Lue keskustelun säännöt.
Miehen veljen käytös raivostuttaa!
24.06.2018 |
Stressaava juhannus takana 10kk vauvan, miehen ja miehen veljen kanssa. Matkasimme siis appiukon mökille torstaina.
Menomatkalla piti pysähtyä mm. syöttämään vauva, ja kuten arvata saattaa, huoltoasema oli melko piukassa. Vauvalla kova nälkä. No,sovittiin miehen kanssa että menee ruokkimaan lapsen ja minä käyn vessassa. Mitä tekee miehen veli; ryntää vessan kautta kahvijonoon ja ostaa ITSELLEEN kahvin ja pullan ja istuu pöytäämme. Palasin vessasta (jonne siis jonotin n.vartin) ja totesin miehen veljelle että noh,minäpä lähden uudelle reissulle tuonne jonottamaan meille kahvia ja purtavaa. Emme sitten ehtineet miehen kanssa syömään, kun vauva kerkesi jo uuden jonotuksen aikana hermostumaan...
Minusta olisi ollut kohtuullista edes tarjoutua ostamaan meille jotain, kun meidän autolla ja bensoillakin matkaan lähdimme (400km suuntaansa).
Miehen veli makasi koko viikonlopun sohvalla niin että muut eivät mahtuneet sinne istumaan. Söi ja joi kaljaa, ei auttanut missään hommissa. Tänään teimme varhain aamulla lähtöä, minä kannoin KAIKKI tavarat autoon miehen veljen katsellessa ja haukotellessa vieressä.
Parasta tässä on se, että näiden veljesten äiti jaksaa minulle monesti saarnata/valittaa muista vanhemmista ja jaella lapsenhoitovinkkejään jatkuvasti. Siis oikeasti, oma lapsensa, 27-vuotias, käyttäytyy noin!?! Aivan eri maata kuin mieheni, missä on mennyt vikaan?
Välittää myös jatkuvasti että ei ole rahaa, silti hänellä on uusimmat puhelimet, kodinkoneet ym. Äitinsä tietysti käsi ojossa antaa sitten rahaa,tekee ruuat hälle kotiin valmiiksi, käy siivoamassa siellä jne.
Anteeksi avautuminen, olen lopen uupunut ja ärsyyntynyt :D
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sille ei kukaan koskaan sano mitään jämäkästi, niin eihän se mitään tajua kerta on noin ajattelematon. Ihmettelen, että kukaan ei edes maininnut siitä sohvalla makaamisesta. Kyllä meillä oltais heitetty, että siirrähän sitä takamusta, että muutkin mahtuu istumaan. Tai äläpä siinä seisoskele vaan tule auttamaan näiden tavaroiden kantamisessa.
Tähän pitää sanoa sen verran että itse en yksinkertaisesti kehtaa kylässä alkaa asiasta sanomaan, ja oletan että se on tämän henkilön sukulaisten tehtävä asiasta sanoa, siis esim vanhemman tai veljen. Ja miehenihän yritti hänelle kyllä sanoa että tulee auttamaan.
Itse olisin vanhempana sanonut tuossa kohtaa että ei tarvitse kyllä syödäkään jos ei kiinnosta auttaa. Mutta eipä isänsäkään mitään hälle sanonut.
Mielestäni on paljon kasvatuksesta kiinni tälläiset asiat. Ap
Onko tämä loisijaveli kuopus perheessä? Onko hänet sen vuoksi lellitty pilalle? Vanhemmat tehneet karhunpalveluksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä varmaan olin tuollainen miehen perheen mielestä. En tietenkään vallannut sohvaa ja minä toimin aina kuskina, joten sekään ei sovi minun tapaukseeni, mutta minut oli kasvatettu hyvin eri tavalla kuin mies ja hänen perheensä. Minun perheessäni jos äiti tarvitsi keittiössä apua, hän pyysi. Automaattisesti en koskaan mennyt "sotkemaan" asioita, äiti sitten pyysi täsmällisesti, mitä pitää tehdä. Vieraat eivät koskaan joutuneet keittiöön, enintään oma perhe.
Olin lisäksi hyvin arka ja ujo ja täysin kyvytön oma-aloitteisuuteen, niin ensimmäiset vierailut miehen perheen luona oli puolin ja toisin aivan tuskaa. En tiennyt, mitä tein väärin, mutta tajusin tekeväni jotain, kun katsottiin alta kulmain ja supateltiin keskenään. Mies tuli sitten muistaakseni toisella vierailullani ihan kädestä pitäen työntämään lautasia käsiini ja kattamaan pöytää ja muistan, miten nolo ja nöyryytetty olin, kun tajusin, että tätä oli odotettu jo silloin ensimmäisellä kerrallakin. Miksi ei voitu sanoa suoraan, että voisitko sinä, Lissu, kattaa pöydän? Miksi piti kyräillä ja odottaa, että ihan suoraan tällainen sosiaalisesti taitamaton tapaus tajuaisi tarjota apuaan?
