Raivostuttavat sukulaiset ajokortin suhteen

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ajokortti, mutta tällä hetkellä terveydentilani on sellainen, ettei minulla ole mielestäni rattiin asiaa, vaikka tästä ei lääkäriltä kieltoa olekaan. Ja sama jankkaus omilta sukulaisiltani. En ymmärrä, miten se voi heidän persettään niin kovasti kaivaa, etten aja, kun minun elämääni se ei vaikuta. Täällä pääsee julkisilla sen, mitä tarvitsee autolla mennä. Olen sanonut, että kun terveydentilani kohenee, voi hyvin käydä autokoulun kertauskurssin tai mieheni voi antaa tukiopetusta, jos taidot ovat tauon aikana päässeet ruostumaan.

Mikä ihmeen pakkomielle sukulaisilla on muiden asioihin? Hyvä että et aja, jos siltä tuntuu. Liian monet ajavat vaikka ei todellakaan kannttaisi ja sitten aiheuttavat kolareita.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä viikolla uusi palstahullu on riehunut miehensä ajokorttiasiaa, josta tuli mieleen aloittaa tämä oma keskustelu.

Olen yli 20v, enkä ole hankkinut ajokorttia, koska minulla on sen verran ongelmia näön kanssa, etten uskalla. En usko, että olisin turvallinen kuski liikenteessä. Minulla on ensinnäkin todella huono näkö, vaikka siihen vaivaan onkin linssit. Näköni huonontuu silti todella nopeasti, vuodessa menee todella paljon huonommaksi. Lisäksi kun istun mieheni kyydissä, monesti "näen" ihmisen tien reunassa, mutta pian huomaan, että näin ominani. En tiedä miksi aivoni rekisteröivät liikkeen ihmiseksi, kaupungissa tätä en ole huomannut käyvän, ainoastaan kun on puita, pensaita jne.

Sitten minulla on koko ikäni ollut enemmän tai vähemmän ongelmia hahmottamisen kanssa, enkä hahmota kauhean hyvin auton kokoa tai kaistaa. Tämä saattaa selittyä jo ihan silläkin, etten ole ajanut omaa suljettua mökkitietä enempää. Minun on kuitenkin aina ollut vaikea hahmottaa asioita ja syvyysnäköni heittelehtii välillä.

Sitten vielä kolmantena syynä on hämäränäköni, jota on tuskin nimeksikään. Jos on hämärää/pimeää, en voi olla oikein lainkaan ulkona edes kävellessä, kerran meinasin hämärällä kävellä ojaan. Hämärällä syvyysnäköni alkaa heittelehtiä entistä enemmän, en enää hahmota kunnolla tietä.

Nyt tiedätte miksen uskalla hankkia korttia, en edes tiedä saisinko hankkia. Sitten sukulaisiin. Oma sukuni on todella pieni, enkä ole kovin läheisissä väleissä heidän kanssaan, joten heistä ei ole ongelmassa kyse, vaan miehen sukulaiset ovat se ongelma.

Aina kun näemme/soitamme/olemme puheissa, kysyvät milloin aion hankkia ajokortin. Vuosia selitin nuo samat syyt heille, mutta aina sama jankkaus jatkuu ja kyllä minä sitten opin kun ajan vaan ja ajan hiljaa niin ei käy mitään jne. Olen yrittänyt selittää, etten uskalla vaarantaa muita, niin siihen saan ohjeen, etten aja kaupungissa alkuun vaan sivussa jossa ei ole muita. Näköön kuulemma auttaa, kun syön vain paljon porkkanaa, se parantaa kuulemma näköä.

Olenkin alkanut valehtelemaan, että olen käynyt lääkärillä ja silmälääkärillä, jotka molemmat ovat todenneet, että näköni on sellainen, etten saa korttia terveydellisistä syistä. Tämä on mielestäni kamalin, mitä he tähän ovat kommentoineet. He kuulemma tietävät lääkärin, joka ei katso niin tarkkaan silmiä ja kehottavat menemään tälle.

