Raivostuttavat sukulaiset ajokortin suhteen

up

up

Onpa kummallisia ihmisiä. Onkohan taustalla se, että sitten he saisivat nakitettua sinulle omia kuskailujaan? Vastaa seuraavalla kerralla "on se v*ttu kumma, kun koko ajan jankutatte tästä samasta s**tanan asiasta. Pitäkää jatkossa t*rpanne kiinni, jos ette osaa muusta puhua". Tarpeeksi rumasti kun sanoo, niin se monesti tepsii.

Vierailija kirjoitti:

Onpa kummallisia ihmisiä. Onkohan taustalla se, että sitten he saisivat nakitettua sinulle omia kuskailujaan? Vastaa seuraavalla kerralla "on se v*ttu kumma, kun koko ajan jankutatte tästä samasta s**tanan asiasta. Pitäkää jatkossa t*rpanne kiinni, jos ette osaa muusta puhua". Tarpeeksi rumasti kun sanoo, niin se monesti tepsii.

Ei voi olla kyse siitä, koska asumme todella pitkällä heistä. Yli 100km väliä emmekä käy siellä kuin hyvällä tuurilla kerran kahdessa vuodessa. En vain keksi syytä tälle. Olenkin sanonut suurinpiirtein noin ja auttaa sille kertaa, kunnes seuraavalla kerralla taas sama juttu. 

Ap

Myös kulkemiset monella miehen varassa ja ok talo vielä aika syrjässä ja mitä sitten kun miehestä aika jättää ja työuraakin voi olla vielä edessä?

Komppaan kolmosta. Ite vähän vttumaisena luonteena saattaisin myös etsiä sukulaisista jonkun kohdan, jolla voisin piinata samalla tavalla.

"No se siitä ajokorttiasiasta, millonkas Maire on ajatellut mennä kokkikurssille?"

Naurettavia sukulaisia. Jossain Lieksan amiksen röökipaikalla voisi kuvitella vastaavaa rillausta noin turhasta asiasta. 

Outoja ihmisiä. Mä oon 25-vuotias parin lapsen äiti eikä mullakaan ole ajokorttia. Ei siihen edes varsinaista syytä ole, mua vain ei kiinnostaa hankkia sitä yhtään ja muutenkin olen harvoin auton kyydissä, vaikka miehellä auto onkin. Ei ole kukaan painostanut tai vihjaillut kortin hankkimisen suuntaan.

Meillä on kyllä okt hiukan syrjässä, mutta julkiset kuitenkin kulkevat tästä sen verran että niillä pärjäisi, jos jotakin miehelle kävisi hetkellisesti. Jos ero tmv tulisi, silloin tietysti muuttaisin lähelle palveluja, en todellakaan ala vaarantamaan muiden ihmisten henkeä liikenteessä, että minulla olisi helpompaa. 

Jos ajaisinkin jonkun yli ja hän kuolisi, syyttöisinkö lopunikääni itseäni siitä?

Itseasiassa anopille olen alkanut kuittailemaan hänen tavoistaan ja kerran oikein kiukkuisena myös painostaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Myös kulkemiset monella miehen varassa ja ok talo vielä aika syrjässä ja mitä sitten kun miehestä aika jättää ja työuraakin voi olla vielä edessä?

Mutta kun elämänsä voi järjestää myös niin ettei näin ole. Sitä voi asua ison kaupungin keskustassa ja tehdä työtä, jossa auto ei ole tarpeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös kulkemiset monella miehen varassa ja ok talo vielä aika syrjässä ja mitä sitten kun miehestä aika jättää ja työuraakin voi olla vielä edessä?

Mutta kun elämänsä voi järjestää myös niin ettei näin ole. Sitä voi asua ison kaupungin keskustassa ja tehdä työtä, jossa auto ei ole tarpeen. 

Näinpä. Olen valmis joustamaan omista haluistani, jotta saan elämästäni hiukan helpompaa enkä vaaranna muita.

Jokin syy silti tälle olisi mukava keksiä, heiltä kun saa vain noita aloituksessa kertomiani syitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Naurettavia sukulaisia. Jossain Lieksan amiksen röökipaikalla voisi kuvitella vastaavaa rillausta noin turhasta asiasta. 