Miehen perheessä en ollut vieras vaan perheenjäsen ja opin sen sitten kyllä vähän nololla tavalla. Omat vanhempani olivat aivan kauhuissaan, kun kuulivat, mitä kaikkea minun odotettiin tekevän, koska kun mieheni oli vanhemmillani kylässä, hänen ei tosiaan odotettu tekevän yhtään mitään muuta kuin istuvan sohvalla. Ei edes nykyäänkään. Vanhempani olivat tosi noloja, kun joutuivat kerran pyytämään mieheltäni apua lampun asentamisessa. Ainoa kerta, kun olen koskaan kuullut heidän pyytävän keneltäkään apua ja siitä kiiteltiin paljon ja laitettiin tilille erikseen rahaa.
Tämän palstan mielipiteiden perusteella olen huonosti kasvatettu, kun en osaa automaattisesti tarjota apuani, ja minun vanhempieni mielestä taas "toisten hyväksikäyttö" on huonoa kasvatusta, noloa ja erittäin arveluttavaa. Näin me ollaan erilaisia ajatusmaailmaltamme.
Tekeekö sinunkin äitisi sinulle ruuat vielä 27-vuotiaana ja siivoaa kotisi?
Tekee, jos olen hänen luonaan. Jos hän on minun luonani, minä teen. Anoppi saattaa ruveta meillä ollessaan siivoilemaan oma-aloitteisesti ja sisimmässäni loukkaannun syvästi (ai meillä ei ole tarpeeksi siistiä), kun taas anopin kielellä kyse on avuliaisuudesta ja tilanteen tajusta (ei ehdi siivota, kun on pieniä lapsia jne). Anoppi myös saattaa tuoda ruoat tullessaan ja lämmittää niitä, joten en koskaan oikein tiedä, onko kyseessä nyyttärit vai kelpaako se minun laittamani ruoka. Edelleen äitini on tästä aivan shokissa. Toisen keittiöön ei mennä sotkemaan, on äitini motto, toisen kaappeja ei avata jne. Anopin motto taas on, että kun on kaksi kättä, niin on ne laitettava hyödyksi muiden hyväksi.
Tunnistan tuon huoltoasemaesimerkin äitini ja anoppini erilaisuudessa. Anoppi olisi ja on tilannut koko porukalle ne berliininmunkit, kun jono on pitkä ja pienen vauvan kanssa ei ehdi. Äitini taas odottaa, että pyydän apua (haluan ehkä hoitaa itse lapseni tai käydä itse katsomassa, mitä tilattavaa siellä on, saatan olla laihiksella tai muuten vain en halua mitään makeaa), saattaa kysyä, haluanko jotain, jos se hänelle tulee kaikessa kiireessä mieleen mutta ehkä vielä katastrofaalisemmin ei menisi lainkaan jonoon vaan odottaisi, että tulen vauvan kanssa vessasta ja kyselee sitten, mitä kaikki ottaisivat. Anoppini on toiminnan ihmisiä, äitini niitä, jotka tunnustelevat tuntosarvillaan varovaisesti ja jättävät mieluummin tekemättä, jos on vaara loukkaantumisesta ja toisen varpaille astumisesta.
Kyse on reviireistä. Äidilleni oma reviiri on erittäin tärkeä, anopin mielestä perheellä on vain yksi reviiri ja perhe siis tarkoittaa kaikkia, jotka on sukua tai joiden naapurissa on asuttu pitkään. Esim. appivanhempien lähellä asui pitkään taksia ajava poikamies, joka piti kovasti räiskäleistä. Anoppi jätti yöksi aina keittiön ikkunan auki niin, että tämä poikamies voi työvuoron jälkeen aamu neljältä tai viideltä käydä syömässä ne räiskäleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10kk vauva mökillä??
Mä olin ekaa kertaa mummolassa 8kk ikäisenä ja mummola oli nykymittapuun mukaan huonommin varusteltu kuin moni mökki.
Sisään tuli vain kylmä vesi. Ei sisävessaa. Pesumahdollisuus vain erillisessä saunassa, jonne vesi sentään tuli puutarhaletkua pitkin. Kaikki lämmin käyttövesi piti lämmittää puilla. Pirtissä oli kyllä sähköliesikin, mutta sitä ei käytetty kovinkaan usein.
Mutta 70-luvulla ei vielä oltu uusavuttomia. Liekö koko sanaa ollut vielä keksitty.
Ei ne kuolleet ennenkään lapset vaikka ei ollut kaikkia vempaimia ja poreammeita. Syntyivätkin saunassa. Huomaa että kommentoija ei ole elänyt eikä käynytkään ennenvanhaisessa talossa tai mökissä.
Ymmärrän sekä aloittajaa että lankoa. Ensimmäinen yhteinen juhannus, kun on lapsia mukana. Lanko todennäköisesti odottanut samanlaista rentoa ja laiskottelun merkeissä tapahtuvaa juhannusta kuin aiemminkin. Ap ei voi sellaista enää viettää, koska on pieni lapsi huolehdittavana. On ihan selvää, että ärsytys toisen laiskottelua kohtaan kasvaa, jos itsellä ei ole mahdollisuutta laiskotteluun.
