Miksi niin monen mielestä "täydellinen elämä" on sitä että on kauheasti rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen eroamassa juuri avioliitosta, jossa miehellä on tosiaan sitä rahaa. Ja huom, olen itsekin ihan hyvätuloinen mutta mies on oikeasti rikas. Mutta onnellisia emme ole olleet pitkään aikaan. Miksi jäisin liittoon, jossa toinen "tuo rahan" kotiin ja on sitten tekemättä yhtikäs mitään, arvostelee, nimittelee, haukkuu ja latistaa päivästä toiseen. Menee ja harrastaa ihan oman mielensä mukaan ja minä istun kotona lasten kanssa. Muutos tulee olemaan suuri minulle; taakse jää omakotitalot, loma-asunnot kotimaassa ja ulkomailla jne. Kaikki on miehen nimissä, koska hän on ne itse hankkinut ja vaatinut avioehdon. Minä en ole hänen mielestään tehnyt yhtään mitään minkään eteen. Paitsi että olen hoitanut lapset, kodin, kuuden ihmisen juoksevat asiat, oman työn jne. Mutta lähden ennemmin kuin jään, vaikka kuppaiseen yksiöön, kunhan ei tarvitse enää kuulla haukkuja. 

Alapeukku sille, että olet valinnut hoitaa lapset, kodin, kuuden ihmisen juoksevat asiat jne. Oma valinta, ja nyt sitten ruikutat. Hyvä, että edes nyt kasvatit selkärangan, mutta hintansa sillä on ollut.

Kukahan ne olisi sitten hoitanut kuin minä? Miehenkö ei tarvitse kasvattaa selkärankaa? Tosin uskon, että hän tosiaan vie kaikki nämä asiat seuraavaankin suhteeseen, mutta se ei ole enää minun murheeni

Mies oli hankkinut ilmaisen piian. Sinulla lienee omat syysi suostua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen eroamassa juuri avioliitosta, jossa miehellä on tosiaan sitä rahaa. Ja huom, olen itsekin ihan hyvätuloinen mutta mies on oikeasti rikas. Mutta onnellisia emme ole olleet pitkään aikaan. Miksi jäisin liittoon, jossa toinen "tuo rahan" kotiin ja on sitten tekemättä yhtikäs mitään, arvostelee, nimittelee, haukkuu ja latistaa päivästä toiseen. Menee ja harrastaa ihan oman mielensä mukaan ja minä istun kotona lasten kanssa. Muutos tulee olemaan suuri minulle; taakse jää omakotitalot, loma-asunnot kotimaassa ja ulkomailla jne. Kaikki on miehen nimissä, koska hän on ne itse hankkinut ja vaatinut avioehdon. Minä en ole hänen mielestään tehnyt yhtään mitään minkään eteen. Paitsi että olen hoitanut lapset, kodin, kuuden ihmisen juoksevat asiat, oman työn jne. Mutta lähden ennemmin kuin jään, vaikka kuppaiseen yksiöön, kunhan ei tarvitse enää kuulla haukkuja. 

Alapeukku sille, että olet valinnut hoitaa lapset, kodin, kuuden ihmisen juoksevat asiat jne. Oma valinta, ja nyt sitten ruikutat. Hyvä, että edes nyt kasvatit selkärangan, mutta hintansa sillä on ollut.

Kukahan ne olisi sitten hoitanut kuin minä? Miehenkö ei tarvitse kasvattaa selkärankaa? Tosin uskon, että hän tosiaan vie kaikki nämä asiat seuraavaankin suhteeseen, mutta se ei ole enää minun murheeni

Mies oli hankkinut ilmaisen piian. Sinulla lienee omat syysi suostua.

Alussa asiat ei olleet näin, vuosien varrella ne muuttuivat. Mielestäni en ole kitissyt, olen vain todennut asian. Siinä on ero.

Rahalla voi hekpottaa asioita. Rahalla saa apua, paremman asuinympäristön yms.

Ei pelkkä raha, mutta kyllä rahalla saa onnea.

Ette ehkä tajua, että siihen rahallisuuteen liittyy lieveilmiöitä: toisten kateus, tuloerot aiheuttaa ongelmia ihmissuhteissa, syyllisyys kun ei pystykään noudattamaan ptn vaatimaa ruokavaliota ja laihtumaan vaikka kaikki välineet olisi, varkaat, huijarit ja hännystelijät, pitäisikö lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, jos niin mihin ja paljonko...

Uskoisin, että tervejärkiselle, aikuiselle ihmiselle ne lieveilmiöt ovat kuitenkin pienempi paha kuin köyhyys. Itse en ollenkaa luule, etten pystyis niistä selviämään, joskus huumorikin joissain tilanteessa varmaan auttaa.