No tätä minäkin mietin, en odottaisi tällaista 45-70v ihmisiltä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Outoja ihmisiä. Mä oon 25-vuotias parin lapsen äiti eikä mullakaan ole ajokorttia. Ei siihen edes varsinaista syytä ole, mua vain ei kiinnostaa hankkia sitä yhtään ja muutenkin olen harvoin auton kyydissä, vaikka miehellä auto onkin. Ei ole kukaan painostanut tai vihjaillut kortin hankkimisen suuntaan.

On meilläkin lapsi, mutta tämä alkoi jo ennen kuin edes odotin lastamme. Se kyllä paheni kun olin vielä raskaana. En ymmärrä, miksi ei saa olla hankkimatta korttia jos ei halua. Varsinkin vielä minun tilanteessani, kun se ei olisi turvallista, enkä tiedä vaikka oikeasti en saisikaan. Onneksi edes jollakin on normaalit sukulaiset.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoja ihmisiä. Mä oon 25-vuotias parin lapsen äiti eikä mullakaan ole ajokorttia. Ei siihen edes varsinaista syytä ole, mua vain ei kiinnostaa hankkia sitä yhtään ja muutenkin olen harvoin auton kyydissä, vaikka miehellä auto onkin. Ei ole kukaan painostanut tai vihjaillut kortin hankkimisen suuntaan.

On meilläkin lapsi, mutta tämä alkoi jo ennen kuin edes odotin lastamme. Se kyllä paheni kun olin vielä raskaana. En ymmärrä, miksi ei saa olla hankkimatta korttia jos ei halua. Varsinkin vielä minun tilanteessani, kun se ei olisi turvallista, enkä tiedä vaikka oikeasti en saisikaan. Onneksi edes jollakin on normaalit sukulaiset.

Ap

Vielä oudompaa, että mummo haluaisi sun vaarantavan lapsenlapsensa liikenteessä.

Vierailija kirjoitti:

Tällä viikolla uusi palstahullu on riehunut miehensä ajokorttiasiaa, josta tuli mieleen aloittaa tämä oma keskustelu.

Olen yli 20v, enkä ole hankkinut ajokorttia, koska minulla on sen verran ongelmia näön kanssa, etten uskalla. En usko, että olisin turvallinen kuski liikenteessä. Minulla on ensinnäkin todella huono näkö, vaikka siihen vaivaan onkin linssit. Näköni huonontuu silti todella nopeasti, vuodessa menee todella paljon huonommaksi. Lisäksi kun istun mieheni kyydissä, monesti "näen" ihmisen tien reunassa, mutta pian huomaan, että näin ominani. En tiedä miksi aivoni rekisteröivät liikkeen ihmiseksi, kaupungissa tätä en ole huomannut käyvän, ainoastaan kun on puita, pensaita jne.

Sitten minulla on koko ikäni ollut enemmän tai vähemmän ongelmia hahmottamisen kanssa, enkä hahmota kauhean hyvin auton kokoa tai kaistaa. Tämä saattaa selittyä jo ihan silläkin, etten ole ajanut omaa suljettua mökkitietä enempää. Minun on kuitenkin aina ollut vaikea hahmottaa asioita ja syvyysnäköni heittelehtii välillä.

Sitten vielä kolmantena syynä on hämäränäköni, jota on tuskin nimeksikään. Jos on hämärää/pimeää, en voi olla oikein lainkaan ulkona edes kävellessä, kerran meinasin hämärällä kävellä ojaan. Hämärällä syvyysnäköni alkaa heittelehtiä entistä enemmän, en enää hahmota kunnolla tietä.

Nyt tiedätte miksen uskalla hankkia korttia, en edes tiedä saisinko hankkia. Sitten sukulaisiin. Oma sukuni on todella pieni, enkä ole kovin läheisissä väleissä heidän kanssaan, joten heistä ei ole ongelmassa kyse, vaan miehen sukulaiset ovat se ongelma.

Aina kun näemme/soitamme/olemme puheissa, kysyvät milloin aion hankkia ajokortin. Vuosia selitin nuo samat syyt heille, mutta aina sama jankkaus jatkuu ja kyllä minä sitten opin kun ajan vaan ja ajan hiljaa niin ei käy mitään jne. Olen yrittänyt selittää, etten uskalla vaarantaa muita, niin siihen saan ohjeen, etten aja kaupungissa alkuun vaan sivussa jossa ei ole muita. Näköön kuulemma auttaa, kun syön vain paljon porkkanaa, se parantaa kuulemma näköä.

