Kolmaskymmeneskolmas Viikko

Pakko on kertoa, että nautin blogistasi aivan valtavasti. Ihan jo muutenkin, noin niinkuin aamulukemisena kahvikupin ääressä, mutta näin pienimuotoisista pikkujouluista pikku tumuissa kotiuduttuani näköjään vieläkin enemmän. Naurattaa niin, että olut hölskyy mukavasti mahassa. Ja olen siis parikymppinen sinkku, jonka lähisuunnitelmiin ei todellakaan kuulu mikään vauvanhankintaan edes etäisesti viittaava. Rikot siis rajoja ja kielenkäyttösi on suorastaan hulvatonta. Hienoa, toivottavasti saamme nauttia blogistasi vielä pitkään!

Eeppi: Aika harva asia on niin imarteleva kuin tieto että joku pikkujouluista kotiutuneena kurkkii blogia keskellä yötä. Kiitos <3

Löysin tän blogin naamakirjasta, ja pakkohan sitä oli tulla vilkaisemaan. Kello on yksi yöllä, kun en vaan pystynyt keskeyttämään lukemista. Tämä on yksi koomisimmista blogeista jota olen lukenut, yksinkertaisesti huippu! Kiitokset tästä :). Mukavaa loppuraskautta sinulle.

Kyllä oli taas loistavaa tekstiä xD! Blogisi ei kyllä vähennä vauvakuumetta lainkaan :)

Olen aivan samoilla linjoilla kanssasi. Pohdin juuri eilen nukkumaan mennessäni, että mitä kaikkea voisinkaan tehdä ilman mahaani (31+5). Listaani ei todellakaan kuulunut vuorikiipeily tai muukaan extreme urheilu vaan aivan arkipäiväiset asiat. Nukkuminen ilman kolmea vessakäyntiä (tai edes normaalia kävelyä vessaan ja takaisin ilman pyörähdystä alas sängystä, ähinää, puhinaa ja joka paikan kolotusta). Kävely ilman hirvittävää lonkka- ja nivuskipua, jonka takia tekisi välillä mieli joko vääntää itkua tai huutaa kurkku suorana. Normaalia työpäivää tietokoneen äärellä ilman selkäsärkyä, vatsan puristusta ja kokoaikaista tuolilla heilumista hyvän asennon löytämiseksi. Mielelläni olisin myös tänä aamuna lähtenyt pirteänä jouluostoksille, kuten suunnittelin, enkä olisi nukkunut puoliin päiviin ja kulkisi vieläkin kello kaksi yöpaita päälläni. Mutta kun väsyttää, taas. Elättelen toivetta, että äitiysloman alkaessa jaksaisin laittaa kotia kuntoon vauvaa varten, mutta saapa nähdä.

Kaikesta epämukavuudesta huolimatta jaksan kuitenkin innostua möhköfantin jumppatuokioista ja viikkailen pikkuruisia potkuhousuja vaatekaappiin miltei tippa linssissä, kun pohdin, että mahassa on ihan oikea ihminen ja pian se muuttaa tänne meille asumaan. Ihanaa ja pelottavaa!

Aivan loistava blogi!!!

Löysin tämän naamakirjan kautta ja oli pakko heti lukea koko juttu alusta loppuun. Todella koukuttava ja niin niiiiiiiin ihanasti, huumorilla varustettuna kirjoitettu =)



Itse odotan viikon verran ja sitten testaan ja toivon, että tikkuun ilmestyy kaksi viivaa. Eli täällä yritellään vasta. Kovasti on sellainen tunne, että olisin raskaana, mutta en uskalla toivoa ennen kuin tikkuun ilmestyy ne kaksi maagista viivaa.



Ihanaa ja onnellista loppuraskautta!! Innolla odotan seuraavaa kirjoitustasi



Sulla on aivan äärettömän kaunis maha!! Toivottavasti itselle tulisi edes vähän tuohon suuntaan, olen myöskin suht pitkä ja varsinkin selkä on pitkä. Yksi asia vain mieityttää (lähinnä siitä kun uusissa kuvissa on paita mahan päällä) ; onko raskausarpia tullut? Miten muuten se sanonta, että monesti tyttären raskaus on kovasti samanlainen kuin äidin, pitää paikkansa? Omalle kohdalle ainakin toivon niin. Oma äitini ei saanut ainuttakaan raskausarpea, ei lihonut raskauksien aikana montaa kiloa ja palautui raskauksista todella nopeasti.

Miksiköhän tuo "Ihanaa ja onnellista loppuraskautta!! Innolla odotan seuraavaa kirjoitustasi" -kirjoitus on tuolla tekstin välissä? Kirjoitin sen kuitenkin tekstin loppuun

Blogisi on mainio!! :D Kiitos siitä!



Itselläni on 8 kk ikäinen tytär. Raskausaikana neuvolalääkärini oli mies, ja varsin ärsyttävä sellainen. Kun loppuraskaudessa kerroin nivusteni olevan räjähdyspisteessä ja kävelyn lähes mahdotonta, tämä mies naureskeli miten "nivuskipu on aika pientä siihen mitä on luvassa", ja miten se Ei Vaan VOI olla NIIN kamalaa ylipäänsä. Kerran ultratessaan hän päivitteli mulle miten kummallista on että naiset niin pahasti pelkää sektiota, kun "kyllähän se enemmän sattuu kun alatiesynnytys". Silloin tiuskaisin, että mistäs tiedät!! (Senkin kohduton ääliö...)