En ymmärrä, aikuisia ihmisiä ja puhuvat tuollaisia. Kun kysyn miksi minun pitäisi hankkia kortti, vastaus on että mitä jos miehelleni käy jotain, millä käydään kaupassa, mitä jos eroamme, se nyt vaan kuuluu aikuisella ihmisellä olla. Olen saanut jotenkin hillittyä tuota jankutusta kortista sillä, että kun joku edes avaa suunsa asiasta, ärähdän että en sitä hanki eikä syyt hänelle kuulu. Nämä sukulaiset eivät ole tottuneet siihen, että sanon heille "rumasti".

Onko muilla raivostuttavia sukulaisia samantyyppisessä asiassa?

Kysy kyselijältä että voisiko hän spinsoroida ajokortin ja lääkärin kun sinulla on vähän tiukkaa rahasta.

En viitsi, koska muutama vuosi sitten tarjoutui maksamaan puolet ajokortin hinnasta. Tai että koko suku kustantaa minulle sen lahjaksi. En käsitä, mikä pakkomielle tämä asia heille on.

Ap

Et pääsisi ehkä inssiä edes läpi. Sukulaisillasi on ilmeisesti muutama tuhat euroa ylimääräistä rahaa, ovatko edes tietoisia paljonko kortti nykyään maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä viikolla uusi palstahullu on riehunut miehensä ajokorttiasiaa, josta tuli mieleen aloittaa tämä oma keskustelu.

Olen yli 20v, enkä ole hankkinut ajokorttia, koska minulla on sen verran ongelmia näön kanssa, etten uskalla. En usko, että olisin turvallinen kuski liikenteessä. Minulla on ensinnäkin todella huono näkö, vaikka siihen vaivaan onkin linssit. Näköni huonontuu silti todella nopeasti, vuodessa menee todella paljon huonommaksi. Lisäksi kun istun mieheni kyydissä, monesti "näen" ihmisen tien reunassa, mutta pian huomaan, että näin ominani. En tiedä miksi aivoni rekisteröivät liikkeen ihmiseksi, kaupungissa tätä en ole huomannut käyvän, ainoastaan kun on puita, pensaita jne.

Sitten minulla on koko ikäni ollut enemmän tai vähemmän ongelmia hahmottamisen kanssa, enkä hahmota kauhean hyvin auton kokoa tai kaistaa. Tämä saattaa selittyä jo ihan silläkin, etten ole ajanut omaa suljettua mökkitietä enempää. Minun on kuitenkin aina ollut vaikea hahmottaa asioita ja syvyysnäköni heittelehtii välillä.

Sitten vielä kolmantena syynä on hämäränäköni, jota on tuskin nimeksikään. Jos on hämärää/pimeää, en voi olla oikein lainkaan ulkona edes kävellessä, kerran meinasin hämärällä kävellä ojaan. Hämärällä syvyysnäköni alkaa heittelehtiä entistä enemmän, en enää hahmota kunnolla tietä.

Nyt tiedätte miksen uskalla hankkia korttia, en edes tiedä saisinko hankkia. Sitten sukulaisiin. Oma sukuni on todella pieni, enkä ole kovin läheisissä väleissä heidän kanssaan, joten heistä ei ole ongelmassa kyse, vaan miehen sukulaiset ovat se ongelma.

Aina kun näemme/soitamme/olemme puheissa, kysyvät milloin aion hankkia ajokortin. Vuosia selitin nuo samat syyt heille, mutta aina sama jankkaus jatkuu ja kyllä minä sitten opin kun ajan vaan ja ajan hiljaa niin ei käy mitään jne. Olen yrittänyt selittää, etten uskalla vaarantaa muita, niin siihen saan ohjeen, etten aja kaupungissa alkuun vaan sivussa jossa ei ole muita. Näköön kuulemma auttaa, kun syön vain paljon porkkanaa, se parantaa kuulemma näköä.