Langolla tuskin on minkään valtakunnan hajua lapsiperheen arjesta aikatauluineen. Tuskin hän osasi odottaa, että vauva ruokaa saatuaan ehtii alkaa jo uudelleen känisemään ennenkuin on jonotettu muille syötävät. Lanko varmaan ajatteli, ettei ole mikään kiire ja on aivan sama, vaikka mökillä olisikin vasta puoli tuntia tai tunnin myöhemmin. En mä itsekään ennen omia lapsia tajunnut, miten "jäniksen selässä" pienten lasten kanssa pitää olla, jotta kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Ja miten paljon ärsyttää, jos aikataulut ja suunnitelmat pettävät, koska koko päivä voi muuttua normaalia takkuisemmaksi, jos lapsi ei nukukaan päiväuniaan ja saa ruokaa oikeaan aikaan.
Mitä tulee bensarahaan, niin onko miehesi aiemmin pyytänyt veljeltään bensarahaa? Jos ei ole, niin bensarahan antamisesta pitäisi kyllä sopia jo ennen koko reissua. Ei mulla ainakaan ole mitään kristallipalloa, josta voisi katsoa, että ahaa, nyt tästä lähtien pitääkin antaa bensarahaa.
Omien lasteni kanssa olen ollut vain kerran mökillä. Vuokrasimme viikoksi mökin, jossa mun hermot kestivät tasan kolme päivää. En saanut mitään kicksejä siitä, että tein kaikki samat hommat mitä kotonakin, mutta vain alkeellisemmissa olosuhteissa. Enkä ole mennyt lasteni aikuistuttuakaan kenenkään mökille, koska mulle mökkielämä on mukavaa vain silloin, jos saan olla ja röhnöttää ihan kuten lankosikin. Ja muiden mökeillä se ei oikein onnistu. Ei varsinkaan, jos mukana on pikkuväkeä, jonka aikataulujen mukaan pitää mennä. Kotonakin on sauna, sohva, telkkari ja Pizzaonline toimittaa alueelle.
Ensi vuonna, jos aiotte viettää juhannusta yhdessä, sopikaa jo ennen reissua, mitä keneltäkin odotetaan. Lapsesikin on silloin iässä, jolloin aikuisella on oltava silmät selässäkin. Voihan olla, ettei miehesi velipoika edes halua lähteä enää mukaan, kun teette selväksi, mitkä kaikki asiat on hänen vastuullaan. Älkääkä unohtako kertoa kustannusten jakamisesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10kk vauva mökillä??
Mä olin ekaa kertaa mummolassa 8kk ikäisenä ja mummola oli nykymittapuun mukaan huonommin varusteltu kuin moni mökki.
Sisään tuli vain kylmä vesi. Ei sisävessaa. Pesumahdollisuus vain erillisessä saunassa, jonne vesi sentään tuli puutarhaletkua pitkin. Kaikki lämmin käyttövesi piti lämmittää puilla. Pirtissä oli kyllä sähköliesikin, mutta sitä ei käytetty kovinkaan usein.
Mutta 70-luvulla ei vielä oltu uusavuttomia. Liekö koko sanaa ollut vielä keksitty.
Ei ne kuolleet ennenkään lapset vaikka ei ollut kaikkia vempaimia ja poreammeita. Syntyivätkin saunassa. Huomaa että kommentoija ei ole elänyt eikä käynytkään ennenvanhaisessa talossa tai mökissä.
...jossa hän juuri kertoi käyneensä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi miehesi ei kantanut niitä tavaroita autoon?
Lankomies todennäköisesti käyttäytyy ihan samalla tavalla kuin ennenkin eikä osaa muuttaa käytöstään, koska teille on syntynyt vauva. Onko hänen käytöksensä ennen ärsyttänyt tällä tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelematon on kyllä, mutta ei mun mielestä voi olettaakaan että toinen tajuaa kahvijonosta tuoda teille jotain. Olisi siinä voinut itse kukin avata suunsa, ei kai se salaa sinne kahvijonoon mennyt? En muutenkaan ihan ymmärrä sitä, että ärsyynnytään vieressä eikä viitsitä kuitenkaan pyytää siirtymään tai auttamaan.
No kyllä jokainen jonkinlaisilla hoksottimilla varustettu sopii, kuka menee jonottamaan, kuka varaa pöydän jne. Ei se näköjään tämä naimisissa oleva velikään saa suutaan auki, kun ei pysty pyytämään.
Vierailija kirjoitti:
No mistä helvet.istä voi tietää haluaako joku toinen jotain ja miten juo kahvinsa ja syökö pullaa ja mitä pullaa ja tekeekö mieli sitä pullaa saati kahvia juuri tällä hetkellä. Huoh.
Puuttuuko ihmisiltä ihan normaalit käytöstavat, näköjään? Jos olemme porukalla reissussa, meillä on tapana puhua. Jonoon menijä sanoo tai hänen kanssaan sovitaan, mitä tuo, ei vaikeata. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mistä helvet.istä voi tietää haluaako joku toinen jotain ja miten juo kahvinsa ja syökö pullaa ja mitä pullaa ja tekeekö mieli sitä pullaa saati kahvia juuri tällä hetkellä. Huoh.
