Keskustelu - Kenellekään kelpaamattomien miesten ketjun kenellekään kelpaamaton mies paikalla. Kysy mitä vain. Osa 2

KKM kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat niin sympaattiselta ja mukavalta, että tätä ketjua on ilahduttavaa lukea. Mua(kaan) ei pahemmin haittaisi monikaan asia jonka listaat, muutama (taipumus liialliseen tunteiluun, teini-ikäisen tasolle jäänyt käsitys romanttisista ihmissuhteista) kuulostaa miehellä suorastaan positiivisilta. :D Sussa näyttäisi olevan monia asioita joita arvostaisin miehessä (mukavuus, rehellisyys, muiden kunnioittaminen, realistisuus, persoonallisuus, teksteistä voi päätellä ettet ole ihan aasi, turhan aggressiivisuuden puute, jne.), eikä mitään ehdottomasti ylitsepääsemätöntä. Sääli vaan että oot mulle vähän vanha.

 

Tän sanomisesta ei varmaan ole mitään hyötyä ja tätä on tässä ketjussa jo sanottukin, mutta työllistymiseen kannattaisi varmaan panostaa eniten ja ensimmäisenä niin oman elämäsi kannalta kuin mahdollisen parisuhteenkin suhteen.  

Olisiko mitään alaa jota voisit kuvitella opiskelevasi ja josta saisi melko varman työpaikan? Pystyisitkö istumaan alas tämän asian kanssa ja listaamaan eri vaihtoehtojasi tässä tilanteessa tässä ja nyt ja sitten etenemään johonkin suuntaan? Sori jos nää on ihan itsestäänselviä asioita.

Aasiksi haukkuminen olisi ollut ikävää. Joskus pidin lempieläimenäni pesukarhua. En tiedä heidän älynlahjoistaan, mutta pesukarhuksi haukkuminen olisi melkein kunnia.

Ei kannata anteeksipyydellä. Olen mä näitä pohtinut. En vain oikein ole mihinkään lopulliseen päätynyt. Kun ei oikein tiedä omaa lahjakkuuden tasoa, eikä sitä mihin kannattaisi mennä, jos haluaa työllistyä niin pää pyörii näiden juttujen kanssa kuin märällä koiralla. On asiat mitä haluaisin opiskella, on asiat mitä tajuan ja on asiat, jotka saattavat työllistää. Nämä eivät valitettavasti sovi samaan venn-diagrammiin.

Näinhän se taitaa olla aika monella olla. Loppujen lopuksi kannattaa kai panostaa kahteen viimeiseen, kiva opiskelun aihe ei kuitenkaan niin paljoa lämmitä ilman noita kahta viimeistä. Kuitenkin aika iso osa ihmisistä ei ole ihan unelma-ammatissaan, tärkeintä on että työ on ainakin jotenkin mielekäs. 

Ootko tällaisessa käynyt? Kuulostaa siltä että hyvä ammatinvalinnanohjaus olis tosi paikallaan.

http://toimistot.te-palvelut.fi/ammatinvalinta-ja-urasuunnittelupalvelut

Jostain kuitenkin pitää lähteä liikkeelle. Lahjakkuuden taso selviää opiskeluissa, ja jos jokin on oikeasti ihan kamalaa/ei vaan osaa, voi sen sitten vaihtaa muuhun. Mutta se selviää ainoastaan kokeilemalla. Eikö ihan netistäkin kaivamalla löydä tietoa siitä missä todennäköisesti työllistyisi? Ja loppujenlopuksi oli miten oli, nyt opiskelemalla työllistymismahdollisuudet ainoastaan kasvaa verrattuna siihen että ei opiskele - mitään hävittävää ei varmastikaan ole? Tähän viimeiseen varmasti kannattaa keskittyä.

Just nyt on paras hetki edetä näissä asioissa. Varmaan kynnys tehdä asioita on kova ja ahdistus korkea (tai näin nyt vaan oletan), mutta ne oikeasti alkaa helpottaa tekemällä. 

KKM kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KKM kirjoitti:

- pieni penis

- normaalista poikkeavat kiinnostuksen kohteet

Miten pieni?

