Vaippoja!

Tuosta kärryjen hyssyttelystä...se taitaa olla yleinen ongelma. Minä ryttyytän kanssa kaikkea eteen sattuvaa, oli se sitten pahaa aavistamaton koirani, tyhjä sitteri tai jopa oma tyyny yöllä. Alkuun erittäin herkkis, ei tarvinnut kuin pientä kitinää vauvan suunnalta, niin tämä hytkytysrefleksi käynnistyi, ihan järkkyä! Se helpottaa ajan myötä, vähäsen. Saattaa ilmetä muuten myös isillä ;)

Heh...



itse olen jo useaan otteeseen yrittänyt imettää tyynyä unenpöpperössä X) Ihan pelottaa aika jolloin pääsemme (18 v päästä?) nukkumaan taas miehen kanssa vierekkäin ilman toukan yövuoro-valvontoja, saattaa mies saada ikävän puoleisen herätyksen...



Kiitos mahtavasta blogista, olen nauranut itseni tärviölle sen kanssa, kerran alkoi supistellakin. On ollut hauska/kauhea huomata miten samoja ajatuksia on ollut täälläkin, esikoisemme taitaa olla vain pari viikkoa teidän Viktoria vanhempi. Ihanan kamalia päiviä ja kirjoituksia odotellen,



kaimasi

Ei luoja että nauroin. Muistelin niitä pätkiä kun tanssittiin hyvin humalassa eräänkin baarin korokkeella (aivan kuin kukaan ei olisi katsomassa) erittäin tietoisina siitä, että kaikki olivat katsomassa. Kävin läpi niitä valokuvia, missä parivaljakko on keittiön lattialla kasassa, tukka silmillä, toinen roikkumassa toisen olkapäillä. Muistan myös sen keskustelun, jonka aikana lupasin ja vannoin, että Viktor ei koskaan tulisi näkemään niitä kuvia eikä kuulemaan niitä tarinoita. :)



Avaruusalusaika muuttaa ihmisen elämässä hyvin paljon asioita, ja pistää suurimman osan lopuistakin uuteen arvojärjestykseen. Onneksi, siitä huolimatta, on asioita, jotka eivät koskaan muutu; muistoja, jotka eivät koskaan katoa.

Hip hei ja hihii!!!



Kärryjen hyssyttely on harrastelijatoimintaa! Kannoin liinassa poikaani...lopun ehkä arvaattekin :0)....Oli kassatädillä ilme kun meikäläinen tekee niiausliikettä samalla kun tuudittaa kärryä...ilman lasta kummassakaan osoitteessa...



Kiitos ihanasta tavasta kirjoittaa!



virpi

Hei Jenni! Kiitos ihan loistavasta blogista. Itselläni esikoisen arvioitu toimitusaika vasta elokuussa, mutta olen seurannut blogiasi siitä lähtien kun testi näytti plussaa ja eksyin kysymyksineni ja uteliaana Internetin Ihmeelliseen Raskaus-Maailmaan (jonka keskustelupalstojen laadusta voi olla montaa mieltä...). Oma raskauteni on myös hieman töyssyinen matka ainakin tuolla henkisellä puolella, ja on tosi virkistävää lukea, että ajatuksesi ovat olleet samansuuntaisia samoilla viikoilla. Viestintäalalla työskentelevänä kehotan sinua jatkamaan blogia - olet oikeasti hyvä kirjoittaja! Tsemppiä meille molemmille.

Voi toitpa mielen lasten vauva-ajat. ;oD Itse olen myös nukuttanut aikanaan ostoskärryjä...

Älä huoli, näyttää olevan muitakin ostoskärryheijjaajia! Eilen sitä harrasti myös mieheni kaupassa - vissiin meinasi maitopurkit tainnuttaa uneen...:)



Huippuhauskaa tekstiä - saat tämänkin mamman naaman hymyyn...(joka myös joskus herää siihen, että "apua, olen äiti!)



Kiva juttu myös lehdessä, johon satuin vahingossa törmäämään, kun miniäkaveri niitä mulle hilasi (mulle ei todellakaan ala mitään vauvalehtiä tulemaan, silloin olisin mennyttä kalua...:D)



Mukavaa jatkoa Viktorille ja Vanhemmille!

Jännä tuo "aikuiselämään" siirtymisen ahdistus, vielä kun vertailukohteena on joitakin tuikitavallisia opiskelurientoja. Tuntuu että käsityksesi äitien elämästä olisi ollut jotenkin tiukasti rajattu aivan tietynlaiseen pullantuoksuiseen hanhiemoon. Ehkä kyse on myös äitisuhteesta, vertailetko itseäsi tässä kenties omaan äitiisi?

virpi: Voi jestas että repesin :D Tosin luulen että jos Viku viettäisi yhtään enempää aikaa kantoliinassa niin tekisin aivan samaa ;)

Jet: Ennen kuin aletaan kamalasti analysoimaan ajatuksiani ja/tai tarkoitusperiäni, kannattaa muistaa että blogia kirjoitetaan liioitellen, eikä vähintään komiikan vuoksi. Siitä ei tulisi kamalan pitkää tekstiä jos vain kirjoittaisin "Havahduin kunnolla siihen että olen äiti kun kävin ostamassa vaippoja". Vai mitä? :)

Paras Blogi Ikinä! Oikeesti.

Nojoo, onhan se niinkin. Nuo rajanvedot/stereotypiat vaan vähän puistauttivat kun eivät ne ihan tuulestatemmattjua olleet (siis ihan yleisellä tasolla asenteellisesti). Ehkä joku äidiksi tai isäksi tullut opiskelija voisi kertoa siitä lisää, kun opiskelijarientoihin kutsut loppuivat ja koulukaverit alkoivat suhtautumaan kummallissti...