Olenkin alkanut valehtelemaan, että olen käynyt lääkärillä ja silmälääkärillä, jotka molemmat ovat todenneet, että näköni on sellainen, etten saa korttia terveydellisistä syistä. Tämä on mielestäni kamalin, mitä he tähän ovat kommentoineet. He kuulemma tietävät lääkärin, joka ei katso niin tarkkaan silmiä ja kehottavat menemään tälle.

En ymmärrä, aikuisia ihmisiä ja puhuvat tuollaisia. Kun kysyn miksi minun pitäisi hankkia kortti, vastaus on että mitä jos miehelleni käy jotain, millä käydään kaupassa, mitä jos eroamme, se nyt vaan kuuluu aikuisella ihmisellä olla. Olen saanut jotenkin hillittyä tuota jankutusta kortista sillä, että kun joku edes avaa suunsa asiasta, ärähdän että en sitä hanki eikä syyt hänelle kuulu. Nämä sukulaiset eivät ole tottuneet siihen, että sanon heille "rumasti".

Onko muilla raivostuttavia sukulaisia samantyyppisessä asiassa?

Kysy kyselijältä että voisiko hän spinsoroida ajokortin ja lääkärin kun sinulla on vähän tiukkaa rahasta.

En viitsi, koska muutama vuosi sitten tarjoutui maksamaan puolet ajokortin hinnasta. Tai että koko suku kustantaa minulle sen lahjaksi. En käsitä, mikä pakkomielle tämä asia heille on.

Ap

Et pääsisi ehkä inssiä edes läpi. Sukulaisillasi on ilmeisesti muutama tuhat euroa ylimääräistä rahaa, ovatko edes tietoisia paljonko kortti nykyään maksaa.

Ajokortin lisäksi voisit alkaa ehdottelemaan jotain uutta autoa ja sivumennen sanoa että tarvitsisit myös uuden ja turvallisen auton. Yleensä rahanpyytäminen lopettaa tiedustelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä viikolla uusi palstahullu on riehunut miehensä ajokorttiasiaa, josta tuli mieleen aloittaa tämä oma keskustelu.

Olen yli 20v, enkä ole hankkinut ajokorttia, koska minulla on sen verran ongelmia näön kanssa, etten uskalla. En usko, että olisin turvallinen kuski liikenteessä. Minulla on ensinnäkin todella huono näkö, vaikka siihen vaivaan onkin linssit. Näköni huonontuu silti todella nopeasti, vuodessa menee todella paljon huonommaksi. Lisäksi kun istun mieheni kyydissä, monesti "näen" ihmisen tien reunassa, mutta pian huomaan, että näin ominani. En tiedä miksi aivoni rekisteröivät liikkeen ihmiseksi, kaupungissa tätä en ole huomannut käyvän, ainoastaan kun on puita, pensaita jne.

Sitten minulla on koko ikäni ollut enemmän tai vähemmän ongelmia hahmottamisen kanssa, enkä hahmota kauhean hyvin auton kokoa tai kaistaa. Tämä saattaa selittyä jo ihan silläkin, etten ole ajanut omaa suljettua mökkitietä enempää. Minun on kuitenkin aina ollut vaikea hahmottaa asioita ja syvyysnäköni heittelehtii välillä.

Sitten vielä kolmantena syynä on hämäränäköni, jota on tuskin nimeksikään. Jos on hämärää/pimeää, en voi olla oikein lainkaan ulkona edes kävellessä, kerran meinasin hämärällä kävellä ojaan. Hämärällä syvyysnäköni alkaa heittelehtiä entistä enemmän, en enää hahmota kunnolla tietä.

Nyt tiedätte miksen uskalla hankkia korttia, en edes tiedä saisinko hankkia. Sitten sukulaisiin. Oma sukuni on todella pieni, enkä ole kovin läheisissä väleissä heidän kanssaan, joten heistä ei ole ongelmassa kyse, vaan miehen sukulaiset ovat se ongelma.