Miten poikkeavat ja mitkä?

Aika pieni.

Tähän olin vastannut jo aiemmin: Tähtitiede, metsäpolut, symmetria, science fiction, obskuuri soul, humoristinen nippelitieto, monitasokartat, elokuvien ruokareseptit ja esineiden suunnittelu.

Aika huono vastaus. Eli ilmeisesti normaali?

Nuo kuulostaa aika oudoilta. Kai teet muutakin?

Vierailija kirjoitti:

KKM kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat niin sympaattiselta ja mukavalta, että tätä ketjua on ilahduttavaa lukea. Mua(kaan) ei pahemmin haittaisi monikaan asia jonka listaat, muutama (taipumus liialliseen tunteiluun, teini-ikäisen tasolle jäänyt käsitys romanttisista ihmissuhteista) kuulostaa miehellä suorastaan positiivisilta. :D Sussa näyttäisi olevan monia asioita joita arvostaisin miehessä (mukavuus, rehellisyys, muiden kunnioittaminen, realistisuus, persoonallisuus, teksteistä voi päätellä ettet ole ihan aasi, turhan aggressiivisuuden puute, jne.), eikä mitään ehdottomasti ylitsepääsemätöntä. Sääli vaan että oot mulle vähän vanha.

 

Tän sanomisesta ei varmaan ole mitään hyötyä ja tätä on tässä ketjussa jo sanottukin, mutta työllistymiseen kannattaisi varmaan panostaa eniten ja ensimmäisenä niin oman elämäsi kannalta kuin mahdollisen parisuhteenkin suhteen.  

Olisiko mitään alaa jota voisit kuvitella opiskelevasi ja josta saisi melko varman työpaikan? Pystyisitkö istumaan alas tämän asian kanssa ja listaamaan eri vaihtoehtojasi tässä tilanteessa tässä ja nyt ja sitten etenemään johonkin suuntaan? Sori jos nää on ihan itsestäänselviä asioita.

Aasiksi haukkuminen olisi ollut ikävää. Joskus pidin lempieläimenäni pesukarhua. En tiedä heidän älynlahjoistaan, mutta pesukarhuksi haukkuminen olisi melkein kunnia.

Ei kannata anteeksipyydellä. Olen mä näitä pohtinut. En vain oikein ole mihinkään lopulliseen päätynyt. Kun ei oikein tiedä omaa lahjakkuuden tasoa, eikä sitä mihin kannattaisi mennä, jos haluaa työllistyä niin pää pyörii näiden juttujen kanssa kuin märällä koiralla. On asiat mitä haluaisin opiskella, on asiat mitä tajuan ja on asiat, jotka saattavat työllistää. Nämä eivät valitettavasti sovi samaan venn-diagrammiin.

Näinhän se taitaa olla aika monella olla. Loppujen lopuksi kannattaa kai panostaa kahteen viimeiseen, kiva opiskelun aihe ei kuitenkaan niin paljoa lämmitä ilman noita kahta viimeistä. Kuitenkin aika iso osa ihmisistä ei ole ihan unelma-ammatissaan, tärkeintä on että työ on ainakin jotenkin mielekäs. 

Ootko tällaisessa käynyt? Kuulostaa siltä että hyvä ammatinvalinnanohjaus olis tosi paikallaan.

http://toimistot.te-palvelut.fi/ammatinvalinta-ja-urasuunnittelupalvelut

Jostain kuitenkin pitää lähteä liikkeelle. Lahjakkuuden taso selviää opiskeluissa, ja jos jokin on oikeasti ihan kamalaa/ei vaan osaa, voi sen sitten vaihtaa muuhun. Mutta se selviää ainoastaan kokeilemalla. Eikö ihan netistäkin kaivamalla löydä tietoa siitä missä todennäköisesti työllistyisi? Ja loppujenlopuksi oli miten oli, nyt opiskelemalla työllistymismahdollisuudet ainoastaan kasvaa verrattuna siihen että ei opiskele - mitään hävittävää ei varmastikaan ole? Tähän viimeiseen varmasti kannattaa keskittyä.