Tuloeroja voisin ajatella niin, että voin auttaa tarvittaessa pienempituloisia ystäviä ja läheisiä. Vieraiden ihmisten tuloeroroista ei tarvitse välittää, ellei halua. Voihan vierastakin ihmistä auttaa, jos haluaa.

Huijarit, hännystelijät, kateelliset, ne osaa aikuinen ihminen haistaa ja karsia elämästään jos niin haluaa.

Muutenkin, miksi ihmeessä välittäisin siitä jos joku minulle merkityksetön ihminen minua kadehtii?

Varkaiden varalle on nykyään hyvät turvajärjestelmät, joihin on rikkaana varaa.

Myös on varaa ottaa kattava vakuutus kotiin.

Käteistä ei taskuissa paljoa tarvitse kuljettaa, pankkikortillakin nostoraja tai mukana vain sellainen kortti, jossa senverran nostovaraa, että ei hetkauttaisi minua, rikasta, jos sen joku varastaisi. Rahanmenoon ei silloin edes kiinnittäisi huomiota kun tietää, että se ei lopu.

Arvokoruja ei normaalioloissa tarvitse päälleen laittaa, jos laittaa, niin silloin ei harmita jos joku varastaa kun pystyy hankkimaan uuden jne.

Myös arvokorut voi vakuuttaa käyvästä hinnasta halutessaan.

Naurattaa, kun aina jutellessa rahasta, niin ihmiset alkavat valittaa, että voi kauheata, tulisin varmaan hulluksi jos saisin ison lottovoiton. Ja samoin vedetään heti nuo ylläkuvatut "lieveilmiöt".

Olen sanonut, että minä meinaan nyt tulla välillä hulluksi tästä köyhyydestä, mieluummin silloin tulisin hulluksi rikkaana.

Kunhan ensin olisin edes vähän aikaa saanut nauttia siitä rahasta :D

Nämä pessimistit, jotka heti alkavat miettiä negatiivisia puolia ovatkin varmaan niitä, jotka eivät osaisi nauttiakaan siitä, että nyt on mahdollisuksia toteuttaa elämänsä haaveita.

Vaan koko ajan pelkäisivät jotain huonoa tapahtuvaksi. Ja näkisivät vain ne rikkauden huonot puolet.

Rahan arvon tajuaa parhaiten silloin kun sitä ei ole. Siinä hyvin äkkiä unohtuu kaikki "elämää suuremmat ajatukset".

Vierailija kirjoitti:

Ei se raha itsessään tietenkään onnea tuo. Mulla on ihana perhe, paras mies ja kauan toivottu puolivuotias poika. Vakituiset työt, mutta pienellä palkalla ja vanha tunnelmallinen hirsitalo. Olis se aika täydellistä kun vielä joku lottovoitto tulisi kun muut tärkeämmät asiat on mulla jo kunnossa. Eipä tarvisi ruokakaupassa miettiä että raaskisiko ostaa tuota kalliimpaa juustoa ja voisi vain ostaa mitä haluaa eikä tarvitsisi aina miettiä että riittääkö rahat

Tähän ei mitään lottovoittoa tarvittaisi, pari sataa kuussa nettona lisää palkkaa riittäisi hyvin.

Jos saisin paljon rahaa muuttaisn jonnekin veden läheisyyteen.

Aivan ihanaa kun ikkunoissta avautuisi meri tai isohko järvi.

Pääsisi omaan rantaan, aika kuluisi vaikka ei mitään tekisikään, ainkin ensimmäiset ajat.

Haluaisin kauniin pihan, mutta en ole puutarhaihminen. Pystyisn silloin ottamaan puutarhurin ja talkkarin, joka hoitaisi ulkotyöt.

Itse saisin sitten tehdä niitä pihahommia joista tykkäisin. Tai olal tekemättä.

Rakentaisin tai remontteeraisin kauniin puutalon, jonne hankkisin vain niitä tavaroita ja sen värisiä joista itse tykkäisin. En ainakaan pelkkää valkoista, harmaata ja mustaa.

Kauniita verhoja ostelisin, ompeluttaisin  ja vaihdattaisin silloin kuin siltä tuntuu

Myös ihania vanhoja tavaroita voisin ostella ja kierrellä kirpputoreja tai vanhojen esineiden myymälöitä.

Lapsille ja lapsenlapsille rakennuttaisin tontilleni tilavan ja varustellun vierashuoneen, jossa saisivat rauhassa olla.