Jep. En minäkään kyllä pyytämättä jollekin puolitutulle ottaisi mitään kahvia ja pullaa :o toki jos hän pyytäisi mutta muuten kyllä en.
Täytyy olla tavan taliaivo, jos juhannusruuhkaisella huoltoasemalla pysähdyttäessä vauvaa ruokkimaan ja muita virkistystoimia tekemään ei tajua tarjoutua tuomaan samalla muillekin se, jolla olisi aikaa jonottaa.
Mutta ilmeisesti tällaisen "en tuo pyytämättä" -tyypin mielestä ei ole väliä, kestääkö tauko tunnin vai kaksi - matkakin kun on vain 400 km. Vaikka porukan jokainen jonottaisi erikseen sen puoli tuntia, koska kukaan ei tuo pyytämättä kenellekään mitään.
- Kuulostaa käyttökelpoiselta tällainen periaate. Kuka sinne mökille turhan aikaisin tahtoisi päästä kun jo huoltiksella on niin mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä varmaan olin tuollainen miehen perheen mielestä. En tietenkään vallannut sohvaa ja minä toimin aina kuskina, joten sekään ei sovi minun tapaukseeni, mutta minut oli kasvatettu hyvin eri tavalla kuin mies ja hänen perheensä. Minun perheessäni jos äiti tarvitsi keittiössä apua, hän pyysi. Automaattisesti en koskaan mennyt "sotkemaan" asioita, äiti sitten pyysi täsmällisesti, mitä pitää tehdä. Vieraat eivät koskaan joutuneet keittiöön, enintään oma perhe.
Olin lisäksi hyvin arka ja ujo ja täysin kyvytön oma-aloitteisuuteen, niin ensimmäiset vierailut miehen perheen luona oli puolin ja toisin aivan tuskaa. En tiennyt, mitä tein väärin, mutta tajusin tekeväni jotain, kun katsottiin alta kulmain ja supateltiin keskenään. Mies tuli sitten muistaakseni toisella vierailullani ihan kädestä pitäen työntämään lautasia käsiini ja kattamaan pöytää ja muistan, miten nolo ja nöyryytetty olin, kun tajusin, että tätä oli odotettu jo silloin ensimmäisellä kerrallakin. Miksi ei voitu sanoa suoraan, että voisitko sinä, Lissu, kattaa pöydän? Miksi piti kyräillä ja odottaa, että ihan suoraan tällainen sosiaalisesti taitamaton tapaus tajuaisi tarjota apuaan?
Miehen perheessä en ollut vieras vaan perheenjäsen ja opin sen sitten kyllä vähän nololla tavalla. Omat vanhempani olivat aivan kauhuissaan, kun kuulivat, mitä kaikkea minun odotettiin tekevän, koska kun mieheni oli vanhemmillani kylässä, hänen ei tosiaan odotettu tekevän yhtään mitään muuta kuin istuvan sohvalla. Ei edes nykyäänkään. Vanhempani olivat tosi noloja, kun joutuivat kerran pyytämään mieheltäni apua lampun asentamisessa. Ainoa kerta, kun olen koskaan kuullut heidän pyytävän keneltäkään apua ja siitä kiiteltiin paljon ja laitettiin tilille erikseen rahaa.
Tämän palstan mielipiteiden perusteella olen huonosti kasvatettu, kun en osaa automaattisesti tarjota apuani, ja minun vanhempieni mielestä taas "toisten hyväksikäyttö" on huonoa kasvatusta, noloa ja erittäin arveluttavaa. Näin me ollaan erilaisia ajatusmaailmaltamme.
Tekeekö sinunkin äitisi sinulle ruuat vielä 27-vuotiaana ja siivoaa kotisi?
Kyllä ainakin minun äitini teki mun ruoat ollessaan 27-vuotias. Toki isäkin teki ruokaa omalla vuorollaan.
Miten se sujuu omassa kodissa nuo kotihommat? Jos asuit vielä 27v. kotona täysihoidossa, oletko ajatellut, että se voi olla syynä täyteen aloituskyvyttömyyteesi ulkomaailmassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10kk vauva mökillä??
Mä olin ekaa kertaa mummolassa 8kk ikäisenä ja mummola oli nykymittapuun mukaan huonommin varusteltu kuin moni mökki.
Sisään tuli vain kylmä vesi. Ei sisävessaa. Pesumahdollisuus vain erillisessä saunassa, jonne vesi sentään tuli puutarhaletkua pitkin. Kaikki lämmin käyttövesi piti lämmittää puilla. Pirtissä oli kyllä sähköliesikin, mutta sitä ei käytetty kovinkaan usein.
Mutta 70-luvulla ei vielä oltu uusavuttomia. Liekö koko sanaa ollut vielä keksitty.
