Lue keskustelun säännöt.
Miehen veljen käytös raivostuttaa!
24.06.2018 |
Stressaava juhannus takana 10kk vauvan, miehen ja miehen veljen kanssa. Matkasimme siis appiukon mökille torstaina.
Menomatkalla piti pysähtyä mm. syöttämään vauva, ja kuten arvata saattaa, huoltoasema oli melko piukassa. Vauvalla kova nälkä. No,sovittiin miehen kanssa että menee ruokkimaan lapsen ja minä käyn vessassa. Mitä tekee miehen veli; ryntää vessan kautta kahvijonoon ja ostaa ITSELLEEN kahvin ja pullan ja istuu pöytäämme. Palasin vessasta (jonne siis jonotin n.vartin) ja totesin miehen veljelle että noh,minäpä lähden uudelle reissulle tuonne jonottamaan meille kahvia ja purtavaa. Emme sitten ehtineet miehen kanssa syömään, kun vauva kerkesi jo uuden jonotuksen aikana hermostumaan...
Minusta olisi ollut kohtuullista edes tarjoutua ostamaan meille jotain, kun meidän autolla ja bensoillakin matkaan lähdimme (400km suuntaansa).
Miehen veli makasi koko viikonlopun sohvalla niin että muut eivät mahtuneet sinne istumaan. Söi ja joi kaljaa, ei auttanut missään hommissa. Tänään teimme varhain aamulla lähtöä, minä kannoin KAIKKI tavarat autoon miehen veljen katsellessa ja haukotellessa vieressä.
Parasta tässä on se, että näiden veljesten äiti jaksaa minulle monesti saarnata/valittaa muista vanhemmista ja jaella lapsenhoitovinkkejään jatkuvasti. Siis oikeasti, oma lapsensa, 27-vuotias, käyttäytyy noin!?! Aivan eri maata kuin mieheni, missä on mennyt vikaan?
Välittää myös jatkuvasti että ei ole rahaa, silti hänellä on uusimmat puhelimet, kodinkoneet ym. Äitinsä tietysti käsi ojossa antaa sitten rahaa,tekee ruuat hälle kotiin valmiiksi, käy siivoamassa siellä jne.
Anteeksi avautuminen, olen lopen uupunut ja ärsyyntynyt :D
Kommentit (127)
Sinkku on kyllä. Ja en ihmettele miksi!
Eniten suututtaa se, että miehen veli on selvästi kasvatettu näin itsekeskeiseksi.
Kun mulla olisi pokkaa niin sanoisin anopille että tosissasko passaat 27-vuotiasta juuri kotoa pois muuttanutta poikaasi? Mutta en kehtaa, en ainakaan vielä. Jos alkaa minun kasvatusmetodeja moittimaan niin sitten sanon kyllä välittömästi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä varmaan olin tuollainen miehen perheen mielestä. En tietenkään vallannut sohvaa ja minä toimin aina kuskina, joten sekään ei sovi minun tapaukseeni, mutta minut oli kasvatettu hyvin eri tavalla kuin mies ja hänen perheensä. Minun perheessäni jos äiti tarvitsi keittiössä apua, hän pyysi. Automaattisesti en koskaan mennyt "sotkemaan" asioita, äiti sitten pyysi täsmällisesti, mitä pitää tehdä. Vieraat eivät koskaan joutuneet keittiöön, enintään oma perhe.
Olin lisäksi hyvin arka ja ujo ja täysin kyvytön oma-aloitteisuuteen, niin ensimmäiset vierailut miehen perheen luona oli puolin ja toisin aivan tuskaa. En tiennyt, mitä tein väärin, mutta tajusin tekeväni jotain, kun katsottiin alta kulmain ja supateltiin keskenään. Mies tuli sitten muistaakseni toisella vierailullani ihan kädestä pitäen työntämään lautasia käsiini ja kattamaan pöytää ja muistan, miten nolo ja nöyryytetty olin, kun tajusin, että tätä oli odotettu jo silloin ensimmäisellä kerrallakin. Miksi ei voitu sanoa suoraan, että voisitko sinä, Lissu, kattaa pöydän? Miksi piti kyräillä ja odottaa, että ihan suoraan tällainen sosiaalisesti taitamaton tapaus tajuaisi tarjota apuaan?