Olenkin alkanut valehtelemaan, että olen käynyt lääkärillä ja silmälääkärillä, jotka molemmat ovat todenneet, että näköni on sellainen, etten saa korttia terveydellisistä syistä. Tämä on mielestäni kamalin, mitä he tähän ovat kommentoineet. He kuulemma tietävät lääkärin, joka ei katso niin tarkkaan silmiä ja kehottavat menemään tälle.

En ymmärrä, aikuisia ihmisiä ja puhuvat tuollaisia. Kun kysyn miksi minun pitäisi hankkia kortti, vastaus on että mitä jos miehelleni käy jotain, millä käydään kaupassa, mitä jos eroamme, se nyt vaan kuuluu aikuisella ihmisellä olla. Olen saanut jotenkin hillittyä tuota jankutusta kortista sillä, että kun joku edes avaa suunsa asiasta, ärähdän että en sitä hanki eikä syyt hänelle kuulu. Nämä sukulaiset eivät ole tottuneet siihen, että sanon heille "rumasti".

Onko muilla raivostuttavia sukulaisia samantyyppisessä asiassa?

Kysy kyselijältä että voisiko hän spinsoroida ajokortin ja lääkärin kun sinulla on vähän tiukkaa rahasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoja ihmisiä. Mä oon 25-vuotias parin lapsen äiti eikä mullakaan ole ajokorttia. Ei siihen edes varsinaista syytä ole, mua vain ei kiinnostaa hankkia sitä yhtään ja muutenkin olen harvoin auton kyydissä, vaikka miehellä auto onkin. Ei ole kukaan painostanut tai vihjaillut kortin hankkimisen suuntaan.

On meilläkin lapsi, mutta tämä alkoi jo ennen kuin edes odotin lastamme. Se kyllä paheni kun olin vielä raskaana. En ymmärrä, miksi ei saa olla hankkimatta korttia jos ei halua. Varsinkin vielä minun tilanteessani, kun se ei olisi turvallista, enkä tiedä vaikka oikeasti en saisikaan. Onneksi edes jollakin on normaalit sukulaiset.

Ap

Vielä oudompaa, että mummo haluaisi sun vaarantavan lapsenlapsensa liikenteessä.

Olen häneltä kysynyt suoraan, että haluaako että ajan kolarin ja molemmat kuolemme. En kuulemma aja kolaria kun ajan tosi varovasti kun on kallis lasti....

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä viikolla uusi palstahullu on riehunut miehensä ajokorttiasiaa, josta tuli mieleen aloittaa tämä oma keskustelu.

Olen yli 20v, enkä ole hankkinut ajokorttia, koska minulla on sen verran ongelmia näön kanssa, etten uskalla. En usko, että olisin turvallinen kuski liikenteessä. Minulla on ensinnäkin todella huono näkö, vaikka siihen vaivaan onkin linssit. Näköni huonontuu silti todella nopeasti, vuodessa menee todella paljon huonommaksi. Lisäksi kun istun mieheni kyydissä, monesti "näen" ihmisen tien reunassa, mutta pian huomaan, että näin ominani. En tiedä miksi aivoni rekisteröivät liikkeen ihmiseksi, kaupungissa tätä en ole huomannut käyvän, ainoastaan kun on puita, pensaita jne.

Sitten minulla on koko ikäni ollut enemmän tai vähemmän ongelmia hahmottamisen kanssa, enkä hahmota kauhean hyvin auton kokoa tai kaistaa. Tämä saattaa selittyä jo ihan silläkin, etten ole ajanut omaa suljettua mökkitietä enempää. Minun on kuitenkin aina ollut vaikea hahmottaa asioita ja syvyysnäköni heittelehtii välillä.

Sitten vielä kolmantena syynä on hämäränäköni, jota on tuskin nimeksikään. Jos on hämärää/pimeää, en voi olla oikein lainkaan ulkona edes kävellessä, kerran meinasin hämärällä kävellä ojaan. Hämärällä syvyysnäköni alkaa heittelehtiä entistä enemmän, en enää hahmota kunnolla tietä.

Nyt tiedätte miksen uskalla hankkia korttia, en edes tiedä saisinko hankkia. Sitten sukulaisiin. Oma sukuni on todella pieni, enkä ole kovin läheisissä väleissä heidän kanssaan, joten heistä ei ole ongelmassa kyse, vaan miehen sukulaiset ovat se ongelma.