Ei ne kuolleet ennenkään lapset vaikka ei ollut kaikkia vempaimia ja poreammeita. Syntyivätkin saunassa. Huomaa että kommentoija ei ole elänyt eikä käynytkään ennenvanhaisessa talossa tai mökissä.
...jossa hän juuri kertoi käyneensä...
Aivan. Joillakin toi sisälukutaito ei pelaa. Osaavat lukea, mutta eivät sisäistä lukemaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mistä helvet.istä voi tietää haluaako joku toinen jotain ja miten juo kahvinsa ja syökö pullaa ja mitä pullaa ja tekeekö mieli sitä pullaa saati kahvia juuri tällä hetkellä. Huoh.
Puuttuuko ihmisiltä ihan normaalit käytöstavat, näköjään? Jos olemme porukalla reissussa, meillä on tapana puhua. Jonoon menijä sanoo tai hänen kanssaan sovitaan, mitä tuo, ei vaikeata. Huoh.
Juuri näin. Jos en erikseen pyydä kaveriani ostamaan minulle jotain, niin en todellakaan halua, että hän ostaa minulle pyytämättä vain jotakin. Ostin mielellläni itse ja jos en ehdi, sitten pyydä kaveria jelppaamaan. Mutta kenenkään ei tarvitse lukea minun ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap. Sinä olet tuohon äitiyteen ja matkailuun vauvan kanssa ryhtynyt tietoisesti. Miehesi veli ei. Älä yritä hänestä itsellesi passaajaa. Hänellä ei ole osaa eikä arpaa teidän perheasoiden hoitoihin eikä miehesi laiminlyönteihin. Luulit että saat hänestä lapsenlikan ja itse rentoutua? Haha. Ihan oikei ettei veli alkanut teidä orjaksi. Mietitte sitten 10 kertaa ennenkuin noilla voimavaroilla ja asenteella pukkaatte sitä toista lasta muiden niskoille ja harmiksi. Kun et halua itse ottaa 100% vastuuta vauvasi hoidosta ees. Vai joi kaljaa ja makasi sohvalla? Vielä kehtasi veli suödä?!!!^&*?
Kyllä olet tyhmä. Oikeasti.
Tasan samaa mieltä. Vaikea käsittää, miten paljon tässäkin ketjussa liputetaan luokattoman huonon käytöksen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä varmaan olin tuollainen miehen perheen mielestä. En tietenkään vallannut sohvaa ja minä toimin aina kuskina, joten sekään ei sovi minun tapaukseeni, mutta minut oli kasvatettu hyvin eri tavalla kuin mies ja hänen perheensä. Minun perheessäni jos äiti tarvitsi keittiössä apua, hän pyysi. Automaattisesti en koskaan mennyt "sotkemaan" asioita, äiti sitten pyysi täsmällisesti, mitä pitää tehdä. Vieraat eivät koskaan joutuneet keittiöön, enintään oma perhe.
Olin lisäksi hyvin arka ja ujo ja täysin kyvytön oma-aloitteisuuteen, niin ensimmäiset vierailut miehen perheen luona oli puolin ja toisin aivan tuskaa. En tiennyt, mitä tein väärin, mutta tajusin tekeväni jotain, kun katsottiin alta kulmain ja supateltiin keskenään. Mies tuli sitten muistaakseni toisella vierailullani ihan kädestä pitäen työntämään lautasia käsiini ja kattamaan pöytää ja muistan, miten nolo ja nöyryytetty olin, kun tajusin, että tätä oli odotettu jo silloin ensimmäisellä kerrallakin. Miksi ei voitu sanoa suoraan, että voisitko sinä, Lissu, kattaa pöydän? Miksi piti kyräillä ja odottaa, että ihan suoraan tällainen sosiaalisesti taitamaton tapaus tajuaisi tarjota apuaan?
Miehen perheessä en ollut vieras vaan perheenjäsen ja opin sen sitten kyllä vähän nololla tavalla. Omat vanhempani olivat aivan kauhuissaan, kun kuulivat, mitä kaikkea minun odotettiin tekevän, koska kun mieheni oli vanhemmillani kylässä, hänen ei tosiaan odotettu tekevän yhtään mitään muuta kuin istuvan sohvalla. Ei edes nykyäänkään. Vanhempani olivat tosi noloja, kun joutuivat kerran pyytämään mieheltäni apua lampun asentamisessa. Ainoa kerta, kun olen koskaan kuullut heidän pyytävän keneltäkään apua ja siitä kiiteltiin paljon ja laitettiin tilille erikseen rahaa.
Tämän palstan mielipiteiden perusteella olen huonosti kasvatettu, kun en osaa automaattisesti tarjota apuani, ja minun vanhempieni mielestä taas "toisten hyväksikäyttö" on huonoa kasvatusta, noloa ja erittäin arveluttavaa. Näin me ollaan erilaisia ajatusmaailmaltamme.
Tekeekö sinunkin äitisi sinulle ruuat vielä 27-vuotiaana ja siivoaa kotisi?