Tsemppiä loppurutistukseen! :)

Äh, ajatushäiriö, hän siis päivitteli miksi naiset EI pelkää sektiota vaan monet haluaa ennemmin sen kuin alatiesynnytyksen. Näin hän oli siis kuulemma synnytysraporteista lukenut.

No pitäähän sitä olla jotain luettavaa samalla, kun vetelee kebabia naamaan;)

Ei kai susta tuu sellanen karmee hurmosmamma joka vaappuu itkevän penskan kaa Prismassa goretexit suhisten, ei kai pliiiiiissss!!!!



-jontte

http://ristipissarit.wordpress.com

jontte: ei sentään. Pois ne goretexit minusta. Heti kun äitiysloma alkaa lakkaan tyystin käyttämästä housuja.

Adalmiina: Pakko sanoa että jos sikseen menisi että valitaan puudutus + sektio tai osittainen puudutus + 15 tikin episiotomia, niin ei tekisi minullakaan kamalan vaikeaa loikata ensimmäisen puolelle...

-Satu-: Kiitos :) Raskausarpia ei ole (vielä) tullut, kokeilin paitaa koska äitini (Heippa!) ihmetteli että miksi sen mahan pitää olla paljaana? Näköjään ensi kuvassa voin taas siirtyä paidattomuuteen hyvillä mielin vedoten arpi-tarkkailuun. Paitsi jos niitä arpia on siihen mennessä tullut.



Onnea testaamiseen, mutta älä tuudittaudu siihen että on samanlainen raskaus kuin omalla äidillä. Tietty se on mahdollista mutta oma äitini ei käsittääkseni voinut huonosti alussa, eikä lihonut lähellekään niin paljon kuin minä. Tai kitissyt puoliakaan niin paljon kuin minä :)

norsu83: oma "to do"-listani alkaa jo niin pitkä että voisin tapetoida sillä asunnon uudestaan :D

Moikka!



Itsellä sylissä tuhisee kaksiviikkoinen tytteli ja edelleen samaistun kirjoituksiisi, vaikka välillä peiliin katsoessani jopa kaipaan raskausmasua... Se oli niin paljon nätimpi =) Kirjoitat ihanasti, kiitoksia =).



Toivottavasti ei haittaa, vaikka kommentoin toiselle kommentoijalle, mutta Satu, minulla on nyt kaksi lasta, 1,8 kk ja 2 vko. Ekassa raskaudessa painoa tuli aivan järisyttävän paljon, ei raskausarpia ja järkyttävä närästys, Tokassa raskaudessa samaa oli vain närästys, ehkä vaan pahempana kuin edellisessä, nyt ei tullut niin paljoa painoa ja mahakin oli pienempi, mutta jostain tuli raskausarvet...



Jatka kulta samaan malliin, vierailen täällä mielelläni ja jaksamista loppuraskauteen.

Siis mä oon täällä kyyneleet silmissä nauraa räkättänyt sun jutuille. Naamakirjasta tietenkin eksyin tänne ja piti sitten lukee KOKO blogi alusta loppuun. Siis mielettömän hyvät jutut sulla!! Piristit kyllä mun päivääni (jonka siis vietin lukien tenttiin, kuten kaikille muille väitän). :D :D Jään innolla odottamaan seuraavaa päivitystä, enkä taatusti erehdy lukemaan sitä sitten töissä, jotteivät ala kuvittelemaan mitään... Mulla ja bf:llä suunnitelmissa myös pienen ökkömönkiäisen tehtailu, vielä ei ole tärpännyt. Onnea loppuraskauteen teille!!

Mahtava blogi!! :D

Nauranut minäkin olen monet kerrat ihan vedet silmissä, kiitos Kulta!!



Adalmiinalle nyt on ihan pakko vielä sanoa, että alatiesynnytyksen ja hätäsektion kokeneena kyllä kallistuisin EHDOTTOMASTI alatiesynnytykseen. Niitä yli kuukauden kestäneitä kipuja ei ikävä ole..

Löysin blogisi pari päivää sitten ja luin jokaisen postauksen alusta tähän päivään asti. Joillakin ihmisillä vain on sana hallussa ja sinä olet selkeästi yksi niistä! Välillä on ihan pakko nauraa ääneen, kirjoitat niin loistavaa tekstiä! Mistä löytäisin sen toisen blogisi, haluaisin lukea myös sitä?

Miehillä ei ole oikeutta kommentoida raskautta ylipäätään yhtään millään lailla, oli se kohduton ääliö sitten gyne tai ihan tavallinen tallaaja. Itse asiassa myöskään naisilla, jotka eivät ole olleet raskaana ei ole oikeutta kommentoida raskautta millään lailla. En myöskään pidä raskaana olleiden vertaistukea kovinkaan mullistavana, jokainen kokee raskauden omalla tavallaan. Ärsyttävintä kommentointia on tähän mennessä tullut kahdelta synnyttäneeltä naiselta, joista toisen mielestä raskaus on lähes invalidisoiva sairaus ja toisen mielestä ruusunpunaista unelmaa... Kummankaan mielestä raskaus ei ole luonnollinen olotila, kuten minulle kaikkine rasituksineenkin.