Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa minulle, vakavasti masentuneelle naiselle syitä elää
21.06.2018 |
Elämä on pelkkää tuskaa ja kärsimystä. Mistä voimaa jatkaa kun päivästä toiseen mikään ei tunnu miltään? Käyn terapiassa ja syön lääkkeitä, lääkitysmuutoksia luultavasti tulossa sillä tämä nykyinen luultavasti menettänyt tehonsa. Enemmän huonoja kuin hyviä päiviä. Ainoa asia joka (vielä) pitää mut hengissä on matkustelu. Valitettavasti mulla ei ole varaa tehdä kuin 2-3 ulkomaan matkaa vuodessa, mutta noiden varassa elämäni nyt on. Jos/kun menetän intoni matkusteluun, se tulee olemaan loppuni.
Kommentit (51)
Jaksat kuitenkin matkustella, mä en edes pysty siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai oikeen matkustelun vuoksi elät...kivat sulle. Lisää tuohon sun listaan rahattomuus, ahdistuneisuushäiriö. Ei terapiaa eikä lääkkeitä. Tule sit kyselemään syitä elää.
Vierailija kirjoitti:
onko sulla lapsia/miestä/eläintä?
Lapsia ei ole eikä tule. Miestä ei ole ollut koskaan, eläin on mutta hän suurimman osan ajasta ystäväni luona sillä en itse jaksa huolehtia. Nyt juhannukseksi tulossa luokseni <3
Vierailija kirjoitti:
Jaksat kuitenkin matkustella, mä en edes pysty siihen.
Ainoa asia josta saan iloa on matkustelu. Lemmikkini. Ruoka. Muuta ei tule mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai oikeen matkustelun vuoksi elät...kivat sulle. Lisää tuohon sun listaan rahattomuus, ahdistuneisuushäiriö. Ei terapiaa eikä lääkkeitä. Tule sit kyselemään syitä elää.
Niin. Että jos vuodessa on 52 viikkoa, noista noin 4 vietän matkustellen. Kaikki nuo muut viikot haluaisin vain kuolla. Ahdistuneisuushäiriö löytyy eikä mullakaan tuota rahaa mitenkään paljoa ole. Töissä käyn silloin kun masennukseltani pystyn. Terapian ja lääkityksen aloitus on sinusta itsestäsi kiinni, suosittelen aloittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksat kuitenkin matkustella, mä en edes pysty siihen.
Ainoa asia josta saan iloa on matkustelu. Lemmikkini. Ruoka. Muuta ei tule mieleen.
Ja raha tulee matkusteluun mistä
Vierailija kirjoitti:
Ala jakamaan toosaa, tee eläessäsi edes yksi hyvä ja hyödyllinen teko. Se sun toosas on tehty käyttöä varten eikä sitä varten että saat kypsytellä siellä hiivoja itseksesi ja keskenäsi. Aivan turha väittää ettet muka itsekkin tykkäisi . . . .
Olen jakanut, ei auttanut. Ajoi vain pahempaan jamaan kun tajusin etten kelpaa miehille kuin patjaksi. Haluan ja ansaitsen enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisen on itse löydettävä se syy elää. Ei muiden mielipiteet siinä auta. Toivottavasti uusi lääkitys auttaa sinua paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Ikäs
29, täytän joulukuussa 30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2-3 matkaa vuodessa on ihan mukavasti näin mielellään matkustelevan mielestä. Sinnittele nyt vielä, et koskaan tiedä milloin se alkaa helpottaa. Voikukatkin puskee asfaltin raosta, elämän voima istuu meissä sitkeässä. Sinäkin olet vielä hengissä vaikka et yhtään haluaisi. Hetki ja päivä kerrallaan, älä katso eteenpäin liikaa. Paitsi jos se matka siintää ihan siinä lähettyvillä. Oletko tutustunut tietoiseen hyväksyvään läsnäoloon (mindfullness)? Olen saanut itse siitä apua, tosin terapiastakin (mulla on persoonallisuushäiriö josta masennus johtuu). Yritä pitää uni- ja ruokarytmi ja liiku ulkona mielellään luonnossa jos mahdollista. Masennus on aaltoilevaa, se ei kestä ikuisesti sellaisena kuin se pahimmillaan on. Niinä parempina hetkinä näet itsekin syitä elää ja jatkaa, kuten nytkin jo näet ja meille kerroit.