Just nyt on paras hetki edetä näissä asioissa. Varmaan kynnys tehdä asioita on kova ja ahdistus korkea (tai näin nyt vaan oletan), mutta ne oikeasti alkaa helpottaa tekemällä. 

Mä oon nyt alihankintana toimitetussa palvelussa, jossa ne yrittää löytää mulle jonkun suunnan. Valitettavasti sielläkin toistetaan mantraa halusta, kiinnostuksesta ja motivaatiosta, kun pitäisi vain olla tylyn realistinen ja kertoa minne mennä. No, ehkä sieltä potkivat johonkin.

Lähinnä mulla on ongelma, että aikaa ei ole paljon. Kun tätä ikää on sen verran kuin on niin pitäisi löytää joku suunta, josta voi olla varma. Ei voi lähteä haihattelemaan itämaisten mattokankaiden värjäystekniikan maisteritutkintoa, kun pitäisi opetella ajamaan trukkia.

KKM kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KKM kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat niin sympaattiselta ja mukavalta, että tätä ketjua on ilahduttavaa lukea. Mua(kaan) ei pahemmin haittaisi monikaan asia jonka listaat, muutama (taipumus liialliseen tunteiluun, teini-ikäisen tasolle jäänyt käsitys romanttisista ihmissuhteista) kuulostaa miehellä suorastaan positiivisilta. :D Sussa näyttäisi olevan monia asioita joita arvostaisin miehessä (mukavuus, rehellisyys, muiden kunnioittaminen, realistisuus, persoonallisuus, teksteistä voi päätellä ettet ole ihan aasi, turhan aggressiivisuuden puute, jne.), eikä mitään ehdottomasti ylitsepääsemätöntä. Sääli vaan että oot mulle vähän vanha.

 

Tän sanomisesta ei varmaan ole mitään hyötyä ja tätä on tässä ketjussa jo sanottukin, mutta työllistymiseen kannattaisi varmaan panostaa eniten ja ensimmäisenä niin oman elämäsi kannalta kuin mahdollisen parisuhteenkin suhteen.  

Olisiko mitään alaa jota voisit kuvitella opiskelevasi ja josta saisi melko varman työpaikan? Pystyisitkö istumaan alas tämän asian kanssa ja listaamaan eri vaihtoehtojasi tässä tilanteessa tässä ja nyt ja sitten etenemään johonkin suuntaan? Sori jos nää on ihan itsestäänselviä asioita.

Aasiksi haukkuminen olisi ollut ikävää. Joskus pidin lempieläimenäni pesukarhua. En tiedä heidän älynlahjoistaan, mutta pesukarhuksi haukkuminen olisi melkein kunnia.

Ei kannata anteeksipyydellä. Olen mä näitä pohtinut. En vain oikein ole mihinkään lopulliseen päätynyt. Kun ei oikein tiedä omaa lahjakkuuden tasoa, eikä sitä mihin kannattaisi mennä, jos haluaa työllistyä niin pää pyörii näiden juttujen kanssa kuin märällä koiralla. On asiat mitä haluaisin opiskella, on asiat mitä tajuan ja on asiat, jotka saattavat työllistää. Nämä eivät valitettavasti sovi samaan venn-diagrammiin.

Näinhän se taitaa olla aika monella olla. Loppujen lopuksi kannattaa kai panostaa kahteen viimeiseen, kiva opiskelun aihe ei kuitenkaan niin paljoa lämmitä ilman noita kahta viimeistä. Kuitenkin aika iso osa ihmisistä ei ole ihan unelma-ammatissaan, tärkeintä on että työ on ainakin jotenkin mielekäs. 