Myös ystävät olisivat tervetulleita sovitusti, voisivat olla itsekseen vierastalossa jollen olisi itse kotona.

Jne.

Täytyy kait lopetttaa tämä haaveilu ja palata todellisuuteen. :D

Koska rahalla saa lähes kaikkea? Loput voi sit hankkia muilla keinoin.

Vierailija kirjoitti:

Ette ehkä tajua, että siihen rahallisuuteen liittyy lieveilmiöitä: toisten kateus, tuloerot aiheuttaa ongelmia ihmissuhteissa, syyllisyys kun ei pystykään noudattamaan ptn vaatimaa ruokavaliota ja laihtumaan vaikka kaikki välineet olisi, varkaat, huijarit ja hännystelijät, pitäisikö lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, jos niin mihin ja paljonko...

Jos on tarpeeksi rahaa voi palkata turvamiehen.

Ymmärrätkö mitä on elää köyhänä naisena juuri niiden varkaiden ja päihdepäiden keskellä?

Mahdollista ei ole hyvään ympäristöön. Vaikka ne varkaat tekisivätkin keikkaa siellä niin taatusti lähtee tietyillä alueilla köyhän perheen lastenlelutkin.

Tuskin moni noin ajattelee. Enimmäkseen ihmiset luettelee onnellisuuden tärkeimmiksi aineksiksi läheiset ihmissuhteet ja terveyden.

Varallisuus on kumminkin asia, joka on sivusta käsin helppo arvioida. Henkistä tyytyväisyyttä ei voi sivullinen nähdä.

Raha sitä paitsi kyllä mahdollistaa paljon sellaista, mikä synnyttää ja tukee onnellisuutta. Turvallisuutta, huolettomuutta, virikkeitä, hyvän asumisympäristön jne. Eivät ne yksistään tietenkään takaa mitään, mutta osana ovat hyvässä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette ehkä tajua, että siihen rahallisuuteen liittyy lieveilmiöitä: toisten kateus, tuloerot aiheuttaa ongelmia ihmissuhteissa, syyllisyys kun ei pystykään noudattamaan ptn vaatimaa ruokavaliota ja laihtumaan vaikka kaikki välineet olisi, varkaat, huijarit ja hännystelijät, pitäisikö lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, jos niin mihin ja paljonko...

Jos on tarpeeksi rahaa voi palkata turvamiehen.

Ymmärrätkö mitä on elää köyhänä naisena juuri niiden varkaiden ja päihdepäiden keskellä?

Mahdollista ei ole hyvään ympäristöön. Vaikka ne varkaat tekisivätkin keikkaa siellä niin taatusti lähtee tietyillä alueilla köyhän perheen lastenlelutkin.

Ja ymmärätkö kuonka moni köyhä nai.en ei edes pääse yrittämään mitään kuntoilua kun ei ole mahdollisuutta palkata lastenhoitoapua.

Ja rntäs ylipäätään köyhät tytöt ja nauset alueilla joissa asuu joutomiehet. He joutuvat seksuaalisen ja muunkin ahdustelun kohteiksi useammin kuin rikkaat.

Olisin hyvin onnellinen kun minun ei tarvitsisi enää ikinä miettiä rahahuolia.

Välillä tuntuu, että pää ja sydän halkeaa.

En välittäisi yhtään elää tätä tunnetta ja elämäntilannetta.

Näin ajatellen ainakin minulle raha toisi onnea, tai ainakin onnentunteen.

Mitä täydellistä sellainen on jos sitten kuitenkin joutuisit vahtimaan menojasi ja valikoimaan hinnan perusteella asioita? Täydellisyyteen ei rahaongelmat kuulu tai ei ainakaan minun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen eroamassa juuri avioliitosta, jossa miehellä on tosiaan sitä rahaa. Ja huom, olen itsekin ihan hyvätuloinen mutta mies on oikeasti rikas. Mutta onnellisia emme ole olleet pitkään aikaan. Miksi jäisin liittoon, jossa toinen "tuo rahan" kotiin ja on sitten tekemättä yhtikäs mitään, arvostelee, nimittelee, haukkuu ja latistaa päivästä toiseen. Menee ja harrastaa ihan oman mielensä mukaan ja minä istun kotona lasten kanssa. Muutos tulee olemaan suuri minulle; taakse jää omakotitalot, loma-asunnot kotimaassa ja ulkomailla jne. Kaikki on miehen nimissä, koska hän on ne itse hankkinut ja vaatinut avioehdon. Minä en ole hänen mielestään tehnyt yhtään mitään minkään eteen. Paitsi että olen hoitanut lapset, kodin, kuuden ihmisen juoksevat asiat, oman työn jne. Mutta lähden ennemmin kuin jään, vaikka kuppaiseen yksiöön, kunhan ei tarvitse enää kuulla haukkuja. 