Miehen perheessä en ollut vieras vaan perheenjäsen ja opin sen sitten kyllä vähän nololla tavalla. Omat vanhempani olivat aivan kauhuissaan, kun kuulivat, mitä kaikkea minun odotettiin tekevän, koska kun mieheni oli vanhemmillani kylässä, hänen ei tosiaan odotettu tekevän yhtään mitään muuta kuin istuvan sohvalla. Ei edes nykyäänkään. Vanhempani olivat tosi noloja, kun joutuivat kerran pyytämään mieheltäni apua lampun asentamisessa. Ainoa kerta, kun olen koskaan kuullut heidän pyytävän keneltäkään apua ja siitä kiiteltiin paljon ja laitettiin tilille erikseen rahaa.
Tämän palstan mielipiteiden perusteella olen huonosti kasvatettu, kun en osaa automaattisesti tarjota apuani, ja minun vanhempieni mielestä taas "toisten hyväksikäyttö" on huonoa kasvatusta, noloa ja erittäin arveluttavaa. Näin me ollaan erilaisia ajatusmaailmaltamme.
Puuttumatta muuhun niin en olettaisi että kukaan sieltä kahvijonosta ostaisi muille mitään ilman että on sovittu.
”Ostin sulle korvapuustin” -> ”no tosi kiva joo, olis tehnyt mieli suolaista ja vaikka lihapiirakka mutta ei nyt sit viitsi enää ostaa kun sä jo tuhlasit tohon”
”Ostin sulle pullan ja kahvin” -> ”no voihan kettu, siis mä olisinkin halunnut limun tällä kertaa enkä kahvia”
”Ostin sulle berliininmunkin” -> ”no ei helvetti, mitä se tollasta meni ostamaan, mä oon laiharilla enkä todellakaan syö mitään” (laiharista ei toki ole puhuttu kenellekään mitään)
Jne jne.
Toisille ostetaan vaan jos siitä on sovittu.
Jotkut niin sanotusti käy hitaalla.
Jos seuraava kerta tulee, ap:n kannattaa jakaa jämäkästi tehtävät. Käytännössä siis annetaan kassi käteen ja sanotaan, että vie tämä autoon. Kaikille ei pyytely tehoa, pitää auttaa liikkeeseen.
Jos on vielä jossain kaljapöhnässä, ei ole henkisesti läsnä ja kaikkia alkoholi ei virkistä.
Ei todella tarvi olla provo. Perhepiirissä on tällainen ihminen. Ei alkoholia, mutta asiat täytyy sanoa, ei muuten osaa tehdä. Sitten kyllä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Puuttumatta muuhun niin en olettaisi että kukaan sieltä kahvijonosta ostaisi muille mitään ilman että on sovittu.
”Ostin sulle korvapuustin” -> ”no tosi kiva joo, olis tehnyt mieli suolaista ja vaikka lihapiirakka mutta ei nyt sit viitsi enää ostaa kun sä jo tuhlasit tohon”
”Ostin sulle pullan ja kahvin” -> ”no voihan kettu, siis mä olisinkin halunnut limun tällä kertaa enkä kahvia”
”Ostin sulle berliininmunkin” -> ”no ei helvetti, mitä se tollasta meni ostamaan, mä oon laiharilla enkä todellakaan syö mitään” (laiharista ei toki ole puhuttu kenellekään mitään)
Jne jne.
Toisille ostetaan vaan jos siitä on sovittu.
Sun kanssa olisi ilo matkustaa juhannusruuhkassa.
Fiksu näkee tilanteen (jono, vauvan hoito, vessajono) ja kysyy jo lähtiessään "mitä tuon teille". Olisi tietysti pitänyt ennakoida, mutta eivät olleet ap miehineen tienneet, miten toimia tämän jumalankuvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puuttumatta muuhun niin en olettaisi että kukaan sieltä kahvijonosta ostaisi muille mitään ilman että on sovittu.