Aina kun näemme/soitamme/olemme puheissa, kysyvät milloin aion hankkia ajokortin. Vuosia selitin nuo samat syyt heille, mutta aina sama jankkaus jatkuu ja kyllä minä sitten opin kun ajan vaan ja ajan hiljaa niin ei käy mitään jne. Olen yrittänyt selittää, etten uskalla vaarantaa muita, niin siihen saan ohjeen, etten aja kaupungissa alkuun vaan sivussa jossa ei ole muita. Näköön kuulemma auttaa, kun syön vain paljon porkkanaa, se parantaa kuulemma näköä.

Olenkin alkanut valehtelemaan, että olen käynyt lääkärillä ja silmälääkärillä, jotka molemmat ovat todenneet, että näköni on sellainen, etten saa korttia terveydellisistä syistä. Tämä on mielestäni kamalin, mitä he tähän ovat kommentoineet. He kuulemma tietävät lääkärin, joka ei katso niin tarkkaan silmiä ja kehottavat menemään tälle.

En ymmärrä, aikuisia ihmisiä ja puhuvat tuollaisia. Kun kysyn miksi minun pitäisi hankkia kortti, vastaus on että mitä jos miehelleni käy jotain, millä käydään kaupassa, mitä jos eroamme, se nyt vaan kuuluu aikuisella ihmisellä olla. Olen saanut jotenkin hillittyä tuota jankutusta kortista sillä, että kun joku edes avaa suunsa asiasta, ärähdän että en sitä hanki eikä syyt hänelle kuulu. Nämä sukulaiset eivät ole tottuneet siihen, että sanon heille "rumasti".

Onko muilla raivostuttavia sukulaisia samantyyppisessä asiassa?

Kysy kyselijältä että voisiko hän spinsoroida ajokortin ja lääkärin kun sinulla on vähän tiukkaa rahasta.

En viitsi, koska muutama vuosi sitten tarjoutui maksamaan puolet ajokortin hinnasta. Tai että koko suku kustantaa minulle sen lahjaksi. En käsitä, mikä pakkomielle tämä asia heille on.

Ap

Et pääsisi ehkä inssiä edes läpi. Sukulaisillasi on ilmeisesti muutama tuhat euroa ylimääräistä rahaa, ovatko edes tietoisia paljonko kortti nykyään maksaa.

Rehellisesti sanottuna luulen, että kortin hankkiminen tyssäisi silmälääkäriin. On näillä sukulaisilla ylimääräistä, ei mitään paljon mutta kuitenkin. Kyllä tietävät, että maksaa sen reilu 2000e.

Ap

Kas satutätiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä viikolla uusi palstahullu on riehunut miehensä ajokorttiasiaa, josta tuli mieleen aloittaa tämä oma keskustelu.

Olen yli 20v, enkä ole hankkinut ajokorttia, koska minulla on sen verran ongelmia näön kanssa, etten uskalla. En usko, että olisin turvallinen kuski liikenteessä. Minulla on ensinnäkin todella huono näkö, vaikka siihen vaivaan onkin linssit. Näköni huonontuu silti todella nopeasti, vuodessa menee todella paljon huonommaksi. Lisäksi kun istun mieheni kyydissä, monesti "näen" ihmisen tien reunassa, mutta pian huomaan, että näin ominani. En tiedä miksi aivoni rekisteröivät liikkeen ihmiseksi, kaupungissa tätä en ole huomannut käyvän, ainoastaan kun on puita, pensaita jne.

Sitten minulla on koko ikäni ollut enemmän tai vähemmän ongelmia hahmottamisen kanssa, enkä hahmota kauhean hyvin auton kokoa tai kaistaa. Tämä saattaa selittyä jo ihan silläkin, etten ole ajanut omaa suljettua mökkitietä enempää. Minun on kuitenkin aina ollut vaikea hahmottaa asioita ja syvyysnäköni heittelehtii välillä.

