Mistä taidosta teillä on ollut eniten hyötyä työelämässä?
Aloitan: kymmensormijärjestelmä
Olen korkeasti koulutettu, mutta tuo pieni taito on oikeasti hyödyllinen.
Palavereissa pystyn kirjoittamaan ja puhumaan ja seuraamaan esitystä samalla kun teen muistiinpanoja.
Kommentit (74)
Sama kuin ap:llä.
Opiskelin kymmensormijärjestelmän yläasteella valinnaisaineena 80-luvulla ja taidosta on todella paljon hyötyä työssäni, kun kirjoitan teknisiä vaatimusmäärittelyjä ja muita dokumenttejä. Kirjoittamisen sijaa voin keskittyä itse sisältöön.
Uskallus tehdä uusia asioita, halu oppia uutta, järjestelmällisyys, organisointikyky, kehittämiskykyisyys ja delegointikyky.
Töissä ei voi sanoa että en kehtaa soittaa puhelimella vieraille ihmisille ja ehdottaa heille kaikenlaisia asioita jne. Pitää uskaltaa sanoa muille jos on sitä mieltä että asiat voisi tehdä paremmin tai helpommin. Pitää ottaa vastuuta asioista eikä ujuttaa omia töitä muille, mutta silti ei kaikkia asioita ole pakko tehdä itse jos työ menee sujuvammin niin että useampi ihminen tekee tiettyjä asioita eikä kaikki yritä turhaan ehtiä tehdä jokaista asiaa itse.
Kyvystä esittää jotain muuta kuin mitä olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uteliaisuus. Otan asioita selville ja opin itsestään, kun olen kiinnostunut oppimaan. On tullut eteen paljon erilaisia mm. projektipankkeja, mihin ei ole mitään koulutusta. Helppohan niitä on käyttää, mutta ei se kaikilta suju, vaan osa valittaa, kun joutuu kylmiltään käyttämään. Lisäksi olen kyennyt ratkaisemaan ongelmia uteliaisuuteni avulla, kun osaan ottaa selvää asioista.
Mulle on hyötyä myös hyvästä päässälaskutaidosta. Lasken monesti asioita nopeammin kuin toiset ehtivät etsiä puhelimestaan edes sen laskimen kuvakkeen. Tää toimii myös muualla kuin työelämässä. Lasken prosentit yms. päässä aika nopeasti ja oikein.
Mä osaan 10-sormijärjestelmän ja olen aika nopea kirjoittamaan. Silti mun teekkarinörttipoika kirjoittaa itseopitulla järjestelmällä yhtä nopeasti ja lisäksi tekee vähemmän virheitä.
Yksinkertainen prosenttilasku on monelle utopiaa, vaikka kyseessä on lähinnä pilkun siirto ja joku kertotaululasku tarvittaessa. Hassua, miten vaikeaa tämä on joillekin.
En ole matematiikassa ollut koskaan hyvä mutta peruskoulussa ei saanut käyttää laskinta ja harjoiteltiin perustaitoja. Lukioon mennessä otettiin laskimet käyttöön ja matematiikka tuli vaikeammaksi, opetus oli huonoa ja putosin kelkasta kokonaan. Lopputulos oli se että en oppinut uutta ja vanhatkin asiat unohtuivat kun laskimella laskin helpotkin asiat.
Tiedonhakutaito todennäköisesti. Tai ehkä tietokoneen käyttö, sekin lienee tiedonhakutaidon ansiota siinä mielessä, että ei minua kukaan ole opettanut käyttämään erilaisia järjestelmiä tai vaikka opettelemaan yksinkertaisia pikakoodeja, mikä ei sekään tunnu kaikille olevan itsestäänselvää.
Mitä sukupolvea mahtavat edustaa nämä kymmensormijärjestelmän hyödyllisimmäksi ilmoittavat? :D Itse en ole koskaan opetellut ko. järjestelmää enkä varmasti sitä käytäkään oikeaoppisesti, mutta kirjoitan sujuvasti ja nopeasti ihan vain siitä syystä, että olen käyttänyt tietokonetta niin helvetin paljon... Tuskin kovin moni ikäiseni edes ajattelee, että voisi olla "liian hidas" kirjoittamaan koneella, olen 90-luvun alkupuolella syntynyt. Tosin varmaan minua nuoremmat kirjoittavat jo paljon sujuvammin kosketusnäytöillä.
Excelin perusominaisuuksien hanskaaminen. Siis kun hallitsee pivot-taulukot sekä helpot makrot ja osaa yhdistellä funktioita, niin pärjää jo tosi pitkälle tällaisessa semiteknisessä työssä jossa pitää käsitellä suuria määriä dataa kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Tiedonhakutaito todennäköisesti. Tai ehkä tietokoneen käyttö, sekin lienee tiedonhakutaidon ansiota siinä mielessä, että ei minua kukaan ole opettanut käyttämään erilaisia järjestelmiä tai vaikka opettelemaan yksinkertaisia pikakoodeja, mikä ei sekään tunnu kaikille olevan itsestäänselvää.
