Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kateutta tunteva ihminen henkisesti sairas?
23.06.2018 |
Luin tänään täältä palstalta, kun eräs henkilö vastasi ettei tunne kateutta, koska hän on henkisesti terve.
Onko siis sellainen ihminen henkisesti sairas, joka tuntee kateutta?
Kommentit (59)
On myös ihmisiä, jotka tekevät monia asioita saadakseen muut kateellisiksi! Kukaanhan ei tätä myönnä mutta mitä muuta nykyinen sometus on ihan aikuisillakin ihmisillä?!! Eihän siinä ole järjen häivääkään ja ollaan taannuttu teinitasolle, etenkin facebookissa ja instagramissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen kadehtii sitä mitä hän itse haluaisi olla. Eli koulutukseen panostava kadehtii kouluttautuneita ihmisiä, kauneutta arvostava tai kauneuden eteen töitä tekevä kadehtii muiden kauneutta.
Tätä ei tietenkään haluta myöntää, koska mikä olisikaan kateuden kohdetta kohtaan imartelevampaa kuin se että toinen kokee huonommuutta hänen takiaan.
Somekulttuurimme on lisännyt kateutta. Ihmiset kilpailevat siitä kuka on suosituin, seksyin ja monessa asiassa niin lahjakas. Ihminen joka toivoo muiden kadehtivan häntä on kaikkein kateellisin.
Vierailija kirjoitti:
Voisin kuvitella, että kateellisuus osoitetaan suunnilleen samaa viiteryhmää, talous/koulutus/työmarkkina-asema, kohtaan. Jos työpaikalla suunnilleen samaa työtä tekevä ja samanlaisen koulutuksen omaava saa palkankorotuksen ja minä en, olisin tastusti kateellinen. Tässä kateus kytkeytyy oikeudenmukaisen kohtelun asiaan. On paljon epäoikeudenmukaisuutta tässä masilmassa: hyvää ansaitsevat saavat paskan kohtalon ja jo paljon omistavat saavat vielä lisää hopeatarjottimella. On siis mielestäni oikeutettua kateutta, kun ihmisiä kohdellaan tahallaan epätasa-arvoisesti ja tätä ei voi kuitata puhunmalla kateellisten ulinasta, kuten nykyään tehdään.
Mielestäni et olisi tuossa tilanteessa kateellinen, vaan katkera epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Samalla kun kritisoit kateusleimakirveen heiluttajia leimaat tavallaan itsekin, puhumalla sellaisista asioista kateutena, jotka eivät ole kateutta, vaan halua muutta epäoikeudenmukaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Luin tänään täältä palstalta, kun eräs henkilö vastasi ettei tunne kateutta, koska hän on henkisesti terve.
Onko siis sellainen ihminen henkisesti sairas, joka tuntee kateutta?
No ei todellakaan ole vaan ihan normaali ihminen. Jos kateuteen jää märehtimään ja se muuttuu katkeruudeksi ja elämää määrittäväksi tunteeksi, silloin asia on eri. Millaista kateutesi on? Onko se sellaista ihailevaa: voi kun minäkin? Vai onko mieltäsi myrkyttävää: Kyllä tuollekin joskus käy huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tänään täältä palstalta, kun eräs henkilö vastasi ettei tunne kateutta, koska hän on henkisesti terve.
Onko siis sellainen ihminen henkisesti sairas, joka tuntee kateutta?
No ei todellakaan ole vaan ihan normaali ihminen. Jos kateuteen jää märehtimään ja se muuttuu katkeruudeksi ja elämää määrittäväksi tunteeksi, silloin asia on eri. Millaista kateutesi on? Onko se sellaista ihailevaa: voi kun minäkin? Vai onko mieltäsi myrkyttävää: Kyllä tuollekin joskus käy huonosti.
En tietenkään halua kadehtimilleni henkilöille pahaa. Miksi haluaisin? Kateus on minulle tunne siinä missä suru tai vihakin. Olen oppinut käsittelemään kateutta vanhemmiten paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä paljon henkisesti sairaita.
Minusta kateus ei ole ihmiselle normaali tunne, tai ainakin se on hioutunut sivistyksen myötä pois. Siis ainakin useimmista, tunnen toki ihmisiä jotka ovat hyvinkin kateellisia kelle ja mille milloinkin. Ehkä kivikauden ihminen oli kateellinen naapurilleen joka sai suuremman palan mammutista, mutta ainakaan minä en tunnista itsessäni kateuden tunnetta. Toki harmittelen hieman sitä kun naapurilla on kaunis ja viehättävä vaimo sekä hienompi talo, mutta en tunne kateutta häntä kohtaan. Minulla on oma elämä elettävänä ja aivan tarpeeksi tekemistä sen kanssa.
Oletpas sinä ulalla. Kateus ei ole henkistä sairautta ellei kateutta tunteva ala suunnitella kataluuksia kadehtimiaan ihmisiä kohtaan ja jumiudu siihen kateuteen niin että se täyttää koko elämän. Esim. Jenkkilässä kateus on voimavara ja eteenpäin puskeva positiivinen voima. Sä olet NIIN pihalla tästä että ihan myötähävettää.