”Ostin sulle korvapuustin” -> ”no tosi kiva joo, olis tehnyt mieli suolaista ja vaikka lihapiirakka mutta ei nyt sit viitsi enää ostaa kun sä jo tuhlasit tohon”
”Ostin sulle pullan ja kahvin” -> ”no voihan kettu, siis mä olisinkin halunnut limun tällä kertaa enkä kahvia”
”Ostin sulle berliininmunkin” -> ”no ei helvetti, mitä se tollasta meni ostamaan, mä oon laiharilla enkä todellakaan syö mitään” (laiharista ei toki ole puhuttu kenellekään mitään)
Jne jne.
Toisille ostetaan vaan jos siitä on sovittu.
Sun kanssa olisi ilo matkustaa juhannusruuhkassa.
Fiksu näkee tilanteen (jono, vauvan hoito, vessajono) ja kysyy jo lähtiessään "mitä tuon teille". Olisi tietysti pitänyt ennakoida, mutta eivät olleet ap miehineen tienneet, miten toimia tämän jumalankuvan kanssa.
Siinä omassa vauvakuplassa ei välttämättä tule mieleen, ettei lapseton ymmärrä vauvan kanssa liikkuessa, että on vauvan asettamat aikataulut. Jos kukaan ei pyydä ostamaan mitään, niin kyllä jää ostamatta.
Jos se lanki on traumatisoitunut vanhempiensa erosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos se lanki on traumatisoitunut vanhempiensa erosta?
Siis lankO!
-sama
Jämäkkyyden puute ja huonot vuorovaikutustaidot.
Loisia ei oteta mukaan, mieheksi ei oteta nössöä.
Kaikki osallistuvat töihin, ellei ole juuri synnytetty tai oltu avoleikkauksessa tai olla alle 3-vuotiaita. Mikä näistä lankosi on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mistä helvet.istä voi tietää haluaako joku toinen jotain ja miten juo kahvinsa ja syökö pullaa ja mitä pullaa ja tekeekö mieli sitä pullaa saati kahvia juuri tällä hetkellä. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puuttumatta muuhun niin en olettaisi että kukaan sieltä kahvijonosta ostaisi muille mitään ilman että on sovittu.
”Ostin sulle korvapuustin” -> ”no tosi kiva joo, olis tehnyt mieli suolaista ja vaikka lihapiirakka mutta ei nyt sit viitsi enää ostaa kun sä jo tuhlasit tohon”
”Ostin sulle pullan ja kahvin” -> ”no voihan kettu, siis mä olisinkin halunnut limun tällä kertaa enkä kahvia”
”Ostin sulle berliininmunkin” -> ”no ei helvetti, mitä se tollasta meni ostamaan, mä oon laiharilla enkä todellakaan syö mitään” (laiharista ei toki ole puhuttu kenellekään mitään)
Jne jne.
Toisille ostetaan vaan jos siitä on sovittu.
Sun kanssa olisi ilo matkustaa juhannusruuhkassa.
Fiksu näkee tilanteen (jono, vauvan hoito, vessajono) ja kysyy jo lähtiessään "mitä tuon teille". Olisi tietysti pitänyt ennakoida, mutta eivät olleet ap miehineen tienneet, miten toimia tämän jumalankuvan kanssa.
Tämä on juurikin se pointti mitä hain takaa!
Ilman vauvaakin luulisi ymmärtävän kysyä, haenpa tuosta kahvia itselleni, haluatteko te jotain kun näyttää olevan niin karmea jonkin? Vaikka ihan siitäkin hyvästä kun teidän autolla olemme liikenteessä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai varttia vaille kahdeksan kotona mökiltä juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina?
Tämä on aivan surkea miesvihaprovo.
Vierailija kirjoitti:
Minä varmaan olin tuollainen miehen perheen mielestä. En tietenkään vallannut sohvaa ja minä toimin aina kuskina, joten sekään ei sovi minun tapaukseeni, mutta minut oli kasvatettu hyvin eri tavalla kuin mies ja hänen perheensä. Minun perheessäni jos äiti tarvitsi keittiössä apua, hän pyysi. Automaattisesti en koskaan mennyt "sotkemaan" asioita, äiti sitten pyysi täsmällisesti, mitä pitää tehdä. Vieraat eivät koskaan joutuneet keittiöön, enintään oma perhe.