Ootko tällaisessa käynyt? Kuulostaa siltä että hyvä ammatinvalinnanohjaus olis tosi paikallaan.

http://toimistot.te-palvelut.fi/ammatinvalinta-ja-urasuunnittelupalvelut

Jostain kuitenkin pitää lähteä liikkeelle. Lahjakkuuden taso selviää opiskeluissa, ja jos jokin on oikeasti ihan kamalaa/ei vaan osaa, voi sen sitten vaihtaa muuhun. Mutta se selviää ainoastaan kokeilemalla. Eikö ihan netistäkin kaivamalla löydä tietoa siitä missä todennäköisesti työllistyisi? Ja loppujenlopuksi oli miten oli, nyt opiskelemalla työllistymismahdollisuudet ainoastaan kasvaa verrattuna siihen että ei opiskele - mitään hävittävää ei varmastikaan ole? Tähän viimeiseen varmasti kannattaa keskittyä.

Just nyt on paras hetki edetä näissä asioissa. Varmaan kynnys tehdä asioita on kova ja ahdistus korkea (tai näin nyt vaan oletan), mutta ne oikeasti alkaa helpottaa tekemällä. 

Mä oon nyt alihankintana toimitetussa palvelussa, jossa ne yrittää löytää mulle jonkun suunnan. Valitettavasti sielläkin toistetaan mantraa halusta, kiinnostuksesta ja motivaatiosta, kun pitäisi vain olla tylyn realistinen ja kertoa minne mennä. No, ehkä sieltä potkivat johonkin.

Lähinnä mulla on ongelma, että aikaa ei ole paljon. Kun tätä ikää on sen verran kuin on niin pitäisi löytää joku suunta, josta voi olla varma. Ei voi lähteä haihattelemaan itämaisten mattokankaiden värjäystekniikan maisteritutkintoa, kun pitäisi opetella ajamaan trukkia.

Ymmärrän. Mutta sitä tuossa vähän tarkoitinkin, että huonoiten se aika kuluu siinä, ettei tiedä mihin edetä, ja siihen verrattuna minkä tahansa suunnilleen hyvin valitun alan kokeileminen on ihan loistavaa ajankäyttöä - vaikka se ala ei sitten jostain syystä kävisikään. Ei siis varmaan sikäli kannata ottaa ihan liikaa paineita alanvalinnasta nytkään, ihan absoluuttisen varmahan etukäteen sen sopivuudesta kai voi harvoin olla. Tärkeintä loppujenlopuksi lienee edetä johonkin suuntaan.

Mitä jos jotenkin jäsentelisit tätä ongelmaa vaikka paperille ja ratkoisit sitten pala palalta? Listaisit kaikki kiinnostuksenkohteet opintojen suhteen, listaisit mitä tiedät osaavasi/et tiedä osaatko mutta saattaisit osata (seuraavaksi näihin liittyvät opinnot joihin voisit ehkä hakea, kaikki ylös), ja tutkisit perusteellisesti netistä millä aloilla näyttäisi työllistyvän ja listaisit niitä ylös? Ja etsisit listojen avulla parasta mahdollista vaihtoehtoa/kompromissia. Jos tulee paha jumahdus, ammatinvalinnanohjaus olisi hyvä ratkaisu, jos sinne pääsee

Vierailija kirjoitti:

KKM kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KKM kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat niin sympaattiselta ja mukavalta, että tätä ketjua on ilahduttavaa lukea. Mua(kaan) ei pahemmin haittaisi monikaan asia jonka listaat, muutama (taipumus liialliseen tunteiluun, teini-ikäisen tasolle jäänyt käsitys romanttisista ihmissuhteista) kuulostaa miehellä suorastaan positiivisilta. :D Sussa näyttäisi olevan monia asioita joita arvostaisin miehessä (mukavuus, rehellisyys, muiden kunnioittaminen, realistisuus, persoonallisuus, teksteistä voi päätellä ettet ole ihan aasi, turhan aggressiivisuuden puute, jne.), eikä mitään ehdottomasti ylitsepääsemätöntä. Sääli vaan että oot mulle vähän vanha.

 

Tän sanomisesta ei varmaan ole mitään hyötyä ja tätä on tässä ketjussa jo sanottukin, mutta työllistymiseen kannattaisi varmaan panostaa eniten ja ensimmäisenä niin oman elämäsi kannalta kuin mahdollisen parisuhteenkin suhteen.  