Ei sullakaan ole kaikki kotona jos triggeröidyt ihmisten vastauksista ja pidät omaa mielipidettäsi totuutena. Mitä se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tänään täältä palstalta, kun eräs henkilö vastasi ettei tunne kateutta, koska hän on henkisesti terve.
Onko siis sellainen ihminen henkisesti sairas, joka tuntee kateutta?
No ei todellakaan ole vaan ihan normaali ihminen. Jos kateuteen jää märehtimään ja se muuttuu katkeruudeksi ja elämää määrittäväksi tunteeksi, silloin asia on eri. Millaista kateutesi on? Onko se sellaista ihailevaa: voi kun minäkin? Vai onko mieltäsi myrkyttävää: Kyllä tuollekin joskus käy huonosti.
En tietenkään halua kadehtimilleni henkilöille pahaa. Miksi haluaisin? Kateus on minulle tunne siinä missä suru tai vihakin. Olen oppinut käsittelemään kateutta vanhemmiten paremmin.
Niin sitä on monentyyppistä kateutta ja negatiivinen on just sitä, että haluaa sen kateuden kohteen siltä toiselta pois. Positiivinen enemmän ihailevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunnen erään lääkäripariskunnan, jotka ovat olleet sairaan kitkeriä ja katkeria kateudestaan erästä sukulaistaan kohtaan. ihan järkyttävää kampitusta, jos kertoisin. mutta kyllä suku tietää, elleivät ole umpisokeita. tosin jotkut voivat olla kuuroja ja rahan mahdilla voidaan luoda illuusio siitä, että hyviä ihmisiä ollaan, vaikka kulisseissa sabotoidaan ja ollaan ilkeitä biatcheja kuin mitkäkin teinixet. miksi just hoitoalan ihmiset ovat yleesä niitä kusipäisimpiä tyyppejä? tekeekö se varhainen lääkefirmojen kestitys ja liian nopea palkkakehitys varhaisällä varmalla duunilla heistä sellaisia...
en ole kyllä tavannut yhtäkään oikeasti hyvää tyyppiä hoitoalalla.. nyt kun mietin. ei olen yhden. YHDEN!
Mun mielestä on.
En osaa ite tuntea kateutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tänään täältä palstalta, kun eräs henkilö vastasi ettei tunne kateutta, koska hän on henkisesti terve.
Onko siis sellainen ihminen henkisesti sairas, joka tuntee kateutta?
No ei todellakaan ole vaan ihan normaali ihminen. Jos kateuteen jää märehtimään ja se muuttuu katkeruudeksi ja elämää määrittäväksi tunteeksi, silloin asia on eri. Millaista kateutesi on? Onko se sellaista ihailevaa: voi kun minäkin? Vai onko mieltäsi myrkyttävää: Kyllä tuollekin joskus käy huonosti.
En tietenkään halua kadehtimilleni henkilöille pahaa. Miksi haluaisin? Kateus on minulle tunne siinä missä suru tai vihakin. Olen oppinut käsittelemään kateutta vanhemmiten paremmin.
Niin sitä on monentyyppistä kateutta ja negatiivinen on just sitä, että haluaa sen kateuden kohteen siltä toiselta pois. Positiivinen enemmän ihailevaa.
En mä kyllä tiedä onko kateuteni positiivista, vaikka en kadehtimilleni pahaa haluakaan. En siis näe positiivisena, koska tottakai olisi helpompaa kun ei koskaan tarvitsisi vertailla itseään keneenkään. Mutta sitä väkisin vertaa, se on ihmisluonnolle ominaista.
Kateuden tunnetta ei siis voi kitkeä pois (paitsi ehkä jollain vahvalla psyykenlääkkeellä, joka samalla tappaa kaikki muutkin tunteet) mutta sitä voi oppia käsittelemään. Ja siitä olenkin kiitollinen että kiinnostukseni henkistä kehittymistä kohtaan on vaikuttanut myös siihen, millä tavalla tätä haastavaa tunnetta on oppinut käsittelemään.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä paljon henkisesti sairaita.
Minusta kateus ei ole ihmiselle normaali tunne, tai ainakin se on hioutunut sivistyksen myötä pois. Siis ainakin useimmista, tunnen toki ihmisiä jotka ovat hyvinkin kateellisia kelle ja mille milloinkin. Ehkä kivikauden ihminen oli kateellinen naapurilleen joka sai suuremman palan mammutista, mutta ainakaan minä en tunnista itsessäni kateuden tunnetta. Toki harmittelen hieman sitä kun naapurilla on kaunis ja viehättävä vaimo sekä hienompi talo, mutta en tunne kateutta häntä kohtaan. Minulla on oma elämä elettävänä ja aivan tarpeeksi tekemistä sen kanssa.
Mitä kateus mielestäsi tarkoittaa? Jos se että harmittelee jotain toisella olevaa hyvää asiaa, ei ole kateutta, niin miten kateus mielestäsi eroaa siitä?
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka kateutta eniten halveksivat, ovat todennäköisimmin niitä, jotka eivät myönnä itselleen sitä tuntevansa.