Tekee, jos olen hänen luonaan. Jos hän on minun luonani, minä teen. Anoppi saattaa ruveta meillä ollessaan siivoilemaan oma-aloitteisesti ja sisimmässäni loukkaannun syvästi (ai meillä ei ole tarpeeksi siistiä), kun taas anopin kielellä kyse on avuliaisuudesta ja tilanteen tajusta (ei ehdi siivota, kun on pieniä lapsia jne). Anoppi myös saattaa tuoda ruoat tullessaan ja lämmittää niitä, joten en koskaan oikein tiedä, onko kyseessä nyyttärit vai kelpaako se minun laittamani ruoka. Edelleen äitini on tästä aivan shokissa. Toisen keittiöön ei mennä sotkemaan, on äitini motto, toisen kaappeja ei avata jne. Anopin motto taas on, että kun on kaksi kättä, niin on ne laitettava hyödyksi muiden hyväksi.
Tunnistan tuon huoltoasemaesimerkin äitini ja anoppini erilaisuudessa. Anoppi olisi ja on tilannut koko porukalle ne berliininmunkit, kun jono on pitkä ja pienen vauvan kanssa ei ehdi. Äitini taas odottaa, että pyydän apua (haluan ehkä hoitaa itse lapseni tai käydä itse katsomassa, mitä tilattavaa siellä on, saatan olla laihiksella tai muuten vain en halua mitään makeaa), saattaa kysyä, haluanko jotain, jos se hänelle tulee kaikessa kiireessä mieleen mutta ehkä vielä katastrofaalisemmin ei menisi lainkaan jonoon vaan odottaisi, että tulen vauvan kanssa vessasta ja kyselee sitten, mitä kaikki ottaisivat. Anoppini on toiminnan ihmisiä, äitini niitä, jotka tunnustelevat tuntosarvillaan varovaisesti ja jättävät mieluummin tekemättä, jos on vaara loukkaantumisesta ja toisen varpaille astumisesta.
Kyse on reviireistä. Äidilleni oma reviiri on erittäin tärkeä, anopin mielestä perheellä on vain yksi reviiri ja perhe siis tarkoittaa kaikkia, jotka on sukua tai joiden naapurissa on asuttu pitkään. Esim. appivanhempien lähellä asui pitkään taksia ajava poikamies, joka piti kovasti räiskäleistä. Anoppi jätti yöksi aina keittiön ikkunan auki niin, että tämä poikamies voi työvuoron jälkeen aamu neljältä tai viideltä käydä syömässä ne räiskäleet.
Voi Jeesus tätä suomalaisten ahdistuneisuutta!!!! Ettekö te tosiaan pysty puhumaan keskenänne minä-viesteillä, miltä minusta tuntuu, nunntulet siivoamaan ja keittiööni jne?
Huomaatko itse, kuinka oma äitisi tarkkaile reviireineen on jatkanut sinussa omaa ahdistuneisuuttaan seuraavaan sulupolveen; kyllä minä pärjään, jaksan, en puhu, enkä kysy, enkä apua pyydä.
Eli tätä korvenraivaajan suo, kuokka ja Jussi - mentaliteettia. Kyllä nyt olisi jo aika katkaista tuo ahdistuneisuuden ketju ja avata suunsa. Ei ole kovin hyvät lähtökohdat elämälle, jos asuu liian kauan aikuisena kotona, jossa ei opeteta lainkaan oma-aloitteisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä varmaan olin tuollainen miehen perheen mielestä. En tietenkään vallannut sohvaa ja minä toimin aina kuskina, joten sekään ei sovi minun tapaukseeni, mutta minut oli kasvatettu hyvin eri tavalla kuin mies ja hänen perheensä. Minun perheessäni jos äiti tarvitsi keittiössä apua, hän pyysi. Automaattisesti en koskaan mennyt "sotkemaan" asioita, äiti sitten pyysi täsmällisesti, mitä pitää tehdä. Vieraat eivät koskaan joutuneet keittiöön, enintään oma perhe.
Olin lisäksi hyvin arka ja ujo ja täysin kyvytön oma-aloitteisuuteen, niin ensimmäiset vierailut miehen perheen luona oli puolin ja toisin aivan tuskaa. En tiennyt, mitä tein väärin, mutta tajusin tekeväni jotain, kun katsottiin alta kulmain ja supateltiin keskenään. Mies tuli sitten muistaakseni toisella vierailullani ihan kädestä pitäen työntämään lautasia käsiini ja kattamaan pöytää ja muistan, miten nolo ja nöyryytetty olin, kun tajusin, että tätä oli odotettu jo silloin ensimmäisellä kerrallakin. Miksi ei voitu sanoa suoraan, että voisitko sinä, Lissu, kattaa pöydän? Miksi piti kyräillä ja odottaa, että ihan suoraan tällainen sosiaalisesti taitamaton tapaus tajuaisi tarjota apuaan?