Halusin kuolla vuosien ajan. Sinnittelin läheisten ihmisten vuoksi ja olin heille samalla vihainen ja katkera siitä (heidän tietämättään). No pahin paska meni ohi ja elämä alkoi helpottaa, vaikka en olisi ikinä uskonut. Asioilla on yllättävää kyllä tapana järjestyä. Se ottaa joskus vaan aikaa. Jokainen päivä eteenpäin kerryttää sinulle viisautta ja kokemusta, ja eräänä päivänä sitä on voinut kertyä niin paljon että pystyt katsomaan tilannettasi uusin silmin ja sekin voi olla eheyttävä kokemus. Kun pystyy päästämään vihasta, katkeruudesta, peloista ym. irti, niin varmasti alkaa helpottaa. Ja meillä jokaisella on kaikki edellytykset siihen. Omaa työtähän se vaatii. Tukeudu terapeuttiisi, kysele häneltä kysymyksiä, sano raatorehellisesti kaikki ajatuksesi hänelle, voit haastaa hänenkin mielipiteitään ja sanomisiaan ja kysyä niihin tarkennusta, siis ota kaikki hyöty irti terapiastasi äläkä vaan lusi tapaamisia läpi (voihan olla että teetkin jo noin, en tiedä).
Joka tapauksessa ajatukseni ydin oli se, että olot tulee ja menee. Ja joo, joskus se pahin masennuskin tulee takaisin, mutta ei se siihen ikiajoiksi staattisena jää. Tilanne elää. Älä siis usko että tämän päivän olosi on joku ikuinen vankila, kaikki muuttuu. Pienikin höllennys pahaan oloon joskus riittää. Ehkä jaksat avata sinä päivänä television. Ehkä sieltä tulee joku ohjelma, josta saat uusia ajatuksia. Ehkä toimit niiden ajatusten pohjalta ja siitä seuraa jotain hyvää. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa tavallaan kaikki on mahdollista, älä usko sitä masentunutta ääntä päässäsi joka sanoo että kaikki on menetetty. Ei ole. Se vaan tuntuu siltä. Hengitä syvään ja yritä ajatella jotain muuta, tai olla ajattelematta yhtään mitään.
Sinulla on myös kaikki mahdollisuudet tähän elämään. Tällä hetkellä vaan on uskomattoman paskaa ja sekin elämänvaihe voi kestää tuskallisen pitkään. Mutta sen jälkeen... odota ja katso. Ja ylläty. Anna itsellesi lupa tähän kaikkeen. :) Päivä kerrallaan, baby!
terveisin toinen masentunut jo vuodesta 1997
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksat kuitenkin matkustella, mä en edes pysty siihen.
Ainoa asia josta saan iloa on matkustelu. Lemmikkini. Ruoka. Muuta ei tule mieleen.
Ja raha tulee matkusteluun mistä
Äiti maksaa noin kerran vuodessa yhden matkan minulle ja veljelleni, muut sitten omasta pussistani. Töissä käyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei elämiseen mitään syitä tarvita.
ELÄMÄ ON!
Entä kotiseuduilla paikkojen tutkiminen, onko ihan hölmö idea? Minusta on kiva tutkiskella lähialueiden paikkoja, katsella erilaisia taloja, metsää. Aina on jokin tienpätkä, jossa ei ole ennen käynyt. Kävellen pääsee ehkä viiden kilometrin säteelle ja pyörällä kymmenen. Tai vuokraa lähikaupungista airbnb-kämpän ja reissaa pienessä mittakaavassa.
Nautitko myös ulkomaanmatkojen suunnittelusta? Siihenhän saa kuitekin käytettyä todella paljon aikaa. Voi tutkia netistä eri vaihtoehtoja, vaikka minuuttiaikatauluttaa reissunsa ja tutkia eri kohteet ja vaihtoehdot. Ja sitten kun on matkan aika, voi kuitenkin improvisoida ja mennä minne menee, kun jo tietää kohteesta todella paljon.
En nyt tiedä, ovatko nämä ihan hassuja pointteja. En todennäköisesti ymmärrä, miltä tuntuu olla vakavasti masentunut.
Olen kyllä epäillyt itsellänikin masennusta, joskus tuntuu, että ainoa asia, jota odotan tulevaisuudelta, on nähdä Game of Thronesin viimeinen kausi ensi vuonna...
Laita ap yksinäiselle miehelle piristykseksi tissikuva 😞
Vierailija kirjoitti:
2-3 matkaa vuodessa on ihan mukavasti näin mielellään matkustelevan mielestä. Sinnittele nyt vielä, et koskaan tiedä milloin se alkaa helpottaa. Voikukatkin puskee asfaltin raosta, elämän voima istuu meissä sitkeässä. Sinäkin olet vielä hengissä vaikka et yhtään haluaisi. Hetki ja päivä kerrallaan, älä katso eteenpäin liikaa. Paitsi jos se matka siintää ihan siinä lähettyvillä. Oletko tutustunut tietoiseen hyväksyvään läsnäoloon (mindfullness)? Olen saanut itse siitä apua, tosin terapiastakin (mulla on persoonallisuushäiriö josta masennus johtuu). Yritä pitää uni- ja ruokarytmi ja liiku ulkona mielellään luonnossa jos mahdollista. Masennus on aaltoilevaa, se ei kestä ikuisesti sellaisena kuin se pahimmillaan on. Niinä parempina hetkinä näet itsekin syitä elää ja jatkaa, kuten nytkin jo näet ja meille kerroit.