Aina kun näemme/soitamme/olemme puheissa, kysyvät milloin aion hankkia ajokortin. Vuosia selitin nuo samat syyt heille, mutta aina sama jankkaus jatkuu ja kyllä minä sitten opin kun ajan vaan ja ajan hiljaa niin ei käy mitään jne. Olen yrittänyt selittää, etten uskalla vaarantaa muita, niin siihen saan ohjeen, etten aja kaupungissa alkuun vaan sivussa jossa ei ole muita. Näköön kuulemma auttaa, kun syön vain paljon porkkanaa, se parantaa kuulemma näköä.

Olenkin alkanut valehtelemaan, että olen käynyt lääkärillä ja silmälääkärillä, jotka molemmat ovat todenneet, että näköni on sellainen, etten saa korttia terveydellisistä syistä. Tämä on mielestäni kamalin, mitä he tähän ovat kommentoineet. He kuulemma tietävät lääkärin, joka ei katso niin tarkkaan silmiä ja kehottavat menemään tälle.

En ymmärrä, aikuisia ihmisiä ja puhuvat tuollaisia. Kun kysyn miksi minun pitäisi hankkia kortti, vastaus on että mitä jos miehelleni käy jotain, millä käydään kaupassa, mitä jos eroamme, se nyt vaan kuuluu aikuisella ihmisellä olla. Olen saanut jotenkin hillittyä tuota jankutusta kortista sillä, että kun joku edes avaa suunsa asiasta, ärähdän että en sitä hanki eikä syyt hänelle kuulu. Nämä sukulaiset eivät ole tottuneet siihen, että sanon heille "rumasti".

Onko muilla raivostuttavia sukulaisia samantyyppisessä asiassa?

Kysy kyselijältä että voisiko hän spinsoroida ajokortin ja lääkärin kun sinulla on vähän tiukkaa rahasta.

En viitsi, koska muutama vuosi sitten tarjoutui maksamaan puolet ajokortin hinnasta. Tai että koko suku kustantaa minulle sen lahjaksi. En käsitä, mikä pakkomielle tämä asia heille on.

Ap

Asutko siis paikassa, jossa ruokakauppaan ja apteekkiinkaan ei pääse muuten kuin omalla autolla? Mä olen 56 v eikä ole tullut hankittua ajokorttia, koska olen koko ikäni asunut pääkaupunkiseudulla eikä kortille ole ollut vielä tarvetta. Taksilla saa ajella aika monta kertaa ennenkuin ajokortti ja auto kaikkine kuluineen tulee edullisemmaksi, jos julkisilla kulkeminen ei olisi mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Asutko siis paikassa, jossa ruokakauppaan ja apteekkiinkaan ei pääse muuten kuin omalla autolla? Mä olen 56 v eikä ole tullut hankittua ajokorttia, koska olen koko ikäni asunut pääkaupunkiseudulla eikä kortille ole ollut vielä tarvetta. Taksilla saa ajella aika monta kertaa ennenkuin ajokortti ja auto kaikkine kuluineen tulee edullisemmaksi, jos julkisilla kulkeminen ei olisi mahdollista. 

Asun lähimmästä ruokakaupasta ja apteekista n.10km:n päässä. Bussi menee pitkälti joka toinen päivä, mutta kiire tulee kaupassa käydä kun tulee niin äkkiä takaisin eikä mene kuin yksi vuoro. Muuten tuon matkan voisi pyöräillä, mutta minulla on sairaus, joka aiheuttaa pahoja kipuja. Taksilla tietysti pääsee, eikä varmaan tulisi kovin kalliiksi kun on niin lyhyt matka.

Ja tämä jankutus on alkanut jo silloin, kun asuin lähimmästä kaupasta 200m päässä mieheni kanssa.

Ap

Itselläni on ajokortti, mutta tällä hetkellä terveydentilani on sellainen, ettei minulla ole mielestäni rattiin asiaa, vaikka tästä ei lääkäriltä kieltoa olekaan. Ja sama jankkaus omilta sukulaisiltani. En ymmärrä, miten se voi heidän persettään niin kovasti kaivaa, etten aja, kun minun elämääni se ei vaikuta. Täällä pääsee julkisilla sen, mitä tarvitsee autolla mennä. Olen sanonut, että kun terveydentilani kohenee, voi hyvin käydä autokoulun kertauskurssin tai mieheni voi antaa tukiopetusta, jos taidot ovat tauon aikana päässeet ruostumaan.