Olin lisäksi hyvin arka ja ujo ja täysin kyvytön oma-aloitteisuuteen, niin ensimmäiset vierailut miehen perheen luona oli puolin ja toisin aivan tuskaa. En tiennyt, mitä tein väärin, mutta tajusin tekeväni jotain, kun katsottiin alta kulmain ja supateltiin keskenään. Mies tuli sitten muistaakseni toisella vierailullani ihan kädestä pitäen työntämään lautasia käsiini ja kattamaan pöytää ja muistan, miten nolo ja nöyryytetty olin, kun tajusin, että tätä oli odotettu jo silloin ensimmäisellä kerrallakin. Miksi ei voitu sanoa suoraan, että voisitko sinä, Lissu, kattaa pöydän? Miksi piti kyräillä ja odottaa, että ihan suoraan tällainen sosiaalisesti taitamaton tapaus tajuaisi tarjota apuaan?
Miehen perheessä en ollut vieras vaan perheenjäsen ja opin sen sitten kyllä vähän nololla tavalla. Omat vanhempani olivat aivan kauhuissaan, kun kuulivat, mitä kaikkea minun odotettiin tekevän, koska kun mieheni oli vanhemmillani kylässä, hänen ei tosiaan odotettu tekevän yhtään mitään muuta kuin istuvan sohvalla. Ei edes nykyäänkään. Vanhempani olivat tosi noloja, kun joutuivat kerran pyytämään mieheltäni apua lampun asentamisessa. Ainoa kerta, kun olen koskaan kuullut heidän pyytävän keneltäkään apua ja siitä kiiteltiin paljon ja laitettiin tilille erikseen rahaa.
Tämän palstan mielipiteiden perusteella olen huonosti kasvatettu, kun en osaa automaattisesti tarjota apuani, ja minun vanhempieni mielestä taas "toisten hyväksikäyttö" on huonoa kasvatusta, noloa ja erittäin arveluttavaa. Näin me ollaan erilaisia ajatusmaailmaltamme.
Tekeekö sinunkin äitisi sinulle ruuat vielä 27-vuotiaana ja siivoaa kotisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puuttumatta muuhun niin en olettaisi että kukaan sieltä kahvijonosta ostaisi muille mitään ilman että on sovittu.
”Ostin sulle korvapuustin” -> ”no tosi kiva joo, olis tehnyt mieli suolaista ja vaikka lihapiirakka mutta ei nyt sit viitsi enää ostaa kun sä jo tuhlasit tohon”
”Ostin sulle pullan ja kahvin” -> ”no voihan kettu, siis mä olisinkin halunnut limun tällä kertaa enkä kahvia”
”Ostin sulle berliininmunkin” -> ”no ei helvetti, mitä se tollasta meni ostamaan, mä oon laiharilla enkä todellakaan syö mitään” (laiharista ei toki ole puhuttu kenellekään mitään)
Jne jne.
Toisille ostetaan vaan jos siitä on sovittu.
Sun kanssa olisi ilo matkustaa juhannusruuhkassa.
Fiksu näkee tilanteen (jono, vauvan hoito, vessajono) ja kysyy jo lähtiessään "mitä tuon teille". Olisi tietysti pitänyt ennakoida, mutta eivät olleet ap miehineen tienneet, miten toimia tämän jumalankuvan kanssa.
Tämä on juurikin se pointti mitä hain takaa!
Ilman vauvaakin luulisi ymmärtävän kysyä, haenpa tuosta kahvia itselleni, haluatteko te jotain kun näyttää olevan niin karmea jonkin? Vaikka ihan siitäkin hyvästä kun teidän autolla olemme liikenteessä?
Ap
Kaikki eivät vain tajua ennen kuin asiasta mainitsee. Luulisi miehesi tuntevan veljensä ja olisi ennenkoinut asian.
Vierailija kirjoitti:
Ai varttia vaille kahdeksan kotona mökiltä juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina?
Tämä on aivan surkea miesvihaprovo.
No jos nyt tarkat aikataulut haluat niin vauva heräsi 5:30, söi aamupuuron ja lähdimme ajamaan kohti kotia juhannusruuhkien välttämiseksi ja jotta lapsi nukkuisi autossa.