Olisiko mitään alaa jota voisit kuvitella opiskelevasi ja josta saisi melko varman työpaikan? Pystyisitkö istumaan alas tämän asian kanssa ja listaamaan eri vaihtoehtojasi tässä tilanteessa tässä ja nyt ja sitten etenemään johonkin suuntaan? Sori jos nää on ihan itsestäänselviä asioita.

Aasiksi haukkuminen olisi ollut ikävää. Joskus pidin lempieläimenäni pesukarhua. En tiedä heidän älynlahjoistaan, mutta pesukarhuksi haukkuminen olisi melkein kunnia.

Ei kannata anteeksipyydellä. Olen mä näitä pohtinut. En vain oikein ole mihinkään lopulliseen päätynyt. Kun ei oikein tiedä omaa lahjakkuuden tasoa, eikä sitä mihin kannattaisi mennä, jos haluaa työllistyä niin pää pyörii näiden juttujen kanssa kuin märällä koiralla. On asiat mitä haluaisin opiskella, on asiat mitä tajuan ja on asiat, jotka saattavat työllistää. Nämä eivät valitettavasti sovi samaan venn-diagrammiin.

Näinhän se taitaa olla aika monella olla. Loppujen lopuksi kannattaa kai panostaa kahteen viimeiseen, kiva opiskelun aihe ei kuitenkaan niin paljoa lämmitä ilman noita kahta viimeistä. Kuitenkin aika iso osa ihmisistä ei ole ihan unelma-ammatissaan, tärkeintä on että työ on ainakin jotenkin mielekäs. 

Ootko tällaisessa käynyt? Kuulostaa siltä että hyvä ammatinvalinnanohjaus olis tosi paikallaan.

http://toimistot.te-palvelut.fi/ammatinvalinta-ja-urasuunnittelupalvelut

Jostain kuitenkin pitää lähteä liikkeelle. Lahjakkuuden taso selviää opiskeluissa, ja jos jokin on oikeasti ihan kamalaa/ei vaan osaa, voi sen sitten vaihtaa muuhun. Mutta se selviää ainoastaan kokeilemalla. Eikö ihan netistäkin kaivamalla löydä tietoa siitä missä todennäköisesti työllistyisi? Ja loppujenlopuksi oli miten oli, nyt opiskelemalla työllistymismahdollisuudet ainoastaan kasvaa verrattuna siihen että ei opiskele - mitään hävittävää ei varmastikaan ole? Tähän viimeiseen varmasti kannattaa keskittyä.

Just nyt on paras hetki edetä näissä asioissa. Varmaan kynnys tehdä asioita on kova ja ahdistus korkea (tai näin nyt vaan oletan), mutta ne oikeasti alkaa helpottaa tekemällä. 

Mä oon nyt alihankintana toimitetussa palvelussa, jossa ne yrittää löytää mulle jonkun suunnan. Valitettavasti sielläkin toistetaan mantraa halusta, kiinnostuksesta ja motivaatiosta, kun pitäisi vain olla tylyn realistinen ja kertoa minne mennä. No, ehkä sieltä potkivat johonkin.

Lähinnä mulla on ongelma, että aikaa ei ole paljon. Kun tätä ikää on sen verran kuin on niin pitäisi löytää joku suunta, josta voi olla varma. Ei voi lähteä haihattelemaan itämaisten mattokankaiden värjäystekniikan maisteritutkintoa, kun pitäisi opetella ajamaan trukkia.

Ymmärrän. Mutta sitä tuossa vähän tarkoitinkin, että huonoiten se aika kuluu siinä, ettei tiedä mihin edetä, ja siihen verrattuna minkä tahansa suunnilleen hyvin valitun alan kokeileminen on ihan loistavaa ajankäyttöä - vaikka se ala ei sitten jostain syystä kävisikään. Ei siis varmaan sikäli kannata ottaa ihan liikaa paineita alanvalinnasta nytkään, ihan absoluuttisen varmahan etukäteen sen sopivuudesta kai voi harvoin olla. Tärkeintä loppujenlopuksi lienee edetä johonkin suuntaan.