Miehen perheessä en ollut vieras vaan perheenjäsen ja opin sen sitten kyllä vähän nololla tavalla. Omat vanhempani olivat aivan kauhuissaan, kun kuulivat, mitä kaikkea minun odotettiin tekevän, koska kun mieheni oli vanhemmillani kylässä, hänen ei tosiaan odotettu tekevän yhtään mitään muuta kuin istuvan sohvalla. Ei edes nykyäänkään. Vanhempani olivat tosi noloja, kun joutuivat kerran pyytämään mieheltäni apua lampun asentamisessa. Ainoa kerta, kun olen koskaan kuullut heidän pyytävän keneltäkään apua ja siitä kiiteltiin paljon ja laitettiin tilille erikseen rahaa.
Tämän palstan mielipiteiden perusteella olen huonosti kasvatettu, kun en osaa automaattisesti tarjota apuani, ja minun vanhempieni mielestä taas "toisten hyväksikäyttö" on huonoa kasvatusta, noloa ja erittäin arveluttavaa. Näin me ollaan erilaisia ajatusmaailmaltamme.
Tekeekö sinunkin äitisi sinulle ruuat vielä 27-vuotiaana ja siivoaa kotisi?
Tekee, jos olen hänen luonaan. Jos hän on minun luonani, minä teen. Anoppi saattaa ruveta meillä ollessaan siivoilemaan oma-aloitteisesti ja sisimmässäni loukkaannun syvästi (ai meillä ei ole tarpeeksi siistiä), kun taas anopin kielellä kyse on avuliaisuudesta ja tilanteen tajusta (ei ehdi siivota, kun on pieniä lapsia jne). Anoppi myös saattaa tuoda ruoat tullessaan ja lämmittää niitä, joten en koskaan oikein tiedä, onko kyseessä nyyttärit vai kelpaako se minun laittamani ruoka. Edelleen äitini on tästä aivan shokissa. Toisen keittiöön ei mennä sotkemaan, on äitini motto, toisen kaappeja ei avata jne. Anopin motto taas on, että kun on kaksi kättä, niin on ne laitettava hyödyksi muiden hyväksi.
Tunnistan tuon huoltoasemaesimerkin äitini ja anoppini erilaisuudessa. Anoppi olisi ja on tilannut koko porukalle ne berliininmunkit, kun jono on pitkä ja pienen vauvan kanssa ei ehdi. Äitini taas odottaa, että pyydän apua (haluan ehkä hoitaa itse lapseni tai käydä itse katsomassa, mitä tilattavaa siellä on, saatan olla laihiksella tai muuten vain en halua mitään makeaa), saattaa kysyä, haluanko jotain, jos se hänelle tulee kaikessa kiireessä mieleen mutta ehkä vielä katastrofaalisemmin ei menisi lainkaan jonoon vaan odottaisi, että tulen vauvan kanssa vessasta ja kyselee sitten, mitä kaikki ottaisivat. Anoppini on toiminnan ihmisiä, äitini niitä, jotka tunnustelevat tuntosarvillaan varovaisesti ja jättävät mieluummin tekemättä, jos on vaara loukkaantumisesta ja toisen varpaille astumisesta.
Kyse on reviireistä. Äidilleni oma reviiri on erittäin tärkeä, anopin mielestä perheellä on vain yksi reviiri ja perhe siis tarkoittaa kaikkia, jotka on sukua tai joiden naapurissa on asuttu pitkään. Esim. appivanhempien lähellä asui pitkään taksia ajava poikamies, joka piti kovasti räiskäleistä. Anoppi jätti yöksi aina keittiön ikkunan auki niin, että tämä poikamies voi työvuoron jälkeen aamu neljältä tai viideltä käydä syömässä ne räiskäleet.
Voi Jeesus tätä suomalaisten ahdistuneisuutta!!!! Ettekö te tosiaan pysty puhumaan keskenänne minä-viesteillä, miltä minusta tuntuu, nunntulet siivoamaan ja keittiööni jne?
Huomaatko itse, kuinka oma äitisi tarkkaile reviireineen on jatkanut sinussa omaa ahdistuneisuuttaan seuraavaan sulupolveen; kyllä minä pärjään, jaksan, en puhu, enkä kysy, enkä apua pyydä.
Eli tätä korvenraivaajan suo, kuokka ja Jussi - mentaliteettia. Kyllä nyt olisi jo aika katkaista tuo ahdistuneisuuden ketju ja avata suunsa. Ei ole kovin hyvät lähtökohdat elämälle, jos asuu liian kauan aikuisena kotona, jossa ei opeteta lainkaan oma-aloitteisuuteen.
Korjauksia: kun tulet ja tarkkoine reviireineen
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla muiden mökillä olleiden versio siitä, millaista oli mökkeillä 10 kk ikäisen vauvan kanssa. Nukkuiko kukaan?
Kyllä 10-kuukautiset yleensä hyvn nukkuvat. Outo luulo, että pienet lapset parkuisivat yöt läpeensä.
Meillä on vauvojen kanssa oltu mökeillä ja ulkomaanreissuilla, ei mitään vaikeutta. Esikoinen oli 4 viikkoa kun oli ensi kertaa mökillä. Tottakai, kun keskellä kesää syntyi.