Sitten vielä kolmantena syynä on hämäränäköni, jota on tuskin nimeksikään. Jos on hämärää/pimeää, en voi olla oikein lainkaan ulkona edes kävellessä, kerran meinasin hämärällä kävellä ojaan. Hämärällä syvyysnäköni alkaa heittelehtiä entistä enemmän, en enää hahmota kunnolla tietä.

Nyt tiedätte miksen uskalla hankkia korttia, en edes tiedä saisinko hankkia. Sitten sukulaisiin. Oma sukuni on todella pieni, enkä ole kovin läheisissä väleissä heidän kanssaan, joten heistä ei ole ongelmassa kyse, vaan miehen sukulaiset ovat se ongelma.

Aina kun näemme/soitamme/olemme puheissa, kysyvät milloin aion hankkia ajokortin. Vuosia selitin nuo samat syyt heille, mutta aina sama jankkaus jatkuu ja kyllä minä sitten opin kun ajan vaan ja ajan hiljaa niin ei käy mitään jne. Olen yrittänyt selittää, etten uskalla vaarantaa muita, niin siihen saan ohjeen, etten aja kaupungissa alkuun vaan sivussa jossa ei ole muita. Näköön kuulemma auttaa, kun syön vain paljon porkkanaa, se parantaa kuulemma näköä.

Olenkin alkanut valehtelemaan, että olen käynyt lääkärillä ja silmälääkärillä, jotka molemmat ovat todenneet, että näköni on sellainen, etten saa korttia terveydellisistä syistä. Tämä on mielestäni kamalin, mitä he tähän ovat kommentoineet. He kuulemma tietävät lääkärin, joka ei katso niin tarkkaan silmiä ja kehottavat menemään tälle.

En ymmärrä, aikuisia ihmisiä ja puhuvat tuollaisia. Kun kysyn miksi minun pitäisi hankkia kortti, vastaus on että mitä jos miehelleni käy jotain, millä käydään kaupassa, mitä jos eroamme, se nyt vaan kuuluu aikuisella ihmisellä olla. Olen saanut jotenkin hillittyä tuota jankutusta kortista sillä, että kun joku edes avaa suunsa asiasta, ärähdän että en sitä hanki eikä syyt hänelle kuulu. Nämä sukulaiset eivät ole tottuneet siihen, että sanon heille "rumasti".

Onko muilla raivostuttavia sukulaisia samantyyppisessä asiassa?

Kysy kyselijältä että voisiko hän spinsoroida ajokortin ja lääkärin kun sinulla on vähän tiukkaa rahasta.

En viitsi, koska muutama vuosi sitten tarjoutui maksamaan puolet ajokortin hinnasta. Tai että koko suku kustantaa minulle sen lahjaksi. En käsitä, mikä pakkomielle tämä asia heille on.

Ap

Et pääsisi ehkä inssiä edes läpi. Sukulaisillasi on ilmeisesti muutama tuhat euroa ylimääräistä rahaa, ovatko edes tietoisia paljonko kortti nykyään maksaa.

Ajokortin lisäksi voisit alkaa ehdottelemaan jotain uutta autoa ja sivumennen sanoa että tarvitsisit myös uuden ja turvallisen auton. Yleensä rahanpyytäminen lopettaa tiedustelut.

Pitää varmaan oikeasti sanoa, että tarvin sitten myös auton, jos sen kortin hankin kun alkavat jankuttamaan taas asiasta. Kunpa vaan lopettaisivat ja hankkisivat oman elämän.

Ap

No onhan toi sillain omituista, että jos ap on noin pahasti näkövammainen, niin miten se ei muka vaikuta muuhun elämään? Tunnen ihmisiä, joilla on sen tason nåkövamma, että rajoittaa pahasti elämää, ammatinvalintaa ja harrastuksia, eikä esim kelpaa armeijaan, mutta ajokortin saa silti, EIKÄ ole kuljettajana vaarallinen kunhan käyttää lasejaan.

