Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa minulle, vakavasti masentuneelle naiselle syitä elää
21.06.2018 |
Elämä on pelkkää tuskaa ja kärsimystä. Mistä voimaa jatkaa kun päivästä toiseen mikään ei tunnu miltään? Käyn terapiassa ja syön lääkkeitä, lääkitysmuutoksia luultavasti tulossa sillä tämä nykyinen luultavasti menettänyt tehonsa. Enemmän huonoja kuin hyviä päiviä. Ainoa asia joka (vielä) pitää mut hengissä on matkustelu. Valitettavasti mulla ei ole varaa tehdä kuin 2-3 ulkomaan matkaa vuodessa, mutta noiden varassa elämäni nyt on. Jos/kun menetän intoni matkusteluun, se tulee olemaan loppuni.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On varmaan ihan turha tähän mitään kirjoittaa, mutta kirjoitan kuitenkin :) Tarkoitan tällä sitä, että jos olet päättänyt, että olet masentunut niin vaikea sun ajatuksia on muuttaa.
Mutta, tässä omia ajatuksia - oma masennus selätetty 10v sitten.
Sinä olet oman elämäsi tärkein henkilö, joten vastuussa myös siitä millaiseksi sen teet. Elämään kuuluu vastakohdat, siitä ei pääse yli eikä ympäri.Ratkaisu onkin siinä miten käsittelet ne. Ajatuksen voima, tuo suurin voimamme, sitä ei pidä vähätellä.
Yritä löytää sisäinen lapsi itsestäsi, mitkä oli niitä asioita joita lapsena tykkäsit tehdä?
Hienoa että olet selättänyt masennuksesi. Sinä varmaan olet pystynyt muuttamaan sen masentavan asian elämässäsi, eikö? Kaikkia asioita ei vain voi muuttaa, vaan se masentava asia voi olla vaikka parantumaton syöpä. Tästä näkökulmasta kommenttisi vaikuttaa hyvin naivilta.
Et ymmärrä, tai et halunnut ymmärtää. Tietenkään jotain parantumatonta syöpää ei voi hoitaa, kuten tarkoitat, mutta suhtautumista voi. En minäkään menneille mitään mahda, mutta tärkeintä on jotenkin ne tiedostaa, hyväksyä ne ja sitten niitä jotenkin työstää. Tätä asiaa ei kunnolla masentunut voi ymmärtää, ei ennenkuin jotain positiivista alkaa tapahtumaan ja sitten tajuaa ottaa sitä vastuuta omasta sairaudestaan, ihan kuten alkoholismistakin.
terv. ohis, joka on matkalla paranemiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpäs on pierettänyt koko päivän. Pierut ovat kuumia ja pehmoisia-ja erittäin pahan hajuisia.
Miksi täällä käydään kilpaa siitä kellä on pahin olo?
Onko se ap:n vika jos nauttii sentään matkustelusta? Ei masennus yms tarkoita aina sitä etteikö iloa irtoaisi mistään. Ei se hetken ilo kuitenkaan onnelliseksi tee. Itse olen elänyt niin vauhdikasta "elämää" ettei kukaan edes uskoisi että se on pelkkää harhaa.
Mistä sen elämänilon sitten saisi takaisin kun tulevaisuus tuntuu toivottomalta?
Toivoa kuitenkin on aina, mutta se ei aina siltä tunnu kun mieli on rikki. En osaa lohduttaa, kun en usko enää itseänikään
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä käydään kilpaa siitä kellä on pahin olo?
Onko se ap:n vika jos nauttii sentään matkustelusta? Ei masennus yms tarkoita aina sitä etteikö iloa irtoaisi mistään. Ei se hetken ilo kuitenkaan onnelliseksi tee. Itse olen elänyt niin vauhdikasta "elämää" ettei kukaan edes uskoisi että se on pelkkää harhaa.
Mistä sen elämänilon sitten saisi takaisin kun tulevaisuus tuntuu toivottomalta?
Toivoa kuitenkin on aina, mutta se ei aina siltä tunnu kun mieli on rikki. En osaa lohduttaa, kun en usko enää itseänikään
No niin sieltä se yksi syy tulikin. Et osaa elää tässä hetkessä vaan mietit tulevaa jos se näyttää synkältä tee jotain sen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On varmaan ihan turha tähän mitään kirjoittaa, mutta kirjoitan kuitenkin :) Tarkoitan tällä sitä, että jos olet päättänyt, että olet masentunut niin vaikea sun ajatuksia on muuttaa.