Mitä jos jotenkin jäsentelisit tätä ongelmaa vaikka paperille ja ratkoisit sitten pala palalta? Listaisit kaikki kiinnostuksenkohteet opintojen suhteen, listaisit mitä tiedät osaavasi/et tiedä osaatko mutta saattaisit osata (seuraavaksi näihin liittyvät opinnot joihin voisit ehkä hakea, kaikki ylös), ja tutkisit perusteellisesti netistä millä aloilla näyttäisi työllistyvän ja listaisit niitä ylös? Ja etsisit listojen avulla parasta mahdollista vaihtoehtoa/kompromissia. Jos tulee paha jumahdus, ammatinvalinnanohjaus olisi hyvä ratkaisu, jos sinne pääsee

Sulla on hyviä ideoita/neuvoja. Valitettavasti mä olen esimerkki ihmisestä, joka ei osaa toimia noin. Jos olisin rationaalinen ja osaava ihminen en olisi tässä tilanteessa. Ei tämä mun juttu ole enää ruorin kääntämistä ja purjekulmien asettelua. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että jännäkakka housussa lapotaan vettä pois uppoavasta paatista.

Näiden pohdintojen aika oli 15 vuotta sitten ja nyt lähinnä aion mennä sinne mikä lyhyellä vilkaisulla parhaalta näyttää. En tietenkään mihin tahansa, mutta jos se edes etäisesti muistuttaa järkevyyttä, niin turha sitä on alkaa mun taustalla enää kriittisesti pohtimaan. Vielä kun jostain löytäisi sen motivaation ja sisäisen palon lähteä suuntaamaan alalle, joka ei niin kiinnosta ja työllistää vain varman epävarmasti.

Istuimme iltaa kavereiden kanssa. Mukana viisi suunnilleen samanikäistä mieshenkilöä. Ilma oli syksyisen sateinen, lämpötila alle 10 astetta. Tuo seikka oli toki merkityksetön, koska istuimme sisällä.

Illan puheenaiheet voisi jakaa prosentuaalisesti jotenkin näin:

10% kuulumisten vaihto

25% työasiat

30% perhe ja lapset

10% lomat

10% vaivat

15% yleinen höpinä

Tämä oli melko normaali ilta. Olin siis 65% ajasta hiljaa. Tein johtopäätöksen: kaverit ovat kivoja, jos heidän kanssaan ei pidä puhua. Taidan siirtyä lopullisesti internetin ihmeelliseen maailmaan, sillä reaalimaailma ei ole kaltaisteni paikka ja siellä saattaa joskus astua kakkaan.

KKM kirjoitti:

Istuimme iltaa kavereiden kanssa. Mukana viisi suunnilleen samanikäistä mieshenkilöä. Ilma oli syksyisen sateinen, lämpötila alle 10 astetta. Tuo seikka oli toki merkityksetön, koska istuimme sisällä.

Illan puheenaiheet voisi jakaa prosentuaalisesti jotenkin näin:

10% kuulumisten vaihto

25% työasiat

30% perhe ja lapset

10% lomat

10% vaivat

15% yleinen höpinä

Tämä oli melko normaali ilta. Olin siis 65% ajasta hiljaa. Tein johtopäätöksen: kaverit ovat kivoja, jos heidän kanssaan ei pidä puhua. Taidan siirtyä lopullisesti internetin ihmeelliseen maailmaan, sillä reaalimaailma ei ole kaltaisteni paikka ja siellä saattaa joskus astua kakkaan.

No tommosista normaalit ihmiset keskustelee. Jos ei sulle kelpaa, etkä halua olla normaali vaan itkeä kotona omaa huonouttasi niin ehkä parempi jäädä omaan surkeuteen. Ei kukaan halua seuraansa tunnelmanpilaajia tai outoja tyyppejä, jotka eivät tiedä elämästä mitään.

Vierailija kirjoitti:

KKM kirjoitti:

Istuimme iltaa kavereiden kanssa. Mukana viisi suunnilleen samanikäistä mieshenkilöä. Ilma oli syksyisen sateinen, lämpötila alle 10 astetta. Tuo seikka oli toki merkityksetön, koska istuimme sisällä.