Mitä sukupolvea mahtavat edustaa nämä kymmensormijärjestelmän hyödyllisimmäksi ilmoittavat? :D Itse en ole koskaan opetellut ko. järjestelmää enkä varmasti sitä käytäkään oikeaoppisesti, mutta kirjoitan sujuvasti ja nopeasti ihan vain siitä syystä, että olen käyttänyt tietokonetta niin helvetin paljon... Tuskin kovin moni ikäiseni edes ajattelee, että voisi olla "liian hidas" kirjoittamaan koneella, olen 90-luvun alkupuolella syntynyt. Tosin varmaan minua nuoremmat kirjoittavat jo paljon sujuvammin kosketusnäytöillä.
Nykynuoret ei osaa käyttää tietokonetta ollenkaan. Vain somen räpläys kosketusnäytöllä onnistuu, ei mikään hyödyllinen kuten tiedonhaku, tekstinkäsittely tai taulukkolaskenta.
Varmaankin eniten oli hyötyä tiekkaritaidoista, ts. siitä että ymmärsin jotain taulukkolaskennasta jne. Siten sain joskus mielenkiintoisempia tehtäviä työllistämistukitöissä jonkin labran perus-tiskaamisen ym. ärsyttävien hommien sijaan, kun vaikkapa joku oli kipannut ja tarvittiin uudet pohjat.
Jatkoa tai vakityötä en kuitenkaan koskaan saanut.
Vierailija kirjoitti:
Tiedonhakutaito todennäköisesti. Tai ehkä tietokoneen käyttö, sekin lienee tiedonhakutaidon ansiota siinä mielessä, että ei minua kukaan ole opettanut käyttämään erilaisia järjestelmiä tai vaikka opettelemaan yksinkertaisia pikakoodeja, mikä ei sekään tunnu kaikille olevan itsestäänselvää.
Mitä sukupolvea mahtavat edustaa nämä kymmensormijärjestelmän hyödyllisimmäksi ilmoittavat? :D Itse en ole koskaan opetellut ko. järjestelmää enkä varmasti sitä käytäkään oikeaoppisesti, mutta kirjoitan sujuvasti ja nopeasti ihan vain siitä syystä, että olen käyttänyt tietokonetta niin helvetin paljon... Tuskin kovin moni ikäiseni edes ajattelee, että voisi olla "liian hidas" kirjoittamaan koneella, olen 90-luvun alkupuolella syntynyt. Tosin varmaan minua nuoremmat kirjoittavat jo paljon sujuvammin kosketusnäytöillä.
Olen 70-luvulla syntynyt ja valinnaisena oli konekirjoitus. Minulla oli kymppi vaikken koskaan voi sanoa oppineeni kymmensormijärjestelmää, johtuisiko omasta matkakirjoituskoneestani jolla pystyin käyttämään vain kahdeksaa sormea :D
Lapseni, jotka ovat ihan pienestä kotona käyttäneet tiekkaria ovat paljon nopeampia kirjoittamaan.
Miltei huvitti kyllä kun valinnaisainepäivänä yläkoulussa meille vanhemmille kai haluttiin polleana esitellä kuinka tuossa aineessa opittaisiin kymmensormijärjestelmä, jonkin pelin avulla. Kävi vain niin etteivät olleet saaneet ohjelmaa toimimaan joten havaintoesitys jäi saamatta.
Tuon päivän jälkeen en edes ehdottanut atk:ta valinnaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Yksittäisistä taidoista kymmensormijärjestelmä on yksi hyödyllisimpiä. Olen monesti ollut iloinen, että valitsin konekirjoituksen yläasteella valinnaisaineeksi. Mutta vaikea tietenkin oikeasti vertailla, kun osa asioista on koko kouluajan opiskeltuja ja ilman niitä ei olisi päässyt edes opiskelemaan niitä aloja, joita olen opiskellut. Englannin osaaminen on ollut itsestäänselvyys, mutta osaamalla hyvin on helpompaa moni asia. Ruotsin osaamisesta on joskus ollut etua, koska kaikki eivät osaa.