Mökki on iso - sauna erikseen. Kylmä vesi tulee sisään (ja on viemäri), mutta saunamökissä on iso pata täynnä kuumaa vettä koko päivän. On helppo olla lasten kanssa jo toisessa polvessa. Ikkunoissa ja ovessa on verkot ja vauvanvaunuissa myös, joten itikoille ei ole pakko syöttää ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap. Sinä olet tuohon äitiyteen ja matkailuun vauvan kanssa ryhtynyt tietoisesti. Miehesi veli ei. Älä yritä hänestä itsellesi passaajaa. Hänellä ei ole osaa eikä arpaa teidän perheasoiden hoitoihin eikä miehesi laiminlyönteihin. Luulit että saat hänestä lapsenlikan ja itse rentoutua? Haha. Ihan oikei ettei veli alkanut teidä orjaksi. Mietitte sitten 10 kertaa ennenkuin noilla voimavaroilla ja asenteella pukkaatte sitä toista lasta muiden niskoille ja harmiksi. Kun et halua itse ottaa 100% vastuuta vauvasi hoidosta ees. Vai joi kaljaa ja makasi sohvalla? Vielä kehtasi veli suödä?!!!^&*?
Kyllä olet tyhmä. Oikeasti.
Tasan samaa mieltä. Vaikea käsittää, miten paljon tässäkin ketjussa liputetaan luokattoman huonon käytöksen puolesta.
Ei sen huonon käytöksen puolesta liputeta vaan ihmetellään miksi asiaan ei yritetä puuttua. Minä valittaisin vasta sen jälkeen, kun olen tuollaiselle puupäälle jotakin yrittänyt sanoa eikä vielä sen jälkeenkään mene asia perille. Miten joku sinkkumies tajuaa jostain vauvojen rytmistä jne. Ja jos koskaan aiemmin ei ole asiaan puututtu, miten ihmeessä luulette hänen nyt muuttaman tapojaan ajatuksen voimalla? Joillakin ei vaan ole tilannetajua, mutta se pitää heille kertoa, jos kasvatus on ollut mitä on.
Tiedän samanlaisen tapauksen, mutta hän onnistui löytämään tyttöystävän, joka vähän opetti tapoja. Kaveri myönsi olleensa täysin ajattelematon, mutta nyt omaa oikein hyvät käytöstavat ja ottaa myös muut ihmiset huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap. Sinä olet tuohon äitiyteen ja matkailuun vauvan kanssa ryhtynyt tietoisesti. Miehesi veli ei. Älä yritä hänestä itsellesi passaajaa. Hänellä ei ole osaa eikä arpaa teidän perheasoiden hoitoihin eikä miehesi laiminlyönteihin. Luulit että saat hänestä lapsenlikan ja itse rentoutua? Haha. Ihan oikei ettei veli alkanut teidä orjaksi. Mietitte sitten 10 kertaa ennenkuin noilla voimavaroilla ja asenteella pukkaatte sitä toista lasta muiden niskoille ja harmiksi. Kun et halua itse ottaa 100% vastuuta vauvasi hoidosta ees. Vai joi kaljaa ja makasi sohvalla? Vielä kehtasi veli suödä?!!!^&*?
Kyllä olet tyhmä. Oikeasti.
Tasan samaa mieltä. Vaikea käsittää, miten paljon tässäkin ketjussa liputetaan luokattoman huonon käytöksen puolesta.
Ei sen huonon käytöksen puolesta liputeta vaan ihmetellään miksi asiaan ei yritetä puuttua. Minä valittaisin vasta sen jälkeen, kun olen tuollaiselle puupäälle jotakin yrittänyt sanoa eikä vielä sen jälkeenkään mene asia perille. Miten joku sinkkumies tajuaa jostain vauvojen rytmistä jne. Ja jos koskaan aiemmin ei ole asiaan puututtu, miten ihmeessä luulette hänen nyt muuttaman tapojaan ajatuksen voimalla? Joillakin ei vaan ole tilannetajua, mutta se pitää heille kertoa, jos kasvatus on ollut mitä on.
Tiedän samanlaisen tapauksen, mutta hän onnistui löytämään tyttöystävän, joka vähän opetti tapoja. Kaveri myönsi olleensa täysin ajattelematon, mutta nyt omaa oikein hyvät käytöstavat ja ottaa myös muut ihmiset huomioon.
Minusta tällaiset vätykset, joille tyttöystävät opettavat vähän tapoja, ovat säälittäviä, mutta oman kotikasvatuksensa ja esimerkin tuloksia.
Äitien olisi syytä katsoa peiliin, miten onnistuu poikalapsen kasvatus tässä matriarkaalisessa kasvatusympäristössä, jossa isä on oman äitinsä kasvattama tossu, jolle maisen sana on laki. Ja toinen ääripää ovat nämä väkivaltaiset miehet. Ei onnistu meiltä poikien kasvattaminen.
Olisi mielenkiintoista kuulla muiden mökillä olleiden versio siitä, millaista oli mökkeillä 10 kk ikäisen vauvan kanssa. Nukkuiko kukaan?