35 v. täyttäneet, oletteko nyt enemmän vai vähemmän onnellisia kuin nuorempana?

Selkeästi vähemmän, mennyt vain huonompaan suuntaan

Rix Rax kirjoitti:

Onnellisuus lisääntyy iän myötä. Voin kertoa kokemuksesta. Tulee myös enemmän viisautta ja ymmärrystä.

Myös terveys alkaa temppuilee iän myötä ja aina on elinpäiviä vähemmän jäljellä kun 35- vuotiaana.

Olen 50, enkä ikinä ole ollut näin tyytyväinen elämääni.

Ihana lapsi on jo 15 ja näen että hän pärjää. Työssä olen urani huipulla, saan hyvää palkkaa, ja on ihana koti.

Nuoruudessa valitusta väärästä miehestä olen eronnut jo joitakin vuosia sitten, ja nykyinen mies on kaikkea mitä toivoa voi. Lisäksi asumme eri asunnoissa, joten itselle saa tilaa kun tarvitsee.

En ole kremppa vaan käyn salilla. En enää mieti, olenko kaunis.

up

Onnellinen siitä että ei tarvitse kiljuvia lapsia enää raahata aamuisin päiväkotiin ja äkkiä töiden jälkeen hakea pois, saan tämän ikäisenä olla vapaa ja tehdä mitä lystään, siis 54v.

Vuoden päästä täytän 35 vuotta. Olen onnellinen koska saan ensi vuonna asuntolainan maksettua ja sitten minulla alkaa vihdoin taloudellinen vapaus. Voin halutessani vaihtaa työpaikkaa taikka jäädä vaikka kokonaan työttömäksi ilman pelkoa kodin menettämisestä. Elämiseen ja matkustamiseen jää huomattavasti enemmän rahaaensi vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän. 43v.

Mahdollisuudet pienenee joka saralla, ulkonäkö häviää, kroppa ei kestä urheilua, haavankin parantuminen kestää ikuisuuden.

Vanheneminen on syvältä, enkä viitsi teeskennellä etteikö olisi.

Sama - tuntuu nyt 40 v., että kaikki on ohi - ohi, muttei loppu...

Jos on mennyt asiat huonosti kuten minulla, niin tuska vain kasvaa vuosi vuodelta - nuorenpana saattoi uskoa ja toivoa, että joskus on vielä asiat paremmin - nyt tietää, että ne ovat huomenna vain huonommin...

Vierailija kirjoitti:

Vuoden päästä täytän 35 vuotta. Olen onnellinen koska saan ensi vuonna asuntolainan maksettua ja sitten minulla alkaa vihdoin taloudellinen vapaus. Voin halutessani vaihtaa työpaikkaa taikka jäädä vaikka kokonaan työttömäksi ilman pelkoa kodin menettämisestä. Elämiseen ja matkustamiseen jää huomattavasti enemmän rahaaensi vuonna.

Tälläisiä kun lukee niin huomaa miten epäonnistunut itse on elämässä saman ikäisenä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoden päästä täytän 35 vuotta. Olen onnellinen koska saan ensi vuonna asuntolainan maksettua ja sitten minulla alkaa vihdoin taloudellinen vapaus. Voin halutessani vaihtaa työpaikkaa taikka jäädä vaikka kokonaan työttömäksi ilman pelkoa kodin menettämisestä. Elämiseen ja matkustamiseen jää huomattavasti enemmän rahaaensi vuonna.

Tälläisiä kun lukee niin huomaa miten epäonnistunut itse on elämässä saman ikäisenä

No voihan se asunto vaikka palaa, tai sieltä löytyy hometta, tai sen omistaja saa Alsin tai jää rekan alle.

Nyt 39-vuotiaana paljon, paljon onnellisempi kuin nuorena. Olen saavuttanut tavoitteeni, nyt on aika keskittyä nauttimaan elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoden päästä täytän 35 vuotta. Olen onnellinen koska saan ensi vuonna asuntolainan maksettua ja sitten minulla alkaa vihdoin taloudellinen vapaus. Voin halutessani vaihtaa työpaikkaa taikka jäädä vaikka kokonaan työttömäksi ilman pelkoa kodin menettämisestä. Elämiseen ja matkustamiseen jää huomattavasti enemmän rahaaensi vuonna.

Tälläisiä kun lukee niin huomaa miten epäonnistunut itse on elämässä saman ikäisenä

No voihan se asunto vaikka palaa, tai sieltä löytyy hometta, tai sen omistaja saa Alsin tai jää rekan alle.

Jepjep

Vierailija kirjoitti:

Nuoruus ei ainakaan minulle ollut mitään onnellista ja huoletonta aikaa, päin vastoin täynnä epävarmuutta tulevasta ja oman itsen etsintää. 30 kohdalla alkoi helpottaa.

Nuorena moni suurentelee ongelmia mielesssään ja painottaa asioita muutenkin ihan väärin - se vain on harmi, että monesti tämän tajuaa vasta ihan liian vanhana...

Mutta jos pitäisi valita - niin uusi yritys ja uusi nuoruus olisi valinta, eikä tämä kuppainen keski-ikä...

Vierailija kirjoitti:

Rix Rax kirjoitti:

Onnellisuus lisääntyy iän myötä. Voin kertoa kokemuksesta. Tulee myös enemmän viisautta ja ymmärrystä.

Myös terveys alkaa temppuilee iän myötä ja aina on elinpäiviä vähemmän jäljellä kun 35- vuotiaana.

Elinpäivät on ihan turhia enää siinä 70 v. tienoota lähestyttäessä - etenkin jos on lapseton...

- sillä terveyskin jo sakkaa, eikä yhteiskunnassa arvosteta ikää...

Ikisinkkunakin toivoo kuolevansa enemmin kuin myöhemmin...

Enemmän onnellinen, aiemmin onnellisuustaso oli riippuvainen ulkoisista asioista. Vuosien myötä olen oppinut olemaan onnellinen pienistä asioista ja olemaan armollinen omaa itseä kohtaan.  Ahdistus siitä minkälainen pitäisi olla ei enää ohjaa jokapäiväistä elämää.

N 40

Up