Matkalla olemme vielä, pysähdytty on monta kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai varttia vaille kahdeksan kotona mökiltä juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina?
Tämä on aivan surkea miesvihaprovo.
No jos nyt tarkat aikataulut haluat niin vauva heräsi 5:30, söi aamupuuron ja lähdimme ajamaan kohti kotia juhannusruuhkien välttämiseksi ja jotta lapsi nukkuisi autossa.
Matkalla olemme vielä, pysähdytty on monta kertaa.
Tulihan se paikko sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Harmi, että miehen veli on kasvatettu huonosti.
Ei aina auta kasvatuskaan, jotkut vaan ovat tuollaisia. Eioä ole avioniesmatskua tämän miehen veli. Äidit tekevät karhunpalveluksen näille aikamiespojilleen kun passaavat vielä vaikka ei asu edes kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä varmaan olin tuollainen miehen perheen mielestä. En tietenkään vallannut sohvaa ja minä toimin aina kuskina, joten sekään ei sovi minun tapaukseeni, mutta minut oli kasvatettu hyvin eri tavalla kuin mies ja hänen perheensä. Minun perheessäni jos äiti tarvitsi keittiössä apua, hän pyysi. Automaattisesti en koskaan mennyt "sotkemaan" asioita, äiti sitten pyysi täsmällisesti, mitä pitää tehdä. Vieraat eivät koskaan joutuneet keittiöön, enintään oma perhe.
Olin lisäksi hyvin arka ja ujo ja täysin kyvytön oma-aloitteisuuteen, niin ensimmäiset vierailut miehen perheen luona oli puolin ja toisin aivan tuskaa. En tiennyt, mitä tein väärin, mutta tajusin tekeväni jotain, kun katsottiin alta kulmain ja supateltiin keskenään. Mies tuli sitten muistaakseni toisella vierailullani ihan kädestä pitäen työntämään lautasia käsiini ja kattamaan pöytää ja muistan, miten nolo ja nöyryytetty olin, kun tajusin, että tätä oli odotettu jo silloin ensimmäisellä kerrallakin. Miksi ei voitu sanoa suoraan, että voisitko sinä, Lissu, kattaa pöydän? Miksi piti kyräillä ja odottaa, että ihan suoraan tällainen sosiaalisesti taitamaton tapaus tajuaisi tarjota apuaan?
Miehen perheessä en ollut vieras vaan perheenjäsen ja opin sen sitten kyllä vähän nololla tavalla. Omat vanhempani olivat aivan kauhuissaan, kun kuulivat, mitä kaikkea minun odotettiin tekevän, koska kun mieheni oli vanhemmillani kylässä, hänen ei tosiaan odotettu tekevän yhtään mitään muuta kuin istuvan sohvalla. Ei edes nykyäänkään. Vanhempani olivat tosi noloja, kun joutuivat kerran pyytämään mieheltäni apua lampun asentamisessa. Ainoa kerta, kun olen koskaan kuullut heidän pyytävän keneltäkään apua ja siitä kiiteltiin paljon ja laitettiin tilille erikseen rahaa.
Tämän palstan mielipiteiden perusteella olen huonosti kasvatettu, kun en osaa automaattisesti tarjota apuani, ja minun vanhempieni mielestä taas "toisten hyväksikäyttö" on huonoa kasvatusta, noloa ja erittäin arveluttavaa. Näin me ollaan erilaisia ajatusmaailmaltamme.
Tekeekö sinunkin äitisi sinulle ruuat vielä 27-vuotiaana ja siivoaa kotisi?
Kyllä ainakin minun äitini teki mun ruoat ollessaan 27-vuotias. Toki isäkin teki ruokaa omalla vuorollaan.
Kovin ootte aikasin lähtenyt, jos 7.48 oot ollut jo kotona ja 400 km matkaa 😂
No mitä virkaa tällä onnettomalla palstalla olisi,jos ihmiset hoitaisivat asiansa puhumalla keskenään? Mitä me onnettomat, tällä palstalla roikkuvat, tekisimme?
Jätetään vaan puhumatta keskenämme ja maristaan täällä.