Alapeukku sille, että olet valinnut hoitaa lapset, kodin, kuuden ihmisen juoksevat asiat jne. Oma valinta, ja nyt sitten ruikutat. Hyvä, että edes nyt kasvatit selkärangan, mutta hintansa sillä on ollut.

Kukahan ne olisi sitten hoitanut kuin minä? Miehenkö ei tarvitse kasvattaa selkärankaa? Tosin uskon, että hän tosiaan vie kaikki nämä asiat seuraavaankin suhteeseen, mutta se ei ole enää minun murheeni

Monella rikkaalla on siivoajat, lastenhoitajat ja assarit. Joko ettet olleet tarpeeksi rikkaita palkkaamaan noita tai sitten miehellesi todellakin sopi, että teit ilmaiseksi. Täydellisen rikkaan elämässä ei todellakaan tarvitse puolisoiden riidellä vessan pesusta tai kuka vie auton huoltoon. Siihen on ollut rahaa palkata henkilö.

Olen pahoillani kuullessani kuinka sinua on törkeästi käytetty hyväksi varsinkin jos rahan takia ei olisi tarvinnut. Palkkaa kunnon asianajaja ja vaadi omasi takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Nykyään ei näköjään arvosteta läheisiä välejä sukuun ja ystäviin. Myöskään epätrendikkäitä harrastuksia ei arvosteta. Kuorolaulua ja neulomista harrastavaa kolmen sukupolven sunnuntaiateriolla viihtyvää pidetään outona nynnynä.

Itse en vaihtaisi mainitsemiani asioita miljooniin tai materiaan.

Vaihda kaveripiiriä jos noista nynnyksi haukutaan. Neulontaryhmissä facebookissa on tuhansia ihmisiä, teineistä eläkeläisiin. Kuoroja on kuin sieniä sateella, sehän on yksi trendikäs harrastus kaupunkilaisille nuorille aikuisille nykyään. Perhelounaat ovat monilla ihan todellisuutta ja useilla ei perhettä välttämättä ole, niin sunnuntaiateriat tehdään kavereiden kanssa.

Rahalla saa aidon onnen, mutta vain jos elämän perusasiat ovat kunnossa. Itse olen tilanteessa jossa mulla on 99 ongelmaa, kaikki ratkaistavissa rahalla. Joku maaginen miljardin läjäys pankkitilille tekisi elämästäni täydellistä, kun ei tarvitsisi murehtia raha asioista.

Eräs japanilainen tuttuni liitti kerran twiittiinsä kuvan valtavasta yenipinosta ja totesi kommentissa, että "ratkaisu useimpiin mielenterveysongelmiin".

Olen samaa mieltä. Omakin masennukseni johtuu varsin pitkälle taloudellisten resurssien puutteesta. Kuten moni täällä jo sanoikin, ihan kaikkia ongelmia ei rahalla voi ratkaista, mutta omalla kohdallani vähintään 95% ratkeaisi lottovoiton myötä saman tien.

Koti, ravinto, turva, terveys, sisältöä elämään... Sitä kaikkea saa rahalla, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se raha itsessään tietenkään onnea tuo. Mulla on ihana perhe, paras mies ja kauan toivottu puolivuotias poika. Vakituiset työt, mutta pienellä palkalla ja vanha tunnelmallinen hirsitalo. Olis se aika täydellistä kun vielä joku lottovoitto tulisi kun muut tärkeämmät asiat on mulla jo kunnossa. Eipä tarvisi ruokakaupassa miettiä että raaskisiko ostaa tuota kalliimpaa juustoa ja voisi vain ostaa mitä haluaa eikä tarvitsisi aina miettiä että riittääkö rahat

Tähän ei mitään lottovoittoa tarvittaisi, pari sataa kuussa nettona lisää palkkaa riittäisi hyvin.

Miksi sen pitäisi olla palkkaa. Eikö ennemminkin hankkia myös toinen tulon lähde.

Yksiössä on vaikea järjestää kolmen sukupolven päivällisiä, paitsi jo osallistujia on vain kolme. Kyllähän se järjestäminen on paljon helpompaa tilavassa keittiössä, jossa on työtasoja ja tarpeeksi kylmätilaa sekä kunnollinen ruokailutila.

Itse hankkisin huonokuntoiselle vanhemmalle palvelukotipaikan, että vanha ja itsekin huonokuntoinen puoliso pääsisi pois omaishoitajuudesta. Sellaisen saisi rahalla.