Halusin kuolla vuosien ajan. Sinnittelin läheisten ihmisten vuoksi ja olin heille samalla vihainen ja katkera siitä (heidän tietämättään). No pahin paska meni ohi ja elämä alkoi helpottaa, vaikka en olisi ikinä uskonut. Asioilla on yllättävää kyllä tapana järjestyä. Se ottaa joskus vaan aikaa. Jokainen päivä eteenpäin kerryttää sinulle viisautta ja kokemusta, ja eräänä päivänä sitä on voinut kertyä niin paljon että pystyt katsomaan tilannettasi uusin silmin ja sekin voi olla eheyttävä kokemus. Kun pystyy päästämään vihasta, katkeruudesta, peloista ym. irti, niin varmasti alkaa helpottaa. Ja meillä jokaisella on kaikki edellytykset siihen. Omaa työtähän se vaatii. Tukeudu terapeuttiisi, kysele häneltä kysymyksiä, sano raatorehellisesti kaikki ajatuksesi hänelle, voit haastaa hänenkin mielipiteitään ja sanomisiaan ja kysyä niihin tarkennusta, siis ota kaikki hyöty irti terapiastasi äläkä vaan lusi tapaamisia läpi (voihan olla että teetkin jo noin, en tiedä).
Joka tapauksessa ajatukseni ydin oli se, että olot tulee ja menee. Ja joo, joskus se pahin masennuskin tulee takaisin, mutta ei se siihen ikiajoiksi staattisena jää. Tilanne elää. Älä siis usko että tämän päivän olosi on joku ikuinen vankila, kaikki muuttuu. Pienikin höllennys pahaan oloon joskus riittää. Ehkä jaksat avata sinä päivänä television. Ehkä sieltä tulee joku ohjelma, josta saat uusia ajatuksia. Ehkä toimit niiden ajatusten pohjalta ja siitä seuraa jotain hyvää. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa tavallaan kaikki on mahdollista, älä usko sitä masentunutta ääntä päässäsi joka sanoo että kaikki on menetetty. Ei ole. Se vaan tuntuu siltä. Hengitä syvään ja yritä ajatella jotain muuta, tai olla ajattelematta yhtään mitään.
Sinulla on myös kaikki mahdollisuudet tähän elämään. Tällä hetkellä vaan on uskomattoman paskaa ja sekin elämänvaihe voi kestää tuskallisen pitkään. Mutta sen jälkeen... odota ja katso. Ja ylläty. Anna itsellesi lupa tähän kaikkeen. :) Päivä kerrallaan, baby!
terveisin toinen masentunut jo vuodesta 1997
Jihuu masennusta. Nää epikriisit on somii.
Miksi et opettele nauttimaan pienistä asioista. Nauti esim. tavallisista arkisista asioista. Juokseminen, käveleminen, sanaristikot, tv... eikö oikeasti mikään pieni asia saa,sinua tuntemaan hyvää oloa?
Jos olisin lapseton ja masentunut, niin aloittaisin liikunnan ja liittyisin johonkin liikuntaryhmään, aina niitä jostain löytyy jollakin muotoa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et opettele nauttimaan pienistä asioista. Nauti esim. tavallisista arkisista asioista. Juokseminen, käveleminen, sanaristikot, tv... eikö oikeasti mikään pieni asia saa,sinua tuntemaan hyvää oloa?
Jos olisin lapseton ja masentunut, niin aloittaisin liikunnan ja liittyisin johonkin liikuntaryhmään, aina niitä jostain löytyy jollakin muotoa.
Liikunta on viimeinen asia joka saa mulle minkäänlaista hyvän olon tunnetta. En ole koskaan harrastanut minkäänlaista liikuntaa paitsi koiran kanssa lenkkeily. Ja ei, yksikään pieni asia ei saa mua tuntemaan hyvää oloa. Ei mikään. Ei lempi tv-sarjan katsominen, ei auringon paiste, ei palkkapäivä, ei ystävän näkeminen. Ei mikään. Paras hetki päivässäni on se kun pääsen nukkumaan ja huonoin hetki se kun aamulla herään ja mietin että millä rämmin taas tämänkin pitkän päivän läpi. Lenkille pakotan itseni muutaman kerran viikossa koska senhän PITÄISI auttaa masennuksessa, no en ole itselläni ainakaan huomannut minkäänlaista parannusta.
onko sulla lapsia/miestä/eläintä?