Onko sua luultu koskaan oikeasti maksulliseksi

Hahhah, on. Olin Turkissa Belekissä lomalla, nojailin hotellin aulassa pynttäytyneenä minimekossa baaritiskiin odotellen miestäni. Join valkkaria ihan rauhassa omissa oloissani ja pari suomalaismiestä vieressä alkoi keskustelemaan: mitä luulet että ton venakon tuntitaksa on? Toinen: en tiedä, mutta kysytään. Siinä vaiheessa totesin miehille että ”moi!”. Ihan kivoja miehiä sitten kun tutustuttiin paremmin, kun miehenkin saapui paikalle.

Nuorena vakibaarissa. Useamman kerran jopa. Kavereitten kans kyllä mietittiin tätä kuumeisesti, kun en mitenkään provosoivasti pukeutunut tai käyttäytynyt, päin vastoin. Ne oli sitä mieltä, että mun jonkinlainen viileyteni sen teki. Naurettava selitys, mutta ei muuta keksitty.

Työharjoittelussa eräässä kuljetusfirmassa. Vietiin tavaraa työmaalle ja äijät tuli kysymään että onko itärajan takaa haettu.

Ei suoraan, mutta Bulgariassa asuessani pienessä kylässä siellä oli vallitseva käsitys, että vaaleatukkaiset naiset on huoria. Kohtelu oli sen mukaista.

Vierailija kirjoitti:

Työharjoittelussa eräässä kuljetusfirmassa. Vietiin tavaraa työmaalle ja äijät tuli kysymään että onko itärajan takaa haettu.

Tää nyt meni vituiksi tämäkin. Siis minut, ei ne tavarat.

En ole varma. Olin kerran Helsingissä tulossa myöhään illalla yhdestä tapahtumasta ja muutama mieshenkilö tuli seuraani ja parin sanan vaihdon jälkeen pyysivät luokseen. Ihan ystävällisiä he olivat ja pyytelivät kovasti anteeksi, kun kieltäydyin. Jälkikäteen olen miettinyt, luultiinko minua maksulliseksi naiseksi vai pyydettiinkö mukaan muuten vain. Olen tylsä, meikkaamaton harmaahiirulainen.

Odottelin avomiestä yhden baarin ulkopuolella aamuyöstä. Luokseni tuli ihan selvältä vaikuttanut siisti mies, joka kysyi, olenko töissä. Vastasin kieltävästi ja mies pyysi anteeksi.

Toinen kerta sattui keskellä kirkasta päivää kaupungilla kävellessäni. Ohikulkeva mies kysyi hintaa ja nähdessään ällistykseni hänkin pyysi anteeksi.

En oikein ymmärrä, miksi noin tapahtui. En käytä hameita enkä korkkareita, ulkonäöltäni olen pottunokkainen pullero.

Mun hyvä ystäväni (muutamaa vuotta vanhempi, hyvännäköinen biz mies) oli käymässä Suomessa ja olimme viettämässä iltaa ystävien seurassa. Meni myöhään ja ystäväni totesi ettei mun kannata lähteä kotiin vaan voin tulla hänen huoneeseensa yöksi, twin huone kun oli. Ok, jäin yöksi eikä mitään tapahtunut meidän välillä.

Aamulla istuimme hotellin aamiaispöydässä (Helsingin keskustassa, tuohon aikaan tunnettu näistä "asiakaspalvelijoista") kun kaksi naista käveli pöydän ohi ja tönäisivät mua. Hirveää mulkoilua.... olin heidän reviirillään! Purskahdimme hämmentyneinä nauruun emmekä oikein tienneet mitä olisi pitänyt tehdä. Ok mä olin nuori, siro ja kivan näköinenkin mutta hämäsikö mun ilta-asuni vai mikä:D

Ei koskaan. Kiltteys huokuu musta kilometrien päähän.

Minulta on kysytty hintaa ja huudeltu perään keskellä kirkasta päivää. Sekä miehet että naiset...

itsehän olen mies.

On, olin masennuspotilas, enkä saanut unta, ja lähdin kävelylle aamuyöllä (kesällä joskus kello 3) Kalliossa 90-luvulla pieruverkkareissa. Joku mies pysäyttää auton ja kysyy ikkunasta hintaa kadun yli. Että semmoista.

Ei ole luultu, vaikka aika-ajoin hupakoinkin. Olen tavallisen näköinen mimmi, mutta eniten asiaan vaikuttanee se, että liikun baarissa yleensä miesystäväni kanssa. (Ja ei, ajoittain hupakoiva kumppani ei ole kaikille miehille ongelma.)

Ei ole koskaan luultu oikeasti, mutta tota miesten hintakyselyhäirintää olen joutunut sietämään monet kerrat. Se on pelkkää vallankäyttöä, jolla miehet haluaa alistaa naisia: kun vituttaa, ettei saa naista, niin kostoksi huoritellaan (eli muka viattomasti kysytään hintaa). Etenkin kauniilta hillitysti pukeutuneilta naisilta.

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan. Kiltteys huokuu musta kilometrien päähän.

Sama mulla.

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan. Kiltteys huokuu musta kilometrien päähän.

Minusta huokuu myös kiltteys, kunnollisuus ja asiallisuus, sisäinen muumimammani oikein huokuu minusta :D

Ei, mutta kerran kokeilin huvikseni 24v myydä itseäni. Lähestyi mies joka ei ollut nyt niin viehättävä. Ajattelin silti että miksipä ei jos tuo maksaa tästä. Maksoi. Mikäpä siinä. Kertaan kuitenkin jäi.

Seisoskelin n 25-vuotiaana viisikymppisen äitini kanssa Tallinnassa hetken kadulla ja odottelimme isääni, joka oli käymässä jossain kaupassa. Siihen tuli suomalainen mies, joka luuli meitä prostituoiduiksi ja kysyi hintaa äidiltäni, ei minulta. Ainoa positiivinen juttu tuossa oli se, että ko setämies suosi oma-aloitteisesti omaa ikäluokkaansa maksullistenkin kohdalla.