Vauva syntyi ja miehen rakkaus minuun loppui
Mies ei halua puhua mistään, ei kosketa, ei pidä lähellä ja käy joka toinen päivä parilla lähipubissa (kuulemma kesälomalla voi). Hellii ja hoitaa vauvaa ja tekee kotitöitä enemmän kuin ennen kuitenkin. En keksi muuta syytä kuin että rakkaus on loppunut tai miehellä on toinen nainen tai miestä kaduttaa perheen hankkiminen ja haluaisi taas sinkuksi.
Mitään toivoa ei taida enää olla tämän suhteen pelastamiseksi...
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla hyrrää nyt hormoonit. Anna aikaa nyt vaan miehelle ja itsellesi. Älä vielä mieti eroa... Onko teil ennestään jo lapsia?
Ei kai mun hormonit miehen tunteisiin vaikuta. Enkä minä haluaisi erota, mutta jos miehellä ei enää herää mitään tunteita minua kohtaan niin aika turhaa olisi elää kämppiksinä ja miettiä milloin mies löytää uuden naisen.
Onko suoraan sanonut vai oletatko vain? Millainen oli ennen ku vauva syntyi?
Viikko on tosi lyhyt aika, mutta jos jatkuu, niin miehillekin voi tulla synnytyksen jälkeinen masennus. Kannattaa pitää mielessä se vaihtoehto, jos mies ei ala tokenemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla hyrrää nyt hormoonit. Anna aikaa nyt vaan miehelle ja itsellesi. Älä vielä mieti eroa... Onko teil ennestään jo lapsia?
Ei kai mun hormonit miehen tunteisiin vaikuta. Enkä minä haluaisi erota, mutta jos miehellä ei enää herää mitään tunteita minua kohtaan niin aika turhaa olisi elää kämppiksinä ja miettiä milloin mies löytää uuden naisen.
Onko suoraan sanonut vai oletatko vain? Millainen oli ennen ku vauva syntyi?
Mies ei sano suoraan mitään mihinkään, välttelee vain ja säälii minua. Varmasti vain odottaa että minä hoidan eron ja muutan pois ja jotenkin vain haihdun hänen elämästään.
Ennen synnytystä puhui kaikesta ja oli hellä ja intohimoinen. Pystyimme puhumaan ihan kaikesta, mutta välittömästi sairaalasta tultua mies muuttui ihan toiseksi.
Miten synnytys meni?
Voi olla että miehen on vaikea suhtautua siihen että on kirjaimellisesti pannut sinut menemään läpi synnytyksen kaltaisen äärimmäisen kokemuksen.
Onko se ollut varpajaisissa... ettei ois mitään käynyt...
Vierailija kirjoitti:
Miten synnytys meni?
Voi olla että miehen on vaikea suhtautua siihen että on kirjaimellisesti pannut sinut menemään läpi synnytyksen kaltaisen äärimmäisen kokemuksen.
Helppo synnytys, ei kivunlievitykselle tarvetta, ei juurikaan verenvuotoa eikä repeämiä ja olin synnytystä seuraavana päivänä omalta ololtani kunnossa.
Mulla sama, olen tuo vuoroviikkovanhempi.
Oliko mies synnytyksessä paikalla?
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama, olen tuo vuoroviikkovanhempi.
Oliko mies synnytyksessä paikalla?
Oli paikalla ja oli todella hyvä tuki ja turva minulle, vaikutti siihen miten helposti synnytys sujui.
Sano sille miehelle miltä susta tuntuu ja mitä ajattelet. Huoh. Ei varmaan sen vaikeampaa oo...
Vierailija kirjoitti:
Sano sille miehelle miltä susta tuntuu ja mitä ajattelet. Huoh. Ei varmaan sen vaikeampaa oo...
Olen sanonut, mutta mies ei reagoi eikä ota kantaa asiaan. Sanoo vain että kaikki on ok, mutta käytös on outoa.
Jos se suunnittelee ylläri kosintaa...
Harmittaako sitä sit jos ei oo päässyt viettää varpajaisia?
Eih. Sulla nyt hormoonit heittelee ja vähän ylireagoit. Keskity nyt vaan sinäkin vauvaan ja lopeta ressaaminen. Olette ihan uuden edessä ja pikkuhiljaa rupeatte löytämään sen miten nyt perheenä eletään.
Sillä on toinen. Kunnon mies pitäisi sua kuin kukkaa kämmenellä juuri nyt.
Erikoista jos ollut ihan normaali ennen synnytystä ja sitten kaikki muuttunut.... Joko on ollut juhlii kun olit sairaalassa ja säätänyt jonkun kanssa tai sitten järkyttynyt synnytyksestä ja vaikea suhtautua suhun. Molemmat vaihtoehdot menee onneksi ajan kanssa ohi.
Tilanne on uusi sekä sinulle, että miehellesi. Mun miehen on ollut jokaisen kolmen jälkeen vaikea vähään aikaan näyttää mulle hellyyttä yms.. Mutta tilanne on korjautunut.
Sun mies sentään auttaa sua noin paljon. Miehen hormoonit hyrrää ja sun hormonit hyrrää nyt eri tavalla. Ostappa uusin kaksplua heti huomenna ja lue sieltä yksi juttu, voisi avata sun silmiäsi.
Anna aikaa teille kummalekin, etkä ala painostaa ja uhkailla erolla saati siitä puhumaan tässä vaiheessa.
Onhan se myös omalla tavallaan huomioimista jos hän hoitaa vauvaa ja tekee kotityöt että sinä voit huilia...
Kuulostaa siltä että sinulla on synnytyksen jälkeinen masennus ja tulkitset asioita masentunein aivoin.
Minunkin vaimo puhuu että vauva on numero yksi. Vauvaa hellii ja pusuttelee, mutta minun kosketusta kavahtaa. Odottaa tosin jo toista vauvaa ja on raskauspahoinvointia. Sanoi kerran että ei tarvitse minua nyt mihinkään. Lupasi antaa seksiä pahoinvointikauden jälkeen niin paljon kun mieleni tekee, saa nähdä.
Ei kai mun hormonit miehen tunteisiin vaikuta. Enkä minä haluaisi erota, mutta jos miehellä ei enää herää mitään tunteita minua kohtaan niin aika turhaa olisi elää kämppiksinä ja miettiä milloin mies löytää uuden naisen.