Biisi/elokuva/kirja joka "pelasti" sinut vaikeassa elämänvaiheessa?

@junkmail - Tää tulee loppuun

Tori Amosin levy Little Earthquakes.

Pylly vassten pyllyä pumpum.

Olen elänyt läpi pitkiä masennuskausia ja pahimpaan aikaan minua lohdutti elokuva Gladiaattori, varsinkin alun taistelukohtaus tuntui aivan maagiselta. Varmaankin purin vihaani  siten.

Lapsena pakenin huonoja kotioloja Harry Potterin maailmaan. Kun aikuisena aloin varsinaisesti käsitellä asioita, Alice Millerin Lahjakkaan lapsen tragedia oli vaikuttavimpia kirjoja, joita luin.

Titanium

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt läpi pitkiä masennuskausia ja pahimpaan aikaan minua lohdutti elokuva Gladiaattori, varsinkin alun taistelukohtaus tuntui aivan maagiselta. Varmaankin purin vihaani  siten.

Lisään vielä Eeva-Liisa Mannerin runot teoksessa  Kuolleet vedet. Sain syvän kokemuksen siitä että joku, joskus, jossain on ymmärtänyt, mitä joudun käymään läpi.

Joskus 90-luvun taitteessa haahuilin Lauttasaaren sillalla ja mietin hyppäänkö. Sillalla nojasi kaiteeseen minua nuorempi mies. Aloimme jutella ja lopulta valuimme kämpilleni kuuntelemaan Rauli Somerjoen biisejä. Kumpikin fanitimme häntä.

Istuimme pimeässä kämpässä kahvia ja viskiä juoden, jointteja hiljaksiin poltellen, kissan kehrätessä välissämme ja Rauli lauloi Valot - biisiä. Niitä hetkiä, jotka eivät unohdu milloinkaan.

Ja se oli pitkän ystävyyden alku, terveisiä vaan, monia tekstejä ollaan yhdessä väsätty ja monia biisejä yhdessä tehty, ja kaikenlaista yhdessä koettu, ja Valot on ollut meille se yhteinen koodi ja salasana, muisto siitä, mistä lähdettiin ja mihin ollaan päästy.

Olin rakastunut narsistiin. Aivan hirveän vaikea kuvio, kun toinen osaa selittää mustan valkoiseksi ja minä aina palasin siihen, että vika sittenkin aina on minussa. Sitten kuulin PMMP:n Joutsenet ja sieltä iski läpi yksi lausahdus: "sitä mitä koitin sussa koskettaa, tajusin ei oo olemassakaan..." Juuri näin :(

Pääsin irti, vaikka se kusipää yritti riehua ja uhkailla. Toivottavasti hänen seuraava kohteensa on fiksumpi kuin minä ja haistattaa paljon nopeammin pitkät.

Vierailija kirjoitti:

Joskus 90-luvun taitteessa haahuilin Lauttasaaren sillalla ja mietin hyppäänkö. Sillalla nojasi kaiteeseen minua nuorempi mies. Aloimme jutella ja lopulta valuimme kämpilleni kuuntelemaan Rauli Somerjoen biisejä. Kumpikin fanitimme häntä.

Istuimme pimeässä kämpässä kahvia ja viskiä juoden, jointteja hiljaksiin poltellen, kissan kehrätessä välissämme ja Rauli lauloi Valot - biisiä. Niitä hetkiä, jotka eivät unohdu milloinkaan.

Ja se oli pitkän ystävyyden alku, terveisiä vaan, monia tekstejä ollaan yhdessä väsätty ja monia biisejä yhdessä tehty, ja kaikenlaista yhdessä koettu, ja Valot on ollut meille se yhteinen koodi ja salasana, muisto siitä, mistä lähdettiin ja mihin ollaan päästy.

Ei hitto!! Onnee ja kaikkee hyvää teille molemmille! T. ihastuksissaan ja toivorikkaana luettuaan stoorinne

Anthony DeMello: Havahtuminen

Toivuin vaikeasta masennuksesta osinntämän kirjan avulla.

Eat, pray, love. Se antoi toiveikkaan olon tulevaisuuteen.

Lisää?

Olin käynyt läpi vaikean eron ja mietin että helpointa olisi vaan nukkua pois. Kuuntelin Jenni Vartiaisen Terraa ja yksi biisi laittoi minut ajattelemaan: minun on vaan pelastettava itseni. Biisiä ei ole julkaistu sinkkuna eikä soiteta lainkaan missään, mutta tämä kappale pelasti minut: "Vanki":

Sinuhe Egyptiläinen ja Taru Sormusten Herrasta, siitä erityisesri lause ”surujaan hän ei unohda mutta ne eivät varjosta hänen sydäntään. Ne opettavat hänelle viisautta.”

Molemmat teokset auttoivat pääsemään yli ensirakkaudesta.