perhettä onkin?
Luuletko, että lapsen voi lähettää paluupostissa sinne mistä on tullutkin?
Myöhäistä itkeä nyt. Kanna vastuusi kuin mies.
Sä olet vapaaehtoisesti perheen perustanut. Se on valinta. Lapsen elämää et voi peruuttaa.
Voiko asettua paikalleen? Ööh, olet jo asettunut jos on vaimo ja 3 vuotias lapsi.
Miksei se mukavalta joskus tunnu irrotella mutta tuskin tuollaistakaan elämää jaksaisit pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Nuori mies....hahahaa....:D:D
No aika harvalla 31v miehellä on lapsia nykyisin..
AP
Kuules käppänä. Et ole enää nuori. Päätöksen perheestä teit silloin kun sen perustit. Valintojensa kanssa on elettävä.
Kenen syy on, ettei ole seksiä? Sinun. Koeta hurmata se vaimosi. Vai haluatko perustaa jo uuden perheen? Sitä se saaristolaistyttö nimittäin on hakemassa. Hukkasi nyt tietämättään aikaansa jonkun ukkomiespaskiaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori mies....hahahaa....:D:D
No aika harvalla 31v miehellä on lapsia nykyisin..
AP
Suomessa ensimmäistä kertaa isiksi tulevien keski-ikä on tällä hetkellä noin 31 vuotta.
Mitä pohdintaasi tulee, on ihan luonnollista, että elämässä tulee vaiheita, joina kyseenalaistaa valintojaan ja kaipaa nuoruuden vapautta. Myös avioliiton aikana voi ihastua muihin ja ihailla muita. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Tärkeintä on, että kunnioittaa puolisoaan ja jättää ihastumiset omaan arvoonsa, antaa niiden mennä menojaan ja pyrkii sen sijaan tekemään suhteesta aviopuolisoon niin hyvän kuin mahdollista.
Siitä et kuitenkaan pääse mihinkään, että olet tehnyt yhdessä kumppanisi kanssa tähän maailmaan lapsen. Hän ei ole pyytänyt tai vaatinut syntyä tänne, vaan te vanhemmat olette kokonaisuudessaan vastuussa siitä, että hän ylipäätään on olemassa. Se vastuu on kannettava. Lapsi on vanhemmistaan täysin riippuvainen. Eli selkä suoraan! Entä jos sinä ja äiti molemmat tulisitte siihen tulokseen, että ei sittenkään, emme ole valmiita asettumaan aloillemme? Sittenkö dumppausitte lapsen yön pimeydessä jonnekin perhekodin rappusille, vai?
Sinä et ole mikään nuori mies vaan aikuinen mies. Ainakin sinun pitäisi olla. Suosittelen, että puhut hankalista ajatuksista puolison kanssa mutta et todellakaan rupea mitään eroa hankkimaan.
Miksi osa miehistä kuvittelevat olevansa jotenkin erityisen nuoria vaikka ovat jo 30+? Juuri kuuntelin erään 35-vuotiaan tilitystä miten hän hengailee vain parikymppisten kanssa, koska perheelliset kolmekymppiset ovat niin ankeaa seuraa. Oikeasti oli todella vaivaannuttavaa kuultavaa. Vaikutti siltä, että tuo tyyppi oikeasti kuvitteli olevansa yhtä nuori kuin parikymppiset. Ainakin maailmankuva oli yhtä mustavalkoinen.
Ole onnellinen että rakastat vaimoasi ja lastasi! Eiköhän monelta ole tossa vaiheessa jo loppunut rakkaus ainakin vaimoa kohtaan jo pari vuotta takaperin. Seksin loppumista nyt ei tarvitse edes mainita!
Joo, jätä vaan vaimo ja lapsi. Bailaa 18 vuotta ja uusi perhe viiskymppisenä.
Eikös sitä kaikki mieti päästessään vapaalle, että siistiä kun saa vaan olla. Siinähön se pointti onkin, ennen lapsia sitä ei osannut arvostaa. Lasten jälkeen osaa. Kyse ei oo siitä, etteikö olisi valmis asettumaan aloilleen, vaan ihan tavallisesta tunteesta, jonka kokee vapaalla ollessaan jokainen vanhempi. ja päätöksen olet jo tehnyt, lapsen tehdessäsi. Oli trolli tai ei, niin huvittaa että kolmikymppiset pitää itaeäön nuorena, eikä osaa ottaa vastuuta tekemisistään.
Jos ei halua olla naimisissa, niin voi ottaa avioeron. Mutta sen lapsen isä olet jokatapauksessa, ja vastuussa hänen hyvinvoinnistaan. Muista se, ap, teit minkä ratkaisun tahansa.
Kirjoita parempia provoja