Vauva syntyi ja miehen rakkaus minuun loppui
Mies ei halua puhua mistään, ei kosketa, ei pidä lähellä ja käy joka toinen päivä parilla lähipubissa (kuulemma kesälomalla voi). Hellii ja hoitaa vauvaa ja tekee kotitöitä enemmän kuin ennen kuitenkin. En keksi muuta syytä kuin että rakkaus on loppunut tai miehellä on toinen nainen tai miestä kaduttaa perheen hankkiminen ja haluaisi taas sinkuksi.
Mitään toivoa ei taida enää olla tämän suhteen pelastamiseksi...
Kommentit (45)
Mullekin osui tollainen mies joka osaa rakastaa vain yhtä kerrallaan.
Toki lapselle kai hyvä mutta niin. Kaikenlaista sattuu lapsia tehdessä, ei tämä kai niin harvinaista ole, mutta kyllä se hirveästi satuttaa kun ajattelin löytäneeni kumppanin loppuiäksi.
Kuinka pieni vauva on, eli voikohan olla vielä "alkujärkytystä" elämänmuutoksesta?
Vierailija kirjoitti:
Laihduta.
Ja sitten kun ap on laiha ja mies taas rakastaa, ja ap tietää lopun ikäänsä että tämä miea hylkää jos kroppa pettää.
Sellainen ei ole mikään parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Laihduta.
Paino ei oikein tarpeeksi noussut raskausaikana joten olen jo takaisin lähtöpainossa eli ei tarvetta. Mun ulkonäkö on ollut miehelle aina mieleen. Vauva on nyt viikon vanha.
Kuka nyt äiti-ihmisestä haaveilisi. Sama kävi meillä, ei seksiä synnytyksen jälkeen, lapsi jo teini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihduta.
Paino ei oikein tarpeeksi noussut raskausaikana joten olen jo takaisin lähtöpainossa eli ei tarvetta. Mun ulkonäkö on ollut miehelle aina mieleen. Vauva on nyt viikon vanha.
Viikko synnytyksestä aika lyhyt aika...
- mutta puhukaa asiasta ja myös jostakin muustakin välillä - ja helli sinä miestä ensin, josko mies vastaisi tähän sitten...
- hienoa, jos mies kuitenkin hoivaa vauvaa....
Älä nyt viikossa huolestu!! Mieshän on ihan sekavassa tilassa vauvan takia ja sinä myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihduta.
Paino ei oikein tarpeeksi noussut raskausaikana joten olen jo takaisin lähtöpainossa eli ei tarvetta. Mun ulkonäkö on ollut miehelle aina mieleen. Vauva on nyt viikon vanha.
No oiskohan kuitenkin jotain alkujärkytystä. Viikko on melko lyhyt aika lähteä tekemään mitään johtopäätöksiä. Huomaathan, että miehelle saattaa isyys konkretisoitua vasta kun vauva on jo täällä.
Mulle mies sanoi suoraan samassa tilanteessa ettei rakkautta riitä molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Mulle mies sanoi suoraan samassa tilanteessa ettei rakkautta riitä molemmille.
Täh? Luin varmasti väärin. Ei kai tuollaista oikeasti tapahdu.
Voithansä puhua miehes kanssa, mutta viikko on lyhyt aika. Oisko vaan alkujärkytystä. Tee aloite ja katso miten reagoi
Varo ettei masennus kolkuttele.
Kerro miehelle ensin, että olet onnellinen hänen osallisuudesta vauvanne hoitamiseen. Ja ole aidosti iloinen. Sitten kerro hänelle, että sinäkin kyllä kaipaat tämän huomiota, vaikka vain iltaisin (tai silloin, kun teillä on kaksinkeskeistä aikaa vain olla) hellyydenhetkinä. Mies varmasti hakee paikkaansa tuoreena isänä ja on sinänsä hellyttävää, että hän panostaa lapseenne noin. Hän keskittyy pieneen niin, ettei aivan ymmärrä sinun läheisyydenkaipuutasi. Älä siis missään nimessä ota asiaa negatiivisena asiana.
Huolestuisin vasta, jos tilanne jatkuisi pidemmän aikaa (kuukausia).
En ole itse uskaltanut miestä koskea tai puhua mistään syvällisemmästä etten ahdistaisi, mutta mikään ei auta. Olen vain toivonut että voitais hitaalla aikataululla ja ystävinä erota ettei tarvitse heti muuttaa ja voitais hoitaa vauvaa yhdessä. Mies säälii minua ja sanoo ettei tarvitse erota joten olemme umpikujassa.
Sulla hyrrää nyt hormoonit. Anna aikaa nyt vaan miehelle ja itsellesi. Älä vielä mieti eroa... Onko teil ennestään jo lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle mies sanoi suoraan samassa tilanteessa ettei rakkautta riitä molemmille.
Täh? Luin varmasti väärin. Ei kai tuollaista oikeasti tapahdu.
Tapahtuu. En ole sama kuin tämä jolle kommentoit vaan tuo aikaisempi.
Mieheni kertoi suhteen aikana että puoliso on hänelle läheisin ihminen, mutta lapsen syntyessä se hänen kiintymyksensä minun nähdäkseni kohdistui lapseen, ja minulle ei jäänyt mitään.
Pitkällä aikavälillä minusta on tärkeämpää että vanhemmat rakastavat lapsiaan kuin toisiaan, koska lapsia kohtaan on tiettyjä velvollisuuksia enemmän kuin puolisoita kohtaan, mutta silti se satuttaa hirveästi edelleen.
Suhdehan siis on mennyttä, nykyisin meillä on vuoroviikkovanhemmuus.
toivo menetetty