Äitzheimer
Kommentit (13)
Ihana kuulla, että elämä alkaa voittaa :)
kyllä, pienikin vilkaisu toisen nauraviin silmiin, maailman kauneimpaan hymyyn ja pieni käsi oman sormen ympärillä saa kaiken pyyhkiytymään aivoista. erittäin hyvä nimi tuo äitzheimer. :)
ja ihana teksti, Heli! Niin totta.
Voi, miksi sanotaan vauvakuumeaivoja? Olen lukenut sun ihania kirjoituksia jo piiitkäään, samalla on yritys päällä, mutta plussaa ei näy. Ja vaikka kuvailetkin värikkäästi kauheuksia, eikä mulla ole kätevää raskaus/äitiyshormoonihämäystä päällä, toivoisin silti kokevani vielä saman... Onnea pienen kanssa nyt ja vielä sittenkin, kun hän on 15-v teiniotus :) !
Odotan juuri esikoistani ja olen ahkerasti lukenut tätä blogia siitä saakka kun yritys puolisen vuotta sitten alkoi. Olen nauranut monesti vedet silmissä ja yksi ilta kuulin kihitystä työhuoneesta, josta löysin mieheni sitten (salaa) lukemasta tätä blogia. :) Tästä tulee sellainen tunne, että "luojan kiitos, joku muukin ajattelee asioista niinku minä!"
Tämä äitzheimista kärsivä oli äsken lähdössä vauvan kanssa pesutuvalle. Juuri ennen oven sulkemista tajusin, että avaimet voisivat helpottaa 1) pesutuvalle pääsemistä ja 2) takaisin kotiin pääsemistä kun mies ei ole kotona...
Johanna: Auts... Toivottavasti hoksasit sen oven vielä ollessa auki? :D
puhuri: Onneksi olkoon odotuksesta. Ja tervetuloa lukijakuntaan molemmat!
piip: Yrittävän aika on pitkä, vaikka siinä ei loppupeleissä edes menisikään kauan. Onnea yritykseen!
elina.: Kyllä se on aika tehokas muistinpoistaja se pieni hampaaton hymysuu ;)
Sireniia: Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Ja ihan liian äkkiä tulee kyllä sellainen olo että helppoahan tää on! :D
ENNEN KUIN MINUSTA TULI ÄITI
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
Ennen kuin minusta tuli äiti.