Miksi jotkut ihmiset tuputtavat toisille ruokaa ja samalla ylpeilevät sillä miten vähän itse syövät?
"Todella herkullista kakkua! Ota, ota reilusti! Minä söin tänään jo hapankorpun ilman päällysteitä, minä en nyt kakkua tarvitse." Mikä ihme on tällaisen käytöksen motiivi?
Kommentit (16)
Ja tämä tapahtuu usein tilanteessa, jossa kieltäytyminen katsotaan epäkohteliaaksi.
Kun lihottaa ihmiset ympärillään, niin näyttää itse hoikemmalta.
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä tapahtuu usein tilanteessa, jossa kieltäytyminen katsotaan epäkohteliaaksi.
Niin. Kieltämättä tulee todella epämukava ja hämmentynyt olo.
Ja tämä tapahtuu usein tilanteessa, jossa kieltäytyminen katsotaan epäkohteliaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Syömishäiriö.
Tämä on syynä.
Tosiaan vanhemmilla naisilla tämä jatkuva itsekorostus omien syömistensä vähäisyyden kanssa. Mikä tuota mummoikäluokkaa vaivaa?! En tajua.
Vierailija kirjoitti:
Syömishäiriö.
Ne taitavat olla aika yleisiä myös iäkkäämmilläkin ihmisillä?
Samat mummot jos sattuvat sitten sen pikku lautasellisen kalakeittoa seurassa syömään, mesoavat miten nyt on kauhea ähky eikä tarvi koko loppukesänä syödä.
Vierailija kirjoitti:
Samat mummot jos sattuvat sitten sen pikku lautasellisen kalakeittoa seurassa syömään, mesoavat miten nyt on kauhea ähky eikä tarvi koko loppukesänä syödä.
Aivan totta! Todella kiusallista käytöstä.
Miten tällaisissa tilanteissa on järkevää käyttäytyä? Tilanne tuntuu oudolta.
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisissa tilanteissa on järkevää käyttäytyä? Tilanne tuntuu oudolta.
"Kiitos, maistan vain vähän, söin jo tosi ison lounaan"
Miehen sisko äiteineen tekee aina tavatessa suuren numeron siitä, miten vähän sisko syö, miten pikkuruinen hän on ja oi kauhee mikä ähky pian tulee kun on lapsen kokoinen, eikä jaksa yhtään enempää.
Olen vasta viime aikoina, 15 aviovuoden jälkeen, herännyt siihen kuinka paljon mun täytyy tässä rlämässä keskustella miehen siskon koosta ja ruokamääristä.
Uskomatonta porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Miehen sisko äiteineen tekee aina tavatessa suuren numeron siitä, miten vähän sisko syö, miten pikkuruinen hän on ja oi kauhee mikä ähky pian tulee kun on lapsen kokoinen, eikä jaksa yhtään enempää.
Olen vasta viime aikoina, 15 aviovuoden jälkeen, herännyt siihen kuinka paljon mun täytyy tässä rlämässä keskustella miehen siskon koosta ja ruokamääristä.
Uskomatonta porukkaa.
Tuollainen on aika itsekeskeistä käytöstä. Riittäisi ihan hyvin, että jokainen pitäisi huolen omista syömisistään. Ei tuollainen puheen ohjaaminen omiin syömisiin ole mikään mukava keskustelunaihe.
Juttu saattaa jatkua sillä, että: "pitäisi saada 5 kiloa painoa pois, jotta olisi sitten samoissa mitoissa kuin vuonna 72, kun osallistuin miss Kesäheinä-kilpailuun! Painoin silloin 44 kiloa. Se olisi niin hyvä juttu olla samoissa mitoissa nytkin! Mutta syökää nyt kunnolla te muut, ottakaa vain lisää herkkuja! Vielä olisi noita keksejäkin reilusti!"
Onko kukaan ikinä saanut tällaista tuputtajaa jollain tavalla havahtumaan siihen, ettei kyseinen käytös ole kovinkaan mukavaa?
Syömishäiriö.