Mun puolestani on ihan ok, että ap ei halua köydä autokoulua eikö ajaa autoa, mutta hänen kannattaisi kyllä esittää se omana valintanaan, jos ja kun se kerran on sellainen. Tämä ehkä vähentäisi myös ehdotuksia siitä, miten esteet kortin saamiseksi voisi voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa kummallisia ihmisiä. Onkohan taustalla se, että sitten he saisivat nakitettua sinulle omia kuskailujaan? Vastaa seuraavalla kerralla "on se v*ttu kumma, kun koko ajan jankutatte tästä samasta s**tanan asiasta. Pitäkää jatkossa t*rpanne kiinni, jos ette osaa muusta puhua". Tarpeeksi rumasti kun sanoo, niin se monesti tepsii.

Ei voi olla kyse siitä, koska asumme todella pitkällä heistä. Yli 100km väliä emmekä käy siellä kuin hyvällä tuurilla kerran kahdessa vuodessa. En vain keksi syytä tälle. Olenkin sanonut suurinpiirtein noin ja auttaa sille kertaa, kunnes seuraavalla kerralla taas sama juttu. 

Älä vaivaudu edes enää sanomaan. Yksinkertaisesti katsot heitä kuin pahimman luokan idiootteja ja etkä vastaa mitään.

Ap

Voit todeta utelijoille, että lääkäri on kieltänyt ajamisen, koska näet liian huonosti. Noilla oireilla kieltääkin, joten ei tarvitse edes valehdella.

Vierailija kirjoitti:

Voit todeta utelijoille, että lääkäri on kieltänyt ajamisen, koska näet liian huonosti. Noilla oireilla kieltääkin, joten ei tarvitse edes valehdella.

Siis sorry, olet jo sanonut.

Nyt ei jää muuta mahdollisuutta kuin sanoa suoraan, ettet halua.

Kestät kyllä kerran kahteen vuoteen nuo kuittailut.

Mutta pyydä selittämään juurta jaksaen, miksi asia häiritsee kyselijää. Kehota pohtimaan, mikä on kyselijän oma ongelma, jota voitaisiin setviä tässä samantien, olisiko peräti musitisairaus.

Ei sitä turhaan sanota, että hyökkäys on paras puolustus.

Olen valehdellut heille käyneeni jo lääkärillä, joka sanoi etten saa korttia. Ei auta.

Ja kyllä tämä vaikuttaa muuhun elämään, en voi olla ulkona pimeällä/hämärällä, koska en näe mihin menen. Kotona vaikka ruokaa tehdessä syvyysnäkö voi yhtäkkiä alkaa taas temppuilla jne.

Nämä sukulaiset eivät muuten hyväksy mitään muitakaan "omia valintoja". Esim. se, ettemme hanki enempää lapsia, olemme sanoneet ettemme halua enempää, mutta ei käy heille. Että ei auta, vaikka esittäisin tämän omana valintanani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit todeta utelijoille, että lääkäri on kieltänyt ajamisen, koska näet liian huonosti. Noilla oireilla kieltääkin, joten ei tarvitse edes valehdella.

Siis sorry, olet jo sanonut.

Nyt ei jää muuta mahdollisuutta kuin sanoa suoraan, ettet halua.

Kestät kyllä kerran kahteen vuoteen nuo kuittailut.

Mutta pyydä selittämään juurta jaksaen, miksi asia häiritsee kyselijää. Kehota pohtimaan, mikä on kyselijän oma ongelma, jota voitaisiin setviä tässä samantien, olisiko peräti musitisairaus.

Ei sitä turhaan sanota, että hyökkäys on paras puolustus.

Ei ole auttanut, esitän asian sitten niin, etten halua, en uskalla, en saa, aina on joku ehdotus. Se jankutus ei jää tuhon kertaan kahteen vuoteen, vaan he soittelevat jatkuvasti ja aina silloin sama jankkaus. Olenkin ajatellut, että jos puhelimessa alkavat jankuttamaan, lyön luurin korvaan. Jos taas nähdessä, niin katson vain kuin tyhmää enkä sano mitään, kuten joku ehdotti. 