Minulle on ollut työelämässä hyötyä myös aika yllättävistä jutuista. Olin ala-asteella näytelmäkerhossa ja tungin itseni kaikkiin mahdollisiin koulunäytelmiin, yhden taisin kirjoittaakin. Käsityötä ja kuvaamataitoa valitsin niin paljon kuin valita pystyi (ja jos oli kerhoja, kävin niissäkin). Olen päätynyt tekemään aika monenlaisia hommia ja esim. niistä näytelmäjutuista on selkärangassa, että koskaan en puhu selkä yleisöön päin. Joskus kun on pitänyt järjestää ohjelmaa lapsille tai nuorille, kaikki taideaineet ovat olleet hyödyllisiä. Olen esimerkiksi kertonut tarinaa ja piirtänyt samalla kuvia ja vetänyt pienen askartelutehtävän joskus myös aikuisille. Samoin musiikki, jossa en koskaan ollut hyvä. Joskus vain pitää uskaltaa laulaa ja jopa vetää yhteislaulu. Opin ala-asteella soittamaan nokkahuilua ja sen avulla olen monesti laulukirjasta kokeillut, miten jokin laulu menee. Erityisesti ennen kuin lauluja alkoi löytyä youtubesta helposti. Nämä ovat asioita, joihin myöhemmät opintoni ovat antaneet hyvin vähän valmiuksia ja on ollut hauska huomata, että kyllä sieltä ala-asteella on oppinut jotain myös.
Tätä varten me pidämme näytelmäkerhoja ja -työpajoja.
Tv Alakoulun ope joka rakasti näytelmien ohjaamista
Vierailija kirjoitti:
Tiedonhakutaito todennäköisesti. Tai ehkä tietokoneen käyttö, sekin lienee tiedonhakutaidon ansiota siinä mielessä, että ei minua kukaan ole opettanut käyttämään erilaisia järjestelmiä tai vaikka opettelemaan yksinkertaisia pikakoodeja, mikä ei sekään tunnu kaikille olevan itsestäänselvää.
Mitä sukupolvea mahtavat edustaa nämä kymmensormijärjestelmän hyödyllisimmäksi ilmoittavat? :D Itse en ole koskaan opetellut ko. järjestelmää enkä varmasti sitä käytäkään oikeaoppisesti, mutta kirjoitan sujuvasti ja nopeasti ihan vain siitä syystä, että olen käyttänyt tietokonetta niin helvetin paljon... Tuskin kovin moni ikäiseni edes ajattelee, että voisi olla "liian hidas" kirjoittamaan koneella, olen 90-luvun alkupuolella syntynyt. Tosin varmaan minua nuoremmat kirjoittavat jo paljon sujuvammin kosketusnäytöillä.
Nykynuoret ei osaa käyttää tietokonetta ollenkaan. Vain somen räpläys kosketusnäytöllä onnistuu, ei mikään hyödyllinen kuten tiedonhaku, tekstinkäsittely tai taulukkolaskenta.
Yksittäisistä taidoista kymmensormijärjestelmä on yksi hyödyllisimpiä. Olen monesti ollut iloinen, että valitsin konekirjoituksen yläasteella valinnaisaineeksi. Mutta vaikea tietenkin oikeasti vertailla, kun osa asioista on koko kouluajan opiskeltuja ja ilman niitä ei olisi päässyt edes opiskelemaan niitä aloja, joita olen opiskellut. Englannin osaaminen on ollut itsestäänselvyys, mutta osaamalla hyvin on helpompaa moni asia. Ruotsin osaamisesta on joskus ollut etua, koska kaikki eivät osaa.
Minulle on ollut työelämässä hyötyä myös aika yllättävistä jutuista. Olin ala-asteella näytelmäkerhossa ja tungin itseni kaikkiin mahdollisiin koulunäytelmiin, yhden taisin kirjoittaakin. Käsityötä ja kuvaamataitoa valitsin niin paljon kuin valita pystyi (ja jos oli kerhoja, kävin niissäkin). Olen päätynyt tekemään aika monenlaisia hommia ja esim. niistä näytelmäjutuista on selkärangassa, että koskaan en puhu selkä yleisöön päin. Joskus kun on pitänyt järjestää ohjelmaa lapsille tai nuorille, kaikki taideaineet ovat olleet hyödyllisiä. Olen esimerkiksi kertonut tarinaa ja piirtänyt samalla kuvia ja vetänyt pienen askartelutehtävän joskus myös aikuisille. Samoin musiikki, jossa en koskaan ollut hyvä. Joskus vain pitää uskaltaa laulaa ja jopa vetää yhteislaulu. Opin ala-asteella soittamaan nokkahuilua ja sen avulla olen monesti laulukirjasta kokeillut, miten jokin laulu menee. Erityisesti ennen kuin lauluja alkoi löytyä youtubesta helposti. Nämä ovat asioita, joihin myöhemmät opintoni ovat antaneet hyvin vähän valmiuksia ja on ollut hauska huomata, että kyllä sieltä ala-asteella on oppinut jotain myös.