Mutta, tässä omia ajatuksia - oma masennus selätetty 10v sitten.
Sinä olet oman elämäsi tärkein henkilö, joten vastuussa myös siitä millaiseksi sen teet. Elämään kuuluu vastakohdat, siitä ei pääse yli eikä ympäri.Ratkaisu onkin siinä miten käsittelet ne. Ajatuksen voima, tuo suurin voimamme, sitä ei pidä vähätellä.
Yritä löytää sisäinen lapsi itsestäsi, mitkä oli niitä asioita joita lapsena tykkäsit tehdä?
Hienoa että olet selättänyt masennuksesi. Sinä varmaan olet pystynyt muuttamaan sen masentavan asian elämässäsi, eikö? Kaikkia asioita ei vain voi muuttaa, vaan se masentava asia voi olla vaikka parantumaton syöpä. Tästä näkökulmasta kommenttisi vaikuttaa hyvin naivilta.
Tänään menin lääkäriin mahdollisen syöpäepäilyn vuoksi ja mietin miten olisin siihen reagoinut. Olisin silti minä ja syöpä ei olisi este elämälle. Masennus vain pahentaisi asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei välttämättä ole masennusta, vaan paska elämä. Se on lähes kaikkien "masennus". Ovatko nämä asiat kunnossa:
- perhesuhteet
- parisuhde
- työtilanne
- rahatilanne
- fyysinen terveys
- ystäväsuhteet
- harrastukset
- kykyjäsi vastaava koulutus
Jos kaikki on perseellään, niin lähde korjaamaan niitä kuntoon. Aloita helpoimmasta. Se vaihtelee jokaisella, että mikä on helpoin.
Mitä sinulle kuuluu toisten elämän määritteleminen paskaksi? Puhu vain omasta elämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei välttämättä ole masennusta, vaan paska elämä. Se on lähes kaikkien "masennus". Ovatko nämä asiat kunnossa:
- perhesuhteet
- parisuhde
- työtilanne
- rahatilanne
- fyysinen terveys
- ystäväsuhteet
- harrastukset
- kykyjäsi vastaava koulutus
Jos kaikki on perseellään, niin lähde korjaamaan niitä kuntoon. Aloita helpoimmasta. Se vaihtelee jokaisella, että mikä on helpoin.
Olen ollut masentunut teini-ikäisestä asti että en ymmärrä miten esim rahatilanne olisi voinut aiheuttaa masennuksen joskus teininä kun en edes rahaa itse käsitellyt. Parisuhteen puute tosiaan pitkällä aikavälillä on yksi suuri syy miksi masentaa kun ei ole koskaan kenellekkään kelvannut.
Sinällään ilahduttavaa, että kommentoijista suurin osa ei ole (vielä?) sairastanut masennusta. Se ei ole asenne, luonteenpiirre, paskan elämän tai menneisyyden seuraus, vaan sairaus. Sitä on vaikea ymmärtää, jos ei itse ole koskaan sairastanut masennusta. Minäkin olen huono neuvomaan syöpäsairasta kun en ole itse sairastanut syöpää. Yritän siis kannustaa ja lohduttaa, kun en muuta osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos elämälläsi ei ole väliä, niin etkö voisi yhtä hyvin haistattaa p***at koko elämälle ja tehdä ihan mitä huvittaa? Onko ikävä työpaikka missä et halua olla? Irtisanoudu, sillä ei ole väliä. Ikävä koulu missä et halua olla? Lopeta opiskelu, ja keskitä energiasi johonkin mitä oikeasti haluat tehdä. Huono parisuhde? Eroa. Haluatko myydä koko omaisuutesi ja lähteä Nepalin vuoristoon meditoimaan? Tee se.
Pointti on se, että kuolet joka tapauksessa. Haluat nyt kuolla, ja toiveesi tulee toteutumaan 100% varmuudella, viimeistään sadan vuoden päästä. Sata vuotta on mitätön pieru universumissa, olet käytännössä jo kuollut, nauti. Voit yhtä hyvin tehdä tästä jäljellä olevasta ajasta mielenkiintoisen. Pyllistä muiden ihmisten odotuksille ja tee itsestäsi onnellinen.
T: Entinen vakavasti masentunut, nyt onnellinen ja lähes unelmansa toteuttanut
Itsetyydytys!