Jos kysyn miksi minun pitää hankkia kortti, miksi se häiritsee häntä, saan nuo syyt jotka mainitsin aloituksessa, ei siis niin mitään järkevää syytä. Tuo muistisairauden epäily oli kyllä hyvä idea.

Ap

Siis kuinka monta sukulaista siinä nyt on jotka jostain sun ajokortista jatkuvasti jankkaa? Jotain höppänöitä vanhuksia? Miksi se asia edes heille kuuluu kun näettekin vain parin vuoden välein? Onko ne oikeasti vaan hulluja? 

Vierailija kirjoitti:

Siis kuinka monta sukulaista siinä nyt on jotka jostain sun ajokortista jatkuvasti jankkaa? Jotain höppänöitä vanhuksia? Miksi se asia edes heille kuuluu kun näettekin vain parin vuoden välein? Onko ne oikeasti vaan hulluja? 

Miehen äiti, äidin äiti ja isän puolelta joku jota en nyt muista. Eivät ole vanhuksia, paitsi miehen äidin äiti lähestyy muistaakseni 80v. Olen miettinyt kyllä aivan samaa.

Mies soitti äidilleen hetki sitten jotakin asiaa ja tuli puheeksi, kun miehen äidillä on tapana lörpötellä, ettei voi puhua enempää kun saldo on vähissä. Meillä on siis prepaidit, kun emme puhu kuin kuukaudessa alle 5e. Olisi sulaa hulluutta maksaa liittymistä, niin tästä äitinsä alkoi vänkäämään, että pitää olla liittymät. Tulipahan vain mieleen tuosta hankaluudesta ja asioihin sekaantumisesta.

Ap

Mulle anoppi ja käly v*ttuilevat. Siispä välttelen heitä kaikin mahdollisin tavoin. (Takaisin en v*ttuile, ei kuulu tapoihini.)

Minusta on kummallista, että jotkut eivät hae korttia, vaan ovat puolison varass.

Ap:n pitäisi mennä lääkärille ja selvittää tuo silmäasiansa perusteellisesti. Voihan olla, että oikeesti mitään häikkää ei edes ole. Tai jos on, niin saataisiin selvyys.

Törppöjä sukulaisia riittää.

Ei sille mitään mahda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kuinka monta sukulaista siinä nyt on jotka jostain sun ajokortista jatkuvasti jankkaa? Jotain höppänöitä vanhuksia? Miksi se asia edes heille kuuluu kun näettekin vain parin vuoden välein? Onko ne oikeasti vaan hulluja? 

Miehen äiti, äidin äiti ja isän puolelta joku jota en nyt muista. Eivät ole vanhuksia, paitsi miehen äidin äiti lähestyy muistaakseni 80v. Olen miettinyt kyllä aivan samaa.

Mies soitti äidilleen hetki sitten jotakin asiaa ja tuli puheeksi, kun miehen äidillä on tapana lörpötellä, ettei voi puhua enempää kun saldo on vähissä. Meillä on siis prepaidit, kun emme puhu kuin kuukaudessa alle 5e. Olisi sulaa hulluutta maksaa liittymistä, niin tästä äitinsä alkoi vänkäämään, että pitää olla liittymät. Tulipahan vain mieleen tuosta hankaluudesta ja asioihin sekaantumisesta.

Ap

Aika kummallisia olette kyllä, kun teillä ei ole edes yhtä liittymää.

Oletko sinä se sama, joka jouluna kärsi anoppilassa, kun ei voinut mennä kävelemään kipujen ja liikakilojen takia?

Tuolla sinun näölläsi en missään tapauksessa riskeeraisi ja ajaisi autoa. Opettele sanomaan typerästi käyttäytyville samalla mitalla takaisin.