Illan puheenaiheet voisi jakaa prosentuaalisesti jotenkin näin:

10% kuulumisten vaihto

25% työasiat

30% perhe ja lapset

10% lomat

10% vaivat

15% yleinen höpinä

Tämä oli melko normaali ilta. Olin siis 65% ajasta hiljaa. Tein johtopäätöksen: kaverit ovat kivoja, jos heidän kanssaan ei pidä puhua. Taidan siirtyä lopullisesti internetin ihmeelliseen maailmaan, sillä reaalimaailma ei ole kaltaisteni paikka ja siellä saattaa joskus astua kakkaan.

No tommosista normaalit ihmiset keskustelee. Jos ei sulle kelpaa, etkä halua olla normaali vaan itkeä kotona omaa huonouttasi niin ehkä parempi jäädä omaan surkeuteen. Ei kukaan halua seuraansa tunnelmanpilaajia tai outoja tyyppejä, jotka eivät tiedä elämästä mitään.

Aivan, kyllä mä tän ymmärrän. Meinasin vain, että voisi välillä olla kiva käydä ihmisten ilmoilla, mutta ehkä se on kaikille parempi etten käy. Kyllä mä keskustelisin, mutta miten osallistua keskusteluun, josta ei ole mitään tietoa tai kokemusta?

-En käy lomilla, koska ei ole rahaa.

-Ei ole töitä eikä työasioita

-Ei ole perhettä eikä lapsia

Sitten ne penteleet vielä välillä puhuvat seksistä ja naisista. Siinä vaiheessa minä poistun hiljaisesti kotiin.

Säälittävää

Vierailija kirjoitti:

Säälittävää

On, mutta kyllä mä tän tiesin ilman, että sun piti se erikseen tulla kertomaan. Olen kuullut sen liian monta kertaa, lukenut vielä useammin ja tunnustan sen itselleni joka ikinen päivä. Kiva kuitenkin, kun otit osaa keskusteluun.

Suutelevat parit, uudet autot ja sisäinen tyyneys. Kolme seikkaa, jota pohdin ja jotka esiintyessään edessäni saavat mielen matalaksi, verensokerin tippumaan ja elohiiren sykkimään silmäkulmassa.

Luin pari vikaa sivua.

Suosittelen terapiaa.

Hieman pelottaa sun ajatuskulkusi.

En ihmettele, että olet yksin.

Ehkä on parempi, että olet itseksesi.

4 kuukautta vauva-palstalla itkemässä. Oma syy. Hyppää kaivoon tai hanki itsetunto.

Onko tämä koko sivuston noloin ketju?

KKM kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KKM kirjoitti:

- pieni penis

- normaalista poikkeavat kiinnostuksen kohteet

Miten pieni?

Miten poikkeavat ja mitkä?

Aika pieni.

Tähän olin vastannut jo aiemmin: Tähtitiede, metsäpolut, symmetria, science fiction, obskuuri soul, humoristinen nippelitieto, monitasokartat, elokuvien ruokareseptit ja esineiden suunnittelu.

Anteeksi, en todellakaan kettuile, mutta onko sinulla Asperger? (Enkä viittaa tällä pieneen penikseen, en todellakaan halua assivihaa niskaani!)

Vierailija kirjoitti:

KKM kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KKM kirjoitti:

- pieni penis

- normaalista poikkeavat kiinnostuksen kohteet

Miten pieni?

Miten poikkeavat ja mitkä?

Aika pieni.

Tähän olin vastannut jo aiemmin: Tähtitiede, metsäpolut, symmetria, science fiction, obskuuri soul, humoristinen nippelitieto, monitasokartat, elokuvien ruokareseptit ja esineiden suunnittelu.

Anteeksi, en todellakaan kettuile, mutta onko sinulla Asperger? (Enkä viittaa tällä pieneen penikseen, en todellakaan halua assivihaa niskaani!)

En ota kettuiluna. Vastauksena on, että ei ole. En tiedä mistä näin päättelit, mutta sen mitä aspergerista tiedän, niin pitäisin itseäni oikeastaan tautiluokituksen ja -kuvauksen vastakohtana.