Mitä järkeä olisi kadehtia muita? Ei mitään.
Heidän tilannettaan ei muuta mihinkään minun mahdollinen tai oletettu kateuteni enkä minä saa yhtään mitään kadehtimalla jotakuta.
Kadehtiminen on mielestäni täysin päätöntä, vaikka näköjään hyvin suosittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka kateutta eniten halveksivat, ovat todennäköisimmin niitä, jotka eivät myönnä itselleen sitä tuntevansa.
Mitä järkeä olisi kadehtia muita? Ei mitään.
Heidän tilannettaan ei muuta mihinkään minun mahdollinen tai oletettu kateuteni enkä minä saa yhtään mitään kadehtimalla jotakuta.
Kadehtiminen on mielestäni täysin päätöntä, vaikka näköjään hyvin suosittua.
Jos jossain tilanteessa kuitenkin tuntisitkin kateutta, olisiko sinun helppoa myöntää se itsellesi? Jos pidät sitä täysin älyttömänä etkä halua nähdä itseäsi tekemässä tai tuntemassa mitään tyhmää, niin helpostihan sen silloin kieltää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka kateutta eniten halveksivat, ovat todennäköisimmin niitä, jotka eivät myönnä itselleen sitä tuntevansa.
Mitä järkeä olisi kadehtia muita? Ei mitään.
Heidän tilannettaan ei muuta mihinkään minun mahdollinen tai oletettu kateuteni enkä minä saa yhtään mitään kadehtimalla jotakuta.
Kadehtiminen on mielestäni täysin päätöntä, vaikka näköjään hyvin suosittua.
Eihän kateus ole sen kummoisempi tunne kuin suru tai vihakaan. Eihän ihminen tunne surua tai vihaakaan siksi, että se olisi järkevää.
Uskoisin että kuvittelet kateuden olevan jotain muuta kuin mitä se on.
Viha ei ole paha tunne, jos sillä ei aiheuta muille pahaa. Jos olen vihainen ja lyön toista ihmistä tai eläintä se on pahaa vihan purkamista. Se taas ei jos puran vihani jupisemalla itsekseni tai lyömällä nyrkkeilysäkkiä.
Kateuskaan ei ole itsessään paha tunne, ei sen pahempi kuin vihakaan. Kateus on paha tunne vain jos kateuden purkaa muihin haukkumalla, vähättelemällä tai jopa fyysiseen väkivaltaan sortumalla. Se taas ei aiheuta ulkopuolisille pahaa, jos kateellinen tuntee pahan olon sisällään, mutta ei ryhdy tekoihin.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka kateutta eniten halveksivat, ovat todennäköisimmin niitä, jotka eivät myönnä itselleen sitä tuntevansa.
En halveksi ketään, mutta en kyllä koskaan ole kateellinen. Olen todella tyytyväinen elämääni, joten ei ole mitään syytä kadehtia ketään.
"Narsistin perusta on kadehtia kaikkea, pyritään tuhoamaan muilta kaikki vähänkin onnellisuuteen viittaava. Silloin kateus on massiivista ja viha syvää. Kyse on pysyvästä, tuhoavasta kateudesta ja ymmärrät kai että se on sairasta."
Tuon perusteella naisvaltaiset foorumit suorastaan tulvivat naisia, jotka ovat kiistatta täysiä narssiteja.
Vierailija kirjoitti:
Up
Tuon toiseksi viimeisimmän vastaus oli ihan hyvä. Mietin vaan että ehkä kateutta pelätään siksi niin paljon, kun pelätään että se saa tuhoa aikaiseksi. En muista milloin viimeksi olen tajunut, että minulle ollaan kateellisia. Eikä se kivalta tuntunut, toisaalta se sai ymmärtämään toisen käytöstä.
Itse tunnen silloin tällöin jostakin kateutta ja se on lyhytaikainen tunne ilman mitään seurauksia. Korkeintaan ne seuraukset pitäisi olla joko oman elämän tiedostaminen, mikä siinä on hyvin tai ryhtiliike omassa elämässä. Yksi voisi olla myös sen miettiminen, että onko se todella arvojesi mukaista mitä katehdit vai syntyykö se ulkopuolelta tulleista paineista.
Alue: Aihe vapaa
Voisin kuvitella, että kateellisuus osoitetaan suunnilleen samaa viiteryhmää, talous/koulutus/työmarkkina-asema, kohtaan. Jos työpaikalla suunnilleen samaa työtä tekevä ja samanlaisen koulutuksen omaava saa palkankorotuksen ja minä en, olisin tastusti kateellinen. Tässä kateus kytkeytyy oikeudenmukaisen kohtelun asiaan. On paljon epäoikeudenmukaisuutta tässä masilmassa: hyvää ansaitsevat saavat paskan kohtalon ja jo paljon omistavat saavat vielä lisää hopeatarjottimella. On siis mielestäni oikeutettua kateutta, kun ihmisiä kohdellaan tahallaan epätasa-arvoisesti ja tätä ei voi kuitata puhunmalla kateellisten ulinasta, kuten nykyään tehdään.